Toni

Ajattelin Jukkaa usein seuraavan viikon aikana. Ihmettelin sitä, sillä eihän hän ollut antanut minkäänlaista vinkkiä kiinnostuksesta homoiluun. Arvelin, että olen vaipumassa toivottomaan yksipuoliseen ihastukseen, ja saisin kitua turhissa salaisissa unelmissani. Parina iltana kävelin sen räkälän ohi, mutta en nähnyt Jukkaa töissä.

Kohtasimme lopulta lauantai-iltana. Lähdin baarikierrokselle yhden homoparin, Arin ja Konstan, sekä puolitutun Heikin kanssa. Yhdeksän maissa päädyimme sinne räkälään. Jukka oli ovella. Kun hän näki minut, hän aivan ilmiselvästi ilahtui.

- Toni, moi! Mukava nähdä. Mitä kuuluu?

- Eipä paskempaa. Entä itsellesi? Naama näyttää olevan kunnossa. Entä polvi?

- Toimii ihan mukavasti. Kiitos ensiavun.

Emme ehtineet jutella siinä enempää, sillä ulkoa tulvi uusia asiakkaita. Haimme kavereiden kanssa kaljat ja löysimme pöydän aika kaukana ulko-ovesta. Istuin kuitenkin niin, että näin Jukan helposti. Tyypit utelivat, kuinka minusta oli tullut niin hyvä tuttu tuon portsarin kanssa, sehän on hirviö. Toppuuttelin heitä, ettei se nyt niin paha ollut.

Jätkät jaarittelivat ummet ja lammet. Minä olin aika vaiti ja vilkuilin vähän väliä ovelle. Monta kertaa sain Jukan kiinni katselemasta meidän pöytäämme. Vaihdoimme hymyjä. Tunsin miellyttävää levottomuutta, vaikka samalla hoin itselleni, että olen hullu ja kuvittelen liikoja.

Kerran Jukka tuli pöytämme luo ja plokkasi pari tyhjää tuoppia. Turisimme muutaman sanan ystävällisessä hengessä, mutta sitten huomasin, että hän katsoi kavereitani aika tylyn näköisenä. Asia oli selvä. Jukka ei ole homo ja suhtautuu meikäläisiin tosi nuivasti! Arista ja Konstasta sitä ei niin helposti tule ajatelleeksi, mutta Heikistä homous paistaa kuin majakka yössä. Olin pettynyt, mutta päätin myös, etten rupea teeskentelemään olevani jotain muuta kuin olen. Jos se suoraan kysyy, niin saa suoran vastauksen, tuli mitä tuli. Oloni kuitenkin keveni hiukan, kun kävin vessassa. Jukka hymyili minulle jännällä lämpimällä tavallaan ympärillään olevien asiakkaiden keskeltä. Jos hän ei homoista tykkäisikään, niin ei hän silti minua inhoa.

Kahdentoista maissa jätkät päättivät lähteä jatkamaan seuraavaan kapakkaan. Ovella Jukka mulkaisi äkeänä kavereitani, mutta minua hän katsoi kummasti – ikään kuin levottomasti. Kun ojensin hänelle ovirahaa, hän sanoi:

- Ja hitot, enhän minä nyt sinulta ota.

- Miten niin? Tietenkin otat, tuputin hänelle kolikoitani.

- En ota. Oletko menossa jatkoille kavereittesi kanssa?

- Semmoisesta oli puhetta.

- Jaa. Tuota, Jukka pälyili ympärilleen ja kakisteli kurkkuaan. – Lähtisitkö huomenna lenkille?

- Lenkille?

- Niin. Kierrettäisiin reitti tällä kertaa samaan suuntaan, hän naurahti.

- No, voisihan sitä, änkytin, ja kainaloihini tulvahti hikivirrat. – Mutta ei heti aamusta, kun tuli otettua muutama kalja.

- Jos minä tulen hakemaan sinua viiden maissa?

- Okei. Nähdään sitten.

Jess, hän ei ole homo, mutta pitää minua kaverinaan. Juoksin tuttuni kiinni ja sanoin, että taidan sittenkin jättää jatkot väliin ja painua pehkuihin. Kävelin kotiin kevein askelin, vaikka sydän soitteli ihan villinä kylkiluita. Puolivälissä huomasin yhä puristavani ovirahoja hikisessä kourassani. Nauroin mielessäni, että minulla on salarakas, jolla ei ole aavistustakaan tunteistani.

Sunnuntaina heräsin aikaisin. Olin melko hermona koko päivän. Veryttelynkin aloitin tunteja ennen lenkkiä, kunnon lämmittely hyppynarulla, venyttelyt. Ihailin itseäni peilistä ja sain päähäni, että minun täytyy saada vaatimattomat lihakseni vähän paremmin näkyviin. Ei muuta kuin vatsa- ja selkälihasliikkeitä, rehkimistä käsipainoilla kunnon hikeen saakka. Olin aika poikki jo reilusti ennen viittä. Sitten ovikello soi.

- Moi. Oletko valmis, Jukka virnisteli, ja minun polviani heikotti.

- Joo. Panen vain saunan päälle, niin voidaan sitten hautoa lihojamme… lihaksiamme, sekoilin ja häpesin yli-innokkuuttani.

- Kuulostaa hyvältä, mutta minulla ei kyllä ole mukana pyyhettä eikä puhtaita vaatteita.

- Minulta löytyy. Jopa korkkaamattomia sukkia ja kalsareita.

Lenkki sujui leppoisasti, mutta kyllä selvästi huomasi, että Jukka oli paljon paremmassa kunnossa kuin minä. Vaikka kyllä hänkin puuskutti, itse asiassa tosi kiihottavasti. Kotona kittasimme ensimmäiseksi varmaan litran vettä. Sitten heitimme hikiset lenkkivaatteet pitkin olohuonetta. Käyttäydyimme suoraan sanoen kuin teinipojat koulun suihkussa jumppatunnin jälkeen. Puhuimme typeryyksiä ja hirnuimme niille jutuille, mutta varsinaisesti vilkuilimme levottomina silmänurkasta toisiamme. Jeesus, mikä body Jukalla oli, mahtavat rintalihakset ja muhkurainen vatsa. Hän kehui minun lähes rasvatonta vartaloani, ja tietysti minä hieman nikotellen hänen. Naurettavan tyytyväisenä panin merkille, että hänen kalunsa ei ollut isompi kuin minun keskivertovehkeeni. Alastomina toisiamme leikkimielellä töniskellen pääsimme suihkun kautta viimein lauteille. Siellä rauhoituimme ja olimme pitkään hiljaa. Nautiskelimme löylyn hyväilyistä, ja minä ainakin hänen läheisyydestään.

- Ne eiliset kaverit, ovatko ne sinun hyviäkin tuttuja, Jukka kysyi hiljaa ja yllätti minut täydellisesti.

- Ai ne. Pikemminkin puolituttuja, väistelin, ja hälytyskellot soivat: vaarallinen alue!

- Jaa. Oletko sinä koskaan ollut niitten kanssa? Siis… sillä lailla, hän jatkoi takellellen.

- Ai miten, teeskentelin tyhmää, ja ilmakin tuntui loppuvan.

- No sillä lailla… sängyssä. Onhan ne homoja, vai?

- Joo, on ne, mutta en minä ole ollut niitten kanssa, livautin totuuden nopeasti.

- Jaa. Entä muiden kanssa? Tarkoitan… Oletko sinä homo, Jukka kuiskasi tuskin kuuluvasti ja tuijotti tiukkana kiuasta.

Paskat, oliko sen pakko kysyä just nyt, kun oli muuten ihan mukavaa. Tuijotin saunan lattiakaakeleita. Huokaisin, ettei kai tässä auta kuin kertoa totuus, sillähän siitä pääsee. Käänsin pääni Jukkaan päin. Hän puri alahuultaan ja katsoi minua oudon villisti. Minua kylmäsi.

- Joo, olen minä. Onko se sinulle ongelma?

- Ei! Minä vain… tuota… miten nyt sanoisin… voisitko kuvitella joskus panevasi minua?

Sain yskänpuuskan. Meinasin tukehtua. Jukka näytti täysin onnettomalta.

- Anna anteeksi. Oli tyhmää kysyä. Unohda koko juttu.

- Ei, ei. Sinä vain yllätit minut täysin, sopertelin ja tunsin taivaallisen riemun täyttävän keuhkoni.

Silmämme nauliutuivat toisiinsa. Hengitimme kumpikin raskaasti. Jukka odotti. Äkisti kaappasin hänet rajuun halaukseen. Suutelimme kuin viimeistä päivää. Kourimme toistemme ylävartaloita niin, että luut rutisivat. Saunankin kuumentavat hengitykset polttivat ihomme.

- Tämä ei ole totta! Mahtavaa, huohotin Jukan korvaan.

- Tämä on helvetin totta. Minä haluan sinua! Olen himoinnut sinua saatanasti koko viikon, hän huohotti.

- Ja minä olen runkannut tämän ajan vain sinä mielessäni.

Höpötimme koko joukon vastaavia tiukassa syleilyssämme, kunnes ryhdyin kiskomaan häntä makuuhuoneeseen. Siellä heittäydyimme hikisinä puhtaille lakanoille. Aloitimme hurjan painin ja yritimme syödä toisemme elävältä. En ole koskaan ennen ollut niin raivoisan himon vallassa. Painoin Jukan selälleen ja nostin hänen jalkansa pystyyn. Kaivoin yöpöydältä liukkarin ja kortsun. Otin hänen kalunsa kiihkeään imuun ja samalla liukastin hänen reikäänsä hartaasti ja syvältä. Jukka inisi ja nytkähteli:

- Vittu, jätkä, pane minua jo! Nussi minua!

Vedin kortsun kalulleni ja aloin terskalla kiusata reiän suuaukkoa. Jukka örisi ja yritti työntää vastaan. Kohottauduin polvilleni ja aloin painua sisään – hitaasti ja sitkeästi. Jukan perse tuntui suorastaan imevän minua. Hän ulisi, tarttui minua hiuksista ja veti päälleen. Huohottavat suumme hakeutuivat kiihkeään suuteluun. Vetäydyin ylös, painoin hänen hartiansa patjaan ja aloin kunnon rynkytyksen. Hän vääntelehti allani kiimaisena ja örisi:

- Voi vittu, nussi, jätkä, nussi niin saatanasti!

- Täältä tulee, perkeleen äijä, ja täältä, karjuin joka työnnöllä.

Jukka runkkasi itseltään mällit vatsalle. Hän taipui kaarelle ja huusi suoraa huutoa. Ja minä panin häntä hullun lailla. Sillä hetkellä tunsin valtavaa riemua toisen miehen alistamisesta, olin voimani tunnossa ja annoin mehujeni lentää. Lysähdin Jukan päälle. Makasimme molemmat reporankoina hengitystä tasoitellen.

Mietin tuota alistamistunnetta, se ei ollut minulle vähääkään tyypillinen. Olinkohan saanut tartunnan Jukan taistelutestosteronipuheista? Mutta mielettömän hyvä olo minulla kumminkin oli. Kierähdin Jukan viereen. Hän kumartui suukottelemaan kasvojani joka puolelta.

- Kiitos, kiitos. Se oli elämäni pano!

- Sama täällä, hymyilin hänen kasvoilleen sentin päässä omistani. Hän silitti hiuksiani.

- Minä rakastuin sinuun saman tien, kun näin sinut siellä pusikossa. Nämä vaaleat hiukset kehystivät kasvojasi. Olit kaunis kuin taivaasta pudonnut enkeli.

- Ja yhtä pökerryksissä. Minä varmaan rakastuin sinuun, koska sinun silmäsi muistuttavat minua taivaasta.

- Silmiinkö vain rakastuit?

- Hyvä on, myönnetään, olethan sinä tietysti päästä varpaisiin helvetin komea. Ja osaat hymyillä niin ilkikurisesti, että se kutittaa vatsanpohjaa.

Äidyimme naureskelemaan kaikenlaista ja hipelöimään toisiamme. Se johti tuota pikaa uuteen panoon. Tällä kertaa jyystin Jukkaa takaapäin ja runkkasin hänen kivikovaa kaluaan. Vähän hurmoksellista hallelujaa ja huutoa oli sekin meno!

Yöksi hän ei jäänyt, koska minun täytyi herätä töihin niin aikaisin. Minun päivätyöni ja Jukan iltatyön takia emme voineet tavata seuraavalla viikolla kuin tiistai-iltana. Kävimme lenkillä ja sitten taas saunassa. Leikimme ympäri kämppääni hippasilla oloa. Vuoro vaihtui, kun hippa onnistui tarttumaan toisen kalusta. Lopulta naimme aivan hulluina olohuoneen matolla.

Seuraavan kerran näimme perjantaina, kun menin sinne baariin alkuillasta. Jukka aukaisi minulle oven selkoselleen, mutta tarttui hihaani ja kuiskasi:

- Täällä on sitten minun kavereitani.

- Niitä vapaaottelija-äijiäkö?

- Niitä just.

- Aikooko ne ruveta tappelemaan, teeskentelin hölmöä.

- Ei tietenkään. Mutta… kai sinä ymmärrät, Jukka tuskaili.

- Selvähän se. Siis matalaa profiilia ja pientä etäisyyttä.

- Ethän tykkää kyttyrää?

En vastannut mitään. Hymyilin vain ja painuin sisään. En minä loukkaantunut oikeasti. Ymmärsin hyvin Jukan tilanteen. Ei ole helppo elää homona testosteronia ylikorostavassa miesporukassa. Hain oluen ja iltapäivälehden. Istuin niin, että näin ovelle. Sen lähellä istui tai seisoi kymmenkunta tyyppiä, jotka selvästi olivat niitä Jukan kavereita. Kaikilla oli mustat t-paidat tai colleget ja mustat tai maastokuvioiset reisitaskuhousut. Jokainen näytti pullistelevan muka huomaamattaan hauiksiaan ja rintalihaksiaan kuin olisi ollut bodauskisassa. Esittelivätköhän he itseään toisilleen vai meille muille miehille? Naisia ei nimittäin paikalla ollut vielä kovinkaan monta. Kun arvioin heitä, olin aika varma, että tuossa narsistijoukossa oli muitakin homoja kuin Jukka. Ukkojen esiintyminen oli aika rehvakasta, ja he remahtivat tuon tuostakin äänekkääseen nauruun. Ylimpänä tuntui esiintyvän Jukka, mutta aina kun hän huomasi minun katsovan, hän tuntui hieman nolostuvan. En sallinut piruni kuitenkaan ihan kokonaan riehaantua, vaan säälistä häntä kohtaan pidin pääni lähinnä lehden puoleen taipuneena.

Noin tunnin päästä Heikki ilmestyi baariin ja tuli istumaan pöytääni. Huomasin Jukan ja parin hänen kaverinsa seuraavan katseellaan Heikkiä. Irvailin mielessäni, että kappas, poikien homotutkat heräsivät. Heikillä oli huoli. Hän ei ollut saanut pitkiin aikoihin, ja minä sain kuulla sitä ruikutusta. Parin tuopin jälkeen hän aloitti jalkapelin kanssani ja hipelöi vähän väliä kädellään minun kouriani. Väistelin häntä parhaani mukaan, mutta hän oli niin sinnikäs, että minä jo ärähdin hänelle. En ollut katsahtanut Jukkaan pitkään aikaan, ja yhtäkkiä hän seisoi siinä vieressämme. Hän mulkaisi minua silmät leimuten ja sanoi sitten vittumaiseen tyyliin Heikille:

- Kaikki hyvin?

- Joo-oo. Ei tässä mitään, Heikki änkytti hämmästyneenä.

- Hyvä, Jukka tokaisi, vilkaisi minua ja nappasi mukaansa pari tyhjää tuoppia.

Mitähän hittoa tuo oli, ihmettelin. En vaivannut sillä sitten päätäni sen kummemmin ja jatkoin Heikin hölötyksen kuuntelua. Vähän ajan päästä lähdin kuselle. Vessoihin pitää kulkea ulko-oven ohi ja kääntyä sitten kulman taakse pieneen käytävään, josta pääsee myös henkilökunnan puolelle. Matkalla silmäilin Jukkaa kavereittensa keskellä ja huomasin hänen seuraavan minua sinisellä katseellaan. Heitin hänelle hymyn puolikkaan ja iskin silmää.

Kun tulin ulos vessasta, Jukka oli odottamassa henkilökunnan ovella. Hän vinkkasi minut sinne. Astuimme pukuhuoneen tapaiseen. Varoittamatta Jukka tarttui minua nahkatakin rinnuksista ja painoi rajusti seinää vasten.

- Saatana, Toni, yritätkö sinä iskeä sitä hinttaria!

- Vittu jätkä, näpit irti minusta ja heti, karjaisin niin, että itsekin pelästyin.

Jukkakin pelästyi ja päästi heti irti. Tuijotimme toisiamme kiihtyneinä. Olin aivan ällikällä lyöty.

- Mitä helvettiä sinä meinaat, puuskutin.

- Se jätkä kuolaa sinua kuin aikoisitte mennä naimaan, Jukka vapisi kuin piesty koiranpentu.

- Tiedoksesi: emme aio naida. Ja vaikka aikoisimmekin, se ei saatana soikoon kuulu sinulle!

- Enkö minä merkitse mitään?

- Me olemme naineet kahtena päivänä. Se ei oikeuta sinua määräilemään minua!

- Silti, jos se tyyppi vielä hipelöi sinua, minä tulen ja isken sen pään mäsäksi siihen pöytään!

- Sinä et koske Heikkiin sormenpäälläsikään ja hymyilet hänelle kiltisti! Ymmärrätkö? Tai minä marssin noiden sinun kavereittesi keskelle ja kaivan mulkkuni esiin ja huudan: Kuka muu haluaa tätä perseeseensä kuin Jukka, kähisin hampaitteni raosta.

Jukka katsoi minua epäuskoisena. Minä marssin ulos. Olin aivan raivoissani. Minua ei oltu koskaan kohdeltu niin. Mulkaisin niitä vapaaottelijoita niin vihaisena, että jos ne olisivat huomanneet sen, ne olisivat kiipeilleet kauhusta seinille. Ari ja Konstakin olivat tulleet pöytään. Istuin ja yritin hillitä vapinaani.

- Mikä nyt, Heikki huomasi.

- Kusipäitä, vastasin ja tyhjensin tuoppini.

Kuuntelin muita vain puolella korvalla ja mietin omiani. Hitto, oliko Jukka mustasukkainen? Miksi? Olinko rakastumassa aivan vääräntyyppiseen mieheen? Toisaalta meillä oli ollut kahdestaan tosi hauskaa ja mennyt hyvin kaikin puolin, vaikka alussa vasta olimmekin. Minun teki mieli vilkaista, mitä Jukka puuhasi ovella. Hänen kaverinsa tuntuivat ainakin jatkavan entistä mesoamistaan. Päätin pitää silmäni tiukasti omassa pöydässä. Koetin jopa osallistua kevyeen keskusteluummekin, mutta en oikein onnistunut.