Tommi

Tepastelin varmaan toista tuntia ympäriinsä asunnossani. Nautiskelin saappaistani, treenasin uutta ryhtiäni ja harjoittelin kiroilemista. Olin niin miestä. Olisin halunnut jakaa suurenmoisen tunteeni jonkun kanssa, mutta ei minulla ollut ketään. Sitten näin ikkunasta huoltomiehen pihalla puuhaamassa rännin parissa. Lauantaina, ihmettelin, mutta en jäänyt sitä enempää päivittelemään. Tarkemmin ajattelematta tempaisin mukaani puolityhjän roskapussin ja lensin pihalle.

Huoltomies oli vastapäisen talon seinustalla kyykyllään, leveä selkä minuun päin. Hänelläkin oli kumisaappaat. Sade oli tauonnut. Lähdin kävelemään kohti roskiksia. Yritin tavoitella mahdollisimman rentoa tyyliä ja kevyttä lanteiden keinuntaa. Myönnän, että tyylini saattoi tarvita vielä pientä hiomista, sillä tunsin hieman kireyttä olemuksessani. Silmänurkasta seurasin, huomaako mies minua. Ei huomannut ennen kuin palasin roskakatoksesta. Silloin hän katsoi minua päästä saappaisiin, nousi seisomaan ja hymyili parransänkensä seasta.

- Mitäpä sitä kuuluu, hän heläytti, niin kuin minusta vaikutti, saappailleni.

- E-eh, uh. Eipä sitä ihmeempiä.

- Sinulla on näköjään uudet saappaat, hän nuolaisi huuliaan.

- Ju-juh. Ku-kun on nämä kelitkin…

- Komeat. Oletko menossa jonnekin?

Puistin päätäni ja ihmettelin, mitä hän tarkoitti, kunnes huomasin, että minullahan oli vielä nahkatakkikin päällä. Koetin seisoa rentona ja tunkea sormiani farkkujen taskuun. No, kumpikaan ei onnistunut. Seisoin kuin betoniseinä ja nyrjäytin oikean keskisormeni. Hyvä etten tullut työntäneeksi farkkujani polviin.

- E-n minä mihinkään, kun on pyykkitupa.

- Joo, huomasin, että kävit varaamassa sen eilen, hän virnisteli.

Sain pienen yskänkohtauksen. Yritin hymyillä, mutta posket olivat liian kireällä. Hetken aikaa pälyilin sinne tänne ja vaihdoin painoa jalalta toiselle. Hän vain katseli jotenkin häijysti kärsimystäni, kunnes sain hönkäistyä:

- Täytyy tästä vissiin. Hei.

- Nähdään pian, hän kuiskasi matalalla äänellä.

Mitä hän tarkoitti, kirkui aivossani joku, kun hoipuin sekavin askelin kotiin. Vakoilin miestä verhojen raosta. Hän jatkoi puuhiaan jonkin aikaa, mutta häipyi sitten jonnekin. Hikoilin. Miksei hän sanonut mitään siitä, että olin nähnyt hänet Pojun kanssa? Vihjaili vain. Hiukan häpesin, etten ollut onnistunut olemaan hänen edessään niin mies, kuin olin harjoitellut. Riisuin nahkatakin ja palasin peilin eteen jatkamaan miestreenejä. Hoin itselleni, että mies minussa täytyi harjoittaa niin vahvaksi, ettei se pienistä horjahda.

Kymmentä vaille kaksi muistin äkkiä pyykkivuoroni. Hyvin epämiehekkäästi ryntäilin sinne tänne ja haroin pyykit pussiin. Oli alkanut taas sataa. Saapastelin mielestäni aika tyylikkäästi pihan poikki ja toivoin, että joku edes salaa onnistui näkemään uuden miehekkään minut. Luultavasti toivoin turhaan. Ei ainakaan kukaan huudellut ihastuneena perään.

Jätin pyykit pyörimään koneeseen vajaaksi tunniksi ja palasin kotiin. Kun olin odottamassa hissiä, Poju tuli ulkoa. Hänen hiuksensa roikkuivat kosteina, nahkatakilla kimalteli sadepisaroita ja saappaat kiilsivät märkinä. Minä punastuin, ja Poju punastui. Arvasin, että huoltomies oli kertonut, että olin nähnyt heidät pommisuojassa. Saimme tuskin hönkäistyä heit toisillemme. Hän ei yrittänytkään rupatella iloisena niin kuin tavallisesti. Minähän en sellaista harrastanutkaan. Änkeydyimme hissiin. Tunnelma oli tiivis, mutta vaivautunut. Minua köhitti kummasti. Kumpikin tuntui olevan syvästi kiinnostunut entuudestaan tutuista hissin seinistä. Kotiovillamme kumpikin tunaroi avaimensa kanssa. Poju vilkaisi kai vahingossa alas saappaisiini ja yllättäen möläytti:

- Ai, sinulla on uudet Kontiot!

- Ju-uuh.

- Hienot.

Punastuimme molemmat lisää, mutta onnistuimme pakenemaan koteihimme. Menin peilin eteen ja sormi pystyssä saarnasin itselleni:

- Jos olisit tosi mies, olisit kaapannut Pojun väkevään syleilyyn! Ystäväiseni, tarvitset lisää harjoitusta.

En kyllä keksinyt muuta kuin rehkiä puolituntia soutulaitteella. No, olihan se aika miehekkään tuntuista kumisaappaat jalassa. Saattoi kuvitella olevansa kalaretkellä järven selällä. Seinät vain meinasivat kaatua päälle.

Menin hakemaan pyykkejä etuajassa ja jouduin odottamaan ohjelman loppumista. Kyykistelin juuri kurkkimassa luukusta vaatteideni linkoutumista, kun ovi rapsahti auki. Kupsahdin säikähdyksestä pyllylleni. Tässä epämiehekkäässä asennossa katsoin, kun huoltomiehen saappaat seisahtuivat viereeni. Kylläpä hän näytti isolta alhaalta katsottuna, vaikka on oikeasti minua hieman lyhyempi.

- Minä olen sitten Jonni.

- A-aha, kakistelin ja mietin, että kyllä minulla miehenä pitäisi olla laajempi sanavarasto.

- Ja sinä olet?

- M-minä? Tu-tuomas…

- Kun olet saanut pyykkisi hoidettua, minä tulen luoksesi kahville.

- A-aha, käytin jo kulunutta sanontaani.

- Ja katsokin, ettet riisu noita saappaitasi!

- En, ei, en, juu…

Hän poistui, ja hittolainen sentään, kuinka miehekkäästi hänen lantionsa keinui. Minulla oli paljon opiskeltavaa vielä.

Kotona panin ensimmäiseksi kahvin tippumaan ja katoin kupit keittiön pöydälle. Olin juuri saanut ripustettua pyykit kuivaustelineelle kylpyhuoneessa, kun huoltomies Jonni tuli sisään yleisavaimella. Se mies ei paljon kysele ja kursaile. Astuin eteiseen, hän veti haalareidensa vetoketjun auki napaan asti ja katsoi haastavasti virnistäen minuun. Tuijotin hänen karvaisia rintalihaksiaan. Hän tökkäsi minua sormella rintaan.

- Onko sinulla jotain kysyttävää eilisestä pommisuojajutusta?

- Uh – eh. Ei. Kai. Ai niin, kahvi on valmista! Siis keittiössä…

- Keititkö sinä oikeasti kahvit? Mikä mies sinä oikein olet? Tai no, itsepähän käskin.

Hän seurasi minua keittiöön ja istui pöytään. Kaadoin kahvit ja asetuin häntä vastapäätä. En tietenkään rupatellut. Ei hänkään. Tuijotti vain kauniilla tummanruskeilla silmillään hellittämättä. Ja!!! hinkkasi pöydän alla saappaitaan minun saappaitani vasten niin, että vain pieni narina kuului!!! Hiki valui pitkin selkäpiitäni ja liimasi t-paidan ihoon kiinni.

- Tiedätkö, jätkä, Jonni aloitti syvällä rintaäänellä. – Sinä olet outo.

- Ju-uh. Jaa. Kenties…

- Näytät mieheltä, mutta sätkit kuin arka pupujussi.

- Ai jaa, nolostuin, mutta samassa päätin, etten vain näytä vaan aion myös olla mies.

- Kuulehan pupu, nyt tehdään näin, Jonni sanoi päättäväisesti, hörppäsi kupin tyhjäksi ja työnsi sen syrjään. – Me väännämme nyt kättä ja voittaja panee hävinnyttä perseeseen.

Läikytin omat kahvini pöydälle. Jonni otti kupin kädestäni ja pani senkin syrjään. Hän iski kyynärpäänsä pöytään ja aukaisi kouransa. Ymmärsin, että tämä on nyt suuri hetki, tässä koetellaan minun miehuuteni. Minun oli pakko suostua, vaikka kauhu kuristi kurkkuani.

- Tuota, en ole koskaan vääntänyt kättä kenenkään kanssa. En tiedä, miten se tehdään.

- Voi jumalauta, Jonni huokaisi, ja kiroileminen alkoi pikku hiljaa kuulostaa minusta mukavalta, tehokkaan miehekkäältä. – Kyynärpää pöytään näin ja koura kouraan. Minä väännän tuohon suuntaan ja sinä tuohon. Tajuatko ääliö? Saatana.

Tein niin kuin hän opasti. Hänen iso kouransa tuntui oikein mukavalta. Ihan heti en oivaltanut ideaa, kun hän voimalla alkoi vääntää kättäni. Mutta kun tajusin jujun, painoin tuota pikaa hänen rystysensä pöytään. Hän katsoi kättään, katsoi minua ja ei selvästi uskonut näkemäänsä.

- Ei vittu, mitä tapahtui?

- No, minä väänsin näin, ja sinun kätesi meni noin. Saatana, vai mitä?

- Eikä! Uusiksi!

Me otimme uuden väännön. Hän ponnisteli, puuskutti ja kiroili komeasti. Minäkin innostuin päästämään pitkän litanian rumia sanoja. Voi äiti, kun olisit ollut näkemässä, miten poikasi oli mies! Jonni hävisi taas. Hänen katseestaan huokui nyt suorastaan kunnioitusta.

- Helvetti, minä kun luulin, että pääsisin korkkaamaan uuden perseen. Mutta kai tässä on pyllistettävä sinulle, kun kerran reilusti voitit.

- Juu. Tai siis, en tiedä. En ole koskaan harrastanut seksiä miehen kanssa.

- Oletko sinä joku vitun hetero!

- Ei! En. En vain ole varma, osaanko… tuota… korkata sinun… sitä.

- Jumalauta, pitääkö minun opettaa sinut naimaankin!

- Niin, kyllä. Kaiketi, epäröin hämmentyneenä, kunnes muistin miehistyä. - Ei helvetti, minä haluan palkintoni! Ja vittu, sinähän opetat minut nu-nussimaan!

- Okei. Älä nyt hermostu, äijä.

Hän katsoi minua oudoksuen. En ihmettele, eihän sitä joka päivä miestä näe. Siirryimme olohuoneeseen. Kun Jonnille selvisi, ettei minulla tietenkään ollut mitään liukasteita tai kondomeja, hän huokaisi ja kaivoi ne reisitaskustaan. Hänen kunniakseen on kyllä sanottava, että hän hyvin kärsivällisesti ja yksityiskohtaisesti selitti, kuinka minun tulisi toimia.

Kun oppitunti päättyi, hän sanoi no niin ja astui ihan liki minua. Toisen kätensä hän puristi pakaroilleni ja työnsi lantionsa minua vasten. Toisella kourallaan hän tarttui minua niskasta, ja sitten me suutelimme. Ah ja voih. Tietenkin olin aluksi kömpelö, mutta taisin oppia nopeasti. Nautin todella suuresti, helvetti soikoon. Oikein innostuin ja aloin kouria häntä väkevillä käsilläni. Revin haalarin roikkumaan hänen lanteilleen ja kaadoin hänet matolle. Kieriskelimme ympäriinsä toisiimme tiukasti kietoutuneina. Saappaamme vain läiskähtelivät kiihottavasti toisiaan vasten.

Lopulta ilmoitin, etten enää kestä, että nyt oli saatana saatava persettä. Jonni liukasti takamuksensa, kun minä opettelin asettamaan kondomia paikoilleen – siinä meinasi himot sammua. Ja sitten Jonni tukeutui nojatuolin käsinojiin ja pyllisti minulle. Oooh, vaikka meni siinä hyvä tovi, kun tökin kaluani sinne tänne Jonnin pyllyvaossa. Oikeastaan aika kiihottavaa sekin. Viimein kuitenkin löysin aukon ja aloin tunkeutua sisään. Sen vain sanon, että jos se olisi mahdollista, voisin viettää koko elämän kyrpäni komean miehen perseessä eikä tekisi heikkoakaan. Jonni eli tosi kiimaisesti kaluni tahdissa ja voihki ja ähisi nautinnollisesti. Ensikertalaisena en tietenkään kestänyt pitkään. Rajun holtittomasti ruiskin spermani kondomiin Jonnin suolessa. Hurmiossa mutta rentona vetäydyin huoltomies Jonnista ja huokaisin:

- Vittu, saatana, perkele, miten mahtavaa.

- Vau! Niin oli, läähätti Jonnikin. – En olisi pupusta uskonut. Nyt on minun vuoroni.

- Häh? Ei sellaisesta sovittu.

- Mitä vittua! Et kai aio kesken kaiken ruveta pihtaamaan, hän hermostui.

Tartuin hänen reisillä roikkuviin haalareihinsa ja kiskaisin koko miehen ylös. Saappaat vain potkivat ilmassa. Purin häntä kaulaan ja murisin, kunhan nyt ensin voitat minut kädenväännössä. Hän naurahti, kietoi kätensä kaulalleni ja suukotteli naamaani. Kun laskin hänet alas, hän heitti sohvapöydälle lisää kondomeja liukasteen viereen ja sanoi, että tulisimme vääntämään kättä vielä useita kertoja. Sinä päivänä väänsimme vain kerran vielä. Uudessa miehuudentunnossani en suostunut antamaan edes kohteliaisuuttani periksi, vaan nu-nussin häntä taas – ja nyt pitempään nautiskellen. Annoin hänen kyllä kerran runkata itsensä saappailleni. Hänen spermansa valui saapasvarttani tosi komeasti. Jonni nuoli ne puhtaaksi, mikä oli minusta varsin – tai siis helvetin – kiihottavaa.

Illalla, kun kävin nukkumaan, asetin uudet Kontio-kumisaappaani sängyn viereen. Vähän väliä kumarruin koskettamaan ja suukottelemaan niitä. Minusta oli niin mukavaa olla mies. Nukuin muuten todella hyvin ja heräsin sateen harmaaseen sunnuntaihin itse aurinkoisena. Ensimmäiseksi vedin komeat saappaani jalkaan ja vasta sitten menin vessa-asioille ja hammaspesulle.

Puolen päivän aikaan tiskailin lounasastioita ja mietiskelin, missä Jonni mahtoi olla ja koska hän tulisi käymään. Kuivasin käteni ja samassa soi ovikello. Rynnistin avaamaan. Siellä seisoikin saapasjalkainen Poju. Hän hymyili kauniisti ja sanoi:

- Saanko tulla kylään?

- Tietysti, innostuin, vaikka hieman ihmettelin, ja laskin hänet sisään.

- Tuota, Jonni soitti minulle ja sanoi, että meillä voisi olla jotain yhteistä, hän puhui epävarmasti ja katsoi saappaitani.

- Aha. Niin meillä saattaisi ollakin, oivalsin ja mietin, kuinka miestä uskaltaisin olla.

- Se olisi minusta mukavaa.

- Jaa, saattaahan se sitäkin olla, mutta en ajatellut kohdella sinua mitenkään kivasti, uhosin rinta pullistellen.

- Taidat olla kova jätkä?

- Helvetin kova, ärähdin ja tartuin hänen pitkiin hiuksiinsa. Painoin hänen päätään alas. – Ensimmäiseksi nuolet, nulikka, minun saappaani!

Siitä se lähti. Raju meno. Oli kiva olla tiukka mies ja viedä vikisevää Pojua. Tai vähemmän hän vikisi, enemmän kiroili, uhosi ja karjui rivouksia käsittelyssäni. Se kiihotti minua tavattomasti. Sidoin muun muassa hänet soutulaitteeseen ja Jonnin jättämiä tarvikkeita hyödyntäen nain häntä kolmesti takapuoleen. Kahdesti imin hänen kaluaan, mutta hänen spermansa ohjasin saappailleni. Itse nuolin välillä hänen haisevia saappaitaan, mikä oli valtavan nautittavaa. Koska hänen vanhempansa eivät olleet kotona, hän pyysi saada jäädä yöksi. Epäröin, sillä minun oli herättävä aikaisin töihin. Poju sanoi, että hänelläkin oli aikainen herätys. Niinpä vietimme yön sängyssäni toisiimme kietoutuneina ja saappaat molemmilla jalassa.

Tuskin olin maanantaina tullut töistä, kun Jonni ja Poju soittivat ovikelloa. Siitä tuli miehekäs ilta! Saappaita, kiroilua, hikoilua ja kädenvääntöä. Yhteisvoimin he saivat korkattua reikäni, mikä ei ollut ihan niin miellyttävää ensi kerralla kuin myöhemmin olen kokenut. En vain ollut niin miestä, että kahdelle olisin pärjännyt. Mutta mitäpä tuosta, perkele ja dong.

Tätä menoa on nyt jatkunut jo hyvän aikaa. Olen kehittynyt miehenä aivan huimasti. Olen miehekäs jopa pikkukengissä. Vanhempanikin ovat huomanneet muutokseni. Isä on minusta tosi ylpeä ja hyväksyy täysin miehuuteeni liittyvän homoudenkin. Olemme yhdessä jopa vaeltaneet metsissä saappaat jalassa. Äidinkin on ollut pakko alkaa suhtautua minuun niin kuin aikuiseen mieheen kuuluu – asiallisesti.