Priapus

- Ladies and gentlemen, welcome to the Kennedy International Airport. Local time is 3:50 p.m and the temperature is 80°F, kuului kapteenin matala ääni lentokoneen kaiuttimista.

Turvavyön kiinnitysvalo sammui merkkiäänen säestämänä ja kokemattomat turistit sekä käsimatkatavaroiden kanssa matkustavat liikemiehet nousivat paikoiltaan ollakseen ensimmäisinä jonossa ulos koneesta. Minulla ei ollut kiire. Istuin rauhassa ikkunapaikallani ja selailin hajamielisesti kesken jäänyttä edellisen päivän Hesaria.

Ovet avautuivat ja jono alkoi hitaasti purkautua. Nousin ylös, nappasin reppuni matkatavarahyllyltä ja astuin viimeisten joukossa matkustajaputkeen. Lämmin ulkoilma iski kasvoilleni ja mieleni täytti raukea tunne lentokoneessa huonosti nukutun yön jälkeen.

Lennon AY005 matkatavarat eivät olleet vielä saapuneet matkatavarahihnalle. Juttelin aikani kuluksi keski-ikäisen, sensuellin jakkupukunaisen kanssa, jonka viereen bisnesluokkaan olin päässyt ylibuukkauksen vuoksi. Olimme nuoresta iästäni huolimatta flirttailleet varsin estottomasti konjakkia siemaillessamme, kuitenkin kohteliaan välimatkan toisiimme pitäen.

Hihna nytkähti liikkeelle ja laukkuni tuli ensimmäisenä matkatavarana ulos lentokentän syövereistä. Nappasin kahvasta kiinni, toivotin vierustoverilleni hyvät päivänjatkot ja suuntasin kohti passintarkastusta.

Jonottaminen ei kestänyt kymmentä minuuttia kauempaa. Kopissa ollut tummaihoinen naisvirkailija skannasi passini ja tutki näennäisen tarkasti tietojani. Hetken aikaa passiani pyöriteltyään, hän löi siihen kaksi leimaa ja toivotti hyvää oleskelua Yhdysvalloissa.

Seurasin jonoa tullitarkastuspisteeseen. Jostain syystä pulssini aina hieman kohosi näissä tilanteissa, vaikka jännitykselle ei sinänsä ollut erityistä syytä. Matkustajavirta liikkui hyvin hitaasti, joten ehdin tarkkailla ympäristöäni. Kiinnitin hetkeksi huomioni vaaleaan, lähes kaksimetriseen ja vantteraan tullimieheen, joka pälyili jokaista matkustajaa epäillen. Silmämme kohtasivat murto-osasekunniksi ja hermostunut hymyni kuoli kasvoilleni.

Ohitin virkailijatiskin helpottuneena, kunnes takaani kuului:

- Sir! Sir, would you please follow me to the customs control?

Käännähdin ja takanani seisoi lyhyehkö ja muodokas latinonainen päällään tullivirkailijan univormu. En hämmästyksessäni osannut muuta kuin totella ja seurata virkailijaa heiluriovien läpi loisteputkien valaisemaan käytävään.

Pulssini uudelleen kohotessa kävelin naisen perässä pieneen huoneeseen. Minimalistisesti sisustettu huone oli noin kymmenen neliömetrin kokoinen. Sen jakoi pöytä, jonka toisella puolella oli oranssi muovituoli. Yhtä seinää reunusti amerikkalaisista poliisisarjoista tuttu seinään upotettu yksisuuntainen peili, jonka takaa saattoi nähdä huoneeseen sisälle.

- Please sit down, sir, and place your luggage on to the table, nainen kehotti ja poistui huoneesta.

Nostin mustan, kovamuovisen matkalaukkuni pöydälle ja istuin odottamaan. Mielessäni pyöri erilaisia skenaarioita siitä, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Haparoin kännykkääni taskusta, kun huoneen ovi kävi ja sisälle astui se sama vaalea, atleettinen tullivirkailijamies, jonka kanssa katseemme jonossa kohtasivat.

Nousin vaistonvaraisesti tuolista tervehtiäkseni. Mies katsahti ojennettua kättäni ilmeenkään värähtämättä ja pyysi minua istuutumaan sekä täyttämään ojentamansa lomakkeen.

- What is the purpose of your stay in New York City, sir?, hän kysyi.

- I'm here to meet a friend of mine, who's currently doing a degree in the City University, vastasin niin rauhallisesti kuin vain osasin.

- Are you planning to work here?, tullivirkailija jatkoi.

- No, I'm just staying for a couple of weeks, vastasin entistä rauhallisemmin, kun ajattelin, että kyse on väärinkäsityksestä.

Mies avasi matkalaukkuni ja jatkoin lomakkeen täyttämistä. Siinä kysyttiin henkilötietojeni lisäksi matkani tarkoitusta, majoituspaikkaani ja paluulentoni ajankohtaa. Seurasin sivusilmällä, kun virkailija asetteli huolellisesti vaatteitani pöydälle.

- Well, well, well, what do we have here?, kuului miehen suusta yhtäkkiä lähes voitonriemuisella äänellä.

Silmät kiiluen hän nosti vaatteitteni seasta läpinäkyvään muoviin pakatun pienen möykyn tummanvihreää muovailuvahan näköistä ainetta. Arvasin jo tässä vaiheessa sen olevan hasista. Sydämeni ohitti pari lyöntiä. Pyörittelin epäuskoisena päätäni ja sopersin:

- Sir, I really don't know how that got there!

- And you expect me to believe that?, virkailija vastasi ivallinen hymy kasvoillaan.

- Sir, I ask you to sit still, mies jatkoi asiallisempaan sävyyn ja poistui huoneesta.

Tässä ei ollut mitään järkeä. Ensinnäkään en missään tapauksessa olisi niin typerä, että pakkaisin lentomatkatavaroihini huumausaineita. Toisekseen kukaan muu ei ollut koskenutkaan matkatavaroihini ennen kuin luovutin ne check in -virkailijalle Helsinki-Vantaan lähtöaulassa. Kyseessä oli varmasti jonkinlainen väärinkäsitys, järkeilin.

Odotin kynsiäni pureskellen, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Muistin kännykkäni ja ryhdyin lähettämään tekstiviestiä tyttöystävälleni. Samassa ovi aukesi ja sisään astui vaalean tullimiehen lisäksi tummaihoinen, hieman vanhempi ja mahakas mies.

- Sir, I will have to ask you to hand that mobile phone over to me for confiscation. You will be allowed to make one phone later, vaalea virkailija sanoi vakavalla äänellä.

Ojensin nokialaiseni kuuliaisesti hänelle. Mies sujautti kännykän taskuunsa.

- Sir, we will now perform a full body cavity search on you to find out whether you are carrying any other illegal substances with you. The protocol requires at least two officers to be present at this kind of inspection.

En täysin ymmärtänyt, mitä mies tällä tarkoitti ja tuijotin häntä yhtä epäuskoisen näköisenä kuin tähänkin asti.

- That means you will have to get undressed, hän jatkoi.

Tässä vaiheessa olin rohkaistunut sen verran, että ryhdyin sangen nopealla tahdilla selittämään, kuinka mahdotonta oli, että laukustani löytyi mitään laitonta ja että halusin soittaa puheluita selvittääkseni asian.

- Sir, that will have to wait. The interrogation will take place later with the police. Now the protocol requires you to remove your clothes.

En nähnyt muita vaihtoehtoja kuin totella ja ryhdyin hitaasti riisumaan vaatteitani. Musta tullimies nosti laukkuni lattialle ja kehotti laittamaan vaatteeni pinoon pöydälle. Aloitin rannekellostani, jonka lukon avaamisessa kesti hetki käteni tärinästä johtuen. Vaalea tullivirkailija tuijotti minua intensiivisesti silmiin. Tuntui aivan siltä kuin hän olisi nauttinut tilanteesta jollain tapaa.

Seuraavaksi taittelin kauluspaitani ja asetin sen pöydälle.

- Sir, I will have to ask you to speed up. You are only wasting both of our time.

Avasin vyöni ja riisuin farkkuni. Nyt minulla oli päälläni enää hihaton t-paita, bokserit ja sukat.

- Those will have to go too, mies sanoi.

Riisuin hitaasti sukkani ja aluspaitani. Katsoin miestä silmiin. Hän hymyili demonisesti ja nyökkäsi lähes huomaamattomasti. Huone oli ilmastoinnin vuoksi viileä. Olin riisuutunut lukemattomia kertoja muiden miesten ja naisten edessä saunailloissa enkä hävennyt kohtuullisen timmissä kunnossa olevaa hoikkaa vartaloani. Tämä tilanne tuntui kuitenkin henkisesti ylitsepääsemättömän vaikealta.

- Sir, I hope I won't have to ask you again. You've already taken 5 minutes, mies hoputti.

Käännyin selin virkailijoihin, hivutin bokserit jalastani ja asetin ne pöydälle muiden vaatteideni päälle. Munani oli kylmästä ilmasta ja hermostuneisuudestani johtuen kutistunut rusinaksi.

- Good, now lean against the table and spread your legs, mies käski selvästi tyytyväisen kuuloisena.

Tilanne tuntui epätodelliselta. Kumihanskoista ja ruumiin aukkojen tarkastuksista oli olemassa niin paljon vitsejä, joita kerrottiin armeijassa ja lätkäjoukkueen pukuhuoneessa, että ne kuitattiin lähinnä legendoina.

Nojasin käsilläni pöytää vasten ja otin haara-asennon. Selkäni takaa kuului ääniä, mutten nähnyt, mitä siellä tapahtui. Musta virkailija käveli pöydän etupuolelle omituinen hymy kasvoillaan. Hän katsoi minua silmiin, vilkaisi pakastekatkarapua muistuttavaa kulliani ja virnisti ivallisesti. Yhtäkkiä tunsin peräaukollani viileän tunteen ja sormen levittävän liukuvoidetta peppureiälleni, joka supisteli tahattomasti. Alavatsassani tuntui outo jännitys.

Jotkut entisistä tyttöystävistäni olivat pitäneet molemminpuolisista peppuleikeistä. Yhdellä oli tapana hyväillä peppureikääni lähetyssaarnaaja-asennossa naidessamme, toinen taas sormetti minua joskus suihin ottaessaan. Tämä tilanne vastasi luonteeltaan pikemminkin lääkärikäyntiä, joskin tullimiesten kasvoilla oleva nautinnollinen hymy teki siitä omituisella tavalla seksuaalisen.

Paksu sormi työntyi määrätietoisesti peräaukkooni liukuvoiteen avustuksella. Tunne oli epämiellyttävä. Sormi tunnusteli sisälläni ympärilleen ja pienen ikuisuuden jälkeen se liukui ulospäin, kunnes tunsin sormen ohittavan sulkijalihakseni ja poistuvan suolestani.

- I think I need a second opinion. I couldn't really tell. Ask Lucy to come over here, tutkimuksen suorittanut virkailija sanoi edessäni seisovalle mustalle virkailijalle.

En ollut uskoa korviani. Peräsuolitarkastuksen ei todellakaan pitäisi olla niin monimutkainen toimenpide, että sitä tarvitsisi tehdä kahta kertaa.

- I don't think you are... allowed to do this, sopersin.

- I'm sorry sir, we're just following the protocol. Questioning our authority or resisting our orders won't get you anywhere, mies sanoi tiukasti.

Musta mies astui ulos ovesta ja palasi hetken päästä mukanaan se sama latinonainen, joka saattoi minut tullitarkastusjonosta huoneeseen.

- Alright, you know the ropes, valkoinen virkailija sanoi ja käänsi minut taas pöytää vasten.

- I'm sorry but I just don't think this needs to be done twice. There is no way there could be anything hidden... there, yritin inttää.

- Sir, you are not making this any easier, virkailija vastasi.

En nähnyt muita vaihtoehtoja kuin totella, vaikka olin jo vakuuttunut olevani oikeusmurhan uhri...