Hannu

Olen keski-ikäinen mies. Vanhuus odottaa jo malttamattomana. Se kolkuttaa tulevaisuuden oven takana päivä päivältä aina vain kovempaa. En vielä avaa sitä ovea, vaan käännän katseeni menneeseen. Silmäni tarkentavat nuoruuteen, siihen aikaan, jolloin olin ensimmäisen kerran miehen kanssa. Tai nuorukainenhan Mattikin oli.

Olin silloin oppikoulun kuudennella luokalla, nykyään kai sanotaan lukion ensimmäisellä. Olin varsin vilkas ja iloinen nuori mies. Ikäisekseni myös melkoisen vanttera, mikä johtui iänikuisesta vääntämisestä ja kilpailemisesta vuotta vanhemman veljeni kanssa. Merkillistä tuo, että sisarukset ovat aina tappelemassa ja toisiaan härnäämässä, vaikka oikeasti pitävätkin toisistaan. Nyt aikuisina olemme veljeni kanssa hyviä kavereita paljon leppoisammalla tavalla.

Minulla oli koulussa paljon kavereita. Kai se johtui siitä, että olin aika estoton jutunkertoja ja melko hyvä kaikessa, missä poikien pitikin olla, koiruuksien tekemisessä, urheilussa ja tarvittaessa tappeluissakin. En missään tapauksessa kuulunut pahoihin jätkiin, vaikka heidänkin kanssaan tulin juttuun. Ja tytötkin olivat minusta kiinnostuneita. Se tosin oli hieman vaivaannuttavaa, sillä olin hyvin tietoinen toisenlaisesta seksuaalisesta suuntautuneisuudestani. Oikein odotin aikuistumista ja itsenäistymistä, jotta pääsisin vapaasti hakemaan yhteyttä toisiin homoihin.

Rinnakkaisluokalla oli tämä Matti. Vaikka nuorestakin miehestä käyttäisi kaikkein mieluiten ilmaisua komea, Matista niin ei käynyt sanominen. Hän oli kaunis. Sopusuhtainen kuin jumalan erityisellä huolella luoma. Valkoiset tuuheat hiukset lainehtivat olkapäille. Suuret, pitkäripsiset sinisilmät katselivat maailmaa kuin arvoitusta. Suuri, punahuulinen suu hymyili arastellen, tunnustellen elämän huvittavuuksia. Hänellä oli koulun leveimmät hartiat ja kapein lantio, mutta lihaksikas hän ei ollut, kummalla tavalla pikemminkin hauras. Urheilu ei häntä kiinnostanut, mutta hän oli koulun nopein juoksija.

Hän oli tavattoman ujo, tai ainakin hyvin hiljainen. Varmaan hän olisi halunnut olla ihan omissa oloissaan, mutta kaipa kauneutensa takia hänet kiskottiin väkisin mukaan porukoihin. Hän katseli ja kuunteli muita, nauroikin mukana, mutta ei koskaan puhunut vapaaehtoisesti mitään. Minäkin ihailin hänen kauneuttaan, mutta en koskaan lähestynyt häntä, ehkä porukan mukana muutaman sanan vaihdoin. Minä pelkäsin, että raisuudellani rikkoisin hänet.

Kesällä sain seurakunnalta töitä hautausmaalla. Ensimmäisenä työpäivänä hämmästyin, kun näin koulutoverini Matin samassa paikassa. Koulussa hän ei ollut vihjannutkaan kesätyöstään, vaikka minä olin kailottanut kaikille omastani. Ilahduin, kun sain hänet työkaverikseni. Uudessa tilanteessa on aina mukava, jos sen voi kohdata jonkun tutun kanssa. Meistä tuli työpari. Teimme meille määrätyt tehtävät yhdessä.

Minä taisin olla melkoisen rasittava touhuaja ja höpöttäjä enkä aina muistanut käyttäytyä hautausmaalle sopivalla arvokkuudella. Mutta ei Matti paheksunut, hymyili ja joskus naureskelikin minun jutuilleni. Ja hiljalleen Mattikin alkoi avautua. Hän kertoili kodistaan, kokemuksistaan koulussa sekä ajatuksistaan maailmasta ja elämästä. Aloin arvostaa häntä. Ymmärsin, että hän oli paljon minua fiksumpi, vaikka en minäkään mikään puusta pudonnut ollut.

Aloimme viettää yhdessä myös vapaa-aikamme. Teimme pyöräretkiä kaupungissamme ja sen ympäristössä. Ilman päämääriä, ihan vain sen takia, että oli kiva olla yhdessä. Kävimme myös nuorison suosimassa kahvilassa. Siellä minä mesosin ylimpänä kavereitten keskellä, mutta koko ajan pidin silmällä Mattia, joka istui porukassa vaitonaisena hymyillen. Hänen näkemisensä kouraisi kummasti sydänalasta, erityisesti kun huomasin hänen katsovan minua.

Pikku hiljaa tunnustin itselleni, että minulla oli aivan erityisiä tunteita Mattia kohtaan. Ja ne tuntuivat niin hyvältä rinnassani, kuin sisälläni soisi kaunis laulu kaiken aikaa. En tietysti ajatellutkaan kertoa Matille. Minähän olisin voinut rikkoa hänet! Minulle riitti, että sain viettää niin paljon aikaa hänen lähellään.

Kesä oli jo edennyt heinäkuun loppupuolelle. Eräänä lauantai-iltana lähdimme Matin kanssa sieltä kahvilasta pyöräilemään. Ajelimme päämäärättä meren rantaan. Kiersimme satama-alueen ja rytyytimme poluttoman, kuivan metsän läpi. Tulimme pienelle hiekkarannalle. Se oli hyvä ranta, pehmeää hienoa hiekkaa ja matalaa riitti pitkälle mereen. Sitä ei kuitenkaan juuri kukaan käyttänyt uimarantana, kaiketi sataman läheisyyden takia. Ja silloin myöhään lauantai-iltana varsinkaan siellä ei ollut ketään meidän lisäksemme.

Nousimme pyöriltämme. Kävelimme hetken pitkin rantaa ja istuimme sitten hiekkaan. Aurinko kirjoi läntistä taivasta. Aistin voimakkaasti Matin läheisyyden siinä vieressäni. Katsoin, kun hän tunki sandaalejaan hiekkaan. Hän valutteli hienoa hiekkaa kädestä toiseen. Vitsailimme kaikenlaisia poikien juttuja. Ja hän oli niin kaunis, kun laskeva aurinko maalasi häntä punaisella värillä. Heittelin häntä meren huuhtomilla pienillä roskilla, ja hän puolestaan minua. Oli niin hyvä olla.

Äkkiä Matti ehdotti, että menisimme uimaan alasti. Moiseen hauskanpitoon minua ei tarvinnut enempää houkutella. Hetkessä olimme ilkosillamme ja juoksimme mereen. Saimme mennä aika pitkälle ennen kuin vesi ulottui edes napaan asti. Sukeltelimme, roiskimme vettä toistemme päälle ja kamppasimme toisiamme veteen. Semmoista nuorukaisten fyysistä elämäniloa.

Ilta oli jo pitkällä ja hämärä hiipi rannan metsästä. Meitä alkoi viluttaa ja kahlasimme rantaan. Emme halunneet vetää vaatteita märälle iholle, vaan istuimme hiekkaan ilman kuivattavaksi. Tärisimme kylmissämme. Hampaat kalisi, mutta meitä nauratti. Jatkoimme roskien heittelyä toistemme päälle.

Äkkiä Matti karjaisi sotahuudon ja hyppäsi kimppuuni. Yllätyin täysin, mutta kohta jo innostuin kamppailusta. Puhisimme nauraen toisillemme hirmuisia uhkauksia ja kieriskelimme hiekassa ympäriinsä. Kylmät ihomme liimautuivat toisiinsa. Hän tuntui jumalaisen hyvältä käsieni puristuksessa. En raskinut otella ihan tosissani, taisin pelätä edelleen rikkovani hänet.

Sitten Matti kiepsautti minut alleen ja painoi käteni ranteista hiekkaan. Lakkasin kamppailemasta vastaan. Siinä me makasimme alastomina ja hiekkaisina päällekkäin. Puuskutimme ja hymyilimme kasvot vain muutaman sentin päässä toisistaan. Merkillisen samanaikaisesti vakavoiduimme. Hengitimme hiljaa toistemme hengitystä. Katsoimme kauas toistemme silmien syvyyteen. Hitaasti Matin huulet laskeutuivat kohti minun huuliani. Ne koskettivat toisiaan kevyesti kuin perhosten siipien lehahdus. Katseemme upposivat syvemmälle ja huulet haparoivat toisiaan kysellen, kuka sinä olet, saanko koskea sinua.

Tempaisin käteni rajusti irti Matin otteesta ja kiedoin ne tiukasti hänen selkäänsä. Hän tunki kouransa hiuksiini, ja suutelumme muuttui voimakkaaksi, kiihkeäksi. Käteni kulkivat vaativina Matin selässä, pakaroilla, hartioilla, niskassa, pitkässä tukassa. Suumme ynähtelivät toisen suuhun vimmaista himoa.

Tunsin kaluni paisuvan kiihkossa. Kohotin lantiotani antaakseni paisumukselle tilaa. Silloin tunsin Matin isona ja kovana painautuvan vatsani ihoon. Hän alkoi takoa lantiollaan minua. Minä työnsin voimalla vastaan. Katseemme eivät rävähtäneetkään, mutta kaikki arkuus ja hellyys katosivat silmistämme ja tilalle tuli raaka vaatiminen. Matin tahti kiihtyi. Huohotimme ja urahtelimme äkäisinä karhuina. Matin ääni kohosi ja yhtäkkiä hän jäykistyi, vain lantio teki enää kevyttä liikettä. Samassa tunsin, kuinka märkää levisi ihojemme väliin.

En jäänyt ihmettelemään tapahtunutta hetkeksikään. Nopealla otteella kiepsautin Matin alleni. Puristin hänen päänsä kaulaani vasten. Hänen hengityksensä kuumensi korvaani. Pakahduttavalla kiihkolla aloin jyskyttää lantiotani ystäväni vatsaan. Vaikka oli juuri itse lauennut, Matti eli mukanani. Hän kiemurteli ja vikisi allani, mikä kiihotti minua hulluuden partaalle. Juuri kun olin laukeamassa, ponnahdin polvilleni ja sekavasti ulisten runkkasin lastini Matin päälle. Spermaa lensi vatsalle, rinnalle ja kasvoille. Voimattomana rojahdin Matin päälle.

Emme enää katsoneet toisiimme. Hengitykset tasaantuivat. Kierähdin hänen viereensä selälleni makaamaan. Mitään puhumatta katsoimme taivaalla vaeltavaa kesäyön hämäryyttä. Matin sormet koskivat kättäni. Puristin kevyesti takaisin. Sitten sormemme erkanivat ja uppoutuivat hiekkaan. Nousimme ylös ja kävimme peseytymässä meressä. Arasti silloin tällöin vilkaisimme toisiamme ja väläytimme kainot hymyt. Tällä kertaa vedimme vaatteet märälle iholle. Pyöräilimme vaitonaisina ja erotessamme heilautimme vain kättä.

Töissä kaikki jatkui entiseen tapaan ja kävimme edelleen pyöräretkillämme. Kokemuksestamme emme kuitenkaan puhuneet, emmekä tehneet sitä enää uudestaan. Vasta elokuun lopulla, kun koulun alkuun oli muutama päivä, Matti kysyi, että mitäs koulussa. Tiesin heti, mitä hän tarkoitti. Sanoin, etten minä ainakaan puhu mitään, ja että eiköhän mennä niin kuin ennenkin. Hän oli samaa mieltä.

Koulussa minä jatkoin melskaamistani entiseen tyyliin, ja Matti hymyili porukassa vaitonaiseen tapaansa. Joskus katseemme kohtasivat kuin olisimme olleet kahden kesken, ja välillämme virtasi salaisuus rakkaudesta. Vaikka vapaa-ajalla liikuimme edelleen paljon kahdestaan, emme edes hipaisseet toisiamme. Väliin minä kyllä kaipasin sitä.

Niin menivät kouluvuodet. Lakkiaisten jälkeen tiemme erkanivat maailman tuuliin. En kuullut hänestä vuosiin. Kymmenkunta vuotta sitten tapasin hänet aivan yllättäen Helsingissä yhdessä homobaarissa. Se oli iloinen, lämmin kohtaaminen. Hän oli edelleen kaunis, tietysti hieman miehisemmällä tavalla kuin nuorena. Nyt uskalsimme puhua nuoruuden kokemuksestamme. Kummankin äänessä soi hymyilevä haikeus. Sen jälkeen en ole tavannut häntä. Kuulin, että hän olisi jo vuosia asunut Berliinissä ja koko lailla saksalaistunut.

Jos maailma olisi onnistunut tekemään minusta kyynisen, voisin myöhempien kokemusteni valossa sanoa, että tuo ensimmäinen kokemus Matin kanssa oli naurettava ja lapsellinen. Se on kuitenkin muistoissani kaikkein kaunein ja herkin rakkauskokemukseni.