Taunoa saanut

Kun saan kyrvän käteeni, sen omistaja unohtuu saman tien. Harva kuitenkaan ottaa sitä heti esiin. Ensin on jaariteltava. Mulkunkantajan mielipiteet eivät kiinnosta minua vähääkään. Jos sepaluksesta sitten jutustelun jälkeen paljastuu pieni pili, on pettymys melkoinen.

Tauno oli toista maata, ei sanonut sanaakaan. Istuin sohvalla ja odotin pakollista jaarittelutuokiota, mutta Tauno kävelikin heti eteeni, avasi housunsa ja tarjosi kullia, ei edes takkiaan riisunut. Järkytyin sitä suorasukaisuutta, sitten riemastuin todenteolla. Se oli niin komeakin, grillimakkaran kokoinen lepotilassa. Sehän saattaisi kasvaa vaikka miten isoksi. Ihailin sitä. Söin sitä silmilläni. Nuolaisin. Nostelin kielelläni, punnitsin kädessäni. Pyörittelin kieltä esinahan ja terskan välissä. Esinahka alkoi vetäytyä, kyrpä paisui. Tauno alkoi työnnellä. Ei selittelyjä, ei kysymyksiä. Hän tarttui päähäni, tuuppasi nieluun. Hän pani minua suuhun mitään sössöttämättä. Ja miten iso sinne nieluun mahtuikaan, kun vain tahtoa riitti. Se oli ihanaa. Hampaani raapivat mulkun vartta, niin paksu se oli. Hypistelin kiitollisena karvaisia reppuja, olisin nuollut ja pussaillut niitä, ellei suuni olisi ollut täynnä kyrpää.

Mulkku viipyi nielussani yhä pidempään, pökki ja tempoili himokkaana. Hetkeksi Tauno veti sen huulille, ja sileä, liukas, paksu terska sai tuta auliit suudelmani. Moiskauttelin sitä tuhannesti kuin se olisi ollut rakastettuni. Onneni oli ylitsevuotava. Sitten kulli taas työntyi kurkkuuni. Valmistauduin nielemään nektarin.

Mutta - voi ihanuus! - kyrpä ei halunnutkaan vielä laueta. Se vetäytyi kokonaan ulos. Sen silmä katseli minua kastehelmen läpi. Ja minä katselin sitä. Yritin arvata mitä se tahtoi. Se sanoi: ”Käänny ympäri.” Annoin sille pusun. Kierähdin polvilleni lattialle. Riemuitsin siitä mitä kohta tapahtuisi. Vaikka omistaisin Euroopan, vaihtaisin sen aina tuollaisella hetkellä epäröimättä autuuden tunteeseen jonka pyllynsilmää vasten painuva kyrvänpää aiheuttaa. Kun peräaukko avartuu, myös henkeni avartuu. Minä valaistun kun kulli, tuo nautinnon taskulamppu, katsoo sisääni.

Ja niin terska levittää reikääni. Se työntyy sisään, auraa suoleni suoraksi. Olen puristuneena paksun kyrvän ympärille kuin tuppi, peräaukkoni syleilee sitä, suolenseinämät avaavat huokosensa sen eritteille. Samalla kun nautin, olen orja, jota kyrpä käyttää ihanuuksiin.

Ota minua kauan, kulli, toivon, sillä tämä matka on maailman paras. Vastaa äänettömään huutooni: nai kunnes aukkoni hiertyy vereslihalle. Selkäni takaa kuuluu hiljaista huohotusta. Miten hillitty ison kullin omistaja voikaan olla. Hänen ei tarvitse höpöttää, sillä hänen tekonsa puhuvat omaa jämerää kieltään. Tauno täyttää minua eleettömästi yhä uudelleen, antaa parrua. Tässä valmennuksessa suoleni pystyisi varmaan vastaanottamaan puoli metriä pitkän ja teemakkaran paksuisen mulkun kuin tyhjää vain.

H-hetkellä Tauno kääntää minut. Avaan suuni. Tauno tähtää. Terska kiiltää ja on paisunut äärimmilleen. Se lepää ulostyöntyneen kieleni päällä. Se ruiskuttaa. Tunnen ryöpsäykset kielessäni ja kitalaessani. On kunnia nielaista orgasmin siemensato. Elämää kihisevä mälli elävöittää myös minua. Jos joku panisi eteeni desilitran jogurttia ja desilitran spermaa, ja kääntyisi hetkeksi poispäin, hän huomaisi sperman kadonneen parempiin suihin.

Kelpasi taas elää kun oli saanut kullia. Kunpa se olisi nussinut persereikäni helläksi. Olisin saanut parannella sitä viikkokausia, koko ajan hekumoiden mitä, milloin, miten, millaisella.

Hämmästyin ja ilahduin kun Tauno yllättäen jäi vielä toiseen erään. Hän painoi pääni haaroihinsa. Sain nuoleskella ja imeskellä sukukalleuksia tunnin, kunnes kyrpä taas seisoi. Kauan, kauan hän työnteli minua suuhun. kunnes lopulta laukesi. Ja sitten hän lähti, sanomatta sanaakaan. Hän oli nussinut suutani perusteellisesti. Enempää en voinut toivoa - paitsi lisää kyrpää ja vielä suurempaa. Sitä toivon nyt kun kirjoitan tätä. Avaan suunikin valmiiksi. Työnnä sinne himokas molosi, pyydän. Olen ok-näköinen terve ja himokas espoolainen, 50/14/3. Suutelen kullisi samettista päätä laukaisuaikeissa. Imen kunnes huudat hulluna ja purkaudut. Siemennesteesi on minun aamiaiseni, lounaani ja päivälliseni, jos vain jaksat tulla pitkin päivää yhä uudelleen. Pane minua kymmenen kertaa. Paras paikka maailman kaikille kyrville on minun suuni, joka kiittää aina myös etukäteen, silmät ilon kyynelissä. Unelmani on laukaista sata kullia suuressa maratonissa. En keskeyttäisi edes tupakkatauon ajaksi, polttelisin samalla kun kohottelisin vehkeitä hurmioon.