Toni

Kymmenen maissa kaverini halusivat vaihtaa paikkaa. Sanoin, että lähtisin kotiin. Ari kiusoitteli, että minulla taisi olla huono päivä, liekö mulkun puutetta. Hymähdin ja lähdin marssimaan ovelle. Pidin tiukkailmeisenä silmäni koko ajan Jukassa. Näin hänen punehtuvan jotensakin nolonlaisena. Pujottelin hänen kavereittensa lomitse. Asetuin nojaamaan oven pieleen kädet puuskassa ja tuijotin Jukkaa haastavasti. Kaverini ohittivat minut, ja Jukka avasi heille hymyillen ulomman oven ja kiitti kauniisti ovirahoista. Huokaisin ja vapautin käteni. Hymyilin ja ojensin omia kolikoitani.

- Vittuiletko sinä, Jukka murahti.

- En. Ihan oikeasti en. Etkö sinä tosiaan halua näitä?

- En. Ja tuota, hän vilkaisi kavereittensa suuntaan ja alensi ääntään. – Voitko antaa minulle anteeksi?

- Hmmm. Minä haluaisin ymmärtää, mitä oikein tapahtui, kuiskasin minäkin.

- Ei tässä. Voinko tulla yöllä sinun luoksesi? Siis jos menet kotiisi, hän epäröi ja vilkaisi jo häipyneiden kavereideni perään.

- Menen. Mutta sinähän pääset vasta joskus neljältä. Olen täydessä unessa enkä varmaan herää, jos yrität soittaa. Ja alaovesta et pääse.

- Entä jos menisitkin minun luokseni. Minulla on tässä vara-avain, hän supatti ja varmisti, ettei hänen jenginsä näkisi.

- Ei ole hammasharjaa.

- Korkkaamattomia koneen harjoja löytyy.

- Minä nukkuisin silti.

- Minä herätän.

- No okei, mutta yöllä ei puhuta tästä illasta, mutisin, vilkaisin vapaaottelijoita ja kumarruin lähemmäs Jukan korvaa. – Minä haluan, että öisin minut herättää helvetin kiimainen seksipeto.

Jukka hörähti ääneen nauramaan. Hänen silmänsä loistivat onnesta. Huomasin parin lihaskimpun vilkaisevan meitä. Poistuin paikalta hymyillen itsekin aika onnellisena.

En ollut käynyt Jukan luona muuta kuin ovella. Kämppä oli aika iso ja karu, vain välttämättömiä kalusteita. Olipahan tilaa liikkua. Olohuoneessa roikkui nyrkkeilysäkki, lattialla soutulaite ja käsipainoja hajallaan. Yksi huone osoittautui työhuoneeksi. Pöydällä oli hujan hajan tietotekniikkaa ja papereita. Kahta seinää peittivät kirjahyllyt. Toisella puolella näytti olevan tietokirjallisuutta, lähinnä kaupallisia tieteitä. Toisessa hyllyssä oli kaunokirjallisuutta, jaoteltuina klassikoihin ja uudempiin romaaneihin. Runoja ei näkynyt, mutta joitakin taidenäyttelyluetteloita ja taidekirjoja, muun muassa suosikkini Goyan grafiikkaa. Työhuone laajensi kuvaani Jukasta aika lailla. Se sai minut mietteliääksi. Kehen minä oikein olin ihastunut niin julmetusti?

Kylppärissä korkkasin hammasharjan ja peseydyin. Makuuhuoneessa riisuin alastomaksi ja sujahdin lattialla olevalle mahdottoman suurelle patjalle. Jukka myllersi ajatuksissani melkoisena arvoituksena. En tosiaan tuntenut häntä. Päätin, että aamulla halusin tietää paljon muutakin kuin syyn outoon mustasukkaisuuskohtaukseen.

Heräsin nautinnolliseen tunteeseen. Kuumat huulet ja vahvat hampaat näykkivät nilkkojani. Iso, lihaksikas, kaljupäinen mies oli jalkopäässäni kontallaan. Hänen väkevät kouransa alkoivat puristella reisiäni ja nousivat hitaasti ylöspäin vartalollani. Ahnas suu seurasi perässä, mutta piruuttaan kiersi kaluni, hitto. Huulet hamuilivat kylkiäni ja hikisiä kainaloitani. Ne siirtyivät imemään nännejäni. Inisin nautinnosta ja kiemurtelin hitaasti venytelläkseni unisia lihaksiani. Jukka laskeutui päälleni makaamaan, tarttui ranteisiini ja niittasi minut kiinni patjaan. Hän puri kaulaani ja kuiskasi korvaani:

- Raiskaa minut, rakas.

- Vai kaipaat väkivaltaa, senkin seksipeto, mumisin hänen poskelleen.

Heitin jalkani hänen pakaroilleen ja painoin hänen lantiotaan omaani vasten. Väänsin ranteeni irti ja kiersin käteni hänen kaulaansa. Puristin häntä kaikin voimin kuin olisin yrittänyt kiskoa hänet sisääni. Kierräytin hänet alleni. Meillä tuntui molemmilla seisovan kivikovina. Hengityksemme oli jo muuttunut puuskutukseksi ja voihkailuksi. Jukka repi ja takoi selkääni. Irrottauduin ja laskeuduin alemmas. Aloin imeä Jukan kyrpää, toisella kädellä puristelin kiveksiä ja toisen sormilla rassasin reikää. Jostakin Jukka sujautti minulle liukastetta. Tungin sitä yhä syvemmälle hänen perseeseensä ja samalla tiukensin imua. Jukka kiskoi molemmin käsin hiuksiani, ulvoi ja nytkähteli rajusti. Samassa suuni täyttyi kuumasta spermasta. Ennen kuin Jukka ehti rentoutua, nousin kontilleni ja survaisin yhdellä rajulla työnnöllä keppini hänen suoleensa. Jukka korahti syvällä rintaäänellä ja hänen ylävartalonsa alkoi kouristella villinä. Panin häntä raivoisalla voimalla. Ojentauduin hänen ylleen ja syljin mällin suustani hänen naamalleen . Jukan perse puristui tiiviisti kaluni ympärille, ja minä annoin tulla. Lopulta rojahdin kokonaan hänen päälleen, ja hänen vahvat kätensä rutistivat minua tiukasti. Hieroin naamaani hänen spermaiseen pärstäänsä. Upposimme hymyillen toistemme silmiin ja olimme onnellisia. Siihen sitten nukahdimme, päällekkäin hikisinä ja spermaisina, ja minun kutistuva kaluni hänen sisässään.

Istuimme aamiaiselle vasta puolen päivän aikaan. Ainakin minä olin melkoisen onnellinen ja muutenkin loistavalla tuulella, mutta en halunnut unohtaa edellisen illan tapahtumia siellä kapakassa. Asiasta avasi suunsa kuitenkin ensin Jukka:

- Siitä eilisestä… Minä olen pahoillani. Minä en tarkoittanut sitä.

- Stop! Mitään tekoa ei voi koskaan selittää pois sillä, ettei se ollut tarkoitettu. Jokaisella teolla on tarkoitus. Jokainen teko ilmaisee myös syytänsä. Joten selitä.

- Äh. No kai minä pelästyin ja suutuin sitä, että se jätkä viettelee sinut minulta. Tai että sinä haluatkin mieluummin hänet kuin minut, Jukka tuskitteli niin, että minun tuli suorastaan sääli häntä.

- Miksi et tullut ihan tavallisesti puhumaan siitä? Minä olisin voinut selittää, miten asia oikeasti oli. Miksi oli pakko käydä minua rinnuksiin ja uhata Heikkiä pieksämisellä?

- Minä raivostuin. En minä pystynyt ajattelemaan selvästi, Jukka alkoi ärtyä – kaipa eniten eiliselle itselleen.

- Mutta tajuatko sinä, että väkivallalla uhkaaminen ja pakottaminen on syvästi loukkaavaa. Tässä tapauksessa minua.

- En ikinä halua loukata sinua! Minä taidan rakastaa sinua liikaa, Jukka punastui. – Helvetti, voisinpa ottaa tuon eilisen pois.

- Jos jotakin unohtaa, sitä ei voi käyttää opiksi, marmatin, mutta sitten aloin hymyillä synkistyvälle miehelle. – Minäkin olen retkahtanut sinuun. Täysin.

Jukan ilme kirkastui. Hän pörrötti hiuksiani. Kumarruin pöydän yli suutelemaan häntä. Hän tarttui molemmin käsin päähäni ja tutki vakavana silmiäni:

- Voisimmeko alkaa olla yhdessä?

- Voisimme. Mutta minulla on kaksi ehtoa.

- Mitkä, Jukka huolestui.

- Luottamuksen pitää olla molemmin puolin niin luja, ettei mustasukkaisuus koskaan mahdu siihen väliin. Ja kumpikaan ei koskaan käytä väkivaltaa.

- Kättä päälle, hän ojensi minulle kouransa, ja otteemme oli tiukan miehekäs. – Minä lopetan vapaaottelun treenaamisenkin.

- Et lopeta! En minä sitä halua. Omia kavereitasi saat minun puolestani mätkiä turpaan niin paljon kuin sielu sietää.

- Niinkö, Jukka hämmästyi.

- En minä halua sinun elämääsi muuttaa. Tämän rakkauden täytyy tukea meitä siinä, mitä haluamme tehdä. Sitä paitsi sinun kaverisihan siinä kärsivät, naurahdin ja vakavoiduin sitten. – Mitkä ovat sinun ehtosi?

- Jaa-a. En minä nyt keksi. Tai rehellisyys, aina ja avoimesti.

- Suostun. Ja nyt sitten haluan tutustua sinuun tarkemmin.