Ville

Heitin paperit huoneeseeni, lukitsin oven ja painelin parkkihalliin. Seisoskelin autoni kupeella, kelasin nautiskellen lihaksissani vielä vahvana tuntuvaa ottelua ja odottelin Jormaa. Minulla ei ollut hajuakaan, missä päin hän asui. Tietääkseni kukaan porukasta ei ollut koskaan käynyt hänen luonaan. Pieni uteliaisuus tunki mieleeni kiiman seuraksi. Arvuuttelin, mikä hallissa enää olevista muutamasta ajokista olisi Jorman. Sitten tuli yllätys, joka sai polveni kunnolla notkahtamaan.

Jorma astui hissistä halliin. Mutta missä puvussa! Hänellä oli täysmusta nahkainen ajoasu ja sellaiset pyöreäkärkiset motoristisaappaat! Ei helvetti, oliko tuo niin usein kaihoisasti ihailemani iso Triumph-pyörä Jorman? Mutta miten, missä, koska, häh… Vittu, Jorma oli kaiken huipuksi prätkäjätkä! Kukaan ei ollut tiennyt. Tai ainakaan puhunut. No jaa, Jorma oli aina töissä aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Mistäpä tämä asia olisi tietoon tullut, kun Jorma ei itse koskaan asioistaan puhu. Kun hän tajusi läähättävän ilmeeni ja sen syyn, hän naurahti:

- Yllätys vai?

- No helvetti, sinähän olet täynnä toinen toistaan kiimaisempia salaisuuksia!

Hän vain virnisti sillä kiihottavan haastavalla tavallaan niin, että olin vähällä käydä saman tien hänen kimppuunsa. Hän käski kuitenkin minun seurata itseään ja antoi varmuudeksi osoitteensa, jos sattuisin eksymään.

Pysyin autollani ihan hyvin hänen perässään. Minulta valui suurin piirtein kuola, kun katselin hänen edellä menevää nahkatakkinsa selkää. Hän asui joitakin kilometrejä keskustan ulkopuolella arvokkaalla asuinalueella rivitalossa. Asunto oli kahdessa kerroksessa ja tilava, ainakin yhden miehen tarpeisiin. Sisustus oli miehekkään pelkistetty ja yhdessä huoneessa oli pieni kuntosali.

Heti kun astuimme sisään, Jorma riisui nahkakuteensa. Nielaisin ja meinasin pyytää häntä ottelemaan loppumatsin nahkoissaan, mutten sitten kehdannut. Hän sitä vastoin kysyi:

- Panenko vielä puvun ja solmion vai ottelemmeko molemmat kevyemmissä vermeissä?

- Vaikka alasti minun puolestani, naurahdin.

- Miehen puhetta. Mennään tuohon olohuoneeseen. Siellä on tilaa temmeltää.

Niin olikin. Heitin liukkarin ja kortsut pienelle pöydälle. Riisuuduimme silmäillen arvioivasti toisiamme. Emme ole siis mitään lihaskimppuja, mutta totisesti miehekkään jänteviä. Molemmilla lihakset piirtyivät selvästi esiin, varsinkin kun kumpikin yritti niitä vaivihkaa pullistella. Minä nikottelin katsellessani Jorman jättiläiskalua, mutta kyllä hänkin nuoleskeli huuliaan, kun silmäili minun vehjettäni. Ilmassa alkoi haista kunnon jätkäkiima.

- Jatketaanko siitä, mihin jäätiin vai otettaisiinko ihan uusi ottelu, Jorma yritti, kun tiesi jääneensä toimistolla alakynteen.

- Totta helvetissä jatketaan. Sinähän olit jo käytännöllisesti katsoen hävinnyt, torppasin hänen yrityksensä.

Kävin alastomana selälleni olohuoneen matolle kyrpä valmiiksi pystyssä. Viitoin muka äkäisenä häntä laskeutumaan päälleni. Mutisten vastalauseita hän laski selkänsä vartalolleni. Korjasin asentoani niin, että pysty kaluni kiilautui mukavasti hänen persevakoonsa. Kiedoin käsivarteni hänen kaulaansa kuristusotteeseen ja iskin jalkani hänen haaroihinsa. Puristin hänen jo mukavan turpean kalunsa karvaisten säärieni väliin.

Ja sitten kamppailu alkoi. Hän riuhtoi ja vääntelehti otteessani, mutta en antanut tuumaakaan periksi, vaikka kaikkeni sain kyllä peliin pistää. Molempien lihakset taistelivat äärimmilleen jännittyneinä ja hiki alkoi virrata heti kohta. Pääni sumeni ottelemisen hurmiosta varsinkin, kun vehkeeni hieroutui koko ajan mielettömän kiihottavasti hänen pakaroidensa välissä. Korvaukseksi ärsytin Jormaa runkkaamalla pohkeillani hänen kivikovaksi kasvanutta jättiläistään. On vain pirun hankala tapella voimiensa takaa, kun samalla tuntuu, että mälli irtoaa minä hetkenä hyvänsä. En tiedä, huohotimmeko enemmän seksikiihkon vai rajun kamppailun takia. Mahtavaa oli joka tapauksessa. Ehkä noin kymmenen minuutin raisun tempoilun jälkeen Jorma antautui:

- Piru vie, en minä tästä pois pääse. Sinä voitit.

- Huh saatana, johan se kesti. Olet sinä melko sitkeä sissi.

Irrotin otteeni, ja Jorma kierähti päältäni. Hetken aikaa vain puuskutimme vierekkäin siinä olohuoneen matolla. Katselimme toisiamme ja hymyilimme tyytyväisinä. Miksipä ei? Hieno ottelu takana ja palkintopano edessä. Kurottauduin Jorman puoleen ja näykin kevyesti huulillani hänen suutaan. Hitaasti suudelma muuttui kiihkeämmäksi, raivoisaksi yritykseksi syödä toinen. Vartalomme kietoutuivat toisiinsa ja pyörimme hurjina pitkin lattiaa. Kädet kourivat tiukasti miehekästä lihaa. Purimme toisiamme sinne, mistä hampaat sattuivat kiinni saamaan. Olin räjähtää himon paineesta. Lopulta puuskutin ja murisin:

- Nyt minä vittu nussin sinut enkä aio olla hellä.

- Anna palaa, jätkä. Pane niin, että tuntuu!

Kiimasta täristen Jorma rasvasi aukkonsa samalla, kun minä vieritin kortsun paikoilleen ja liukastin kaluni. Komensin hänet kontilleen ja nousin polvilleni hänen taakseen. Tungin terskan reiälle, tartuin tappelukaveriani lantiosta ja aloin painaa kyrpää sisään. Jorman selkä värähteli, ja hän valitti kiihottavasti niin kuin voitetun jätkän kuuluukin. Tartuin hänen vaaleisiin hiuksiinsa ja raskaasti kiroillen rysäytin patukkani juurta myöten hänen perseeseensä. Hän parkaisi ja manasi minut helvettiin. Kiersin toisen käteni hänen jättiläisensä ympäri ja aloin runkata sitä. Samalla rynkytin täysillä vehjettäni hänen suolessaan, sellaisella voittajan riemulla. Huone täyttyi huohotuksesta, vikinästä ja karjunnasta.

- Aarg, vittu, minulta tulee, Jorma ulvahti, ja minä keskeytin hänen runkkaamisensa. – Älä lopeta!

- Mutta spermat lentää matolle…

- Vitun väliä! Jatka!

Ja minä poika jatkoin. Kohta hänen selkänsä alkoi köyristellä. Hän jännittyi kauttaaltaan, ja suoli puristi ihanasti kyrpääni. Sitten hän tulitti nytkähdellen ja inahdellen maton kuvioita loputtomalla sarjalla miehistä lientä. Minä soudin kuin vimmattu hänen takapuolessaan, kunnes tempaisin itseni ulos, revin kortsun pois ja parilla vedolla ruiskutin mällit hänen selkäänsä. Rojahdin hänen päälleen ja siinä asennossa lepäsimme pitkään.

- Haluatko panna minua, kuiskasin hänen korvaansa.

- Haluan, mutta vasta kun olen voittanut sinut painissa, hän mutisi ihmeen tyytyväisen kuuloisena.

- Ei hitto, ei kai me heti oteta uutta matsia…

- Ei, ei. Mutta tässä lähipäivinä. Siis jos sinulle sopii.

- Totta helvetissä sopii! Vaikka joka päivä.

Jorma naurahti innokkuudelleni. Kävimme suihkussa, puimme ja istuimme keittiön pöydän ääreen. Hän korkkasi oluttölkin. Minä join auton takia tuoremehua. Kävimme läpi ottelua vittuillen toisillemme kunnon jälkipelin hengessä. Sitten kysyin:

- Miten oikein innostuit homopainiin?

- Minulla oli vuosia sitten suhde kaverin kanssa, joka oli harrastanut nuorena painia. Hän haastoi minut alituiseen otteluihin. Se oli aika kiimaista touhua, ja siitä sitten intouduin tähän. Entä itse?

- En oikein tiedä. Minä vain kiihotun älyttömästi miehekkäästä menosta ja tosi kamppailuista äijien välillä. Aika harvoin vain pääsee kamppailemaan, kun meikäläisiä ei homoissa juuri montakaan ole.

- Se on totta. En edes muista, koska edellisen kerran olen tapellut niin kiihottavasti kuin tänään.

- Koska otetaan seuraava erä?

- Miten olisi ylihuomenna, perjantaina? Tullaan tänne ja lämmitetään saunakin. Voisit jäädä yöksikin.

- Käy.

- Ai niin, pari asiaa. Älä vain loukkaannu. Ensinnäkin niin kuin ehkä tiedät, olen aika pidättyväinen ihminen. En haluaisi, että kumpikaan kuvittelee, että tästä kehittyy vakava parisuhde. Oltaisiin vain kavereita, jotka painivat ja paneskelevat.

- Sopii hyvin.

- Toisekseen, tämä ei vaikuta mitenkään meidän suhteisiimme töissä. Minä olen edelleen pomo.

- Tietenkin. Enhän minä nyt sentään mikään kusipää ole.

Kun lähdin kotiin, halasimme ja suutelimme vielä hellästi eteisessä. Oli mahtavan kevyt olo, vaikka painimisemme alkoikin tuntua jäykistyvissä lihaksissa. Kotona venyttelin pitkään, etteivät paikat olisi seuraavana päivänä aivan tukossa.

Aamulla minua odotti töissä jo sähköposti: ”Aion huomenna perjantaina pitää töissä koko päivän painitrikoita puvun alla. Taisteluparisi.” Huh, kaluni pamahti saman tien seisomaan, vaikka minua samalla naurattikin. Kohtasimme Jorman kanssa päivän kuluessa pariin otteeseen, mutta pysyttelimme tiukasti asialinjalla. Kun pääsin töistä, painelin ensimmäiseksi urheiluliikkeeseen ja ostin itselleni tulipunaiset painitrikoot. Väri sopii mielestäni tummahkoon perusväritykseeni.

Perjantaina pääsin lounaalla istumaan pari minuuttia kahden kesken Jorman kanssa. Työnsin sormeni paidankauluksesta ja venytin trikoiden olkainta ja mutisin:

- Nämä painitrikoot tuntuvat mukavan puristavilta iholla. Kiihottavat suorastaan otteluun.

Jorman haarukka pysähtyi ilmaan. Hänen äkillinen hämmästyksensä vaihtui pirulliseen hymyyn:

- Toivottavasti eivät olleet kalliit. Minä revin ne sinun päältäsi tänä iltana.

- Sopii koettaa, jätkä.

- Kuudelta.

- Okei.

Sitten pöytään alkoi tulla muita, ja keskustelu lainehti yleisissä asioissa. Painoimme Jorman kanssa pöydän alla nilkkojamme toisiaan vasten. Ihan kevyttä jalkataistelua vain.

Lähdin töistä jo ennen neljää ja kävin kuntosalilla pumppaamassa vähän lihaksiin muotoa. Kotona pähkäilin pitkään, mitä panisin päälle. Seksikästä sen olisi tarvinnut olla, mutta en keksinyt mitään. Vedin lopulta painitrikoiden päälle vain collegepuseron ja tiukat farkut. Vielä bootsit jalkaan ja nahkatakki niskaan, sai kelvata. Puhtaat sukat, kalsarit, hammasharjan tungin takin taskuihin ja sitten menoksi.

Heti ovella Jorman arvioiva katse mittasi minut päästä jalkoihin. Ensin kuvittelin, että pukumies siinä halveksii nahkatakki ja bootsit –yhdistelmääni, mutta hän kehuikin minua hyvännäköiseksi. Emme tuhlanneet kuitenkaan aikaa joutavaan seurusteluun. Saunakin kun olisi kylpykunnossa jo tunnin päästä. Kiskoimme rivakasti päällimmäiset vaatteet pois päästäksemme heti taistelemaan. Jormalla oli valkoiset trikoot, joissa oli tummansiniset raidat. Hetken kiersimme olohuoneessa toisiamme ja kiimaisin katsein ihailimme toistemme painiasuista olemusta. Sitten iskimme rajusti yhteen. Trikoissa painiminen oli yllättävän kiihottavaa. Ihan kuin olisimme olleet oikeita ammattilaisia. Pidimme kyllä lyhyitä juoma- ja hengenvetopausseja, mutta pääasiassa taistelimme kokonaisen tunnin. Helvetin tiukkaa, periksi antamatonta vääntöä. Hiki lensi, uho oli kova ja vittuilu julmaa. Joo ja kyllä, Jorma sai revittyä minulta trikoiden olkaimet lantiolle roikkumaan, muttei sen alemmaksi. Minulla oli kunto kerta kaikkiaan pettää, mutta onneksi Jorma ehti antautua ennen sitä, kun sain puristettua hänet lujaan koko nelsoniin. Riuhdoin häneltä trikoot pois, kaadoin matolle selälleen ja panin häntä omat trikooni polvissa. Kun hän yritti runkata samalla itseään, niittasin hänen ranteensa lattiaan:

- Et vittu koske siihen kyrpään! Minä haluan sen kohta sisääni.

- Ja minähän en nussi sinua ennen kuin olen päihittänyt sinut tappelussa, hän huohotti.

- Helvetin jästipää, ainakin minä otan sinulta suihin!

- Saatana, jos sen teet…

Tein sen uhkauksesta huolimatta. Väkisin, voittajan vallalla. Heti kun olin ruiskinut liemeni hänen vatsalleen, nappasin hänen kalunsa suuhuni. Mikä patukka, metwurstipötkö! Kuuma ja kova lihasalko suussa sai pääni aivan sekaisin. Ei Jormakaan rauhallisena pysynyt. Hän karjahteli kuin leijona. Hänen ylävartalonsa pomppi hulluna ja jalat hakkasivat selkääni, pakaroitani. Enhän minä sitä airoa syvällekään saanut otettua, mutta imin sitä tarmokkaammin. Sitten hän ruiski mällinsä valtavalla paineella nieluuni. Osan jouduin nielaisemaan tahtomattani, osa valui suupielistäni irstaan näköisesti Jorman karvoitukselle. Ei hän suuttunut tästä ’raiskauksesta’. Päinvastoin halasi minua tiukasti ja höpötti korvaani kiitoksen sanoja, mikä tuntui minusta kyllä silloin vielä oudolta hänen suustaan.

Saunoimme kaikessa rauhassa ja pitkään. Kertoilimme yksityisistä puolistamme, menneistä kokemuksista ja haaveista. Minusta tuntui, että aloin päästä aika lähelle tätä pidättyväistä miestä, ja pidin siitä tyypistä, joka Jormasta kuoriutui. Hän oli yllättävän kova ja ankara itseään kohtaan monissa asioissa, mutta osoitti suurta ymmärrystä toisten heikkouksia kohtaan. Ainoa, mitä hän ei kuulemma voinut sietää, oli tahallisesti typerät ja ennakkoluuloiset ihmiset, teeskentelijät. No, kukapa sellaisista pitäisi.

Saunan lauteilla otimme vielä toisiltamme suihin. Minulle oli jäänyt niin hyvä maku hänen kalustaan, että vaadin uusintaa ilman taistelua. Hyvitykseksi hän tahtoi tehdä saman minulle. Loppuillan vietimme painitrikoissa katsellen telkkaria kaulakkain ja naukkaillen muutaman oluen. Dziisus, että se mies alkoi tuntua minusta hyvältä, vaikka pomoni olikin. Nukuimme Jorman isossa sängyssä toisiimme kietoutuneina.