totaaliorja

"Otatte varusteet mukaan ja siirrymme noin 3 kilometrin päähän metsään taisteluharjoituksiin kahdeksi päiväksi" oli Jarnon sanat kun seistiin ulkona. Ei helvetti, vielä mettäkeikkakin tällä reissulla. Porukka otti kamoja selkäänsä ja alko hiljakseen siirtyä Jarnon johdolla kohti tietämätöntä taivalta. Kaikki oli vittuuntuneita. Onneksi oli sentään kuiva ilma. Lämmintä oli jotain kymmenisen astetta, kun taivallettiin mettätietä pitkin kohti majapaikkaa. Tästä ryhmästä oli kyllä talvisodan henki kaukana. Porukka laahusti kiroten ilman minkäänlaista marssiryhmittymää eteenpäin.

Vihdoin päästiin paikkaan, johon Jarno käski pystyttään teltan ja laittaan paikan kuntoon. Jotain se kait yritti opettaakkin, mut luulen et oli aikas turhaa. Yks poterokin kaivettiin ja oli vaikee arvata kuka sen kaivo: minä tietenkin. Päivähän se kulu tässäkin, kun lopulta painuttiin telttaan makaan. Pikku hiljaa kaikki alko vuoronperään jutteleen inttiaikojen telttaretkistä. Vuoronperään naurettiin, kuinka lapsellisia oltiin oltu ja uskottu kaikkee. Lopulta uni vei voiton ja porukka alko hiljeneen.

Mä pelkäsin pahinta ja se tapahtu. Taas leikittiin lisää. Hyökkäys!

Porukka "ryntäs" teltasta ulos rynkyt tanassa ja lähti kohti Jarnon osottamaa suuntaa, jossa kuulemma eräs kapteeni otti joukon haltuunsa ja opasti eteenpäin kohti keltaista vihollista.

Mäkin ryntäsin muiden mukana, kunnes tunsin kuinka mun hihaan tartuttiin ja Jarno repi mua vastakkaiseen suuntaan. "Helvetti, meinaaks sä et mä oon joku käpykaartilainen ja lähden vastakkaiseen suuntaan jossa vihulainen on" mä sanoin nauraen sille. Se vaan jatko mun vetämistä kohti synkkää mettää. "Hitto antaa muiden sotia, mua panettaa" se kuiskas mulle. Se paino mut mäntyä vasten ja suuteli suulle. Samalla se availi mun maastohousuja ja pudotti lopulta ne nilkkoihin. "Käänny saatanan huora" se käski ja mä käänsin perseeni sitä vasten. Taas se räkäs mun reiälle ja sovittu oman jo täydessä stondiksessa olevan kyrpänsä mun reiälle. Kerta rykäsyllä se paino koko aisansa kerralla pohjaan ja onneks samalla alko laukaukset, sillä mun huutoni ois kyllä palauttanu koko ryhmän takas teltalle.

Se nussi kuin mielipuoli. Se varmaan tajus et sen ois nopeesti selviydyttävä tästä taistosta, ennenkun muut huomais yhen ryhmyrin puuttuvan. Se pani kuin kani, kunnes yhtäkkiä meidän takan kuulu huuto :"Kuka siellä? Tunnussana?" Jarno jähmetty kiinni muhun ja paino tiukasti kätensä mun suulle.

"Onko siellä joku?" kuulu uudestaan. Samalla kuulin kuinka varmistin napsahti alas ja joku lähesty oksia katkoen. "Tunnussana" kuulu uudestaan ja joku rymisti kohti meidän panopaikkaa. "Tunnussana?" kuulu nyt kolmannen kerran. Ei saatana, mun päässä tako, nyt jos me ei sanota tunnussanaa, niin alkaa paukkuun - vaikkakin pelkkiä räkäpäitä - niin kohta täällä on koko ryhmä kattomassa meidän panoo. Jarno vetäs kalunsa musta ja huus tunnussanan, jolloin mettästä ilmesty kundi ase tanassa meitä kohti. Mulla oli housut kintuissa kun näin vieressäni Samin. EI SAATANA, KUKAPA MUUKAAN KUIN SAMI!!!

Se oli vartiossa ja kuuli meidän ähinän ja tuli kattoon. "Mitä täällä tapahtuu" se piipitti suu auki ja silmät pyöreinä. "Suu kiinni" Jarno tiuskas. "Haluuks panna" se sano kun mä koitin nousta ja melkein kiljasin et ei mua ainaskaan. Jarno otti mua niskasta kii ja paino mun päätä alaspäin. Mä katoin olkani taa ja näin Samin, nyt jo kiimasta kiiltävät silmät. "Jaa että haluunko. No takuulla. Tätä hetkee mä oonkin odottanu" se vastas Jarnolle ja pudotti rynkyn kädestään mun viereen. Ei helvetti, miks tossa rynkyssä on vaan räkäpäitä. Mä voisin ampua ton kundin ennenkun se ehtii avata ees ekaa nappiaan.

Jarno paino edelleen mun päätä vasten sammalmätästä ja mun perse oli pystyssä valmiina ottaan ton vitun äpärää vastaan. Mä tajusin Samin siirtyvän mun taaksen ja avaavan vyötään. EI HELVETTI, ETTÄ TOI SAATANAN PIIPITTÄVÄ HINTTIKIN VIELÄ PANEE MUA mun pääsä tako. Mä tunsin kuinka se sovitteli kyrpäänsä mun reiälle. EI HELVETTI, ONKO MUN TÄÄKIN VIELÄ KESTETTÄVÄ, mä mietin kun se tunki kyrpänsä mun Jarnon avaamaan suoleen. Jarno nosti mun päätäni et se pysty tunkeen oman kalunsa mun suuhun. Sen kalu ei kyllä mahtunu mun kitaan vaan se joutu tyytyyn siihen et otin pelkän terskan suuhuni ja välillä nuolin sen aisan vartta samalla kun Sami jyysti mun suolta. Nyt mä olin kyllä pohjalla.

Sami oli ollu varmaan kauan puutteessa, sillä sen rynkytys ei pitkään kestäny. Se mälläs lastinsa mun suoleen ja Jarno kiipes takas mun perseen kimppuun ja jatko siitä mihin Sami oli jääny. Mä huohotin pää sammaleessa kun se pani ja Sami katto vierestä.

Lopulta Jarnokin alko puuskuttaa siihen malliin et kohta lentäsi. Se tarras lopulta mun lanteisiin kii ja lauko mällinsä Samin mällien jatkoks. "Vitun huora. Sä olet kyllä niin saatanan hyväperseinen, et saisit kyllä jakaa koko komppanialle" se kuiskas lopulta mun korvaani ja vetäs kyrpänsä mun suolesta.

"Haluuks nähä lisää" Jarno vielä sano Samille, kun se oli noussu mun viereeni. "Anna tulla vaan" Sami sano siihen vieläkin silmät kiiluen ja Jarno toi jo lerpahtaneen kullinsa mun naamani eteen. "Avaa suusi ja saat säkin runkata jos haluut" se sano mulle. Mä otin sen lerssin huulieni väliin ja oman teräksen kovana seisovan kyrpäni käsieni hellään käsittelyyn. Aloin veteleen essariani samalla kun tajusin kuinka Jarno alko kuseen mun suuhun. "Vittu juoks toi sun kusetkin" Sami kysy kun mä nielin nielemistäni Jarnon kusta. "Tää huora tekee ihan mitä vaan" Jarno tokas vastaukseks samalla kun se jo veti kyrpänsä pois mun suusta. "Onks sun kusihätä" se kysy Samilta. "Siitä vaan. Avaas paska suusi, niin saat lisää" se vielä jatko mulle ja katoin kuinka Sami kaivo lerssinsä esiin. Ei helvetti, pitääks mun alistua vielä tähänkin et juon ton vitun hinttari-Samin kusetkin.

Jarno piti mua päästä kii, kun tunsin Samin kusen osuvan suoraan mun suuhun. Mä runkkasin minkä ehdin ja nielin samalla ton äpärän kusta. Vittu mä olin nyt todella pohjilla.

Mä roiskin mällini kanervikkoon samalla kun Samin viimeset pisarta osu mun leualle,

Sami vetäs kyrpänsä takas maastohousuihin ja Jarno käski mun nouseen ja pukeen päälleni. Lopulta me kolme "taistelijaa" palattiin teltalle ja pian vastakkaisesta suunnasta alkoikin kuulua taistelusta palaavien "soturien" ääntä.