Tuomo

Kallen koulutyö alkoi ja elämä asettui rutiineihinsa. Emme nähneet paljonkaan, emmekä nähdessämme paljon jutelleet, mitä nyt tavanomaiset. Kai minä yritin pitää etäisyyttä, jotten olisi tullut vahingossa paljastaneeksi, kuinka paljon aloin himoita häntä, liikunnanopettajaa, poikien miehenmallia. Joskus onnistuin huomaamaan, kun hän lähti lenkille. Vähän minua kismitti, kun hän ei pyytänyt minua mukaansa. Ja minä en edes pidä juoksemisesta! Olin lapsellinen. Sitä paitsi Kalle pinkoi menemään kuin hirvi, ja minä olisin joutunut köpöttelemään hänen perässään kuin rampa siili. Olisi kaikesta huolimatta ollut mukava tehdä jotakin yhdessä hänen kanssaan.

Syyskuun puolella, kun minulla sattui olemaan viimeinkin yksi harvinaisista viikonloppuvapaista, päätin lähteä sienestämään. Oli kostea lauantaipäivä. Vedin kumisaappaat jalkaan ja sadetakin niskaan. Kyllä, sellaisen mustan, jossa on keltaiset heijastinnauhat, hankin töistä käytöstä poistettua varastoa. Sitten vain muovipussi taskuun ja lippis päähän hirvikärpästen varalta.

Suunnistin pihan poikki tontin takana alkavaa metsää kohti. Äkisti pihamökin ovi avautui, ja Kalle kurkkasi ulos naureskellen:

- Palaako jossakin?

- Ei. Kuinka niin?

- No, kun sinulla on työasu päällä.

- Ai, ei tämä ole työasu, mutisin kai punastellen. – Olen sieneen menossa.

- Jaa, sinä tiedätkin varmaan parhaat paikat. Pääseekö mukaan?

- Niin, kyllä kai, joo.

- Odotas hetki.

Kalle meni sisään. Seisoin siinä pihalla hieman vaikeana. Toisaalta jostain ihmeen syystä Kallen mukaantulo vaivasi minua, mutta toisaalta tunsin älytöntä kiihtymystä. Vai olisinko elätellyt jotain typerää toivoa. Sitten Kalle astui ulos. Hänellä oli maastopuku ja ne armeijan kunnon, mustat kumisaappaat. En pidä itseäni minään fetisistinä, mutta saappaat – nahkaiset tai kumiset – antavat minusta aina ylimääräistä, himottavaa potkua miehen olemukseen.

Sitä paitsi Kalle oli ihan kuin sotilas, rynkky vain puuttui. Menin heti sekaisin. Kakistelin kurkkuani. Yritin hymyillä, mutta taisin vain irvistellä hermostuneesti. Ja kaluni alkoi paisua. Hoin itselleni, ettei se haittaa, sadetakki ulottuu puolireiteen, ei Kalle huomaa. Vaikka pelkäsinkin paljastumista, päätin silti uskaltaa antaa kyrvän seistä omia aikojaan vapaasti. Koko sieniretken ajan, kun arvelin, ettei Kalle huomaisi, hieroin vaivihkaa seisokkiani ja samalla katselin saapasjalkaista komeaa sotilasta. Pari kertaa yllätin hänet katselemassa minua, mutta aina hän vain hymyili aurinkoisesti ja heitti jonkin kommentin metsästä tai sienistä.

Vein meidät salaiseen paikkaani, jossa tiesin tavallisesti kasvavan runsaasti mustia torvisieniä. Niitä oli nytkin ruhtinaallisesti. Kyykimme molemmat takapuoli pystyssä muutaman metrin päässä toisistamme. En kerta kaikkiaan saanut silmiä irti Kallesta, hänen perseestään ja saappaistaan. Aloin hikoilla kiimassani kuin sika. Kuvittelin, kuinka äkkiä hyökkäisin hänen kimppuunsa ja me tappelisimme rajussa painissa. Saappaat hinkkaisivat toisiinsa ja potkisivat mättäitä tiukassa taistelussa. Lopuksi painaisin hänet alleni ja nussisin häntä kuin eläin. Olin lopulta pakahtumaisillani, kun päätin, että nyt on pakko häipyä ennen kuin tapahtuu kamalia. Ja muovipussini oli jo puolillaan. Vaikka sieniä olisi vielä ollut kerättäväksi, Kallekin halusi lähteä. Kuljin koko matkan hänen edellään, kun en enää uskaltanut katsella häntä. Hän vihelteli perässäni ja yritti välillä aloittaa keskustelua – turhaan.

Kotona heitin sienet keittiön pöydälle ja menin kamarin lattialle makaamaan sadetakki ja saappaat vielä yllä. Vapisten ja vikisten runkkasin hullun lailla. Kuvittelin sen sotilaan kiimasta sekopäisenä nylkyttävän minun päälläni rivouksia karjuen. Mällit ryöppysivät sadetakille ja hieroin ne siihen kaipuusta hampaita purren. Sen päivän jälkeen välttelin Kallea entistäkin tarkemmin. Ja kaipasin entistä enemmän.

Parin viikon päästä olin viikonlopun töissä. Lauantai-iltana pääsin kuitenkin kotiin yöksi. Kallella oli yksi opiskelukaveri kylässä. He olivat lämmittäneet saunan ja olivat juuri vain pyyhkeet lantioilla pihalla vilvoittelemassa. Kalle esitteli:

- Tässä on kaverini Harri ja tässä Tuomo. On muuten palomies.

- Oho. Se näkyy kyllä päällepäinkin. Terve, Harri puristi kättäni miehekkäällä otteella.

- Äh, enpä tiedä.

- Tuomo on pirun vaatimaton, Kalle naureskeli. – Me muuten nostimme tänään sinun perunasi ja porkkanasi. Ei kai haittaa?

- Ai jaa? Ei tietenkään haittaa. Pikemminkin kiitoksia vain.

Siirsimme sadon yhdessä kylmäkellariin, ja sanoin Kallelle, että hän voi hakea sieltä milloin vain, mitä tarvitsee. En mennyt heidän kanssaan saunaan, vaikka he houkuttelivatkin. Tapani mukaan kyttäsin kyllä heitä ikkunasta. Heillä tuntui olevan kunnolla hauskaa. Minä tunsin kipeän piston sisuksissani. Kateutta ehkä? He hevostelivat niin kuin jätkät kaveriporukassa joskus tekevät. Yhdessä välissä he syöksyivät peräkkäin ulos saunasta ja riemuissaan karjahdellen kävivät toistensa kimppuun. Kiihotuin välittömästi ja tartuin kaluuni, mutta harmikseni heidän painiskelunsa kesti vain hetken, enkä ehtinyt runkata. Kirosin – myös sitä, etten ollut uskaltanut mennä heidän mukaansa.

Syksy meni tapahtumaköyhästi. Piileskelin Kallelta ja runkkailin kyrpäni rakoille. Hän matkusti pois useana viikonloppuna. Muutaman kerran Harri kävi kylässä Kallella, mutta en tavannut häntäkään kasvokkain. Pari kertaa yksi miespuolinen serkkuni kävi saunomassa. Hänkin on opettaja ja siksi kai kyseli Kallesta, mutta tämä oli juuri silloin poissa. Serkku kertoi, että lukion pojat tykkäävät tosi paljon Kallesta. Kuulemma reilu ja kannustava opettaja. Uskoin sen kyllä.

Jouluksi Kalle ilmoitti menevänsä vanhempien luokse. Ennen lähtöään hän toi minulle joululahjaksi viskipullon. Olin nolona, kun minulla ei ollut hänelle mitään, mutta hän vain huitaisi kädellään ja nauroi. Minä ilmoittauduin vapaaehtoisesti töihin pyhiksi, ettei olisi tarvinnut olla yksin kotona. Tapaninpäivän illaksi tätini, se rehtori, kutsui tai pikemminkin pakotti minut syömään jouluruuan tähteitä. Hän kyseli, miten Kalle viihtyi mökissään. Arvelin varovasti, että kaipa hän hyvin viihtyy kun ei ole valittanut. Illalla kotona tiirailin ikkunasta pimeää pihamökkiä ja kyselin itseltäni, mitä tämä kaipaus ja ikävä oikein on. Siinä samassa minulta – jumalauta, kaupungin kovimmalta jätkältä – tirahti kyyneleet poskille ja jouduin tunnustamaan, että rakkautta tämä on. Aloin läimiä itseäni päähän ja voihkin, ettei saa olla, ei saa. Kalle on hetero, miesten mies eikä mikään perseeseen pantava hinttari! Minä olin pelkkä saatanan himokas pervo, homo pahimmasta päästä! Kuinka kehtasin kuvitella rakastavani ja himoita niin hienoa miestä! Yöllä en saanut unta ja pyöriskelin ajatukset sekavina lakanoissa. Seuraavana päivänä töissä oli rauhallista, joten vietin melkein koko päivän kuntosalissa ja rääkkäsin itseni puolikuoliaaksi.

Kalle palasi vähän ennen loppiaista, mutta hänellä oli se Harri mukanaan, joten en oikein kehdannut mennä juttusille. Sen verran Kalle huikkasi minulle, että kysyi, oliko viski maistunut. Sanoin, etten ollut raskinut vielä avata sitä. Lämmitin tosin saunankin, mutta sain kylpeä yksin, kun pojat ehtivät livahtaa hiihtämään. Myöhemmin huomasin heidän kyllä käyvän pikaisesti löylyissä ennen kuin häipyivät ilmeisesti kapakkaan. Kuulin heidän nimittäin tulevan yöllä pihaan taksilla ja remuavan hilpeänä selvästi humalassa.

Koulujen hiihtolomalla Kallen luokse tuli isompi porukka jätkiä, viisi kaikkiaan Harri mukaan luettuna. Päivisin he hiihtivät tai pelasivat lumihankijalkapalloa niin kuin Kalle sitä nimitti. Yhden kerran he saivat houkuteltua minutkin mukaan. Se oli oikeasti hauskaa, ja siinä otettiin miestä kunnolla. Harri antoi ottelun melskeessä Kallelle lumipesunkin. Nauroin muiden mukana, mutta oli vähällä, etten olisi antanut Harrille sen takia turpaan. Ihan kuin olisin halunnut puolustaa muka-miestäni, mokomakin sankarihomo. Toinenkin vastaava tilanne tuli, mutta silloin katselin keittiön ikkunan takaa. Olin lumitöissä kasannut saunan kulmalle ison kasan lunta, ja kerran pojat rupesivat leikkimään sen päällä kukkulankuningasta. Tietenkin se oli leikkiä, mutta minä kiihotuin niistä jätkien kamppailuista ja hammasta sain aiheen purra raivoissani, kun Harri oli koko ajan repimässä Kallea. En saanut edes runkattua, kun mieleni kuohahti niin rajusti. Olin selvästi mustasukkainenkin. Miten naurettavaa. Muutoin olin sen viikon koko lailla töissä enkä osallistunut iltaisin saunomisiin ja remuryyppäjäisiin. Töissä mietin kyllä melkein koko ajan, mitä tyypit mahtoivat parhaillaan puuhata.

Kevät meni entisen, tylsän kaavan mukaan. Mitään ei tapahtunut Kallen ja minun välillä, siis sellaista, mistä uneksin päiväunia. Toukokuun alku oli lämmin. Laiskanlaisesti tein puutarhatöitä ja istutin perunat. Loppukuu oli sateinen. Piha oli märkä. Saunan ja mökin välissä – etäisyys melkein kymmenen metriä – on pieni alanne, jossa maaperä on tiukkaan pakkautunutta savea. Siinä oli joka keväiseen tapaan pieni lampi. Siinä rapakossa alkoi tapahtua.

Koulun loppumiseen oli noin viikko. Minulla oli pitkä vapaani. Sateisen kelin takia tein vain viidenkympin pyöräretken. Illansuussa aloin lämmittää saunaa. Tuli sellaista tihkusadetta hiljalleen. Minulla oli sadetakkini päällä ja kumisaappaat kintuissa. Olin juuri kantamassa puita liiteristä, kun Kalle tuli mökin terassille ja alkoi kiskoa niitä komeita saappaita jalkaansa:

- Saunan lämmityksessä? Minä tulen auttamaan. Odota.

Yritin lievästi estellä, ettei tässä apua tarvita, mutta hän lähti harppomaan minua kohti. Rehvakkaasti hän astui saappaillaan siihen savivesirapakkoon ja liukastui. Hän lensi komeasti perseelleen keskelle sitä liukasta velliä. Hän oli niin hölmön näköinen, että räjähdin nauramaan hullun lailla ja pudotin voimattomana klapit maahan. Kalle raivostui:

- Vittu, saatana. Onko hauskaa vai?

- Joo-oohhohoo, hekotin hysteerisenä.

- Jumalauta, tule itse tänne uimaan, hän manaili ja alkoi kömpiä ylös. Sitten hän kaapaisi kouraansa vetisen savimöykyn ja heitti sen minun sadetakilleni. – Nyt otetaan, jätkä, miehestä mittaa! Uskallatko tulla ottamaan erän perinteistä mutapainia, häh?!

Nauru kuoli kurkkuuni, suupielet yrittivät vielä epävarmasti hymyillä. Jokin kuiski sisälläni, että ei sentään, mutta kaipuuni huusi: Käy kimppuun, tartu mieheen.

- Et uskalla, vitun palomies! Helvetin lihaskimppu!

Se ratkaisi. Irvistin Kallelle ainakin omasta mielestäni pahaenteisesti. Kiskaisin sadetakin ja sen alta t-paidan pois.

- Meinaatko ihan alastonpainia heti alkajaisiksi, Kalle hihkui ja veti puseron itsekin pois.

Ei ihan alastonpainia, farkut ja kumisaappaat jäivät molemmilla jalkaan, mutta paljaita ylävartalon lihaksia pullistelimme muka uhoten toisillemme. Liukastelin rapakon keskelle, jossa Kalle odotti etukumarassa kädet koholla. Sitten iskimme toistemme kimppuun. Ähisten yritimme vääntää ja kampata toisiamme kuravelliin. Rapakon liukkaudessa oli vaikea pysyä pystyssä. Saappaat potkivat sitä soosia ilman sakeaksi. Mutta oli helvetillisen mahtavaa taistella Kallen kivikovien lihasten voimaa vastaan. Varsinkin kun hän totisesti kykeni antamaan minulle kunnon vastuksen. Minäkin äidyin Kallen tavoin päästelemään yhtä vittu saatanaa. Mutta yhtäkkiä tajusin rupeavani kiihottumaan, kalu tuntui turpoavan väkisin. Aloin arastella otteissani, välttelin koko ruumiin kontaktia Kalleen. Heitin hänet kuitenkin kaksi kertaa siihen rapakkoon pitkin pituuttaan, mutta irrottauduin hänestä heti. Toisella kertaa Kalle jäi istumaan kuraan, nojasi taaksepäin kädet ranteita myöten vellissä. Minä olin polvillani ja tunsin, kuinka vesi valui saappaisiini. Hän oli hiuksia myöten savisen märkä, kai olin minäkin. Vain silmävalkuaiset hohtivat ruskeanharmaasta naamasta, kun hän huohotti:

- Sinä et ottele tosissasi.

- Kylläpäs, puuskutin.

- Ethän! Kyllä minä sen tunnen. Mitä sinä pelkäät?

- No en vittu mitään!

- Et sinä minua rikki saa, jos sitä arastelet.

- No en! Ääh, lopetetaan jo.

Käännyin ja rupesin nousemaan ylös. Samassa Kalle hyökkäsi selkääni, ja minä kaaduin mahalleni veteen. Hän tarttui tiukasti minun hiuksiini ja repi pääni ylös. Hän kähisi korvaani:

- Sinä pelkäät, että sinulla alkaa seisoa, saatanan hinttari. Tunnusta pois!

- Ja vitut, uikutin säikähtäneenä paljastumista ja meinaisin purskahtaa itkuun.

- Minulla on sinulle pieni uutinen, palomies, Kalle jatkoi vihaista kuiskaamista. – Tunnetko kivan kivikovan uutisen pakaroitasi vasten?

Vaikenin. Lopetin rimpuilun. Mitä hän tarkoitti? Ja sitten: Tunsin! Hän hieroi lantiotaan pakaroihini ja tunsin hänen seisovan kyrpänsä! Olin halvaantua! Ihmeestä! Onnesta! Siitä, että se mies viimeinkin nylkytti selässäni. Suustani pärskähti vain:

- Ooh, aah. Voi saatana.

- Sinä tykkäät tästä, etkö tykkääkin?

- En, en, vikisin häpeissäni, kunnes hän kiristi otettaan tukastani. – Aijai. Jooh, tykkään, tykkään.

- Nyt tapellaan tosissaan niin kauan, että molo seisoo sinullakin räjähtämispisteessä.

Hetken aikaa vain huohotin hänen allaan pää sekaisin. Vaan riemu saa joskus ihmisestä irti samanlaiset voimat kuin raivokin. Salamana ponnistauduin ylös ja heitin Kallen selästäni. Sitten painittiin niin rajusti kuin kaksi kiimasta urosta vain voi. Aivan hulluina, kumpikin helvetin tosissaan. En pätkääkään vältellyt enää tiukkaa kontaktia Kallen tiukkoihin lihaksiin. Nautin niin täysillä, että olisin voinut karjua maailman täyteen ääntä. Kalle pani minulle kampoihin totisesti parhaansa mukaan, mutta olen sen verran voimakkaampi ja kai vielä vanhasta muistista kokeneempi painija, että lopulta heittelin häntä miten halusin ja panin hänet tiukkoihin lukkoihin. Hän puuskutti, ähkyi ja kiroili, mutta ei anonut armoa, oikea taistelijaluonne. Lopulta pääsin istumaan hänen rintakehänsä päälle. Polvilla painoin hänen hauiksiaan mutaan. Kiskoin hänen päätään ylös ja hieroin sitä läpimärkien, savisten farkkujeni etumukseen. Kyrpäni ulvoi innoissaan. Viimein Kalle huohotti:

- Okei, okei, antaudun. Vittu, että sinä olet raju jätkä. Upea ottelu!

- Joo, niin minustakin.

- Tiedätkö, mitä nyt haluaisin?

- No?

- Mennä saunaan pesulle ja naimaan. Oikein sellaista tosi miesten ryskenussimista.

- No jos on pakko, nauroin.

Nousimme ylös ja emme voineet kuin hekotella maha kippurassa kuraisille hahmoillemme. Hain varaston kupeelta puutarhaletkun ja suihkuttelin Kallesta pahimmat mudat pois. Hän potki saappaansa, farkkunsa ja kalsarit pois ja keikisteli kiihottavasti vesisuihkussa kaluaan hetkutellen. Sitten hän teki saman minulle ja tähtäili tahallaan vieläkin paisuneeseen vehkeeseeni. Uhkailin riemuissani häntä jo uudella painilla. Kalle meni hakemaan mökistään kortsuja ja liukuvoidetta, kun minulla ei kuitenkaan ole. Ei kyllä ollutkaan. Sillä aikaa pesin letkulla saappaamme päältä ja sisältä, farkuistakin huuhdoin enimmät savet.

Sauna ei ollut vielä tarpeeksi lämmin. Lisäsin puita kiukaan alle. Istuimme odottelemassa saunan eteisessä ja juttelimme. Kelasimme jälkipelinä äskeistä matsia välillä uhoten, välillä naureskellen. Se tuli selväksi, että kumpikin oli nauttinut sydämensä pohjasta ja kullin täydeltä. Viimein Kalle tunnusti:

- Minä olen viime syksystä lähtien katsellut sinua aika usein ja meinannut ehdottaa kunnon panoja.

- Helvetti, mikset toiminut?

- En uskaltanut, kun en ollut sinusta varma. Olet välillä aika umpimielisen, suorastaan vihaisen näköinen.

- Sorry. En minä sillä mitään tarkoita. Mutta olen minäkin himoinnut sinua ensimmäisestä tapaamisesta lähtien.

- Miksi et itse toiminut?

- En minä voinut mitenkään pitää sinua homona, poikien liikunnanopettajaa!

- Voi paskat! Ja palomies sitten voi olla homo, vai?

- Oikeastaan ei tässä kaupungissa, hörähdin nauramaan.

Kalle katsoi minua vakavana silmiin, kumartui ja kaappasi minut jämäkkään halaukseen. Hänen huulensa näykkivät korvalehteäni, poskeani, silmiäni ja lopulta painautuivat minun huuliini. Minä, iso korsto, vapisin kuin haavanlehti ja vastasin suudelmaan varovasti. Lopulta hullu kiima otti minut valtaansa ja itsehillintäni petti täydellisesti. Kiedoin käteni Kallen ympärille ja puristin voimieni takaa kuin olisin halunnut kiskoa hänet ihoni sisään. Suutelu muuttui raivoisaksi, kuolaavaksi kielitaisteluksi. Ärisimme ja urisimme vimmaisina kuin villipedot. Kourat puristelivat toistemme tiukkoja lihaksia. Molempien kullit sojottivat räjähtämäisillään. Ilma oli paksuna testosteronista.

- Minä panen sinua just nyt, huohotin sekapäisenä.

- Joo, nussi saatana! Anna kyrpää, perkeleen palomies!

Yhtenä kiivaana sekamelskana heitin Kallen lattialle, hoidimme sormet sekoillen liukastamisen ja kortsun. Nostin Kallen jalat pystyyn, ja hän puristi ne tiukasti kylkiini. Sohin kyrpääni sinne tänne hänen persevaossaan ennen kuin maltoin asettaa sen kunnolla reiälle. Sitten sisään! Hitaasti, välillä tasaisesti tunkeutuen, välillä nitkutellen. Jumalauta, montako vuotta siitä nuoresta isännästä oli! Ja nyt toista kertaa kulli jätkän perseessä! Kallen reikä imi, ahmi ja puristi kyrpääni kuin aikoisi repiä sen irti. Reiteni tutisivat holtittomasti. Nojauduin hänen päälleen ja painoin kourillani hänen hartiansa lattiaan. Hänen päänsä pomppi ylös alas ja silmät hehkuivat kuin hän olisi ollut raivoissaan. Hänen vartalonsa nytkyi ja vääntelehti allani. Rupesin tikkaamaan häntä aivan hurjana. Karjuimme kirouksia päin toistemme naamaa, että sylki roiskui. Viimein tunsin, että nyt rapa lähtee lentoon. Tempaisin vehkeeni ulos Kallesta, revin kortsun helvettiin ja runkkasin liemet yhtä huutoa tappelukaverini päälle. Hän ei jäänyt ihmettelemään, vaan kiskaisi pääni hiuksista haaroihinsa ja tunki kalunsa suuhuni. Hän huusi minua imemään itseltään mällit. En ollut koskaan pitänyt miehen kullia suussani, saati imenyt. Jälkihuuman onnessa haltioiduin kuitenkin siitä, miltä se tuntui suussani. Se oli mahtavaa, jäykkä iso ja kuuma liha sykki kosteassa hoidossani. Kalle tuli aika nopeasti ja voimalla. En niellyt hänen lastiaan, vaan syljin sen omien spermojeni sekaan. Sitten rojahdin makaamaan hänen päälleen. Puuskutimme siinä voimattomina ja sanattomina pitkän aikaa.

- Mitä pitäisit suihkusta ja saunasta, palomies, Kalle lopulta kuiskasi korvaani.

- En hievahda tästä päältäsi minnekään. Älä edes yritä.

- Mitä? Kaipaatko uutta tappelua, hän naurahti ja työnsi minut syrjään.

Olin niin onnellinen, etten kyennyt suihkussa ja saunassa pitämään käsiäni irti Kallesta. Eipä hänkään kyllä vastustellut. Hyväilin, hieroin ja puristelin sitä upeaa miestä joka puolelta. Hän tutki puolestaan suurin piirtein kaikki lihakseni. Kullin imemisestä oli jäänyt suuhuni niin hyvä maku, että tein sen uudelleen. Kalle ruiski lopuksi mehunsa naamalleni. Saunomisen lopuksi pidimme vielä runkkauskilpailun. Seisoimme eteisessä vastakkain haara-asennossa, mutta toiseen ei saanut koskea, katsella vain. Kiihotuin niin, että liemeni lensivät aina Kallen kaulalle ja olkapään yli. Hän ampui heti kohta minua vatsaan ja rintaan.