Tavallinen mies

Viime vuonna tapahtui jotain hämmentävää. Olin perhetuttuni kanssa saunomassa vuokramökillä epäonnisen metsästysretken jälkeen. Raukeina, vähän alakuloisina koska emme olleet saaneet saalista, istuimme löylyn jälkeen pukuhuoneessa juomassa olutta. Pian puheet kääntyivät alapään asioihin.

En katsonut miten Timolla, mutta minulla vehje vähän turposi niitä tuhmia heterojuttuja puhellessa ja kuunnellessa. Timo vilkaisi haaroihini pari kertaa, kunnes sanoi:

- Katos vaan, sulla on veijari puolitangossa…

- No joo, sanoin vähätellen.

- Taitaa olla samankokoinen kuin mulla.

- Voi olla, sanoin ja levitin hiukan reisiä että Timo voisi nähdä paremmin. Miksikäs ei, kavereiden kesken. Mitään muuta kuin vertailun helpottaminen minulla ei ollut mielessä. Olen jälkeenpäin miettinyt asiaa. Olisin tehnyt saman jos Timo olisi ihaillut uutta kivääriäni: olisin ojentanut sen lähemmäs että hän näkisi paremmin.

- Vai onko ne samankokoiset… Timo tuumi. - Kokeillaan!

Samassa hän oli polvillaan reisieni välissä, tarttui penikseeni ja painoi sen vastakkain omansa kanssa. Se oli niin yllättävää, että aloin nauraa.

- No on se tietysti nyt isompi kun se on turvonnut ja sulla ei, sanoin. En viitsinyt työntää Timoa pois. Vertailkoon. Hän suhtautui touhuun huumorin kannalta, kuten minäkin, naureskeli kuin tuhmia tekevä poikanen. Panimme molemmat jo etukäteen kaiken humalan piikkiin. Olen aina pitänyt Timosta, hänen ulkonäöstään ja muusta, hän on sellaista miehekästä rauhallista tyyppiä. Itse olen aika rauhaton ja ikäisiäni nuoremman näköinen. Suoraan sanoen olen joskus ihmetellyt miksi Timo kelpuuttaa minut kaverikseen.

Hän vaikutti luontevalta ja vitsikkäältä, pidellessään peniksiämme vastakkain kourassaan paljon kauemmin kuin oikeastaan olisi ollut tarvis.

- Täytyy saada ne samalle viivalle, hän sanoi äkkiä ja alkoi runkata meitä molempia.

- Mitä sä teet? kysyin.

- Selvitän onko ne samankokoiset, Timo sanoi. Hän ei enää katsonut minua silmiin. Minua alkoi hermostuttaa. Mieleni teki kysyä että mitä väliä sillä oli, olivatko ne samankokoiset, mutta olin hiljaa, koska runkkaaminen tuntui turhankin mukavalta. Olimme kumpikin hiljaa. Emme unohtaneet ottaa hörppyjä tölkeistämme. Kummankin hengitys oli vähän kiihtynyt. Jälkeenpäin voisimme aina sanoa että tulipa kännissä hölmöiltyä.

Pian meillä molemmilla seisoi täysillä. Ja ne olivat aika samankokoiset, siinä 16 senttiä, paitsi rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että minun oli aika paljon paksumpi. Värieroakin oli: minun oli vaalea, Timon tummanruskea, terskakin oli hänellä tummemman punainen.

- Noniin, mitattu on, sanoin. Minusta tuntui että nyt oli kaveruuden nimissä menty jo tarpeeksi pitkälle. Ääneni oli aika kiihtynyt. En nähnyt hommassa enää huumoria.

Timo, katse yhä alas luotuna, sanoi: - Miltähän se maistuu? Oletko ikinä maistanut?

- En todellakaan.

- Saanko mä maistaa, vähän vaan, mielenkiinnosta?

- Oletko sä ennenkin tehnyt tämmöistä?

- En koskaan.

- No maista, sanoin. Humalassahan siinä oltiin. Timo irrotti otteensa kaluistamme, sitten hän imaisi terskani suuhunsa. Se tuntui niin hyvältä, että kavahdin taaksepäin ja löin pääni pukuhuoneen paneeliin. Päästin äänekkään huokauksen ja suljin silmäni.

- Ei helkutti, mitä me oikein tehdään? sanoin.

- Hyvältä maistuu, Timo sanoi.

- Ja tuntuukin, vastasin. Vapisin. - Tämä on liian järjetöntä.

- Niin on mutta mitä siitä, Timo sanoi ja työnsi kaluni niin syvälle suuhunsa kuin mahtui. Se ei eronnut mitenkään naisen suihin otosta. Jalkojen välissä olisi yhtä hyvin voinut olla vaimoni… tai Timon vaimo.

- Helvetti, tämä on hullua, sanoin. Timo ei vastannut, vaan liikutti päätään hitaasti ylös ja alas, vääjäämättömästi, ja se tuntui aina vain paremmalta. Ihan tärisin nautinnosta. - Tämä on homoilua, sanoin. Ääneni vapisi niin että sanoista tuskin sai selvää.

- Voinko mä istua sen päälle? Timo kysyi. Sanoin kyllä, olin jo valmis kaikkeen, mutta vasta kun Timo liukastutti peräaukkonsa syljellään, tajusin mitä hän tarkoitti päälle istumisella. En ollut koskaan nainut peräaukkoon. No, menköön, ajattelin. Tätä se olut teettää. Tulisipahan koettua tämäkin. Timo nousi - hänellä seisoi yhä - kääntyi selin ja ohjasi kaluni reiälleen. Sitten hän istui syliini ja huokaisi syvään. Suolessa oli lämmintä ja vähän kuin tyhjää muualla paitsi aivan kaluni tyvessä, jossa tuntui tiukka puristus. Ojensin käteni ja aloin runkata Timoa. Yhdessähän siinä nautittiin, tosin päivänvaloa kestämättömällä tavalla. Aivan vaistomaisesti liikutella lantiotani, työnnellä Timoa takapuoleen. Sitten minulta tuli. Ei siinä kauaa mennyt.

Timo ei ollut vielä saanut. Hän nousi päältäni, kääntyi kohti ja katsoi anovasti. Ei olisi enää yhtään huvittanut tehdä mitään, itseinho alkoi puskea päälle. Mutta kaveria ei jätetä. Otin Timon kalun suuhuni ja annoin hänen työnnellä. Ei se mitenkään kamalaa ollut. Timon vehje oli saunapuhdas, mitä vähän limainen kärjestä. Kun se laukesi, kävin sylkemässä mällin viemäriin. Sperma oli kumman makuista. Saman tien otin suihkun ja pesin suuni. Heti jälkeeni Timo meni suihkuun. Vilkaisin sinne. Siellä tapahtui kummia. Timo paskansi suihkutellessaan ja survoi jalalla kaiken viemäristä alas. En kehdannut sanoa asiasta hänelle mitään. Ryyppäsimme lisää. Olo oli vähän vaivautunut.

- Pannaan se äskeinen kaljan piikkiin, sanoin.

- Joo, Timo sanoi. - Mutta olihan se kivaakin, vai?

- Sano rehellisesti oletko sä ennen tehnyt tällaista?

- Kerran, Timo sanoi vähän pälyillen. - Entä sä?

- En ikinä.

- Voidaanko uusia joskus?

Katsoin häntä. Hän ei ollut minulle enää sama mies kuin ennen, sillä kaluni oli ollut hänen pyllyssään. Ja suussaan. Ja minä olin ottanut häneltä suihin. Minäkään en varmaan ollut Timolle sama kuin ennen. Kaveruuteemme oli peruuttamattomasti liittynyt raadollinen salaisuus.

- Eiköhän jätetä tähän, sanoin. - Äläkä vaan puhu kellekään tästä.

- En tietenkään.

- Tämä oli hairahdus.

- Hairahdetaanko joskus uudelleen?

- Ei. Se jää tähän. Unohdetaan koko juttu.

Mutta eihän sellaista voi unohtaa. Minun on alkanut tehdä mieli lisää. Minulla on ihan hyvä avioliitto. En ole koskaan katsellut miehiä sillä silmällä. Mistä on kysymys? Timo on yhä kaverini, mutta emme koskaan puhu siitä mitä metsästysretken jälkeen tapahtui, emme edes vihjaa siihen. Vaimomme eivät aavista mitään. Hekin ovat hyviä kavereita keskenään. Välillä kun katselen heitä, tunnen syyllisyyttä. Olemme Timon kanssa pettäneet heitä, ja mietin koko ajan, miten kehtaisin ehdottaa Timolle uusintaa, ja pelkään että hän kieltäytyy.