Jussi

Seuraavana päivänä Make tosiaan soitti, ja sovimme tapaamisen yhdelle terassille. Minua jännitti suoraan sanoen pirusti. Ajatukset ja odotukset tunteista puhumattakaan eivät suostuneet pysymään minkäänlaisessa tolkullisessa järjestyksessä. Kävin peloissani hurjilla ylikierroksilla. Vannoin, etten kuuntele ainuttakaan paskamaisuuteen edes etäisesti viittaavaa sanaa, vaan häviän sen jätkän elämästä ikiajoiksi. Miksi minä en rauhoittunut, vaan valmistauduin pahimpaan? Siinä tilassa syyllistyy ylitulkintoihin ja ylireagointiin.

Olin paikalla ensimmäisenä. Tuoppini oli jo puoliksi juotu, kun näin Maken tulevan. Hän meni ensin tiskille ja tuli sitten pöytään tuoppi polvien välissä. Kätevää, huomasin ajattelevani, vaikka oikeasti minun olisi pitänyt tajuta mennä auttamaan häntä. Hän hymyili minulle kumman ujosti:

- Moi.

- Moi moi.

- Lörpötelläänkö ilmoista vai mennäänkö asiaan?

- Ilmat on komeat. Mitäpä niistä sen enempää.

- Okei, hän vakavoitui ja alkoi räpytellä ihania silmiään. – Jussi, minä tiedän, etten yhtäkään sanoistani saa enää takaisin, vaikka haluaisin repiä niistä joka ainoan riekaleiksi ja polttaa tuhkaksi. Minä pyydän sydämeni pohjasta, vatsan pohjasta, pallien pohjasta sinulta anteeksi julmuuttani sinua kohtaan. Voitko joskus…

- En tiedä. Minä haluaisin, mutta rehellisesti sanottuna minuun sattuu helvetisti joka kerran, kun muistan sen tilanteen. Niin nytkin, minä kuiskasin ääni vapisten.

- Voi saatana, mitä minä hullu menin tekemään, Make kamppaili itkua vastaan.

- Älä nyt vain ryntää tappamaan itseäsi, yritin keventää tunnelmaa.

- En, en. Haluan vielä toivoa ja odottaa.

- Voi hitto, Make. Niin minäkin.

Haukoimme siinä pöydän vastakkaisilla puolilla henkeä. Katsoin Makea ja hän oli minun silmissäni niin kaunis. Silloin minun päässäni räjähti: Jumalan tähden, minähän rakastan tuota miestä! En ystävänä vaan miehenä. Silloin Make naurahti ja kysyi:

- Haluatko tietää, mitä yritin silloin joulukuussa soittaa sinulle?

- Joo.

- Voi olla, että tämä tulee sinulle vähän liian yllättäen ja et ehkä usko tätä.

- No mitä sitten muka?

- Heh, minä olisin halunnut, että opetat minulle, miten homot rakastelevat. Ja haluaisin sitä nytkin.

- Mitä, parahdin ja kylmyys kouraisi minua taas. – Minun olisi pitänyt arvata! Sinä kusetit minua! Sinä halusit taas vain loukata minua! Sinä tässä se saastainen olet!

- Ei, ei, ei…

- Yrität luikerrella takaisin ystäväksi teeskentelemällä muka kiinnostusta homoiluun! Voi vittu, mikä jätkä! Tapa itsesi!

Loput huusin seisaaltani suureen ääneen naama punaisena. Ja sitten lähdin ja lujaa. Enkä katsonut taakseni. Miten homot rakastelevat! Voi helvetti, mikä ääliö! Ja juuri kun minun sydäntäni kouraisi se rakkaus. Kotona makasin sängyllä ja ihmettelin, miten kummalta minun sisässäni tuntuikaan jäähän kiedottu rakkaus. Typerä tunne ylipäätään. Eihän siitä mitään olisi voinut edes tulla. Olisin vain ollut toivottoman yksipuolisesti rakastunut ja kitunut itsekseni.

Puhelin soi pari tuntia miltei taukoamatta ja tekstiviestejä tuli ropisemalla, mutten vastannut mihinkään. Mutisin vain, että mitä helvettiä se jätkä vielä yrittää. En tietenkään saanut kunnolla nukuttua. Hyvä etten tullut hirttäneeksi itseäni lakanoihin, kun kieriskelin niissä ahdistuneena.

Aamulla sen sijaan, että olisin juossut parille viimeiselle luennolle, join happamana kahvia ja aukaisin sähköpostin. Siellä oli yksi viesti Makelta otsikolla ”Lue tämä, ole kiltti”. Aukaisin sen enempiä ajattelematta: ” Jussi-rakas, minä rukoilen sinua lukemaan tämän viestin kokonaan. Tee sen jälkeen, mitä haluat, mutta lue ensin. Sinä käsitit kaiken väärin. Minä en vittuillut enkä halunnut loukata. Minä olin tosissani. Okei, ehkä minun olisi pitänyt puhua siitä vasta joskus myöhemmin. Juttu on näin. Vaikka olen aina uhonnut hirmuisena heterosankarina, en ole koskaan nainut naisen kanssa. Lukioaikana olin vain kahden tytön kanssa sängyssä. Kummallakaan kerralla minulla ei seissyt. Yritin selittää tytöille, että olin varmaan liian kännissä ja he kiltisti uskoivat sen. Ja sittenhän tapahtuikin se onnettomuus. Muutama ilta ennen kuin yritin soittaa sinulle silloin joulukuussa, olin vaipumassa uneen, kun jostakin mielen pohjukasta päähäni nousi kirkas ja vuoren varma ajatus: Minä rakastan Jussia! Ja se ajatus tarkoitti, että miehenä eikä vain ystävänä. Menin aivan sekaisin pariksi päiväksi. Minä vain kelasin ja kelasin. Minä muuten olin ajatellut eromme jälkeen sinua joka päivä vähintään pari sekuntia, joskus koko päivän. Minulla oli sinua jumalattoman ikävä, mutta häpeäkseni kai ylpeyden takia en koskaan tullut luoksesi. Minä siis pohdin sitä rakkautta sinuun. Aloin ymmärtää, että minä olin epätoivoisesti vain esittänyt heteroa ja sitäkin ylikierroksilla, koska miehen kuuluu olla hetero. En ollut pätkääkään kuunnellut itseäni niin kuin sinä olet tehnyt. Muistatko, kun joskus runkatessa tivasin sinun fantasioitasi. Minulla kulki kylmät väreet, kun nyt tajusin, mitä olisin oikeasti halunnut kuulla. Että sinä runkkasit kuvitellen rakastelevasi minun kanssani. Voit uskoa, että oli kamalaa ja kivuliasta ajatella, että olisinkin homo. Miten se oli mahdollista? Olinko aina ollut, vaikken ollut tajunnut? Se ihokontaktissa tarttuminen oli hyvä vitsi, ehkä olenkin saanut homouteni sinulta ihon kautta. Kun myönsin asian itselleni, olisin halunnut vielä varmuuden vuoksi keskustella sinun kanssasi asiasta, kuulla sinun mielipiteesi, oliko se mahdollista. Ja jos rohkeus olisi riittänyt, ehkä tunnustaa rakkauteni. Kun suljit kännykän mitään puhumatta, minun maailmani pimeni. Olin haavoittanut sinua niin pahasti, etten koskaan saisi kokea rakkautta kanssasi. Olin pilannut sekä sinun että oman elämäni. Häpesin ja halveksin itseäni niin, että päätin vain nukkua ja otin kaikki pillerit, mitä löysin. Kai ymmärrät, etten missään kohtaa voi enkä halua syyttää sinua. Ihan niin kuin siinä onnettomuudessa vain minä olen syyllinen. Tämä on varmaan surkean sekava viesti. Jos et muuta selvää saa, niin usko tämä: minä rakastan sinua. No nyt voit hävittää tämän viestin. Tai tehdä mitä haluat. Sain tärkeimmän sanottua. Olisin tietysti kiitollinen ja onnellinen, jos jotakin kautta toimittaisit minulle sanan, mitä ajattelet nyt. Äläkä pelkää, en tapa itseäni, vaikka mitä sanoisit. Kusipää-Make. PS. En ole kertonut tästä muille kuin äidille. Siksi se oli niin outo siellä marketin pihassa. ”

Minä olen kova poika tärisemään, kun väkevät tunteet mylläävät sisuksissani. En pystynyt pitelemään kahvimukia kädessäni, kun se läikkyi niin. Kävin makaamaan sängylle sydän jyskyttäen. Oliko Makesta tullut julma sadisti, joka rääkkää jo ennestään kärsivää ihmistä vai tarkoittiko hän todella, mitä kirjoitti? Ja mitä minä nyt teen! Nappasin kännykän ja poimin yhdestä viestistä Maken numeron näytölle, mutten uskaltanut soittaa. Pomppasin ylös ja marssin ympäri kämppää. Teki mieli paiskoa ja rikkoa tavaroita, mutten tehnyt sitä. Luin sähköpostin uudelleen. Rupesin kiroilemaan suureen ääneen. Missä oli helppo ja yksinkertainen elämä! Tempaisin kännykän äkäisenä kouraani ja painoin soita -nappia. Make vastasi sekunnissa. Arka ääni kuiskasi:

- No?

- Jumalauta jätkä, onko varmasti totta?

- On, Make-raukka purskahti itkuun. – On.

- Kai tajuat, että luottamus ei ole kovin vahva. Se kun kerran menee, sitä on melkein mahdoton uudestaan rakentaa.

- Joo. Mutta minä tarkoitin totta joka sanalla.

- Sanat ovat hyviä ja pahoja, mutta vain sanoja. Teot ratkaisevat.

- Minä teen, mitä tahansa haluat, että uskoisit.

- Niinköhän? Mitähän tekemistä minä oikein keksisin? Täytyypä miettiä.

- Jussi, oletko sinä nyt itse tosissasi vai pilailetko kostoksi?

- Minäkö? Vitun kusipää, minä sinä oikein minua pidät!

- Itse olet helvetin paskiainen! Lopeta tuo saatanan lörpöttely ja sano suoraan, mitä ajattelet! Tai minä vedän sinua turpaan!

- Oho.

- Mitä?

- No nyt alkoi kuulostaa jo uskottavalta. Ihan kuin Maken suusta. Oletko kotona?

- Olen.

- Olen siellä vartin päästä. Ja katsotaan, kuka vetää ketä turpaan.

- Voi Jussi, kuului vielä nyyhkäisy ennen kuin suljin puhelimen.

Make avasi oven ja vetäytyi sitten silmät pelokkaina tuolissaan taaksepäin. Vedin oven takanani kiinni. Siinä me tuijotimme mykkinä toisiamme. Joo, kyllä tuo tyyppi on helvetin komean näköinen, silmäni selittivät minulle. Hartiat olivat salilla levinneet, olkapäät, käsivarret ja rintalihakset pullistelivat miehekkäinä pelkän t-paidan alla. Tunnekeskukseni sanoi, että minä rakastan tuota miestä, joka on tuolta sisältä kummallinen kipeä monimutkainen ja jonka kanssa on välillä niin raskasta ja asiat menevät jatkuvasti solmuun. Sanoin vakavana:

- Nyt ei sitten lörpötellä, etteivät sanat taas sotke kaikkea.

Make aukaisi suunsa. Astuin nopeasti hänen eteensä. Tartuin molemmin käsin hänen päähänsä ja painoin peukalot huulille. Silittelin hänen poskiaan, ohimoitaan. Tungin sormet hiuksiin. Äkkiä tukistin häntä rajusti, taivutin pään taaksepäin ja suutelin häntä. Hänen kätensä ampaisivat ympärilleni niin tiukasti, että nahkatakki vain natisi, ja kiskoi minua itseään vasten. Hankala asento, mutta niitä voimia vastaan ei pystynyt kamppailemaan. Huulemme hampaamme kielemme sylkemme hieroutuivat toisiinsa raivoisassa suudelmassa. Siinä kiihkossa murskattiin hieno ystävyys kahden miehen väliseksi rakkaudeksi.

Revin t-paidan Maken päältä. Hän riuhtoi minulta nahkatakin ja college-puseron yhdeksi mytyksi lattialle. Nuolimme, näykimme, purimme ja puristelimme toistemme paljaita ylävartaloita. Vimmoissani tempaisin hänet pyörätuolista syliini, eikä hän muuten enää ollut mikään tuulen paiskottava perhonen, mutta olinhan jo siellä sairaalassa oppinut nostotekniikoita. Retuutin hänet makuuhuoneeseen ja kaadoin sängylle. Kiskoin häneltä housut helvettiin, ja siinä hänen kalunsa seisoi kiiman kovana ja vahvana. Nappasin sen suuhuni ja upotin sen heti nieluuni saakka. Sitten tiukasti imien nousin takaisin kohti terskaa, jolle aloin antaa kielihierontaa. Make ulvahti ja repi minua hiuksista. Temmoin omat farkkuni jaloista ja nousin kontilleni hänen päälleen. Hänen toinen kätensä tarttui haparoiden sojottavaan vehkeeseeni kuin arasti uutta tuttavaa kätellen. Minä halusin hänen kullinsa sisääni ja heti! Sitten muistin ja parahdin:

- Voi helvetti, unohdin kortsut ja liukasteen!

- Ei minullakaan ole kortsuja, mutta käykö tuo hierontaöljy tuossa, Make voihki jalkojeni välissä.

- Joo, mutta pannaanko sitten paljaalla?

- Joo, antaa palaa.

Öljysin Maken kyrpää suurella hartaudella ja ruiskin ainetta perseeseeni. Kohottauduin Maken lantion päälle ja ohjasin kalua aukolleni. Sitten aloin hitaasti laskeutua. Maken silmät olivat lentää päästä ja leuat lähteä sijoiltaan. Miten taivaalliselta tuntui, kun se kulli hitaasti täytti minua! Ja se kuului miehelle, jota sain nyt todella rakastaa. Purskahdin itkuun. Make ensin hätääntyi, mutta kun huusin olevani vain onnellinen, hänkin pärskähti ulisemaan. Me mokomatkin itkupillit.

Aloin tiivistää tahtia. Lopulta ratsastin hulluna kuin hakkapeliitta ja runkkasin samalla itseäni. Mällini lensi Maken rinnalle ja naamalle asti. Hänen päänsä pomppi ja viuhtoi, kourat puristivat kipeästi reisiäni. Hänestä purkautui vain matalaa örinää, kun hänen rintakehänsä nousi kaarelle ja hän tyhjensi sykäyksinä pallinsa minuun. Puristelin perseelläni hänen veltostuvaa kaluaan pitkään enkä millään olisi halunnut päästä häntä ulos. Hän vapautti itsensä kiskaisemalla minut tukasta päälleen makaamaan. Suutelimme.

Sen jälkeen Makella ei ole ollut epäilyjä omasta homoudestaan. Hänhän oppi heti, miten homot naivat. Tässä on nyt asuttu kolmisen vuotta hänen kämpässään. Rakastettu, riidelty ja nussittu kyrvät vereslihalla. Make jatkaa edelleen järjestöaktiivin työtään. Hänestä tulee valmistuttuaan loistava hallinto- ja talousihminen johonkin vammaisjärjestöön. Minä olen harkinnut tutkijan uraa, mutta taidan olla siihen liian lyhytjännitteinen. Ehkä sovin paremmin äidinkielen opettajaksi.

Maken perheessä suhteemme aiheuttaa edelleen karheutta kurkussa, mutta eivät he meitä tuomitse eivätkä torju. Pikemminkin perheillämme on pientä vääntöä, kumman luona me mitkäkin juhlapyhät vietämme. Minun porukkani on ollut alusta lähtien onnellinen puolestamme. Jopa idiootti-veljeni käy silloin tällöin meillä vittuilemassa homoille. On silläkin kumma tapa rakastaa meitä.

Joku haluaa ehkä vielä tietää – arvatkaa vain, kuinka usein tätä on känniset kuiskaten kyselleet – miltä se tuntuu rakastella, kun kaverilla on jalan tilalla vain tynkä. Ensinnäkin totuin siihen nopeasti jo sairaalassa onnettomuuden jälkeen, sitten nostellessani Makea eri tilanteissa ja kun harrastimme hetero-homo –runkkailua. En oikeasti edes huomaa sitä. Silloin kun minä panen Makea, niin asennosta riippuen tykkään kyllä pitää sitä kainalossani. Ja loikoessamme sängyllä ja kun Makella alkaa tehdä mieli, niin se kusipää nauttii potkiessaan sillä tyngällä minua munille. Mutta sehän tietää vain riitaisaa paneskelua. Mitäpä ei sellaisen ja rakkauden vuoksi sietäisi.

Toivotamme molemmat kaikille vammaisille ja homoille hyvää elämää. Ja rohkeutta ja ylpeyttä uskaltaa olla oma itsensä ja näkyä ja kuulua tässä meidän kaikkien ihmisten maailmassa.