imin

Antti hyväili katseellaan vieressä nukkuvaa alastonta miestä, lihaksikasta viikinkiä.

- Jaska. Tämä on uskomatonta, mietti Antti ja venytteli aamukankeutta omasta tiukasta ruumiistaan.

He olivat tavanneet eilen. Antti oli töiden jälkeen käynyt treenaamassa salilla ja poikennut lähipubiin yhdelle oluelle. Hän oli heittänyt nahkatakkinsa tuolin selustalle ja istahtanut tuopin ja iltapäivälehden ääreen.

Silloin hän oli huomannut miehen, joka nojaili baaritiskiin ja silmäili häntä. Mies oli jykeväleukainen, taivaansiniset silmät ja puolipitkä vaalea tukka. Tuoppia nostavan käden hauis pullisteli nahkatakin alla. Pyöreät pakarat ja paksut reidet oli tungettu tiukkoihin farkkuihin.

Mies oli hymyillyt Antille ja lähtenyt tulemaan pöytään.

- Mitä Antti?

Antti oli hämmentynyt ja tutkaillut outoa miestä.

- Ei kai..? Jaska…

Jaska se oli. Nuorukaisen siloposkisuus oli vaihtunut miehekkäiksi piirteiksi niin kuin Antillakin, mutta Jaska se oli. Koulukaveri yli viiden vuoden takaa. Paskamaisin tyyppi koko pienessä kotikaupungissa, josta Antti oli häipynyt heti koulun loputtua. Jaska oli ollut varsinainen kiusanhenki, jatkuvasti vittuilemassa ja riitaa haastamassa. Antti oli joutunut eräänkin kerran tappelemaan Jaskan kanssa, mutta tämä ei ollut muuttanut tapojaan.

- Muistit sentään, Jaska oli hymyillyt kumman ujosti.

- Joo, vaikka olet sinä kyllä vähän muuttunut. Aika yllättävää tavata sinut täällä. Oletko sinä muuttanut tänne vai vain käymässä?

- Muuttamassakin, mutta uskoisitko, jos sanoisin, että olen etsimässä sinua?

- Minua? Miksi?

Antti oli hämmästynyt, ja Jaska oli muuttunut vaivautuneeksi. Aivan kuin hän olisi punastunut.

- Tätä on vaikea sanoa, ja sinä et varmaan ota minua tosissasi, mutta minun oli pakko tulla sanomaan tämä sinulle.

Antti oli alkanut nolostua. Hän ei halunnut kuulla mitään henkilökohtaisia tunnustuksia tuon jätkän suusta. Jaska maistoi oluttaan ja laski tuopin varovasti pöydälle.

- Ensinnäkin minä haluan pyytää anteeksi sitä, millainen minä olin sinua kohtaan koko kouluajan. Se hävettää minua.

Juuri tuollaista sontaa Antti ei halunnut kuunnella.

- Oletko tullut uskoon, hän tuhahti halveksivasti.

- En. Kyse on muusta, ja ymmärrän kyllä, että kohta haluat vetää minua turpaan.

Antti oli tuijottanut Jaskan ahdistuneita kauniita silmiä ja huulia, joita olisi toisessa tilanteessa ollut valmis suutelemaan.

- Minä olen homo, Jaska oli kuiskannut käsiään katsellen.

- Sinä!

- Niin. Olen aina ollut. Ja olen aina ollut rakastunut sinuun.

Antti ei ollut uskonut korviaan, naurahtanut kuivasti. Tuo iso komea mies homo!

- Enhän minä voinut silloin kouluaikana sellaista tunnustaa! Siksi minä olin koko ajan sinun kimpussasi. Se oli ainoa tapa päästä lähelle sinua niin, ettet sinä tai kukaan muukaan olisi arvannut. Ja sitten kun sain sinut käymään kimppuuni, se oli kuin rakastelun korvike. Sain tuntea sinun ruumiisi omaani vasten.

Antti oli tuntenut raivon, hellyyden, surun ja naurun poukkoilevan sisällään.

- Ja nyt yli viiden vuoden jälkeen päätit etsiä minut käsiisi ja kertoa tuon.

- Luulin, että unohtaisin sinut, mutta se ei onnistu, ellen selvitä tätä sinun kanssasi. Vaikka…

- Mitä?

- Sinä olet entistäkin paremman näköinen. Unohtaminen ei ole helppoa.

Antti ei ollut tiennyt mitä ajatella. Toisaalta oli tuntunut kiihottavalta, että tuo seksikäs mies rakasti häntä. Toisaalta rakastuminen Jaskaan noin vain ei onnistuisi, vaikka Antin edellinen suhde olikin päättynyt jo puoli vuotta sitten.

- Jaska, minä en totisesti osannut odottaa tuollaista sinun suustasi. Minä en oikein tiedä…

- Minä tiedän. Noin miehekäs jätkä ei homoille puhu, korkeintaan vetää lättyyn.

- Ei, ei, en minä sitä. Minä olen itsekin homo.

Nyt oli ollut Jaskan vuoro ällistyä.

- Et ole! Et kai sano tuota lohdutukseksi?

- Älä ole hölmö. Rakkaudesta puhuminen näin yhtäkkiä tuntuu vain oudolta.

Nuorten miesten katseet olivat vaeltaneet toistensa upeissa muodoissa. Antti oli antanut pikku hiljaa periksi kasvavalle himolle; hän totisesti halusi panna tuota miestä niin että tuntuisi. Jos ei muuten, niin kostoksi.

Puheet olivat poukkoilleet menneistä ajoista ja seksistä tulevaisuuden suunnitelmiin. Jaska suunnitteli muuttavansa samaan kaupunkiin, jossa Antti jo asui. He olivat juoneet toiset tuopit, ja Antti oli huomannut levottoman kiihottumisen kasvavan Jaskassa.

- Sinulla taitaa kohta pallit räjähtää, jätkä.

Jaska oli punastunut ja naurahtanut hermostuneesti. Hän oli katsonut Anttia anovasti. Antti oli hymyillyt.

- Okei, senkin entinen paskiainen, mennään vähän purkamaan paineita puolin ja toisin. Minä asun tässä lähellä.

Lyhyellä matkalla he eivät olleet enää vaihtaneet sanaakaan ja olivat pitäneet tiukasti ilmarakoa välissään. Kun kaksi isoa miestä oli sitten ahtautunut Antin talon pieneen hissiin, heidän nahkatakkinsa olivat väkisin hieroutuneet toisiinsa. Antti oli puristanut Jaskan pakaroita ja vetänyt sitten miehen itseään vasten. Jaska oli nostanut kätensä Antin harteille. Heidän jäntevät, vahvat ruumiinsa olivat painautuneet vastakkain, mutta ennen kuin he ehtivät suudella, hissi kolahti kuudenteen kerrokseen.

Porraskäytävässä naapurin ovisilmän edessä he olivat teeskennelleet asiallista, mutta heti kun Antti oli saanut suljettua oven takanaan, Jaska oli tarttunut molemmin käsin Antin päähän. Hän oli painanut polttavat huulensa Antin huulille, ja tämä oli vastannut suudelmaan kiihkeästi. He olivat imeneet, tunkeneet kielensä toisen suuhun kuin raivoisat sudet. Kädet olivat vaeltaneet, puristelleet hartioita, hauiksia, selkää, kiinteitä pakaroita. Lantio oli painunut lantioon, jalat olivat hinkanneet toisiaan. He olivat huojuneet eteisessä puolelta toiselle, kunnes Jaska oli työntänyt Antin seinää vasten ja huohottanut.

- Minä näen varmasti unta. Tämä ei ole voi olla totta.

- Ja hitot, mies, minä herätän sinut.

Antti oli kampannut Jaskan lattialle ja rojahtanut tämän päälle. Hän oli näykkinyt Jaskan korvia, kaulaa, huulia. Hän oli noussut istumaan Jaskan rinnan päälle ja repinyt itseltään nahkatakin ja t-paidan. Jaskan silmät olivat revähtäneet ammolleen ja hänen kouransa olivat hivelleet Antin vartaloa.

- Jumalauta, mikä lihaskimppu!

Antti oli kohottautunut ja kiskaissut Jaskan nahkatakin kauluksesta istumaan. Neljän kiireisen käden rykelmä oli kuorinut Jaskan ylävartalon paljaaksi. Antti oli virnistellen kourinut kaverinsa leveitä harteita ja mahtavia rintalihaksia.

- Olet tainnut itsekin käydä salilla.

- Ajattelin, että miellyttäisin sinua tämmöisenä. Ja etteivät ääliöt tulisi hyppimään nenille.

- Tätä ääliötä miellyttää hyppiä vähän muuallekin kuin vain sinun nenällesi. Varsinkin tuolla makuuhuoneen patjoilla, naurahti Antti.

Nuoret miehet olivat nousseet ja potkineet kenkänsä pitkin eteistä. Toistensa farkkuja ja kalsareita riisuen he olivat seilanneet makuuhuoneeseen. He olivat katsoneet kaulakkain alastomia vartaloitaan ja paisuvia kalujaan vaatekaapiston ovien peileistä.

- Ihan kuin meidät olisi luotu toisillemme, Antti irvisti.

Jaska oli irvistänyt takaisin, tempaissut Antin syliinsä ja paiskannut leveälle sängylle. He olivat möyrineet lakanoissa kuumien huulien ja tiukan painin sekamelskassa. Hikisessä menossa Antti oli nauttinut Jaskan ja omien tiukkojen lihasten puristuksesta. Hän oli tuntenut kalunsa paisuneen räjähdyspisteeseen. Myös Jaskan kyrpä oli isona ja kovana tuntunut vasten milloin mitäkin Antin ruumiin kohtaa. Lopulta Antti oli kieräyttänyt Jaskan alleen.

- En enää kestä! Nyt minä nussin sinut, jätkä.

Hän oli kohottautunut ottamaan kortsun ja liukasteen yöpöydän laatikosta. Jaska oli tuijottanut hänen kaluaan.

- Tuo on liian valtava, Jaska oli kähissyt ja kääntynyt vatsalleen kiinteät pakarat kohollaan.

Antti oli laittanut kortsun ja sivellyt liukastetta Jaskan ynähdellessä. Hän oli auttanut kalunsa kädellä ”huulille” ja taipunut hitaasti Jaskan selälle kalun tunkeutuessa hitaasti yhä syvemmälle. Jaska oli haukkonut henkeään ja kourinut lakanoita nyrkkeihinsä.

Antti oli tuntenut kalunsa ympärillä samalla sekä pehmeän että tiukan puristuksen, jonka rytmi oli hitaasti kiihtynyt. Kuin nautinnon menettämistä peläten hän oli liikuttanut lantiotaan vain muutaman millin edestakaisin, ja hänen kalunsa oli paisumistaan paisunut Jaskan käsittelyssä. Kun hän ei enää ollut voinut hillitä itseään, hän oli haukkonut henkeään niin, että nivuset olivat olleet syttyä tuleen. Hän oli kaapannut vahvoilla käsillään Jaskan koko nelson –otteeseen ja survonut kalullaan rajusti niin, että Jaska oli kiroillut ja valittanut. Lantio oli takonut kaverin koviin pakaroihin, ja Antin aivot olivat sumentuneet nautinnossa. Purkautuminen oli kestänyt ja kestänyt. Jälkisätkyissäkin Antti oli vielä tuntenut kalunsa niin voimakkaaksi, että olisi voinut nostaa sillä Jaskan ilmaan.

Kun raukeus oli tunkeutunut viimein Antin lihaksiin, hän oli vetäytynyt hitaasti Jaskasta ja kierähtänyt hikisen voipuneena tämän viereen. Jaska oli painanut päänsä lakanoihin. Antti oli hyväillyt hänen selkäänsä, hiuksiaan.

- Sinä totisesti hallitset perseen käytön. Onko sinulla ollut paljonkin jätkiä?

Jaska oli nostanut päätään, katsonut Anttiin.

- Minä olen ottanut joskus suihin ja runkannut joitakin, mutta pääasiassa minä olen pannut niitä. Persettä minä olen säästänyt sinulle.

Antti oli hämmästynyt epäuskoisena, mutta Jaskan tuskainen katse oli vakuuttanut hänet. Hän oli kääntänyt Jaskan kyljelleen ja kietonut hänet hellään syleilyyn.

- Anteeksi. Sinun olisi pitänyt kertoa. Minä olin liian väkivaltainen ja raju.

- Kaikki on hyvin. Se oli mahtavaa.

- Osaan olla helläkin.

- Uskotaan.

- Haluatko nyt panna minua?

- En nyt heti. Tässä on hyvä.

Tuo iso mies oli käpertynyt syvemmälle Antin syliin. Siihen olivat nukahtaneet.

Antti huokaisi. Hitto, hänen täytyisi olla matkalla töihin jo tunnin päästä. Hän ei raskinut herättää Jaskaa, vaikka mieli olisi tehnyt pikapanoa. Hän sipaisi huulillaan viikinkinsä poskea ja nousi aamupuuhiinsa.

Hän oli pukeissaan ja kattamassa aamiaista, kun alaston Jaska ilmestyi unisena keittiön ovelle. Antti tunsi heikotusta tuon komeuden edessä.

- Terve uros. Pilkut odottavat kaupungintalolla malttamattomina, että tulen nussimaan niitä. Mitä suunnitelmia sinulla on?

- Pitäisi kai mennä hotelliin pesemään hampaat ja lähteä etsimään vuokra-asuntoa.

- Ei ole pakko etsiä. Jos haluat, sinun paikkasi on pöydän tuolla puolen. Kahvikupin vieressä on avain. Odotan, että löydän sinut ja hammasharjasi täältä, kun tulen töistä.

- Oletko tosissasi?

- Olen. Onko sinulla jo työpaikka?

- Käyn allekirjoittamassa sopimuksen huomenna.

- Mitä sinä muuten teet työksesi?

- Olen poliisi.