Juha

Kun pääsin takaisin istumaan ja vilkaisin tiskille, molemmat jätkät katsoivat minuun, ja Janne selitti jotakin. Ajattelin, että Janne kertoo väärinkäsityksien välttämiseksi kaiken olennaisen minun naistenmiesmaineestani. Ilmeisesti, koska molemmat nyökyttelivät yhteisymmärryksessä ja hymyilivät minulle. Nostin heille tuoppia.

Sitten uppouduin kahden mukavan kaverin kanssa ratkomaan Lähi-idän ongelmaa. Emme valitettavasti löytäneet ratkaisua viisi – seitsemäntuhatta vuotta vanhaan kriisiin. Keskustelukumppanini osoittautuivat kuitenkin hyvin monipuolisesti tietäviksi ja viisaiksi ihmisiksi. Toinen oli suoranainen sotilaallisten kysymysten asiantuntija. Sain romuttaa taas yhden ennakkoluuloni: homojen aivot sijaitsevat muka jalkojen välissä.

Toisaalta sain sille tuota pikaa vahvistusta. Osa seurueestamme keskusteli kiihkeästi, kuka tunnetuista homonäyttelijöistä oli pantavin. Minunkin kantaani ruvettiin tivaamaan. Hamuilin ilmaa ymmyrkäisillä huulillani. Riitta taputti lohduttavasti reittäni pöydän alla ja ilmoitti muille, etten ymmärrä homoista mitään ja näyttelijöistä vielä vähemmän. Riitan yritys oli tosi ystävän teko, mutta ei valitettavasti tuottanut toivottua tulosta. Miehet ikään ja kokoon katsomatta kääntyivät tuijottamaan minua kirkkain silmin, iloisin hymyin ja ilmoittivat olevansa valmiita opastamaan minua homouden kiehtovaan maailmaan. Minuun iski hirmuinen vessahätä.

Etukäteen olin pelännyt eniten juuri vessassa käyntejä. Joutuisinhan olemaan siellä yksin heterouteni kanssa. Paikalla oli puolen kymmentä kaveria - eikä kukaan kiinnittänyt minuun mitään huomiota. En paljon valehtele, kun sanon, että itsetuntoni sai kolauksen. Tosin pienen, ihan pikkuruisen vain, pienen pienen. Ja aina saatoin syyttää löysiä kuteitani. Sain siis lorotella rauhassa. Kun olin huiskimassa viimeistä pisaraa helvettiin, se Mikko pelmahti siihen viereen kaivamaan omaa kaluaan:

- No ei ihme, hän henkäisi.

- Mikä, säikähdin ja tungin vehjettäni housuihin niin vauhdikkaasti, että terska jäi vetoketjun väliin. – Auts, perkele.

- Janne kertoi, että olet melkoinen panomies. Ei ihme tuommoisella kalulla.

- Ääh… Janne liioittelee. En minä nyt niin, punastelin mielissäni.

- Hei, minä tulen kohta hakemaan sinua tanssimaan. Mitäs sanot?

En mitään. Mykistyin. Kauhistuin. Väärinkäsitys! Poistuin nopeasti erittäin tanssitaitoisesti kompuroiden. Ryntäsin Jannen viereen baaritiskille.

- Mitä helvettiä sinä olet minusta selittänyt!

- Hengitä, hyvä mies, Janne hymyili. – Kai sinä nyt pienen jäynän kestät.

- En kestä! Sinun poikaystäväsi luulee minua homoksi ja yrittää iskeä minut!

- Entinen poikaystävä. Auta nyt vähän minua.

- Auta?

- Mikko vain roikkuu minussa eikä usko, että minä en halua seurustella hänen kanssaan.

- Mikset halua? Sehän on komea, ja sinä homo.

- Minä haluan panoja, en seurustelua. Jos kenellä, niin sinulla luulisi olevan kokemusta sellaisesta.

- Mutta…

- Ja miten luulisit yhteisten rakkaitten ystäviemme suhtautuvan, jos minä seurustelisin miehen kanssa, hän katsoi minuun surullisesti. Tunsin heti syyllisyyttä ja häpesin kavereitamme.

- Niin… jaa… Kai me nauraisimme sinulle kuset housuissa.

- Niinpä.

- No hyvä on. Minä tanssin Mikon kanssa, mutta vain yhden tanssin. Ja tämän saat vielä hyvittää minulle.

- Ilomielin. Miten olisi kunnon panot?

Nyt oli Jannen vuoro harjoitella koloratuuriaarioita. Tosin hän piti siitä ja kehui otettani lupaavaksi. Pöydässä rupesin hikoilemaan ja tärisemään niin, että Riittakin huomasi sen.

- Mikä hätänä?

- Minä lupasin mennä tanssimaan.

- Juha, sinä edistyt! Olen ylpeä sinusta. Jannen kanssako?

- Ei, kun sen toisen kaverin kanssa.

- Mikon? Juha, varoitan sinua vakavasti. Mikolla on aivan hirveän panomiehen maine.

- Panomiehen! Iiiik!

- Minun täytyy kaivaa kamera esiin. Kaksi kovaa panomiestä – homo ja hetero – kiihkeän intiimin tangon pyörteissä.

Merkillistä, kun rakastaa jotain ihmistä, niin sitä ei saa millään hengiltä. Riittakin vain jatkoi jatkamistaan sitä hullun nauruaan. Mikko tuli pokkaamaan ja niin sitä mentiin. Ei, ei se ollut tango… Tai se oli sitä vain ihan pikkuisen. Helvetti, se oli tangojen tango! Se jossa lauletaan: …järjen veit ja minusta orjan teit. Onneksi itse tanssiminen sujui surkeasti. En minä osaa olla vietävänä, joten kummankin yrittäessä kiskoa toista perässään saimme aikaan kaaoksen. Kun Mikko rutisti minua tiukasti itseään vasten ja tunki lantiotaan minua vasten, minä jouduin työntämään persettäni taaksepäin. Se oli kuulemma parhaimpia asentojamme. Totuuden nimessä, ei se loppujen lopuksi niin kauheata ollut. Minä ulvoin naurusta kyyneleet silmissä. Ja me saimme melkoiset suosionosoitukset. Riittakin sanoi, ettei mikään ole niin kauhean näköistä kuin kaksi isoa miestä repimässä toisiaan sinne tänne tangon tahdissa.

Mikko tuli viereeni istumaan. En pyytänyt! Se tuli vain ja painoi polvellaan reittäni. Ei se himosta johtunut, etten vetänyt jalkaani pois! Kovat kundit nyt yksinkertaisesti eivät vain vähästä hätkähdä, ainakaan siinä nousuhumalan vaiheessa. Janne virnisteli minulle tiskiltä. Näytin hänelle keskisormea Mikon niskan takaa.

- Tunnet siis Jannen hyvin, Mikko vakavoitui.

- Joo, ollaan pyöritty samassa porukassa jo vuosia.

- Oletteko te seurustelleet?

- Täh! Me… kröh, köh, yhmm… ei.

- Teissä on jotakin samaa. Te olisitte voineet olla hyvä pari.

- Niin minustakin, Riitta lirkutteli toiselta puoleltani ja nipisteli toista reittäni.

- Saanko kysyä yhtä asiaa, Mikko aloitti, ja meinasin heti huutaa, että et, et, missään tapauksessa en ainakaan vastaa kyllä. – Miksi Janne ei halua seurustella minun kanssani? Minä olen kuulemma ihan hyvä tyyppi, mutta ei.

- Ei Juha sitä sinulle tunnusta, Riitta kumartui Mikon puoleen. – Katsos, Juha ja Janne kisaavat siitä, kumpi ehtii vuoden aikana pokata useampia pahoja. Ei nämä ukot ehdi seurustelemaan.

- Eikä. Tuohan on vastenmielistä, Mikko katsoi minuun halveksivasti, ja minä opin, miten se ryhti romahdutetaan.

- Mi-miten niin? Olet itsekin tunnettu panomies.

- Minäkö! En taatusti ole. Minä olen sitoutuvaa tyyppiä.

Riitta hymyili katossa pyörivälle peilipallolle. Keskustelu oli riistäytynyt täysin hallinnastani. Marssin baaritiskille, tartuin Jannea olkavarresta ja puristin hänen sinänsä massiivista hauistaan niin, että hän miltei kyynelehti.

- Nyt tulet, perkele, selvittämään sotkusi. Riittakin vain hämmentää soppaa.

- Mikä teillä on hätänä? Äläkä runno minua.

- Meistä yritetään tehdä täysin tunteettomia pervoja, jotka ihmisistä piittaamatta kyttäävät vain kyrvälle reikää!

- Sinähän olet sellainen. Auts, lopeta!

- Minä kyttään pillua enkä persereikää. Se on eri asia!

- Eikä ole, Janne ärähti, ja yhtäkkiä tajusin, ettei tietenkään ole. Häpesin ja hellitin otettani. – Sitä paitsi sinunkin kannattaisi joskus kokeilla sitä persereikää.

- Joo, joo, heti huomenna sinun kanssasi. Tule nyt puhumaan tuon Mikkosi kanssa.

- Okei. Mutta miksi me odottaisimme huomiseen. Miten olisi jo tänä yönä?

Lähdin kiskomaan Jannea pöytäämme. Hän hekotteli perässäni ja yks kaks läimäytti minua perseelle. Pysähdyin kuin seinään.

- Teepä tuo vielä kerran, murahdin.

- Jos lupaat antaa, hän kuiskasi niskaani – ja läimäytti.

- Noin. Oikein kivaa. Puristelepa saman tien, aloin vittuilla ja miettiä kivuliaita rangaistuksia, kun Janne totisesti puristi pakaroitani.

- Jeesus, kuinka tiukat. Kivikovat. Näiden väliin haluaisin tunkeutua.

- Älä, rakas, vielä tule. Mennään ensin istumaan poikaystäväsi kanssa, kiristelin leukojani ja kiskoin häntä edelleen.

- Kolmen kimppa olisikin loistava ajatus!

- Älä unta näe.

- Näen. Aivan upea uni.

Istutin Jannen Mikon toiselle puolelle ja komensin heidät puhumaan asiansa läpi siinä minun valvovien silmieni alla. Kerrankin sain Riitalta arvostavan katseen. Se tosin sammui saman tien, kun jatkoin:

- Ja kerro tälle poikaystävällesi, että minä olen hetero. Umpi sellainen.

- Etkä ole, Mikko naurahti. – Hämäät vain. Kyllä minä tuolla tanssilattialla tunsin, miten sinä miestä pitelet.

Onneksi muut lesbot ottivat sairaskohtauksen saaneen Riitan hoiviinsa. Mokomakin naurutauti. Janne pelastautui pöydän alle hieromaan äkisti kipeytynyttä säärtään. Hyvä bootsit! Tiukka asiallisuuteni pelasti tilanteen, ja tuota pikaa Janne ja Mikko uppoutuivat johdollani parisuhdeterapiaan. Kaikki kunnia Jannelle, hän oli avoin ja rehellinen. Hän kertoi avioerostaan, poliisityöstään ja meidän kaveriporukastamme, ja miten ne kaikki vaikeuttivat sitoutumista homosuhteeseen. Minun tuli suorastaan surku häntä ja kaikkia homoja, kyllä heteron elämä on tässä kulttuurissa helvetin paljon helpompaa. Päätin, että jos kaverimme joskus rupeavat virnistelemään Jannen homoudesta, niin he saavat niskaansa tulikiven katkuisen saarnan, vahvistettuna munille potkimisella. Mikkokin tajusi ongelman ja ehdotti, että jos Jannen oli pakko elää kaapissa, hän voisi yrittää elää toinen jalka sen kaapin oven raossa. Tuohan oli suorastaan rakkautta.

Ilta eteni ja itse kunkin humala syveni. Minäkään en saanut enää sätkyjä joka kerta, kun Riitan homokaverit kävivät suukottelemassa ja muuten lääppimässä minua. Itse asiassa se alkoi tuntua ihan hauskalta. Riitta jo varoitteli, että heteromiehuuteni oli vakavasti uhattuna. Minä nauroin, että tässä oli mies, joka kyllä piti pintansa. Minulla oli paljon oppimista itsestäni.

Janne haki minut tanssimaan hitaita. Nojasimme toisiimme ja laahustimme ympäriinsä. Hän sopersi kaulaani:

- En tiedä. Toisaalta olisi mahtava seurustella Mikon kanssa. Mutta se ei ole niin helppoa. Minua pelottaa helvetisti.

- Taidanpa uskoa sinua, huokaisin ja rutistimme toisiamme tiukasti.

- Juha, sinä olet hyvä kaveri. Ja tunnut niin perkeleen hyvältä.

Sitten hän suuteli minua. En vastustellut. Vastasin siihen. Siitä tuli pitkä, hitaasti kuumeneva kielisuudelma. Viimein riistäydyin irti.

- Vittu, Janne, minulla alkaa palleissa kiehua.

- Niin minullakin. Mennäänkö panemaan?

- Hei, sinunhan pitäisi yrittää keskittyä Mikkoon.

- Ai niin.

Palasimme pöytään. Mikko katsoi meitä otsa rypyssä. En ehtinyt ottaa kunnon hörppyäkään tuopista, kun Mikko repi minut käsivarresta tanssilattialle. Hän tempaisi minut tiukkaan syleilyyn ja alkoi viedä minua. Janne hymyili meille pöydästä.

- Mitä helvettiä sinä meinaat, äijä? Yritätkö sinä viedä Jannen minulta?

- Mitäh, sain hönkäistyä, kun Mikko puristi ilman keuhkoistani.

- Näinhän minä, kuinka te suutelitte!

- Ai joo. Vau mikä suudelma! Janne suutelee paremmin kuin yksikään nainen.

Ja sitten minua suudeltiin taas. Mikko hoiti homman tosi rajusti, väkivaltaisesti suorastaan. Kun hän irrottautui suustani, jäin innoissani nuolemaan huuliani.

- Vau mikä suudelma, mumisin. – Tosi miehekäs. Otetaanpa uudestaan.

Nappasin Mikon pään kourieni väliin, työnsin hänet seinää vasten ja taas suudeltiin. Mikko kouri pakaroitani ja työnsi reittä jalkojeni väliin. Kiimainen meno katkesi, kun Janne koputti olkaani.

- No niin, Juha. Riittää jo. Minun vuoroni. Menehän istumaan siitä.

- Joo. Mahtavaa pojat! Suudellaan kohta uudestaan. Kaikki kolme yhtä aikaa!

Olin humalassa. Kunnon tuiterissa. Hoipuin paikalleni. Yksi Kirsti istui Riitan sylissä ja katsoi minua huolissaan. Hän kysyi Riitalta, pitäisikö heidän pelastaa minut homoseksuaaliselta syöksykierteeltä. Mutta Riitta vakuutti pirullisesti hymyillen, että minä olin mies, joka kyllä piti pintansa. Tosin hän myöhemmin kysyi, olinko varma, että kestän aamulla kuin mies sen, mitä tänä yönä törttöilen. En ymmärtänyt mitään, tuijotin vain häntä sokkona kuin pöllö kirkkaassa auringon paisteessa.

Pojat palasivat pöytään. Siinä edessäni he suutelivat toisiaan tosi kiihottavasti. Kannustin heitä riemuhuudoin. Sitten suudeltiin minua. Sitten harrastettiin jalkapeliä. Sitten halattiin. Sitten suudeltiin taas. Ja koko ajan juotiin ja remuttiin. Taisimme Jannen kanssa vanhan kaveruuden merkeissä vääntää kättäkin. Ja niinhän siinä kävi, että juhlien lopuksi me kolme humalaista kaverusta hoipuimme kaulakkain hoilaten minun luokseni.

Minulla ei ole ihan selkeätä kuvaa yön kulusta. Pääasiassa möyrimme pitkin poikin olohuoneen lattiaa. Muistan läimineeni kannustavasti Jannen pakaroita, kun hän pani Mikkoa takaapäin. Jossain välissä Mikon kyrpä oli suussani, minkä seurauksena syljin spermaa olohuoneen matolle. Seuraava mielikuva on omasta kullistani Mikon perseessä ja Jannen kielestä lipomassa minun peräaukkoani. Muistan, kuinka ulvoin täydessä hurmiossa. Minua ei taidettu panna peppuun, ei ainakaan jälkeenpäin tuntunut siltä.

Kun aamulla heräsin, pojat olivat jo lähteneet. Loikoilin sängylläni, kun muisti alkoi palailla pätkittäin. Sain aika paljon aihetta irvistellä touhujani. Muistin Riitan varoituksen. Mutta kun oikein tutkiskelin mieltäni niin, en minä oikeastaan mitään katunut. Loppujen lopuksi minulla oli ollut helvetin hauskaa. Lähetin Riitalle tekstiviestin, että olen hieman hämilläni tekemisistäni, mutta edelleen täysi mies. Sain vastauksen, että olen hänen tuntemistaan homoista miehekkäin. Senkin irvileuka. Keittiön pöydältä löysin poikien jättämän lapun: Tuletko illalla homobaariin vai tulemmeko me suoraan sinun luoksesi paneskelemaan? Laitoin Jannelle tekstiviestin, että mitä sitä suotta rahojaan baariin tuhlaamaan, että tulkaa vain tänne.

Tässä sitä nyt sitten siis pähkäillään tämän ’ollako hetero vai homo’ –kysymyksen kanssa. Vai ollako molempia? Tai mitähän kaverini tuumaisivat, jos ilmoittaisin, että se on minun kohdallani veteen piirretty viiva. Eikä edes tärkeä kysymys, sillä tärkeintähän on paneminen ja sitoutumisen vältteleminen viimeiseen asti. Kunhan nyt ei vain rakastuisi…