Hans

Kun sitten tulin kotiin klo 7 aikaan illalla sen kokonaisvaltaisen hoidon jälkeen, oli ajatukseni aivan sekaisin. Mitä hittoa olen mennyt tekemään, manailin itsekseni. Olisi pitänyt Jannen käskeä lopettamaan ajoissa ennen kuin mitään paljastavaa tapahtui. Nyt mulla on sellainen leima otsassa,jota en ole vielä itselleni hyväksynyt. Pyristelin vielä vastaan vaikka Jannen luona asian tunnustaminen olikin tuonut selvän helpotuksen olooni. Mietin, mitä se merkitsisi työssä, perheen piirissä jne.

Vapaa-ajan kavereita mulla ei paljon ole, koska työni on hyvin hektistä ja vie suuren osan vapaa-ajastanikin. Työpäivät ovat pitkiä. Sen jälkeen pitää seurata, mitä alalla tapahtuu kotimaassa ja maailmalla, pitää lukea ammattikirjallisuutta ja olla asiakkaisiin yhteydessä toiselle puolelle maapalloa täkäläisittäin epäinhimilliseen aikaan silloin, kun heillä on työaika. Joskus tuntuu siltä, että olen naimisissa työn kanssa eikä siihen väliin sovi toista ihmistä – perheestä nyt puhumattakaan. Koska haluan kuitenkin menestyä työssäni teen sen tunnollisesti. Siitä seuraa, ettei minulla ole kovinkaan paljon sosiaalisia kontakteja lähiympäristöön. Joskus hyvin väsyneenä olen ajatellut jättää koko homman ja siirtyä muihin töihin. Saisi aikaa itsellekin ja ehkä enemmän ystäviä. Toistaiseksi nykyinen työ on kuitenkin tuntunut vielä niin mielenkiintoiselta,etten ainakaan lähiaikoina ole ajatellut sitä jättää.

Mutta Jannehan sanoi,että tämä on meidän salaisuus! Ei siis hänelläkään ole mitään intressejä kertoa yhteisestä kokemuksestamme. Olin kulkenut koko illan hermostuneesti huoneesta toiseen enkä pystynyt edes istumaan paikoilleni rauhoittuakseni. Nälkä pakotti jääkaapille. Lämmitin broileripiirakan mikrossa ja avasin punaviinipullon. Nyt tarvitsen jotain rentouttavaa ja mieltä rauhoittavaa. Piirakka maistui herkulliselta. Ensimmäinen kulaus punaviiniä lämmitti mukavasti rintaa ja vaikkei alkoholi vielä ehtinyt vaikuttaa, tuntui lämpö samalla rentouttavalta. Istuin terassilla nautiskellen iltapalasta. Piirakan jälkeen otin vielä toisenkin lasillisen viiniä. Se olikin viisas teko, sillä pian äskeiset huolen aiheeni tuntuivat mitättömiltä. En vielä kokonaan tunnustanut itselleni olevani homo, mutta ainakin bi. Tunsin viihtyväni myös tyttöjen seurassa ja saavani mielihyvää heidän läheisyydestään, mutta vakavaan seurusteluun en ollut vielä antautunut. Toki seksiä olin heidän kanssaan harrastanut, mutta valitettavan harvoin.

Sain pohdiskelun jonkinlaiseen ratkaisuun puoleen yöhön mennessä ja olin rauhoittunut. Pystyin nukkumaan yön levollisesti.

Aamulla heräsin virkeänä eikä mieltäni tuntunut painavan enää edellisen päivän jutut. Kevyen aamiaisen jälkeen päätin lähteä lenkille. Pelkkä puutarhassa ja pihatöissä ahertaminen ei ole hyväksi vaan pitää saada rentouttavaa ja joustavaa liikuntaa. Asuntoni lähellä on hyvät lenkkeilymahdollisuudet. Aloitan lenkin aina reippaalla kävelyllä kunnes tulee vähän lämmin. Niinhän formulatkin pitää lämmittelykierroksen aluksi. Sitten pistän juoksuksi. Usein vaihtelen juoksun nopeutta, kiihdytän ja hidastelen. 45 minuutin jälkeen yleensä pysähdyn ja venyttelen lihaksia. Jos paikalla ei ole penkkiä, etsin jonkin kiven tai kannon,jonka päällä voi levähtää. Nostan kantapään jonkin tuen päälle ja jalka suorana kumarrun eteenpäin venyttäen samalla takareisiä. Etureisiä venytän vetämällä nilkasta polven koukkuun niin pitkälle,että kantapää ulottuu pakaraan.

Nyt olin juossut jo tunnin. Ajatukseni leijuivat siellä täällä luonnossa,metsässä, ohi kiitävissä pelloissa, meren lahdissa, lintujen lauluissa jne. Yhtäkkiä kaikki edelliset mielikuvat pyyhkiytyivät pois ja tilalle ilmestyi Jannen hymyilevät kasvot. Hidastin vauhtia ja pysähdyin läheiselle penkille istumaan. Hengityksen tasaannuttua en vieläkään saanut Jannea pois mielestäni. Mitä nyt, ajattelin. Otin kännykän esille ja soitin Jannelle.

- Mitä mies?

- Mitä itse?

- Olen lenkillä ja yhtäkkiä oli pakko soittaa sulle. Ei tässä mitään kummempaa. Kävin illalla aika moisen Jaakobin painin, mutta nyt olen sujut.

- Siis miten sujut?

- Itseni kanssa.

- No hyvä, minä nimittäin ajattelin juuri sinua. Mulla olis veneen kanssa pientä ongelmaa,jossa tarviin apua. Yksin on vaikea tehdä tiettyjä tsekkauksia. Voisitko olla avuksi illalla kun kukaan kavereistani ei ehdi.

- Sopiihan se, en ole suunnitellut illaksi mitään erityistä ohjelmaa. Missä sun vene on?

- Se on siellä pursiseuran talvitelakkapaikalla. Nähdään vaikka siinä portilla klo 6.

- OK, nähdään.

Janne oli siis juuri ajatellut minua. Mitähän telepatiaa sekin oli vai peräti sielujen sympatiaa ?

Levähdin vielä penkillä hetken. Tein venytykset ja jatkoin sitten matkaa kiihtyvällä vauhdilla kotiin päin. Perillä olin aivan paita märkänä. Se liimaantui ihooni kiinni niin,että oli vaikea riisua sitä. Menin suoraan suihkuun. Lämmin vesi rentoutti mukavasti väsyneitä lihaksiani. Päivän aikana tein vielä viimeistelyjä pihalla. Sitten saatoin jäädä odottelemaan työni jälkiä, kuinka kasvit avaavat silmunsa ja puhkeavat lehtiin ja kukkiin. Pihanurmikko toipuu talven vaurioista ja alkaa vihertää tasaisesti. Näin sieluni silmin pihan kukoistavan. Ankea totuus toi minut haaveistani arkeen kun totesin,ettei piha aivan itsestään kukoista vaan vaatii jatkuvaa huomiota – kastelua, kitkemistä, leikkausta...

Mutta sehän on rankan päivätyöni vastapainoksi mitä oivallisin tapa irtautua arjen huolista.

Klo 6 illalla olin telakointipaikan portilla. Parkkeerasin läheiselle pysäköintipaikalle. Janne tuli samaan aikaan parkkipaikalle. Kannoimme yhdessä työkalupakit veneelle. Jannen vene on sellainen meriläismallinen puuvene. Hän oli hionut ja lakannut veneen ulkoa tosi hienoksi. Se kiilteli laskevan auringon säteissä kuin kultakimpale. Nousimme tikkaita pitkin veneeseen.

- Tässä on nyt muutama homma enää jäljellä ennen vesille laskua. Ohjausvaijereiden kunto pitää tarkistaa. Osa niistä on tuolla piilossa niin, ettei niitä yksin ole helppo nähdä. Voisitko käännellä ruoria ensin toiseen suuntaan ääriasentoon ja sitten kun annan merkin niin toiseen suuntaan. Käännä ensin vaikka oikealle niin katson tuolta.

Janne ryömi penkkien alle kajuuttaan ja avasi laipion suojana olleen paneelin. Sen alla kulki paljon erilaisia johtoja ja myös ohjausvaijerit. Käänsin ruoria oikealle hitaasti. Janne tarkisti vaijerin kunnon jokaisessa mutkassa ja siirtyi sitten veneen perään ulkotilaan. Hän avasi sieltäkin penkkien alla olevat paneelit ja pyysi minua taas kääntämään ruoria edes takaisin.

- OK, tämä puoli on kunnossa, Janne sanoi ja nousi seisomaan suljettuaan suojukset. Ja sitten toinen puoli.

Hän meni taas polvilleen lattialle ja kumartui tarkistamaan vaijeria. Janne oli siinä edessäni perse pystyssä. Farkkujen kaulus oli laskenut alas ja pakarat pullistelivat näkyviin. Paidan helma oli noussut puoleen selkään. Jäin tuijottamaan noita kiinteitä ja kapeita, mutta pyöreitä hyvin muodostuneita lihaksia.

Havahduin kun Janne pyysi minua kääntämään taas ruoria edes takaisin. Tein pyydetyt liikkeet. Sitten Janne siirtyi taas kajuutan puolelle. Siellä sama homma. Farkut olivat laskeneet entistä alemmas ja nyt jo persevakokin paljastui. Eikä Jannella näyttänyt olevan kalsareitakaan jalassa. Voi hitto – minähän kiihotun tästä. Nyt ajattelet vain kylmää suihkua !

Vaijereiden tarkistus tuli pian valmiiksi eikä korjattavaa ollut. Teimme vielä muutaman muun pikkuaskareen, joihin ei välttämättä apumiestä olisi tarvittu, mutta kiva oli olla mukana. Jannella oli jo lähes kaikki varusteet tuotu veneelle ja kysyikin josko maistuisi kahvi. Sehän minulle sopi. Istuin kajuutan penkille odottelemaan, kun Janne alkoi kokata.

Pian edessämme oli höyryävät mukit kahvia ja juustokinkkusämpylät. Olen aina nauttinut veneen välipaloista – niin nytkin vaikka olimme vielä kuivalla maalla. Janne istui vieressäni ja esitteli innokkaana veneen paikkoja ja varustuksia.

Hän kertoili edellisen kesän veneilykokemuksiaan. Kuin huomaamatta hänen reitensä painui omaani vasten kajuutan ahtaudessa ja hänen kääntyillessä puolelta toiselle osoitellessaan eri laitteita. En antanut sen häiritä. Itse asiassa se tuntui oikein hyvältä. Painoin omaa reittäni Jannen jalkaa vasten huomaamatta. Janne vain jatkoi selittelyään ja minä kuuntelin ainakin toisella korvalla- toinen aivopuoliskoni oli keskittynyt jalkapeliin.

- Mitäs pidät, jos me lähdettäis yhdessä venereissulle ensi viikonloppuna tuonne saaristoon ? sanoi Janne laskiessaan kätensä reidelleni puristaen siitä tukevasti ja katsoi minua suoraan silmiin kysyvä veitikkamainen ilme kasvoillaan.

- Kumman veneellä mennään, kysyin puolestani. Mun vene on jo vesillä. Et ole sitä nähnytkään vielä. Se on vähän isompi kuin tämä. Siinä on sauna ja suihku.

- Tässä on nyt vain nuo makuutilat kahdelle eikä paljon muita mukavuuksia. Käydäänkö katsomassa sun vene?

- Onhan tämä aika kiva – sellainen intiimi ympäristö, mutta mennään vaan kohta katsomaan mun venettä.

Janne hoiti kahvimukit pois ja järjesteli paikat. Suljimme ovat perässämme ja lähdimme ajamaan mun kotirantaan.

Veneeni on omassa rannassa laiturissa. Vene on rakennettu teräksestä. Siinä on etupäässä yksi makuuhytti ja pentry, keskellä ohjaamo ja perässä omistajan hytti, sauna, suihku ja WC.

Nähtyään veneeni Janne oli aivan haltioissaan.

- Tällähän me lähdetään. Tää on kuin tehty seikkailuita varten, hän hihkui kuin pikkupojat.

Nautin katsella Jannen riemua kun hän kulki veneeni paikasta toiseen. Ei se vene ole mikään luksusvene. Olen sen aikoinani hankkinut puolivalmiina ja rakennellut itse loput. Silloin minulla oli vielä jonkin verran vapaa-aikaa.

Jannea ei tahtonut saada ulos veneestä kun hän niin innoissaan tutki paikkoja ja katseli näkymiä takakannen ohjaamopaikalta.

- Ilman muuta me lähdetään tällä – siis jos sulle sopii, sanoi Janne sitten jo vähän rauhoittuen.

- Kyllä mulle sopii. Mennään tuonne sisälle ja suunnitellaan retki sitten muutenkin valmiiksi.

Menimme terassin kautta sisään. Istuimme olohuoneen pöydän ääreen. Otin kynän ja paperia esiin ja aloin tehdä listaa hankittavista tarvikkeista: Ruoat,juomat, vaatetus …

- Milloinkas olet ajatellut, että lähdetään. Mullahan on vielä lomaa – entäs sun perjantai ?

- Voisin lopettaa perjantaina työt klo 2. Toistaiseksi ei ole varauksia sen jälkeen. Mitäs mä voisin hankkia ?

- Mulla on aikaa käydä kaupoissa. Sovitaanko,että mä hankin ruoat ja juomat ja maksetaan puoliksi. Tullaan takaisin sunnuntai-iltana. Osaan varata ruokaa sen mukaan. Onko sulla muuten mitään allergioita tai mieltymyksiä juomien suhteen?

- Kaikki käy . Otan sitten vain omat henk.koht.tavarani mukaan, niinkö?

- Just niin, sanoin ja katsoin Jannea suoraan syvälle silmiin – ehkä vähän liian pitkään,koska Janne meni vähän hämilleen.

En tiedä,mitä Janne oli ajatellut ehdottaessaan yhteistä viikonloppumatkaa, mutta minulle alkoi valjeta, että Janne henkilönä kiehtoi minua ja halusin olla hänen lähellään. Ei sitä voinut sanoa läheskään rakastumiseksi, mutta sellaista hyvän luotettavan kaverin saamista se oli ja sellainen minulta oli puuttunut sen jälkeen kun lapsuuden kaverini jäi maalle minun lähtiessä kaupunkiin.

Juttelimme vielä pitkään tulevasta matkasta. Merikorteista katselimme reittejä, mihin menisimme. Janne tiesi hyviä luonnon satamia,jonne voisi ankkuroida. Meillä oli jo tosi hauskaa pelkästä suunnittelusta. Iltakin alkoi hämärtyä ja Janne teki lähtöä kotiin. Yritin viivytellä keksimällä vielä uusia näkökohtia,joita pitäisi huomioida matkaa varten.

- Kelpaisko sulle vielä sauna ? Se lämpiää puolessa tunnissa. Iltahan on vielä nuori . Milloin sun työt alkaa aamulla ?

- No ei tässä nyt mikään hoppu ole, mutta aattelin,että sun pitää päästä lepäämään. Työt alkaa vasta klo 10.

- Sittenhän sulla ei ole mihinkään kiire. Saunotaan rauhassa – siellä tulee usein ne parhaat ideat. Ja jos menee pitkäksi, voit jäädä tännekin yöksi tuonne vierashuoneeseen. Voit sitten ottaa vähän saunakaljaakin.

- No en tiedä nyt siitä yöksi jäämisestä – katsotaan nyt kun on ensin saunottu.

Menin saunaan ja latasin puut kiukaan pesää. Tuli syttyi heti ensimmäisellä yrityksellä. Koivuhalot paloivat iloisesti loimuten pesässä ja liekkien eloisuus näkyi mukavasti luukun lasin läpi. Se toi myös saunaan kivan intiimin valaistuksen. Otimme ensimmäiset oluet odotellessamme saunan valmistumista. Tosiaan jo puolen tunnin kuluttua kun toinen pesällinen oli vasta menossa, lämpötila oli noussut jo 80 asteeseen,joka on mielestäni sopiva terveelliseen saunomiseen. Takkahuoneessa riisuimme vaatteet ja otimme lyhyet suihkut. Kiipesimme lauteille – minä löylyn heittäjän paikalle ja Janne viereeni.

- Vihtoja mulla ei ole nyt tarjota, mutta eiköhän niitä kohta saa tuolta pihalta kunhan koivuihin tulee isommat lehdet.

- Ei tässä nyt vihtaa kaivata, kunnon löylytkin tekee ihan hyvää. Kaljakin teki hyvää – on mistä hikoilla.

Huomasin,että Janne alkoi hikoilla herkästi. Pisarat valuivat noronaan hänen ohimoillaan ja rinnoillaan. Heitin varovaisesti lisää löylyä. Janne kumartui, koska kuumin aalto tuli juuri hänen kohdalleen. Se tietysti selitti,miksi minä en vielä hikoillut yhtä paljon. Huomasin,että Janne oli jotenkin kalpea kasvoiltaan.

- Onko kaikki hyvin, kysyin. Olet aika kalpea kasvoista. Tekeekö huonoa? Ehkä olisi parempi,jos mentäis jo suihkuun.

- Taitaa olla parempi niin. Tänään olen syönyt vähän heikosti ja se näköjään tuntuu heti.

- Istu tuohon penkille ja pidä päätä alhaalla – kyllä se kohta menee ohi. Tuon sulle juotavaa.

Hain keittiöstä tuoremehua ja lasin. Janne joi kaksi lasillista, muttei silti jaksanut nousta ylös. Suihkuttelin hänet siinä penkillä puhtaaksi hiestä ja käärin pyyhkeeseen. Otin häntä kainaloista kiinni ja nostin seisomaan. Hän juuri ja juuri pysyi pystyssä nojaten olkapäähäni tukevasti. Hän kietoi kätensä kaulalleni ja lähdimme takkahuoneen puolelle. Laskin hänet siihen sohvalle makaamaan ja nostin jalat ylöspäin käsinojan ja tyynyjen varaan. Janne huokaili ja alkoi hiljalleen toipua.

- Varmaan vähäinen syöminen ja nesteen puute tekivät kepposen. En ole koskaan ollut oikein hyvä sietämään löylyä. Verenpaine varmaan laskee kun kuumassa alkaa hikoilla.

- Niinhän se varmaan on. Menin Jannen viereen sohvalle ja tunnustelin hänen pulssiaan. Se oli tasainen. Nostin hänen jalkojaan vielä ylemmäs kuten joskus aikoinaan ensiapukursseilla oli opetettu. Pyyhe valahti Jannen päältä lattialle mutta hän ei siitä välittänyt. Hän makasi siinä vieressäni alasti voimattomana. Olin vähän neuvoton. Ajattelin,että olisi ehkä paras vielä odotella vähän aikaa. Niinpä juttelimme merkityksettömistä asioista vain pitääksemme juttelun yllä. Tiesinhän sitten, mihin suuntaan Jannen vointi oli menossa. Ei ainakaan huonompaan. Kohta Jannen poskille alkoi tulla väriä ja silmiin eloa. Juttu alkoi luistaa vilkkaammin ja Janne nousi istumaan. Siinä hän oli vieressäni kylki kyljessä. Taisi näyttää huvittavalta. Sitä se olikin kun vilkaisin meitä vastakkaisen seinän peilistä. Jannekin huomasi sen ja pyrskähti nauramaan.

- Näinkös se meidän kaveruus alkaa, nauroin minäkin ja otin Jannea hartioista kiinni vetäen häntä itseäni vasten.

- Ei hullumpi alku- pahemminkin olisi voinut käydä jos olisin pyörtynyt. Sitten sulla olisi ollutkin tekemistä.

- Älähän nyt, olen sentään ensiapukurssit käynyt. Kyllä nyt yksi pyörtynyt mies hoidetaan. Mutta nyt mun täytyy mennä itse suihkuun – joko uskallat tulla mukaan.

- Kyllä vaan, varmaan jalat jo kantaa.

Siirryimme siitä takaisin suihkun puolelle. Janne otti ensin suihkun. Pesin suihkugeelillä hänen selkänsä enkä säästellyt pakaroitakaan. Janne alkoi niitä pyöritellä edessäni kiusoittelevasti. Läimäytin häntä märällä kämmenellä pakaralle ja kehotin kääntymään ympäri. Kietaisin käteni hänen lanteiden ympärille ja puristin itseäni vasten. Janne oli vähän yllättyneen näköinen, mutta annoin hänelle pusun poskelle.

- Ai tätäkös sinä kaipaat, Janne kysyi viekas ilme kasvoillaan. Samat on sitten kaipuut.

- Niin kaipaankin, sanoin selvästi ylikorostaen ja vedin hänet tiukempaan otteeseen. Saippuan liukastamat märät vartalomme liimautuivat toisiinsa kun halasimme toisiamme. Tunsin pian kuinka Jannen kyrpä alkoi kasvaa omaani vasten ja nousta nivustaivettani pitkin kohti napaani. Omalle aseelleni kävi samoin. Siinä me seisoimme kuin entisajan sotilaat aseet tanassa toisiamme vasten. Meillä oli tosin muut mielessä. Tartuin Jannen aseeseen ja vetelin sen vartta kämmenissäni edes takaisin. Hän voihkaisi kun kosketin terskaa. Se oli ilmeisen herkkä kohta tänään. Käänsin hänelle selkäni ja pyysin pesupalvelua. Sen Janne suoritti kiitettävällä huolellisuudella. Pienintäkään poimua ei jätetty huomiotta. Sitten keskisormi hakeutui pakaroideni väliin. Suihkugeelillä liukastettuna se upposi sinne helposti ja jatkoi matkaansa reiästä sisään. Sehän oli jo tuttu reitti sille. Työnsin ristiselkääni notkolle ja levitin pakaroitani jotta sormi pääsi syvemmälle. Jannen toinen käsi hakeutui etumukselleni ja tarttui tanakalla otteella kyrpääni. Hän veteli pitkillä vedoilla kyrvän vartta terskasta aivan pusseihin asti samalla työnnellen jo kahta sormeaan perseessäni.

- Sä oot hyvä tuossa, paina pohjaan asti vaan. Kohta lentää,voihkin kiimoissani.

- Anna tulla vaan, tää on osa sun terapiaa.

En pystynyt enää pidättelemään vaan roiskin lastini seinälle. Jalat oli vähällä mennä alta kun tuntui niin hyvältä. Koko vartaloni tärisi ja nytkähteli useita kertoja orgasmin kourissa. Nyt puolestaan Janne kannatteli minua kainaloista ja puristi itseään vasten. Vähitellen toivuin. Käännyin ja halasin Jannea ja annoin nyt kunnon pusun suulle. Se oli ensimmäinen kerta kun suutelin miestä oikeasti.

- Terapia alkaa tuottaa tulosta, kuiskasi Janne korvaani.

- Siis mikä ihmeen terapia?

- Etkö ole huomannut ? Sulla on identiteettiongelma . Et ole hyväksynyt itsellesi oikeaa roolia. Oletko hetero, homo vai mikä? Yritän auttaa sinua tekemään päätöksen. Sitten kun löydät ratkaisun, osa huolistasi ja jännityksesi aiheuttajista poistuu ja pääset vaivoistasi. Usko minua.

- Niin sanoo suuri terapeutti,joka on saanut oppinsa seksihierojalta, kiusoittelin Jannea ja annoin pusun toiselle poskelle. Tiesin nyt että tuo oli totta, mutta oliko Janne nyt vain terapeutti vai oliko hän oikeasti kiinnostunut minusta ystävänä. Janne huuhtoi suihkulla vartaloni ja sitten itsensä, veti pyyhkeen ympärilleen ja poistui takkahuoneeseen. Jäin vähän yllättyneenä pesuhuoneen puolelle. Eikö hän halunnutkaan laueta? Kun menin hetken päästä myös takkahuoneeseen, Janne istui sohvalla pyyhkeen päällä yrittämättä peitellä itseään. Hänellä ei enää seissyt. Hän ei siis halunnut laueta ja toimi ”terapeuttina”, oli johtopäätökseni. Ihmeen voimakas itsekuri kundilla,mietin.

- Nyt mun täytyy lähteä. Pystyn kyllä ajamaan autoa. Kiitos saunasta ja soitellaan vielä ennen perjantaita siitä retkestä.

Janne puki ripeästi päälleen, moikkasi vielä lähtiessään. Siinä olin aika äimistyneenä tilanteen saamasta käänteestä.

Otin vielä kunnon lasillisen yömyssyksi konjakkipullosta jottei ajatukseni taas harhailisi koko yötä.

Jatkuu...