Samppa

Olen Samppa 24-vuotias autoasentaja Helsingistä. Autot ovat lähellä sydäntäni ja harrastan työni lisäksi myös vapaa-aikanani puuhailua autojen parissa. Olin juuri saanut Opelini koneremontin valmiiksi ja samalla moottoria oli hieman viritettykin. Tietysti sitä piti sen jälkeen lähteä vähän kadulle kokeilemaan miten se nyt kulkisi.

Ajelin Vihdintietä roimaa ylinopeutta, kun huomasin ylikulkusillalla miehen. "Saatana tutka!", ajattelin ja painoin jarrua, mutta tietysti se oli jo myöhäistä. Seuraavan mäen takana oli poliisilla käsi pytyssä ja minua viittoiltiin tien sivuun. "Sinne meni ne palkkarahat!", ajattelin ja hidastin harmissani ajaen tien sivuun. Avasin ikkunan ja voimakasrakenteinen konstaapeli asteli autoni vierelle.

"Jaha, taisi olla pojalla kiire. Katsotaas kortti ja rekisteriote", hän sanoi. Harmistuneena kaivoin korttini ja rekisteriotteen ja ojensin ne poliisille. "Mennääs tonne autolle tekeen paperit", hän sanoi ja viittasi minua seuraamaan itseään tien varressa seisovaan poliisiautoon.

Lähdin hänen mukaansa ja hän avasi poliisiauton oven ja nousin auton takapenkille. Auton etupenkillä istuskeli toinen poliisi. Minut pysäyttänyt konstaapeli tuli kanssani takapenkille ja kertoi minulla olleen 78 kilsaa tunnissa ylinopeutta. "No siitä ei hyvä heilu", ajattelin ollen samalla varma kortin menetyksestä. "Tämän asian voi hoitaa kahdella tavalla", konstaapeli sanoi. "Toimitaan joko lain kirjaimen mukaan tai teet meille pienen palveluksen jota voidaan katsoa lieventävänä asianhaarana."

Olin yllättynyt uudesta käänteestä ja tiedustelin, mikä tämä kyseinen palvelus mahtaisi olla. Ihmetellessäni oli vieressäni istuva poliisi jo avannut huomaamattani housunsa ja auttanut kullinsa esille. Hän osoitti seisovaa kulliansa ja arvasin heti mitä palveluksella tarkoitettiin.

Olin heti mukana. Oma seipäänikin räjähti seisomaan tästä uudesta kihottavasta tilanteesta. Aloin käsilläni hyväilemään konstaapelin jo betoninkovana seisovaa kullia. Etupenkillä oleva poliisi nousi autosta ja avasi takaoven. Hän käski minun poistaa housuni. Tein komentojen mukaan ja hetkessä olivat housuni mytyssä auton lattialla. Toinen poliisi oli jo malttamattomana ja hänen kehotuksestaan kumarruin ja otin hänen kuuman terskankärjen suuhuni. Leikittelin kielelläni hänen mutterinsa ympärillä. Konstaapeli urahteli tyytyväisenä minun runkatessa ja imiessä hänen sykkivää meisseliänsä yhä kiivaampaan tahtiin.

Samalla tunsin toimintaa perseeni suunnassa. Anusaukolleni levitettiin jotain liukasta. Tilanteen huomioon ottaen epäilen kyseessä olleen syljen. Pian tunsin jonkun pyrkivän takaapäin sisään pyllyyni. Hieman säikähdin, koska kukaan ei ollut koskaan aikaisemmin pannut minua. Pyllyni oli kuitenkin varsin tottunut vieraisiin, sillä olin opettanut sitä tavoille dildolla ja anustapilla masturboidessani.

Konstaapelin lemmenpeitsi lipuikin ongelmitta pakokanavaani ja tuntui itse asiassa varsin hyvältä. "Kyllä ehta liha voittaa tekomunat mennen tullen", ajattelin. Värisin innosta ja kävin tarmolla toisen konstaapelin melan kimppuun imien sitä 1600watin pölynimurin teholla. Hänen ääntelynsä ilmaisi huipun lähestyvän ja valmistauduin ottamaan vastaan tulevan siemensatsin.

Minua paneva poliisi kiihdytti omaa tahtiaan ja samalla läiski minua tuimasti pakaroille sanoen samalla käskevään sävyyn saksankielisiä komentoja. En ole mikään varsinainen kielimies, joten en ymmärtänyt hänen puhettaan, mutta tilanne oli mielestäni erittäin kiihottava. Tunsin itseni alistetuksi. Suuhoitoni alkoi tuottaa tulosta ja lopulta konstaapelin loppuun härnätty nahkatulivuori suitsutti lemmenlaavansa pitkin kasvojani ja poliisiauton takapenkkiä.

Takanani häärivä poliisi paneskeli nyt sellaista vauhtia, että pelkäsin perseeni syttyvän tuleen liikekitkan aiheuttamasta lämmöstä. Voimakkaan ärähtelyn säestämänä poliisi otti siemensinkonsa pois lemmenluolastani ja runkkasi raivokkaasti täyslaidallisen selkääni.

Hetken aikaa kumpikin konstaapeli henkäili syvään ilmeisen tyydyttyneenä ja minä vedin housut takaisin jalkaani. Tämän jälkeen takapenkillä ollut poliisi sanoi palveluksen olleen erinomainen ja näin mallikelpoisen käytöksen jälkeen minun tekoni voitaisiin vähin äänin unohtaa. Olin todella hyvilläni, että pääsin näin helpolla ja en menettänyt penniäkään. Menin takaisin autooni ja minun oli heti runkattava paineet räjähtämäisillään olevasta kalustani. Minulta tuli muutamassa sekunnissa.

Huojentuneena ja tyytyväisenä lähdin jatkamaan matkaani. Ajaessani poliisien ohi katsoin heitä ja toinen heistä iski minulle silmää. Tämän jälkeen aion kyllä noudattaa nopeusrajoituksia, koska eihän sitä tiedä millaiset poliisit sitä seuraavalla kerralla sattuvat ratsiaa pitämään. Voidaan sanoa, että tällä kertaa minua kyllä onnisti!