Ola

Olin puulla päähän lyöty. Tai pikemminkin helvetin paksulla parrulla. Olen raksalla töissä, ja minun työkaverini Mara huitaisi minua – tosin vahingossa - takaraivoon tukevalla lankulla, jota oli just nostamassa. Kypärä lensi päästä, ja putosin polvilleni. Olihan se kuin jostain typerästä komediasta, mutta eipä siinä paljon naurattanut. Sattui niin saatanasti, että raivostuin:

- Vitun tohelo, mitä sinä minua sillä parrulla hutkit!

- Häh?

- Sinä löit minua niin, että kallo oli haljeta!

- Enkä lyönyt!

- Kyllä saatanan varmaan löit!

- Haista paska!

Tappeluhan siitä tuli. Ehdimme huitoa toisiamme muutaman iskun verran ja vääntää vähän painiakin ennen kuin muut työkaverit ehtivät väliin. Hyvä kun lopettivat meidän sählinkimme. Nimittäin vaikka en olekaan mikään turha mies mitä tappelemiseen tulee, niin kuin muutamakin ammattikoulu- ja armeijakaveri voi vahvistaa, Mara on minua puolipäätä pitempi ja taitaa olla vähän vahvempikin. Niin että hätää minä siinä olin jo kärsimässä. Tietysti me jatkoimme toisillemme huutamista ja kiroilemista vielä silloinkin, kun kaverit pitelivät meitä kiinni. Onneksi myös pysyimme kiinni.

Kun mestarikin tuli siihen huutamaan pää punaisena, että leikki sikseen ja äijät töihin, niin sen verran rauhoituttiin, että päästiin jatkamaan hommia. Hiukka takakireää ja mykkää se puuhaaminen sitten oli. Vaikka kyllä muutkin tyypit olivat sinä päivänä kumman nihkeitä, koko ajan joku kiroili jossakin ja vittuili jollekin. Se oli kyllä outo perjantai. Ehkä tyyppejä poltteli palkkapussi ja viikonlopun odottelu.

Kun viimein lopetettiin työt, niin Mara kysyi minulta työmaan portilla:

- Lähdetäänkö kaljoille? Minä tarjoan.

- Häh? Miksi?

- Ajattelin, että jospa se pehmittäisi sinun kallosi paremmin kuin se parru.

- Vittu, jos alat taas tappelemaan…

- En tietenkään, mutta ei väkisin.

- Ei kun voin minä lähteä.

En tuntenut Maraa kovin hyvin. Emme olleet aiemmin työskennelleet samalla työmaalla. Yleensä hän oli mukavan oloinen kaveri, vähän hiljainen useimmiten. Aika komea mies se oli, on. Noin minun ikäiseni, siis vähän vajaa kolmekymmentä. Aikaisemmin emme olleet koskaan tehneet mitään yhdessä vapaa-ajalla. Siksi vähän hämmennyin Maran kaljoitteluehdotusta, mutta sen tappelunujakan takia tuntui ihan hyvältä lähteä ottamaan tuopit rauhan merkiksi.

Löysimme pubin, joka oli suurin piirtein yhtä kaukana kummankin kotoa. Olimme vielä haalareissa ja työkengissä. Emme viitsineet käydä vaihtamassa kuteita kotosalla, kun emme aikoneet koko iltaa ryypätä. Istuimme kaksistaan vähän syrjäisessä pöydässä. Pari ensimmäistä mukia meni lähinnä työhön liittyvistä asioista jaaritellessa. Sitten sen kummemmin varoittelematta Mara pudotti pöydälle pommin:

- Oletko sinä homo?

- Mitä vittua! Mikä kysymys tuo on? Näytänkö minä joltakin saatanan hinttarilta?

- No et, mutta en minäkään näytä ja silti olen.

- Homoko? Ei helvetissä. Sinähän tappeletkin kuin joku hemmetin karju.

- Kyllä minä homo olen, mutten sentään mikään mamis.

- Et tosiaan, naurahdin ja nuolaisin hieman turvonnutta ylähuultani, muisto Maran nyrkistä.

Tuo homous oli minulle vähän arka asia. Halusin käydä – kai häpeän pelossa – täydestä miehestä tässä äijämaailmassa. Ehkä olin silti jo jonkin aikaa ollut enemmän miehiin kallellaan, ainakin netistä katselin mieluummin homopornoa. Minulla ei ollut kuitenkaan ollut minkäänlaisia suhteita sen enempää naisiin kuin miehiinkään. Viihdyin aika hyvin yksinkin. Uteleville valehtelin, että ne helvetin parisuhteet tekevät miehestä hermoraunion ja kuivattavat kalun rusinaksi. Sitä paitsi taidan olla vähän narsistikin. Omasta mielestäni olen ihan oikeastikin hyvännäköinen sälli. Pidän itseni tosi timmissä kunnossa ja ihailen sitten itseäni peilistä lihaksia pullistellen. Jos siinä nyt sitten olisi joku toinen, niin sehän nauraisi itsensä kuoliaaksi sitä akkamaista peilailua katsellessaan.

Lisäksi minulla on sellaisia seksifantasioita, joita en ikinä kehtaisi partnerilleni tunnustaa, toteuttamisesta puhumattakaan. Minä olen täysin hurahtanut nahkakuteisiin. Minulla on niitä aika paljon. Käytän niitä vain kotona yksin ollessani, mutta en nahkatakkia kummempaa koskaan ulkona. Kaiken lisäksi haaveilen, että minut raiskattaisiin. Ei tietenkään oikeasti, sellainen on oksettavan vastenmielinen ajatus. Mutta raiskausleikki olisi kiihottavaa. Jotenkin kuvittelen, että olisin jonkun nahkatakkisen jätkän mielestä niin saatanan himoittava, että hän ottaisi minut väkisin, kun en muuten anna. Onkohan tämäkin jonkinlaista narsismia?

Tämmöinen ´kyllä ja ei homoille’ –tilanne minulla siis oli, kun Mara päräytti kysymyksensä. Kiemurtelin nolona, ja hän jatkoi kylmän viileesti:

- Niin että oletko sinä homo?

- En! Tai siis… siis ei minulla sinänsä ole mitään homoja vastaan, mutta…

- … mutta et ole koskaan ollut miehen kanssa, vaikka joskus on mielessä käväissyt?

- Mistä sinä tiedät, mitä minä muka ajattelen!

- Aika monet miehet sanovat noin ja uskaltautuvat sitten ainakin kerran kokeilemaan. Niin että miten olisi?

- Vittu, jätkä, yritätkö sinä tosissasi iskeä minua?

- Joo. Miksen? Sinä olet helvetin hyvännäköinen äijä ja oli niin saatanan kiihottavaa mätkiä sinua turpaan, että päätin ainakin yrittää.

Nyt meni pasmat sekaisin! Minä hyvännäköinen ja kiihottavaa tapella minun kanssani! Olisi vielä uhannut, että aikoi raiskata minut, niin minähän olisin ollut valmis hommiin vaikka siinä pubin pöydällä. Tai en siis tietysti tosi paikan tullen. Minua rupesi aivan älysti ujostuttamaan ja kiehnäsin tuolilla varmaan tulipunaisena:

- Niin no, et sinäkään mikään perseestä reväistyn näköinen ole, mutta en oikein tiedä…

- Ei se mitään. Sanot, jos joskus tiedät. En minä sinua väkisin aio ottaa.

- Ai et vai, naurahdin hermostuneena ja entistäkin punaisempana.

- En. Vaikka mieli kyllä tekisi, Mara virnisti vittumaisen kiihottavasti.

- Hahah, ja iltapäivälehdet kirkuisivat: Rakennusmies raiskasi työkaverinsa työmaakopissa!

- Hei, tuohan kuulostaa upealta seksileikiltä. Täytyypä joskus kokeilla.

- Tykkäätkö oikeasti leikkiä miehen raiskaajaa, yritin hymyillä, nieleskelin kuolaa, ja sydämeni hakkasi vimmatusti.

- Jos se kaverille käy ja säännöistä sovitaan, hän katsoi minua yhtäkkiä tiukan uteliaana silmiin. – Olen aina tykännyt rajusta seksistä ja kovien jätkien välisistä alistusleikeistä. Se on jotenkin miehekkäämpää kuin pelkkä lääppiminen, vaikka osaan minä helläkin olla.

Olin myyty! Tässä oli minun seksifantasiani toteuttaja suoraan edessäni! Mutta miten edetä? Mitä tämmöisessä iskutilanteessa pitää sanoa? Pitääkö teeskennellä vaikeaa saalista vai antautua heti? Pitäisikö minun kertoa saman tien ihan avoimesti fantasiani? Enhän minä, vittu, tiennyt! En ollut koskaan päässyt vastaavaan tilanteeseen! Rupesin aivan hulluna pelkäämään, että menetän tämän elämäni tilaisuuden. Hinkkasin tuoppia vapisevin käsin ylös alas ja auoin suuta äänettömänä. Onneksi Mara jatkoi – kiihottavan tylyn ja haastavan näköisenä:

- Voisitko sinä kuvitella leikkiväsi raiskattavaa, kaunis poju?

- Hehe, kun en ole koskaan miehen kanssa ollut enkä oikein tiedä, haluanko edes, mumisin ähkien ja tuijotin puolityhjää tuoppia. – niin tietty kyllä, väkisin ottaminen ratkaisisi kerralla tämän jahkailun.

- Hei, ihan tosi! Sinä siis suostuisit! Siis minun kanssani, Mara loisti hämmästyksen ja innostuksen sekaisena.

- Joo, kai, kyllä, kuiskasin ja taisin vaikuttaa aika onnelliselta. Tosin jatkoin: - Mutta entä jos en yhtäkkiä pidäkään siitä hommasta?

- Turvasana! Sovitaan sellainen, ja sen kun sanot, niin homma katkeaa siihen paikkaan. Kummalle mennään? Tuskin heti näin ensi kerralla kokeilemme sitä työmaakoppia.

- Minun kämpille, tokaisin nopeasti ja sitten arastelin. – Minulla olisi vielä yksi juttu, mutten tiedä, kehtaanko sanoa.

- Totta vitussa kehtaat. Anna tulla!

- Tuota, minä haluaisin pukeutua nahkakuteisiin ja bootseihin. Ja löytyisi minulta yksi sopiva, hyvännäköinen nahkatakki noille sinunkin leveille hartioillesi.

- Helvetti! Upeaa! Meidän ensimmäinen seksileikkimme: Rakennusmies raiskaa prätkä-äijän. Sinä tulet, jätkä, olemaan saatanallisessa pulassa minun kourissani, Mara kähisi naama melkein minun naamassani kiinni, ja minulta oli tulla kuset housuihin.

Minulla on pieni kaksio siinä vähän yli kilometrin päässä. Se on uusi kerrostalo, ja olen muuten ollut itse rakentamassa sitä. Kävelimme matkan rennon miehekkäinä työhaalareissamme, vaikka minun ainakin teki mieli lentää.

- Mikä me otetaan turvasanaksi, kysyin jo ihan kiimassa.

- Pillu, Mara naurahti. – Sen kun hönkäisee tosi miesten homotouhuissa, niin joka jätkältä kyrpä lerpahtaa sekunnissa.

- Vittu, mikä idis, hörähdin. – Toivottavasti minun ei tarvitse käyttää sitä.

- Vähän pelkään, että joudut parkumaan sitä joka välissä, kun minä kunnolla käsittelen sinua. Aion olla helvetin armoton.

- Katso vain, ettei roolit käänny päinvastaisiksi. Aion tapella tosissani vastaan.

- Hyvä! En pidäkään helpoista saaliista.

Kotona annoin Maralle mustan nahkatakin, joka sopi hänelle kuin nakutettu. Siinä on olkapäillä niittejä. Se näytti saatanan hyvältä vähän paskaisten työhaalareiden päällä. Kun hän nosti kauluksen pystyyn, tajusin ensimmäisen kerran, että hänellä on painijan vahvalihaksinen kaula ja terävänä piirtyvät leukaperät. Hän oli pelottavan seksikkään näköinen ja alkoi heti myös käyttäytyä uhkaavasti.

Itse vaihdoin jalkaan tiukat nahkahousut ja bootsit, joiden varret hahmottuivat lahkeiden alta. Minun nahkatakissani oli metallisia vetoketjuja ja solkia. Käsiin vedin sormenpäät paljaaksi jättävät hanskat, joiden kämmenselässä on niittejä. Mara seurasi pukeutumistani suu auki huohottaen ja kehui minua jumalattoman kiihottavan näköiseksi. Sohvapöydälle heitin vielä liukkaria, jota olin tarvinnut, kun olin treenannut persereikääni erilaisilla keinopatukoilla. Kortsut löytyivät Maralta.

Sovimme, että esittäisimme roolimme niin kuin olisi tosi kyseessä, kaikkine uhoamisineen ja kiroilemisineen. Ja vain turvasana keskeyttäisi homman. Päätin mielessäni, että saa olla melko kusinen ja tuskallinen paikka ennen kuin siihen turvautuisin. Pääsinhän viimeinkin toteuttamaan syvimpiä haaveitani! Pallini olivat haljeta himosta.

Mara lähti tulemaan hitaasti minua kohti lanteet keinahdellen. Hänen katseensa oli kova, ja hän hymyili vittumaisesti:

- No niin, kaunis poika, on aika jakaa persettä rakennusmiehelle.

- Vitut, saatanan hinttari!

- Jumalauta, poju, aiotko ruveta pihtailemaan!

- Minuahan ei miehet nussi!

- Siitä päätän minä!

Samassa hän tempaisi minut nahkatakin rinnuksista seinälle ja painautui voimalla minua vasten. Olin rusentua, mutta kamppailin vastaan. Hän yritti suudella minua, minä käänsin pääni pois. Sain pari litsaria vasemmalle poskelle. Mustat nahkakuteet natisivat kiihottavasti, kun hän hieroi ja takoi lantiotaan minun lantiooni. Työnsin kämmenellä hänen päätään taaksepäin, hän vain irvisti ja tuhisi äkäisesti. Minä haistatin vittua ja kiroilin kuin mies sen, minkä kiihtyvältä huohotukseltani pystyin.

Sitten hän paiskaisi minut selälleni olohuoneen matolle. Hän asettui seisomaan päälleni jalat haarallaan, aukaisi haalareiden etumuksen ja kaivoi jo turpeana sojottavan kalunsa esiin. Hän rojahti istumaan rinnalleni, painoi polvillaan hartiani mattoon ja kiskaisi pääni hiuksista ylös. Hän yritti tunkea kyrpäänsä suuhuni, mutta inisten pidin huulet tiukasti kiinni. Hän kirosi raskaasti ja alkoi mätkiä letkullaan naamaani. Vaikka uikutin voimattomana ja potkin maton kasaan bootseillani, nautin jumalattomasti niistä kovenevan vehkeen iskuista pärställäni.

Mara nousi päältäni, ja minä kierähdin nopeasti ympäri päästäkseni seisomaan. Olin vasta kontallani, kun hän hyökkäsi selkääni ja kietoi toisen käsivartensa kuristusotteeseen kaulani ympäri. Nahkatakit hieroutuivat taas toisiinsa. Sain tuskin hengitettyä, puuskutin, että räkä ja sylki lensivät, ja hiki virtasi silmiin. Toisen kätensä Mara sujautti haaroihini ja puristeli kalustoani lujaa. Tuntui kuin minulla ei olisi koskaan seissyt niin kovana. Hän hakkasi lantiotaan pakaroihini ja kähisi korvaani, että nyt vasta alkaisi neitsytpojun varsinainen väkisin pano. Pääni humisi kiihkosta ja onnesta.

Mara nousi sen verran, että sai kiskottua nahkahousuni bootsien varaan. Yritin samalla ryömiä karkuun, mutta hän ei antanut minkäänlaista mahdollisuutta, uhkasi vain hakata minut. Hän nappasi pöydältä geeliputkilon ja istui selkääni niin päin, että pystyi liukastamaan persereikääni. Hän teki sitä pitkään ja hartaasti samalla tiuskien minulle rivouksia. Minun kaluni painui lattiaa vasten, ja minulta oli tulla, kun lantioni yritti kiemurrella liukastamista pakoon. Viimein hän nousi seisomaan ja painoi työsaappaallaan selkääni niin, etten päässyt liikkumaan. Hän vieritti kortsun kullinsa varteen. Sitten hän kiepautti minut selälleni ja nosti jalkani kohti kattoa. Ja alkoi tunkeutua perseeseeni.

Voi jumalauta, ensimmäistä kertaa oikea miehen kyrpä sisälläni! Ja väkisin vielä, vastaan pyristelyistäni huolimatta! Olin taivaassa. Se kyllä sattui siksi paljon, että meinasin pari kertaa parkaista turvasanan, mutta Mara ilmeisesti arvasi sen ja rauhoitti puskemistaan hetkeksi niin, että ehdin edes hieman tottua tilanteeseen. Kun hän pääsi suoleeni koko mitallaan, alkoi rajumpi jyystäminen. Voihkin valituksia, tempoilin siinä avuttomana ja ulisin suoraa huutoa, mutta en voinut olla tarttumatta vehkeeseeni ja runkkaamatta sitä villinä. Ja että minulta lensi sitä lientä, aina parin metrin päähän seinään pääni takana. Supisteleva suoleni taisi tarrautua Maran kaluun sen verran tiukasti, että hän hurjistui mielettömästi. Hän rynkytti minua aivan raivona ja läiski kämmenellä naamaani, kunnes voimakkaasti nytkähdellen ruiski mällinsä kortsuun perseessäni. Syvään voihkaisten hän kellahti viereeni kyljelleen.

Huohotimme ja tutisimme tyydytettyinä hyvän tovin siinä matolla. Hymyilimme toisillemme onnellisina. Mara silitteli nahkatakkiani. Minä sujautin käteni hänen haalarinsa avoimesta etumuksesta ja vapautin kalun kortsusta. Nostin likaisen kumin silmieni eteen ihailtavaksi:

- Aion säilyttää tämän loppuelämäni.

- Et taida sitten katua?

- En vähääkään. Nautin aivan helvetisti joka sekunnista.

- En kai ollut missään vaiheessa liian raju?

- Et! Olisin kestänyt rajumpaakin käsittelyä. Mitä sinä tykkäsit?

- Mahtavaa oli. Tosin luulin, että olisit tapellut ankarammin vastaan niin kuin uhosit.

- Olisinko voinut? Taisin vähän pelätä, että sammutan himosi, jos rupean kovin hurjaksi.

- Päinvastoin! Mitä tiukempi vastus sen kovempi kiima.

- Vau. Okei, ensi kerralla annan palaa niin, että voit olla tosi pulassa ennen kuin nussimaan pääset.

- Jaa-a, ensi kerralla…

- Siis kai me toistekin otetaan tämmöinen matsi? Täh?

- No hyvä on. Ylihuomenna kolmelta iltapäivällä minun lenkkini kulkee tästä ohi. Silloin verkkaripukuinen kuntoilija tunkeutuu väkisin sisään ja raiskaa nahkajätkän.

Siinä oli kyllä vähällä käydä niin, että nahkajätkä raiskasi kuntoilijan. Mara ei olisi maratonillakaan joutunut raatamaan niin hiessä ja voimiensa takaa kuin minut ottaessaan. Pano oli muuten melkein samanlainen kuin ensi kerralla, mutta Mara ei antanut minun runkata, kun pani minua. Heti mälliensä jälkeen hän puristi minut tiukkoihin otteisiin, läiski minua ympäriinsä ja pakotti minut runkkaamaan hänen katsellessaan ja karjuessaan korvaani sikamaisuuksia. Se oli aivan upea tunne. Oli kuin olisin tullut raiskatuksi kaksi kertaa.

Seuraavina päivinä töissä vilkuilimme ja virnistelimme toisillemme vähän väliä. Silloin tällöin oli pakko hieman töniskellä toisiamme ikään kuin voimia vertaillaksemme. Keskiviikkona iltapäivällä Mara veti minut syrjäiseen nurkkaukseen, tarttui tiukalla otteella haalarieni rinnukseen ja mutisi uhkaillen:

- Tänä iltana kahdeksalta nahkapoju saa turpaansa ja munaa kunnolla perseeseen.

- Vittu jätkä, sehän nähdään, kuka saa, mitä saa ja minne saa, uhosin minäkin muka tosissani.

Odotin kahdeksaa ihan kiimoissani. Yllättäen ovikello soi jo vähän ennen seitsemää. En ollut arvannut vielä vetää nahkakuteita niskaan, mutta avasin oven innoissani. Ei siellä ollutkaan Mara. Käytävässä seisoi ehkä kolmikymppinen, iso, komea mies, skini-tyyliin pukeutunut. Hän ei näyttänyt kovin ystävälliseltä ja murahti äkäisesti:

- Ola?

- Joo-oh…

Mies astui lähemmäksi, ja sitten tuli nyrkistä. Lensin perseelleni vaatenaulakon alle. Tyyppi astui eteiseen ja paukautti ääni kireänä:

- Mara on minun mieheni. Sinä et sen kanssa nai! Jos vilkaisetkin siihen päin, minä tulen ja hakkaan sinut paskaksi!

Ovi kolahti, ja mies oli poissa. Aivoni löivät tyhjää. Nuolaisin huultani. Siitä tuli verta. Istuin siinä ehkä puoli tuntia enkä ymmärtänyt mitään. Lopulta menin suihkuun. Pesin ja hinkkasin itseäni kuumalla vedellä varmaan tunnin.

Aamulla töissä marssin ensimmäiseksi Maran luo ja silmät raivosta palaen tuhisin:

- Mitä helvettiä se eilisiltainen oikein oli?

- Joo, sorry. Se on minun poikaystäväni. Me olemme olleet yhdessä jo kolme vuotta, eikä se tykkää, että minä käyn vieraissa. Se halusi tietää, minne olin menossa. Se pakotti minut kertomaan.

- Ai, sitä sinä et sitten pystykään raiskaamaan.

- Me teemme sitä vuorotellen. Kumpikin tykkää olla välillä se kovempi jätkä.

- Entä minä?

- Mitä sinusta?

- Meidän panomme! Tässäkö se oli?

- Joo. Ihan kiva sinua oli jyystää, mutta ei me enää voida. Sorry.

- Haista, jätkä, pitkä paska!

Teki mieli tempaista maasta paksu parru ja huitaista sillä Maraa kalloon. Olisi saanut kokea, miltä tuntuu olla puulla päähän lyöty. Minä tunsin itseni todella oikeasti raiskatuksi eikä se ollut pätkääkään miellyttävä tunne.

Sen verran heikko luonne olen, että olen todellakin säilyttänyt sitä Maran ensimmäistä kortsua. Ja toivon, että saisin vaihtaa sen jonkun toisen kovan kaverin kortsuun.