Aki

Seuraavana lauantaiyönä palasin baarista yksin kotiin. En ollut humalassa, olin juonut vähän ja tanssinut paljon. Olin toivonut saavani mukaani yhden kivan kaverin, mutta hän ei lopulta halunnut. Hieman pettyneenä käännyin porttikäytävään mennäkseni sisäpihalle, josta pääsee rappuun. Karri astui hämärästä eteeni. Hän oli yksin. Myöhemmin kuulin, että Hande oli huomaamattaan paljastanut, missä asun. Karri tarttui minua rinnuksista ja runttasi seinää vasten.

- Vittu, että minä olen odottanut tätä hetkeä, hän puhisi ääni väristen.

- Toivottavasti et ehtinyt ikävystyä, yritin näytellä ylimielistä halveksuntaa, vaikka oikeasti minua hermostutti aika lailla.

- Pari tuntia sinne tänne, ei väliä. Tajuatko sinä, saatanan hinttari, minkä tempun minulle teit?

- En.

- Minun parhaat kaverini luulevat minua homoksi, helvetti! Ne eivät usko minua, eivät edes kuuntele. Välttelevät kuin ruttotautista, hän kimitti melkein hysteerisesti ja katsoi minua aivan epätoivoisena.

- Nytpähän sitten tiedät, mitä meikäläiset joutuvat usein kokemaan.

- Sinun pitää tehdä jotain! Kerro niille, että valehtelit, hän vinkui ja rynkytti minua seinään.

- Paskat, itse sinä olet oman soppasi keittänyt homovihallasi. Ja itse saat sen syödä.

Tyrkkäsin häntä rajusti rintaan. Hän kompastui jalkoihinsa ja pyllähti istualleen maahan. Käännyin marssimaan pihaan. En ehtinyt montakaan metriä, kun kuulin takaani riipaisevan nyyhkäisyn. Käännyin hitaasti ympäri. Karri istui edelleen maassa. Hän oli kätkenyt kasvot pilottitakkinsa hihaan ja hän itki. Lohduttomasti. Hymähdin ja jatkoin matkaani rappuni ovelle. Avain kädessä vilkaisin vielä Karrin suuntaan. Hän oli entisessä asennossa, ja hänen selkänsä vavahteli nyyhkäisyjen tahdissa. En kestänyt. Palasin hänen luokseen.

- Vittu jätkä, lopeta. Nouse ylös ja painu kotiisi.

Ei tapahtunut mitään, pelkkää nyyhkytystä. Hermostuin. Tartuin hänen pusakkaansa ja kiskoin hänet seisomaan. Hän vain kätki päänsä tiukemmin takin hihoihin. Yritin tyrkkiä häntä liikkeeseen. Hän vain horjahteli eikä lähtenyt mihinkään.

- Helvetti soikoon, seiso sitten siinä vaikka maailman tappiin!

Harpoin taas rapunovelle. Mulkaisin taakseni. Karri seisoi paikoillaan ja tärisi rajusti itkun tyrskähdellessä hihoihin kätketystä kaljupäästä. Suutuin häneen – ja itseeni. Maleksin hitaasti hänen luokseen ja mietin pääni puhki, mitä tekisin. En keksinyt muuta kuin että tartuin häntä tiukalla kourallani pusakan hihasta ja aloin kiskoa häntä mukaani. Tuhisin äkäisenä:

- En totisesti tiedä, miksi teen tämän. Et ainakaan ole ansainnut tätä, senkin kusipää.

Kotona lykkäsin hänet sohvalle. Hän vain jatkoi itkuaan. Mitä helvettiä hän niin tolkuttomasti ulisi! Hain hänelle peiton ja tyynyn. Katsoin häntä, ja suuttumukseni rauhoittui.

- Hei, koeta nyt hillitä itsesi. Sinähän kuivut kohta. Ei tämä nyt niin paha tilanne ole.

Ei auttanut. Huokaisin ja ilmoitin meneväni nukkumaan. Makuuhuoneessa riisuin ilkosilleni ja syöksyin peiton alle mieli mustana. Viimeinen muistikuvani oli olohuoneesta kuuluva nyyhkytys.

Havahduin hereille, kun tunsin patjan notkahtavan. Karri oli tullut viereeni. Hän makasi siinä selällään. Alastomana! Ulkoa tulevassa katulamppujen hämärässä valossa näin, että hänellä oli silmät auki. Hänen kasvojensa profiili oli kaunein koskaan näkemäni. Himmeässä valaistuksessa hänen jäntevän, hoikan vartalonsa iho hehkui samettisena. Hän ei enää itkenyt, mutta hän oli hyvin totinen.

- Etkö saanut unta, kysyin hiljaa.

- En, hän kuiskasi vakavana.

Venytin peittoa ympäriltäni ja laskin puolet hänen päälleen. Käänsin kylkeä ja mutisin:

- Jos herään siihen, että olet vienyt minulta koko peiton, työnnän sinut lattialle.

En ehtinyt saada uudelleen unen päästä kiinni, kun Karri kierähti kyljelleen ja painoi varovasti alastoman vartalonsa selkääni vasten. Tunsin hänen velton, mutta silti melkoisen kalunsa painautuvan pakaroihini. Hänen hengityksensä tuhisi niskaani. Odotin jännittyneenä, mitä tuleman piti.

- Saanko kysyä yhtä asiaa, kuului arka kuiskaus.

- Saat.

- Miltä se tuntuu, kun kaksi miestä rakastelee keskenään?

- Hmmm, pidänkö luennon vai haluatko kokeilla livenä, hymyilin hämäryyteen. Selkäni takana oli hetken hiljaista.

- Voisitko oikeasti… minun kanssani… kaiken jälkeen?

Käännyin ympäri. Kasvomme olivat tuuman päässä toisistaan. Hetken mietin, oliko tämä jotakin vittuilua, mutta kun katsoin Karrin silmiin, tiesin, ettei ollut. Niissä oli niin paljon ahdistunutta hämmennystä.

- Voisin. Ihan oikeasti haluan, että nussit minua, puhuin hiljaa ja hellästi hänen silmilleen, nenälleen, suulleen.

Huuleni hamusivat hitaasti hänen huuliaan. Hän näykki pehmeästi minun huuliani. Työnsin kielenkärkeni hänen huuliensa väliin ja hänen kielensä tervehti varovasti. Siirsin käteni kulkemaan hänen kylkeään, tiukkaa lihaa ja pehmeää ihoa. Hänen kouransa upposi ujostellen hiuksiini, laskeutui niskaani, olkapäilleni, tutustui selkääni ja lopulta puristeli voimakkaasti kiinteitä pakaroitani. Irtaannuin kiihkeäksi muuttuneesta suudelmastamme. Kuljetin kieleni hänen korvalleen, kaulalleen, tein lemmenmustelmia olkapäähän. Imin ja pureskelin toista nänniä. Hengityksemme muuttui aina vain syvemmäksi ja kiihkeämmäksi. Käteni löysi hänen ison, kivikovan kalunsa ja aloitti rauhallisen runkkauksen. Työnsin Karrin selälleen ja mutkittelin kielelläni pitkin hänen vatsaansa, kunnes lopulta nappasin hänen kyrpänsä suuhuni. Karri voihkaisi, ja kädet tarrasivat tiukasti tukkaani. Hän alkoi vääntelehtiä niin voimakkaasti, että keskeytin puuhani.

- Nyt aletaan varsinaisiin hommiin, pulipää, naurahdin hänelle.

- Hommiin?

- Saat persettä, kaunokaiseni.

Kumarruin hänen ylitseen ja otin yöpöydän laatikosta kortsun ja liukasteen. Nuoleskelin ja suukottelin ylvästä kalua samalla, kun vieritin kumin sen päälle. Tungin liukkaria ensin aukolleni ja sitten runkkasin sitä kyrvän varteen. Nousin polvilleni Karrin ylle. Ohjasin hänen paksun vehkeensä reiälleni ja painoin itseäni alaspäin. Hiljalleen sulkijani antoi periksi ja hitaasti otin Karria sisääni. Tuntui jumalattoman hyvältä. Karrista purkautui pitkä, jännittynyt huokaus. Hän sulki silmänsä. Nipistin kipeästi hänen nänniään. Silmät rävähtivät auki.

- Au! Sattui!

- Pidä silmät auki, komensin häntä.

- Okei. Miksi?

- Minä haluan, että sinä näet koko ajan, että minä olen mies. Ettet hetkeäkään kuvittele saavasi pillua.

- Okei, hän hymyili autuaan näköisenä.

Aloin ratsastaa kovempaa vauhtia. Karri hytkyi ja korskui kunnon orin tavoin. Pian hän alkoi oirehtia siihen malliin, että kohta mälli lentää. Pomppasin nopeasti hänen päältään. Hän parahti:

- Ei! Älä lopeta!

- En. Minä vain haluan sinut päälleni.

Kierähdin selälleni, nostin jalat pystyyn ja tartuin käsillä polvitaipeista.

- No niin, saatanan skini. Alahan näyttää, että olet mies etkä mikään tyhjän uhoaja.

- Okei, vitun hinttari, täältä pesee, Karri virnisti innoissaan.

Hän konttasi jalkoväliini, asetteli kalua reiälleni ja sitten survaisi yhdellä rajulla työnnöllä itsensä sisääni. Pääni pomppasi puoli metriä ilmaan, ja mylvin tuskasta hurjia kirouksia. Uhkasin leikata hänen kyrpänsä poikki ja hakata hänen kauniin naamansa tunnistamattomaksi. Karri vain villiintyi. Kenenkään miehen lantio ei ole koskaan takonut pakaroitani sellaisella vauhdilla ja hirmuisella voimalla. Ulisin taivaallisessa hurmiossa. Irrotin hädissäni toisen vapisevan käteni polvitaipeesta ja runkkasin itseltäni kiljahdellen valtaisat mällit. Supisteluni sai kaljupään karjahtelemaan sotaisan villimiehen lailla. Lopulta Karrin silmät muuttuivat hätääntyneiksi ja muljusivat edestakaisin. Hän alkoi uikuttaa avuttomana ja samassa hän laukesi. Lypsin perseelläni häntä viimeiseen asti, ja hän hytkyi mielettömästi vielä jälkisätkyissäkin. Viimein hän rojahti velttona päälleni makaamaan. Hän puuskutti kaulaani:

- Vittu, mikä pano!

- Mikään vittu! Persepano se oli, senkin hinttari, murisin hänen korvaansa ja puristin häntä tiukasti itseäni vasten.

Hän oli hiljaa, kunnes hänen hengityksensä tasaantui. Sitten hän kakisteli kurkkuaan ja kysyi epävarmalla äänellä:

- Olenko minä nyt sinun mielestäsi hinttari?

- Oikeastaan sinä olisit aivan upea hinttari, jos vain itse haluaisit.

- Voiko sen itse päättää?

- Ei oikeastaan. Sitä on, mitä on. Tietysti itsensä voi yrittää kieltää, mutta siitä tulee vain onnettomaksi.

- Mutta kun minä en ole varma…

- Joskus vielä olet. Mutta jos pelkäät, että heteroutesi on nyt mennyttä, niin älä huoli, ei yksi nainti vielä tee miehestä sitä eikä tätä.

- Kuinka moni nainti sitten tekee?

Naurahdin. Ajattelin itsekseni, että lasketaan huomenna. Silittelin hellästi hänen selkäänsä ja kaljuaan. Siihen nukahdimme, somasti päällekkäin.

Aamulla heräsin siihen, että kaljupää oli vieressäni kontallaan ja katseli läheltä puolijäykkää kaluani. Varovaisesti hän otti sen käteensä, käänteli sitä ja nuolaisi terskan päätä. Vehkeeni innostui ojentumaan täyteen mittaan. Iskin kourani Karrin kaljuun ja työnsin koko kaluni hänen suuhunsa. Hän kakoi:

- Ai, sinä heräsit.

- Ime sitä!

Hän alkoi tehdä työtä käskettyä, hieman epävarmasti tosin. Tartuin hänen kaluunsa ja vetelin sitä, kunnes se seisoi koko mahtavuudessaan. Käännyimme kyljittäin kuusysiin ja yhä himokkaammin hoitelimme toisiamme.

- Entä jos sinun vellisi turskahtaa suuhuni, Karri keskeytti.

- Niele tai sylje minun päälleni.

Karri räjähti ensin, ja minä pyörittelin hänen mälliään suussani. Kohta minä ammuin oman lastini. Villinä nenän kautta huohottaen syljeskelimme spermoja toistemme päälle. Painauduimme toisiimme kiinni ja hieroimme välissämme elämännesteet sekaisin keskenään. Nauroimme aikalailla onnellisina.

Hilluimme koko päivän alastomina, hikisinä ja spermaisina ympäri kämppääni. Paneskelimme vähän väliä. Kerran vaatekomerossakin, kun esittelin nahkakuteitani. Karri ei ihan hirveästi tykännyt perseensä korkkaamisesta, mutta kukapa sitä nyt ensi kerralla.

- Haluatko vielä, että puhun kavereillesi ja perun silloiset puheeni, kysyin yhdessä välissä.

- Eeen. Sitä paitsi sehän on totta nyt.

- Niin joo. Olen minä vain aikamoinen ennustaja, irvistelin.

- Vitun hinttari…

Ja taas pantiin.

Parin päivän päästä Karri tuli parturikoneensa kanssa ja ajoi pääni kaljuksi. Ehdimme vielä kauppoihin ja hänen opastuksellaan ostin itselleni vihreän pilottitakin, maastokuvioiset reisitaskuhousut, valkoiset henkselit ja niittivyön. Armeijamalliset mustat maastokengätkin löytyivät. Minusta tuli skini. Tykkäsin oikeasti muodonmuutoksestani. Ja olihan se pieni hinta siitä, että homovihaajasta tuli raju rakastajani.

Perjantai-iltana kiskoin ankarasti vastaan panevan Karrin sinne homobaariin. Olin kertonut hänelle, että olimme kavereitteni kanssa nauraneet hänelle. Hän raivostui silmittömästi, ja sain tosissani pidellä häntä, ettei asuntoni olisi mennyt remonttiin. Kun hän rauhoittui, hän myönsi varmaankin ansainneensa sen naurun. Kun tulimme baariin ja istuimme oluinemme kavereideni seuraan, kohtasimme vain ammottavat suut ja jälkiruokalautasen kokoiset silmät, jotka hyppelehtivät minusta Karriin ja takaisin. Viimein Janne hengähti:

- Aki, mitä sinulle on tapahtunut?

- No, näettehän te nyt sen. Olen skini. Kiitos tämän Karrin, muistattehan sen ärsyttävän skinityypin, josta kerroin teille.

- Hei vaan kaikille, Karri punasteli ja kohotti tuoppiaan.

- Karrin ei tarvinnut kuin kerran panna minua rajusti, niin yhdellä orkulla minusta tuli skini noin vain.

- Lopeta jo, Karri sähähti.

- Joo ja nyt me skinit päätettiin tulla homobaariin ja pistää hulinaksi.

- Häh?

- Me halutaan persettä, kunnon homomiesten persettä.

- Häh?

- Vai haluaisitteko te pojat mieluummin nussia kanin raivolla kahta tosi häijyä skiniä perseeseen?

- Hei homot, möläytti Karri kavereilleni ja tarttui minua tiukasti uuden pilottitakkini kauluksesta. – Haluaisitteko vetää tätä helvetin skiniä turpaan, kun se ei osaa itse pitää sitä kiinni.

Kaverini räjähtivät nauramaan, ja Karrista tuli heidän hyvä ystävänsä. Ei me Karrin kanssa olla muita pantu eikä annettu muiden panna meitä. Olemme toistaiseksi tyytyneet toisiimme raisussa skinimeiningissä – ja siis ilman homovihaa.