Tommi

Tasan puolen tunnin päästä ovipuhelin soi. Päästin Jartsan sisään. Eteisessä seurasin, miten hän ujostellen laski repun nurkkaan, riisui pusakkansa ja lenkkarit. Hän oli tosiaan hyvännäköinen jätkä. Jos en olisi aiemmin luullut häntä vain heteroksi, olisin varmasti iskenyt häneen silmäni jo ajat sitten. Ohjasin hänet istumaan sohvalle. Kannoin pikku pöydälle hänen eteensä kossun, mehun ja lasit. Istuin itse jakkaralle häntä vastapäätä. Että hän jaksoi punastella!

- Sauna on valmis vasta puolen tunnin päästä niin, että otetaanpa odotellessa.

Kaadoimme paukut, kilistelimme ja naukkailimme. Vaivautunutta hiljaisuutta, jonka keskeytin:

- En olisi ikinä arvannut, että sinä voisit olla kiinnostunut miesten välisistä. Olit kuitenkin naimisissa ja silleen.

- Niin no. Äh. Kai minä halusin erota, kun ymmärsin, että taidan sittenkin olla kiinnostunut enemmän miehistä, Jartsa kiemurteli, vaikka yrittikin olla avoin.

- Ai jaa. Mitä vaimo siihen?

- Enhän minä nyt sitä hänelle kertonut!

- Aha. Oletko kertonut kenellekään?

- En. Sinulle vain. Enkä minä ole edes ollut kenenkään miehen kanssa. Vielä siis.

- Ihan tosi? Kolme vuotta ilman seksiä?

- Niin.

- Ja nyt sitten minä?

- Niin kun sinut minä tunnen, ja sinä olet reilu tyyppi. Eikä tätä, saatana soikoon, ollut helppo sinullekaan kertoa!

Eipä kai. Itse en ole koskaan tehnyt homoudestani mitään ongelmaa. Ehkä silloin nuorena, kun tajusin sen, olin hetken hämilläni, että mitäs nyt. Olen kuitenkin sen verran itseriittoinen ihminen, etten jaksanut ruveta kärsimään mahdottomista asioista. Jos nyt on jokin peruuttamaton tosiasia – niin kuin oma homouteni, sen kanssa on minun ja ympäröivän maailman vain opittava elämään, kernaasti vielä iloisesti. Tiesin toki, että monelle miehelle oman luontonsa tunnustaminen ja sen mukaan eläminen on tuskallisen vaikea asia. En missään tapauksessa väheksy heidän kärsimyksiään. Nytkin, kun katsoin Jartsaa, syvä myötätunto puristi sydäntäni. Siirryin hänen viereensä ja kiedoin käteni hänen kaulalleen.

- Kuule, ota rauhallisesti. Minä lupaan pitää sinusta hyvän huolen. Sinulle aukeaa vielä uusi upea elämä.

- Heh, jo olisi aikakin.

- Mitä sinä tiedät homoseksistä?

- En mitään. Tai sen mitä nettipornoa olen katsellut, Jartsa mutisi kuin suurtakin syntiä häveten.

- No se ei ole paljon. Kuule, ensimmäiseltä kerralta kaikki odottavat jotain älyttömiä suuria, fantastisia elämyksiä ja toisaalta kaikki pelkäävät ja hermoilevat niin, että seurauksena on aina pelkkää surkeaa suherrusta ja epätoivoista ähellystä. Siis täydellinen epäonnistuminen, josta jää paskan maku suuhun. Vain hyvässä lykyssä saattaa haluta kokeilla vielä joskus toisenkin kerran.

- Tuo ei kyllä kuulosta viettelypuheelta.

- Joo ei. Se oli ’älä hermoile’ –puhe. Meidänhän ei ole pakko tänään tehdä muuta kuin istua näin vierekkäin, halailla ja jutella.

- Okei. Entä jos mennään pitemmälle?

- Riippuu sinusta. Runkkailua, suihinottoa, persepanoa. Paljon muutakin, mihin kahden miehen mielikuvitus ja halut vain riittävät. Mutta rauhallisesti, sinun tuntemuksiasi kuunnellen. Ensi kerralla minä aion olla paljon itsekkäämpi ja vaativampi. Mitä tuumit?

- Äh, en tiedä.

No, minä tiesin. Oli aika lopettaa lässytys ja perehtyä asiaan käytännön esimerkein. Tungin kourani hänen vaaleaan hiuspehkoon, käänsin hänen päänsä minuun päin ja suutelin häntä. Varovasti huulillani ja hampaillani hänen huuliaan näykkien. Kielellä nuolin suupieliä ja leuan kaarta. Jartsa ynähteli ja vapisi, kunnes meinasi kerta kaikkiaan innostua. Painoin hänet kuitenkin takaisin sohvaan. Janoon kuolevan ei koskaan pitäisi ahmia vettä. Suutelumme muuttui silti kiihkeämmäksi. Hänen kätensä kourivat minua väkevästi.

Pomppasin pystyyn, kun meinasin itse hurjistua. Sanoin, että on aika riisuutua saunaan. Aloin hitaasti hivuttamaan t-paitaani pois, vatsalihas vatsalihakselta. Jartsa ei ehtinyt saada verkkareitaan kuin puolireiteen, kun hänen silmänsä jämähtivät minuun. Hän nieleskeli kuolaa. Sitten tempaisin kalsarit ja päästin kaluni heilumaan – reilun kokoinen muttei mikään jätti. Jartsa pärskähti, kai meinasi tikahtua kuolaansa. Kiskaisin hänet ylös ja kuorin hänet vaatteista rivakasti. Hän paljastui sopusuhtaiseksi mieheksi – ehkä hieman korjaisin hänen ruokatottumuksiaan tai juoksuttaisin enemmän. Alapää oli komeassa seisokissa, sivumennen sanottuna rusketusraita oli hankittu äärimmäisen niukasti suojattuna, kiihottavaa. Hänen harittavat silmänsä vaelsivat lihaksillani. Pullistin hänelle hauiksiani ja kehotin tunnustelemaan. Vapisevat kädet kulkivat käsivarsillani, hartioillani ja rintalihaksillani. Tunsin hänen kuuman hengityksensä ihollani. Kaappasin hänet syliini tiukkaan otteeseen ja kannoin saunaan.

Lauteilla istuimme välissämme puoli metriä. Heittelin löylyä hiljakseen. Katselimme toisiamme ja virnistelimme raskaasti hengittäen.

- Miltä alku tuntuu?

- Mielettömältä, hän nielaisi.

- Mitä haluaisit nyt?

- Äh, en keksi. Tai… en kehtaa sanoa.

- Okei. Sanot ensi kerralla. Me ehdimme kyllä tehdä kaikenlaista.

Ajattelin sekunnin, että minun täytyy nyt ajatella enemmän hänen mielihyväänsä kuin omaani. Niinpä liu’uin polvilleni alemmalle lauteelle hänen jalkojensa väliin. Aloin nuolla jäykän kalun vartta. Jartsan reidet vapisivat hierovissa kourissani. Pian nappasin koko vehkeen suuhuni kunnon imuun. Samalla vetelin pusseja ja toisen käden sormilla pehmittelin peräaukon suuta. Jartsan koko ruumis alkoi nytkähdellä voimalla, ja hän älähteli syvällä rintaäänellä. Kalu alkoi sykähdellä lupaavasti, joten panin pääni tikkaamaan kuin palokärki puun rungolla madon etsinnässä. Ja sitten sitä itseään alkoi tulla. Hitto, onko tätä koko kolmen vuoden lasti, mietin, kun nielin kaiken.

Viimein mies rojahti velttona lauteille kyljelleen. Könysin hajareisin istumaan hänen päälleen. Hetken harkitsin oman mällin runkkaamista hänen kasvoilleen. Päädyin kuitenkin suukottelemaan niitä.

- Vittu, jätkä, Jartsa vielä puuskutti. – Onko tämä jätkien kanssa aina näin mahtavaa?

- Ei. Joskus paljon parempaa, useimmiten helvetin paljon tylsempää.

- Tylsempää?! Ei voi olla!

- No, tuntemattomien kanssa se on helposti epävarmaa sähellystä, ja parisuhteessa seksi voi muuttua mekaaniseksi rutiiniksi.

- Tyhmää. Miksi pilata upea nautinto?

- Sanopa se.

Siirryimme suihkun kautta vilvoittavien drinkkien ääreen. Hän halusi tietää homoilusta kaiken mahdollisen. Enhän minä mikään asiantuntija ole, mutta vastailin sen, minkä tiesin. Kuvasin erilaisia naintitapoja ja perverssileikkejä. Kerroin, minkälaisissa erilaisissa suhteissa homomiehet keskenään puuhasivat, millä eri tavoin he oman miehuutensa kokivat. Hänen tiedonhalunsa oli pohjaton, ja tiedot saivat hänet välillä mietteliääksi. Kun kysyin, minkälaiseksi homoksi hän itse itsensä mielsi, hän ei ollut varma. Sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa.

Sinä iltana kokeilimme vielä persepanoakin, mutta Jartsaan sattui sen verran, että päätimme siirtää sen myöhemmäksi. Lopuksi runkkasimme toisemme. Muistan vieläkin, miltä tuntui, kun nojasin kaksin käsin seinään ja Jartsan kiihkosta tärisevä ruumis liimautui selkääni. Hänen haparoiva kouransa onnistui kuitenkin lypsämään minusta elämäni parhaimman runkkumällin. Ah ja voih, kun saisi vielä kerran kokea neitsytmiehen värisevän ruumiin painautuvan ihoa vasten.

Jartsa ei jäänyt yöksi. Kun halasimme oven suussa, hän kuiskasi korvaani:

- Tuota, saanko tulla toistekin?

- Jumalauta, huudahdin ja rutistin häntä tiukasti. – Jos et vapaaehtoisesti tule, haen sinut väkisin. Raahaan näistä vaaleista kiharoista kiskoen.

- Heheh. Onko tuo lupaus?

- Ugh, on. Soita ensi viikolla minä iltana tahansa.

Seuraava päivähän ei olisi käynyt, kun se oli varattu Antsulle. Tämä ei ollut malttanut miettiä koko vuorokautta, vaan soittikin jo alkuiltapäivästä:

- Mitäpä mies?

- Mitä tässä. Sujuiko mietiskely kyrpä pillussa vai kourassa?

- Ei kummassakaan. Pallit kiehuu edelleen.

- No hitto mies, ala juosta ja vähän äkkiä.

- Ihan tosi? Saanko tulla?

- Kauanko tässä vielä pitää jaaritella!