Juhani

Vasta ensimmäisenä yhteisenä viikonloppuna kiinnitin huomiota kellarista kuuluvaan kolinaan. Arvasin, että nyt olisi mahdollisuus aloittaa kuntosalioppitunnit. Hieman kiihottuneena – no, paljasta hikistä pintaa ja pullistelevia lihaksia tiedossa – rynnistin alas. Siltä varalta, etten olisikaan tervetullut, keksin, että olin tulossa laittamaan saunan päälle.

J. Karhu makasi penkillä ja työnsi tangossa kammottavaa rautamäärää kohti kattoa. Päätin heti, että tuolle penkille en käy makaamaan. Jo se pelkkä tanko olisi murskannut rintakehäni, kun se olisi kumminkin lipsahtanut uupuneista käsistäni. Nyt sitten näin tämän vankan karhun lihakset kunnolla paljastavassa vaatetuksessa, hikinen hihaton t-paita, pyöräilyshortsit, nilkkoihin rullatut urheilusukat ja lenkkarit. Ja niitä muskeleita piisasi kyllä kielten opettamiseen! Silmät pullollaan ja huulet väpättäen sokelsin:

- Saunan päälle… siis… ajattelin…

- … kymmentä. Hyvä ajatus, J. Karhu huohotti, kun kompuroin viereiseen pukuhuoneeseen saunan lämmitysnappia painamaan. – Haluatko saman tien kokeilla näitä vehkeitä?

- Käyhän se, yritin kuulostaa huolettomalta.

Sain rehkiä kaikilla laitteilla lyhyitä sarjoja. J. Karhu valisti koko ajan vieressä totisella naamallaan oikeasta tekniikasta. On ihan ihmeellistä, että niinkin yksinkertaiselta kuulostavassa asiassa kuin soutulaiteella soutamisessa pitää olla tarkkana oikeista asennoista. J. Karhu paineli väkevällä kourallaan milloin selkääni milloin jalkojani, että saisin parhaat tehot irti oikeisiin lihasryhmiin ja etten vammauttaisi itseäni. Tai tarttui tiukasti vyötäisiini, kun huhkin käsipainoilla. Näissä ensimmäisissä treeneissäni oli lähellä, että heittäydyin vallan ’neidiksi’, että saisin hänet pitämään itsestäni kiinni vieläkin enemmän ja tiukemmin. Hänen karhumainen likiolonsa ja hikensä tuoksu panivat pääni sekaisin villeistä ajatuksista, mutta hän oli jääkaapista juuri otettu viilipurkki. Ei siis niin homonhäivääkään tai sitten minä olin hänestä väärää tyyppiä. Näin alkoi kuitenkin kuntoilu-urani. Nyt yli puolen vuoden jälkeen voin kehua, että tuloksia näkyy, vaikka toden sanoen edistyminen on kyllä ollut hidasta, hikistä ja takkuilevaa.

Menimme siitä saunaankin yhdessä. Outoa, että lauteilla, joilla mahtuu tavallisesti hyvinkin kolme miestä istumaan, oli tukahduttavan ahdasta J. Karhun kanssa. Sen miehen olemus nielee tilaa. Muuten minulla ei ollut enää siinä vaiheessa mitään ongelmia himojeni hillitsemisessä. Olin laitteilla rehkimisestä niin poikki, että hormonit olivat kerta kaikkiaan umpiunessa. En jaksanut innostua edes hänen kalunsa näkemisestä, se on ihan normaali kokoa kuten omanikin – ettei siinä sikäli mitään tajuntaa räjäyttävää uutuutta ollutkaan

Kun kysyin, miksen ollut aikaisemmin viikolla kuullut kolinaa uudesta kuntosalistamme, J. Karhu kertoi käyvänsä siellä iltapäivisin koulun jälkeen. Siis kun minä vielä olin töissä. Asiallahan ei muuten ollut väliä, mutta sen jälkeen muutuin töissä aina iltapäivisin hiukka hermostuneeksi. Päässäni näet vilisteli ruokottomia kuvia hikisistä, jännittyvistä lihaksista kotomme kellarissa.

Sitten koitti Läski, Tikku ja Lateksi -viikonloppu. Olemme kolme sinkkua kaverusta, joita yhdistää suuri rakkaus ja intohimo fetissipervoiluun. Läski on pätkä, hädin tuskin 170 senttiä. Kuten nimestäkin voi päätellä, hän on lihava. Ainakin 110 kiloa. Ja joka ainoa ylimääräinen kilo on takuu varmasti puhdasta, hyllyvää ihraa. Hän on hulluna kumiin. Hänen suosikkiasunsa on musta sukelluspuku, johon hän rakastaa verhoutua päästä varpaisiin. Myönnän, että hän on koominen näky ahtautuneena valtaisine läskeineen kumipuvun sisään, mutta on myös älyttömän kiihottavaa kouria ja puristella rajussa menossa hänen mustaa, kumista, vellovaa kroppaansa. Ja kun häntä panee, läskit aaltoilevat jännästi työntöjen tahdittamina.

Kuin koomikkopareissa ikään, Tikku puolestaan on pitkä, lähes kaksimetrinen, ja kammottavan laiha. Hänen aataminomenansa on varmaan suurempi kuin nenä. Niin kuin luulisi, Tikku ei ole saanut kutsumanimeään pituutensa ja laihuutensa takia, vaan siksi, että hänen kalunsa on kaksikymmentäkolme senttiä pitkä, mutta ohut kuin lyijykynä. Naidessa sitä tuskin tuntee takapuolessaan – joo, tietenkin liioittelen. Tikku kuolaa nahkakuteiden perään. Hänellä on niitä valtava valikoima. Kun moottoripyöräkausi alkaa, hänen kyydissään ei uskalla istua, sillä joka kerta, kun hän näkee tien päällä nahkamotoristin, hän on menettää autonsa hallinnan ja syöksyä metsään.

Minä olen sitten näiden kahden väliltä, siis aika normaalimittainen mies. Silläkin tavalla olen kavereideni väliltä, että pidän sekä kumista että nahasta. Minulta löytyy vaatteita kummastakin materiaalista aina saappaita myöten, märkäpuku kahluusaappaat bootseja prätkäpuku ja niin edelleen. Sitten keksin lisäksi lateksiasut. Kiihotun mustista, hieman nahkeista, ihoa nuolevista ja natisevista lateksihousuistani ja –t-paidasta. Kun Mumma ja Ukko näkivät minun käyttävän niitä housuja, he alkoivat nimittää minua Lateksiksi, ja siitä se tarttui kavereideni suuhun.

Tämä pervojengimme on tavannut jo vuosia kerran tai kaksi kuukaudessa, useimmiten minun luonani. Aloitamme perjantai-iltana, lauantaina käymme välillä saunassa ja jatkamme sunnuntai-iltapäivään. Se ei ole mitään kännissä örveltämistä, vaikka alkoholia hieman otammekin. Meidän ilottelumme on vakavamielistä irstailua, jossa vapaaksi päästetyt mieshormonit räjäyttävät tajunnan mielihyväkeskuksen. Sm ei kuulu juttuumme kuin lievänä ja satunnaisesti, ja ainoa, joka haluaa tulla pieksetyksi, on Läski. Muuten menomme on kyllä yleensä rajua ja kovakouraistakin.

Tosin huvittaviakin tilanteita sattuu. Kerran Läski ja Tikku olivat täysissä varusteissaan sohvalla suuren intohimon vallassa. Jostain syystä he putosivat lattialle, ja Tikku jäi uikuttamaan ja voihkimaan alimmaiseksi. Hänestä näkyi vain nahkaan puetut ohuen ohuet, sätkyttelevät raajat Läskin kumiin verhoutuneiden, hyllyvien ihrojen alta. Minä sain siis aivan hysteerisen naurukohtauksen, jota jatkui varmaan tunti, kun en saanut sitä näkyä mielestäni. Pojat kylläkin suuttuivat ja ajoivat minua takaa ympäri kämppää, mikä ei lainkaan helpottanut nauruani.

Kolmikkomme siis kokoontui luokseni uuden ajanlaskuni mukaan kolmantena viikonloppuna J. Karhun muutosta. Joskus yhdeksän aikoihin perjantai-iltana olimme jo hurjassa vedossa. Olimme olohuoneen lattialla kiihkeänä mustana kumi-, nahka- ja lateksikasana. Läski oli nelinkontin ja Tikku pani häntä raivona takaapäin. Minun pääni oli tungettu Läskin mahan alle, ja otin häneltä suihin samalla kourien vatsan ihroja – lähinnä työntelin niitä syrjään, etteivät ne painuisi naamalleni ja tukehduttaisi minua. Tikun basso mölisi suureen ääneen hurjia kirouksia ja rivouksia tyyliin: Tästä saat perkeleen ihraperse tai Kerjäät lisää vai, vitun Läski. Ja niin kuin aiemmin kerroin, tällaisissa tilanteissa Läski kiljuu kuin teurastettava sika. Minä olin ymmärrettävästi aika hiljaa, mitä nyt hieman tuhisin nenän kautta.

Silloin asunnon ovea alettiin hakata ja ovikelloa rimputtaa. J. Karhu karjui hätääntyneen kuuloisesti:

- Mikä hätänä, Juhani!? Tarviitko apua? Soitanko poliisit?!

- Voi perkele, plopsautin Läskin kalun suustani. – Naapuri! Vittu, me huudettiin liian kovaa.

Könysin pystyyn ja tungin kovan kankeni ahtaisiin housuihin. Tässä kohdin lienee syytä mainita, että ylläni oli kireät lateksihousut ja –paita, nahkatakki sekä kontiosaappaat, siis täysi pornovarustus. Loikin ovelle. Henkeni oli salpautunut, avasin oven ja tekopirteänä hönkäisin:

- Ai hei, JK!

- Oletko kunnossa? Syöksyin heti, kun…

Hurjistuneen Karhun nyrkit avautuivat, pää nyökähti rinnalle ja suu lopsahti auki. Hänen silmänsä vaelsivat minussa päästä varpaisiin ja takaisin. Puhkesin höpöttämään hikeä pyyhkien:

- Oi, olen ihan kunnossa. Meillä oli poikien kanssa vain niin hurjat seksisessiot päällä, että emme huomanneet varoa ääntämme. Olisi pitänyt varoittaa sinua etukäteen. Anteeksi.

Hän tuijotti minua sanattomana hetken aikaa, punastui sitten ja käännähti nopeasti omalle puolelleen. Sen viikonlopun pidimme Läskillä suukapulaa. Tikku osaa hillitä tarvittaessa itsensä muutenkin.

Sunnuntaina iltapäivällä, kun pojat olivat menneet, kuulin kellarista kolinaa. Ajattelin, että nyt olisi kunto-oppitunnin sekä selityksen paikka, ja menin alas. J. Karhu rehki tapansa mukaan hikisenä ja komeana ja punastui taas, kun huomasi minut. Sanoin nopeasti:

- Anteeksi se perjantainen meteli.

- Ei se mitään. Päinvastoin, anteeksi, että minä tunkeuduin sillä tavalla. En arvannut, että te… sillä lailla… keskenänne, hän mutisi rautatangolle.

- Älä nyt. Minusta on hienoa, että minulla on naapuri, joka on valmis puolustamaan minua, jos hätä tulee. Ja voit olla varma, että olen heti käytettävissä, jos sinä joudut pulaan.

Hän mulkaisi minua alta kulmien, ja toisen kerran näin hänen suupieliensä nytkähtävän hymyn suuntaan. Niin, niin, hän tuskin joutuu sellaiseen rytäkkään, jossa minun apuni olisi hänelle mitenkään tarpeellinen.

Hän valmensi minua sen jälkeen tiukan asiallisesti tempoillessani niissä laitteissa. Hän ei sanallakaan vihjannut homoiluun, mutta silti minusta tuntui, että hänen hengityksensä oli aavistuksen raskasta, jopa huohottavaa. Ja aivan varmasti hänen kätensä hieman vapisivat, kun hän asentoani korjatessaan painoi niitä vatsaani ja selkääni vasten. En oikein kyennyt kuitenkaan innostumaan asiasta, kun se rehkiminen vei minusta taas mehut ihan kertakaikkisesti. Ja olinhan toisaalta nainut jo koko viikonlopun yhtä soittoa. Sitä paitsi en ollut J. Karhun homoasenteesta pätkääkään varma enkä niin naapuruuden alussa uskaltanut laittaa sitä koetukselle. Eihän hän kyllä suhteita ihan poikkikaan pannut.