Olin niin sanottu kaappitiitti, hyvin tietoinen haluistani. Nuorempana tyttöilin aina kun oli mahdollista. Jo alakouluikäisenä käytin äitini vaatteita koulun jälkeen ja kävinpä joskus kerrostalomme kellarissa lainaamassa varsinkin yläkerran tädin hepeneitä. Hän oli jo kypsempi rouva ja oli edelleen todella komea nainen. Siitä kellarista löytyi vaikka mitä aarteita. Elettiin 80-lukua , naapurin klitsusta löytyi vielä 50-60 -luvun sukkanauhakorsetteja, nailoneita ja kokeilinpa oikeaa kellohamettakin. Bravuurini oli pukea korsetti ja nailonit omien vaatteiden alle. Tämän jälkeen tietysti piti lähteä ulkoilemaan. Oli ihan mieletöntä jos yläkerran rouva sattui tulemaan vastaan. Jo pelkkä ajatus että hänkin oli pitänyt samoja vaatteita riitti tulemiseen, saati sitten fantasiat tuosta rehevästä rouvasta jonka hiukset olivat aina täydellisesti laitettu ja koko olemus oli huoliteltu. Vaatteet tuntuivat mielettömän hyvältä päällä ja oli ihana kävellä pitkin kaupunkia sekä kuvitella olevansa yhtä komea kuin hän. Niihin aikoihin aloin fantasiomaan joutuvani kyseisen leidin koulutukseen ja unelmoin hänen kanssaan yhteisestä vaatekaapista.
Vuodet kulkivat ja jäin omilleni. Yritin tarkoituksella unohtaa omat mielihaluni ja onnistuinkin siinä varsin hyvin. Ongelmia ilmeni lähinnä seksin aikana kun minulla ei toiminut ellei tyttöni ollut meikannut tai pukeutunut naisellisesti. Eihän siinä kauan mennyt kun suhteemme alkoi rakoilla ja hän lähti omille teilleen.
En ole missään vaiheessa ollut mikään alfauros olemukseltani ja miehisyyteni on perustunut lähinnä karvoitukseen tai oletettuun miehen malliin. Masennuin suhteeni epäonnistumisesta ja aloin etsiä itsestäni vikoja miksen voi olla niin kuin kaikki muutkin miehet. Sosiaalisena henkilönä en pitänyt yksinäisyydestä ja syytin taipumuksiani epänormaaleina sekä tietysti pidin itseäni epäontuneena yksilönä. Annoin periksi haluilleni ja palasin kaappitouhujen maailmaan, sillä erotuksella että nyt pystyin ostamaan alan lehtiä ja elokuvia. Illat soittelin juttelulinjoille, joskus esitin tyttöä ja löysinpä pari rouvasihmistä joiden kanssa keskustelin pitkät tovit niitä näitä.
Elettiin 90-luvun laman loppuaikoja ja tapani mukaan lörpöttelin juttelulinjoilla. Kun eräs lauantai ilta iloinen naisihminen pyysi kanssaan suihkuun jotain nuorempaa poikaa ja jos sellaista ei löydy niin vanhemmatkin käyvät. Hän kuvaili itsensä ja vaatetuksensa tarkkaan, kysellen muun muassa ;kuka haluaa nähdä mun uudet saappaat, on meinaan korkoa. Oli pakko antaa hänelle puhelin-numero, jolloin naisääni eetteristä varoittaa kyseisestä henkilöstä ja kehoittaa varsinkin alaikäisiä pysymään kaukana kyseisestä henkilöstä. Ääni ilmoittaa olevansa poliisista ja varoittelee että saattaapi muhia hameen alla yllätys. Minä tietysti kysäisen ootko transu ja toinen vastaa, oota mä soitan. Sitä soittoa ei koskaan tullut, mutta minulla alkoi itää ajatus löytää itselleni "tyttökaveri".
Meni joku päivä ja olin taas linjoilla etsimässä juttuseuraa kun eräs vakio tuttuni vastasi. Huomattiin olevamme kaksistaan kuulolla ja aloimme normaaleista jutuista poiketen keskustelemaan tuttavallisemmin. Hän kertoi olleensa pitkästä aikaa kampaajalla ja olisi ihan kiva kun joku muukin näkisi miten onnistunut kampauksesta oli tullut, vaan eihän täällä tuppukylässä voi minnekään mennä, pitäis laittaa tuulipuku tai erottuu liikaa joukosta. Sen lisäksi Anjan mielestä pubit oli täynnä miehiä joilla ei ollut minkäänlaista tyylitajua ja hän oli ajat sitten luopunut ajatuksesta löytää joku sohvaperuna nurkkiin lojumaan. Sitten Anja sanoi älä nyt Pena pahastu mutta, mehän ollaan jo ainakin vuosi rupateltu harvasen päivä, eikö totta? Olen ihmetellyt miksei noin mukava poika ole jo kytketty? Sen jälkeen Anja pahoitteli ettei hän tarkoita mitenkään pahalla ja kyllä ymmärtää jos kapakat ei kiinnosta ja onhan noita muitakin keinoja tutustua. Selitin Anjalle kyllä ennen käyneeni rimpsalla vaan kun ei tytöt kiinnostuneet niin olen kyllästynyt vonkaamaan, olkoon. Anjan mielestä vika täytyi olla vaatimattomuudessa jos noin kiva poika ei naisiin pääse. Linjoilla alkoi olla muuta elämää ja Anja alkoi saada ehdotuksia ja minä"toivotuksia", joten toivottelin Anjalle hyvät yöt ja kuulemisiin.
Meni pari tuntia kun puhelin soi, vastasin. Kello oli kymmenen illalla ja toisessa päässä oli ihmeekseni Anja. Sorry kun häiriköin tällein myöhään, tuli tässä vähän maisteltua kun ei ole muutakaan tekemistä ja on sentään perjantai-ilta. Aattelin ettet pahastu, sain tämän sinun numeron silloin kun oli se "poliisi tiedottaa" -ilta. Anja jatkoi, kuule minulle tuli tällainen hassu juttu mieleen, ettei minulla ole yhtään sellaista naisystävää jolle huoliaan purkaa. Sinulle taas on niin helppo puhua että toivoisin että, täti voisi myös olla olkapäänä. Kieltämättä kemiat sopi yliluonnollisen hyvin yhteen. Vastasi mikäs siinä, on mukava jutustella. Anja sanoi puhuneensa ainakin puolituntia tuppukylän tyylistä ja että nyt on sinun vuoro kertoa miksei tärppää. Kerroin olevani pyöreähkö ja vähemmän katu-uskottava, ainoastaan puku päällä näytin kohtalaiselta, mutta sitäkään ei viitsinyt kayttää kun se ei jotenkin sopinut pitkien hiusten kanssa. Tähän kun lisäsi 170 cm pituuteni niin eipä ollut playboyn aineksia kasassa. Anja kuunteli tilitystäni ja sanoi kyllä kaikille tyyli löytyy ja lisäsi arvoituksellisesti ettei kaikkien nii äijiä tarvitse ollakaan. Kuule Patu annatko minun keksiä sinulle tyyli, minulla on aika hyvä maku ja luulen meidän molempien arvostavan hieman valtavirrasta poikkeavaa tyyliä, eikö totta? Hämmennyin hänen suorasukaisuudestaan ja sain sanottua ”jaa, niinkö?”. Kuultuaan ettei minulla ole autoa kun ei ole töitäkään täti naurahti, voi rukkaa , mamma hakee. Niin sovittiin seuraavaksi päiväksi treffit.
Olin yltäpäältä kipsissä mitähän tästä syntyy. Menin sovittuun paikkaan odottamaan punatukkaista ladya kassi kädessä. Paikalle kurvasi hopean värinen mersu. Ratin takana oli Anja, viisissäkymmenissä oleva rehevä nainen. Pelkääjän ikkuna aukesi kohdallani ja kuului: Hei sun täytyy olla Patu, hyppää kyytiin meillä on vielä vaikka mitä tekemistä. Astuin autoon sisälle, Anja oli todellakin melkoinen ilmestys. Oonko liian täti, tämä vamppi kysyi minulta huolestuneen näköisenä. Nolostuin ja änkytin: olet upea! Anja naurahti, no hyvä että kelpaa. Anjalla oli mintun vihreä takki ja jalassaan mustat saappaat. Hän hymyili sanoen, katsot minun saappaita, ne ei oikein sovi tämän asun kanssa, katsopas takapenkille siellä on minun avokkaat. Käytän näitä saappaita ajaessa, nämä tukevat jalkaa paremmin. Punastelin hänen suoraa tyyliään. Anja jatkoi: me ollaan aika samankokoisia, kyllä sulle tyyli löydetään. Siinä kohti oli pakko kysyä; Tota mistä tiesit että, tota... Anja kiirehti auttamaan: että tarviit tyyliapua? No siitä "poliisi-illasta arvasin ja siitä kun sinun kanssa on niin mukava rupatella, tosin eihän sitä kokeilematta tiedä mikä päällä istuu ja mikä tuntuu hyvältä... Ootkos sinä jo ehtinyt joskus kokeilemaan? Kerroin Anjalle varhaisnuoruuteni kokeiluista ja fantasioista, siitä tunteesta että saisi olla yhtä komea kuin yläkerran rouva. Ajaessaan Anja hyräili...