BTS

Kiitos kaikille palautteesta ja sori että jouduitte odottamaan jatkoa niin kauan! Kolmas osa on kuitenkin vielä tulossa, ja lupaan että se ilmestyy tänne nopeammin kuin tämä.

----------

Vaikka "hyttisekaannus" oli suututtanut aika tavalla, niin ravintolassa käyttäydyin taas ihan neutraalisti. Miia ja jätkät söivät samassa pöydässä, joka oli tietysti vähän omituista, sillä vastahan me oltiin tavattu. Enhän mä puupää osannut tietenkään mitään merkkejä yhdistellä. No, joka tapauksessa istahdin samaan pöytään ja juteltiin siinä sitten kaikenlaista. Eero opiskeli jotain biologiaa ja mä olin vähän yllättynyt, koska sehän näytti ihan joltain palomieheltä. Smiley taas oli joku raksakundi, joka oli vielä omituisempaa, sillä se oli ilmiselvä lastentarhanhoitaja. No, ammateista huolimatta kuitenkin syötiin ja ruokailun jälkeen lähdettiin porukalla tax free -myymälään. Mä ja Miia jotenkin vain juututtiin niiden kundien seuraan, ja olihan ne ihan mukavia ja puheliaita jätkiä. Toisin sanoen ihan toista maata kuin mä, Miia niiden kanssa enemmän hengaili ja itse haahuilin taustalla kuin joku kummitus. Olisin luultavasti jo epäillyt olemassaoloani, ellei Smiley olisi jatkuvasti heitellyt mulle flirttailevia katseita ja hymyillyt mulle söpösti. Mä yritin jotain hymyillä kohteliaasti takaisin, mutta kyllä mua oikeasti vaan hämmensi tosi paljon. Eero sen sijaan ei reagoinut mitenkään poikaystävänsä kyseenalaiseen käyttäytymiseen. Miia taas vilkuili mua jatkuvasti tarkkaillen mun ilmeitä ja eleitä ja ties mitä, ja se Smileyn outo käytös vaan jatkui ja jatkui. Jollain itserakkaalla tavalla mä olin tietysti imarreltu sen huomiosta, vaikka se vähän ahdistikin. Ja jotenkin ei kuitenkaan ahdistanut.

- Mä haen nallekarkkeja, Miia ilmoitti tax freessä ja patisti mut alkoholiosastolle. Eero lähti katselemaan joitain hemmetin Ville Viikinkejä, ja pyysi Smileya hakemaan juotavaa. Ihan parissa sekunnissa mä ja Smiley jäätiin kaksin.

- Tule, promilleja säkin olit menossa hakemaan, Smiley sanoi ja lähti harppomaan hyllyjen sekaan. Smiley oli kelju. Se tyrkytti itseään mutta pakotti ottamaan.

- Miia on tosi kiva tyttö, se sanoi katsellessaan etikettejä. - Sulla on käynyt tuuri. Tai no, ethän sä mitään tuuria taida tarvita, se lisäsi naurahtaen ja väläytti hymyn. - Sovitte hyvin yhteen.

- Kiitti. Niin tekin, mutisin konemaisesti. Smiley hymyili.

- Kyllä mä sovin yhteen muidenkin hyvännäköisten jätkien kanssa, se totesti hetken päästä lueskellessaan pullojen etikettejä. Sitten seurasi hiljaisuus. Mäkin yritin keskittyä etiketteihin, vaikka oikeasti kuumotti niin maan perkeleesti. Mun tunteet alkoi mennä jotenkin ihan sekaisin. Tähän väliin voin lisätä, ettei sitä ole tapahtunut kenenkään muun kuin Smileyn kanssa. Eikä tämä ole puolustuspuhe vaan todiste siitä, että se vain oli oikeasti yksi niistä todella kauniista ihmisistä. Olin huomannut sen päivän mittaan. Sillä oli seksikkään malliset huulet ja syvän siniset silmät, vetovoimainen hymy. Ja jotenkin poikamaiset mutta tosi herkät piirteet. Sitä jätkää oli vaan pakko katsoa. Miiakin katsoi sitä koko ajan. Vastaantulijatkin katsoivat sitä. Sen ulkonäkö oli joku taivaanlahja. Ja siinä kaupan kirkkaissa valoissa se oli jotenkin vieläkin paremman näköinen.

- Entä sä, Smiley sanoi yllättäen ja kääntyi katsomaan mua viattomasti.

- Mitä mä?

- Sovitko sä yhteen jätkien kanssa?

Multa meni hetki. Sitten sisuskalut lähtivät pujottelemaan kuin joku Kalle Palander.

- En.

- Et vai?

- En.

- Sehän nähdään.

Uusi hiljaisuus. Mä vilkuilin Smileya typeränä, kun se itse katsoi mua tyynesti silmiin. Teidän mielestänne se varmaan olisi ollut varmaankin jotenkin kiihottava tilanne. Omasta mielestäni se oli katastrofi, jonka luulin loppuneen kun Eero ilmestyi nurkan takaa. Se laski kätensä Smileyn lantiolle ja antoi suukon poskelle. Toisessa kädessä sillä oli jättimäinen Ville Viikinki.

- Hei, hei. Löytyikö mitään?

- Mun tekee mieli.

Eero säpsähti, räpytteli silmiään, punastui, vilkaisi muhun, avasi suunsa ja sulki sen sitten. Smiley puristi lantiollaan lepäävää Eeron kättä tiukasti, mutta vielä tiukemmin se tuijotti mua. Kuumotti. Se, että mä en kääntänyt katsettani pois, oli sama kuin mä olisin sanonut tahdon. Kuin olisi mennyt naimisiin, vaikken mä oikein edes ymmärtänyt että minkä kanssa. Hävetti, hämmensi, kiinnosti, ahdisti ja hieman kiihottikin samaan aikaan.

- Sun tekee mieli? Eero kuiskasi hetken päästä kysyvästi. - Nytkö?

- Joo. Tosi paljon, Smiley sanoi ja sen ääni sortui lopussa melkein voihkaisuksi. - Tosi, tosi paljon.

Latautunein ja omituisin tilanne, jossa olen koskaan ollut, jatkui vielä hetken. Sitten Eero antoi kevyen suukon Smileyn hiuksiin ja lätkäisi tätä takapuolelle. Smiley katsoi mua edelleen silmiin.

- Halut saa nyt vähän odottaa, Eero sanoi iloisesti. -Katso mitä mä löysin.

Viimein Smiley irrotti katseensa musta ja katsoi Eeron kädessä olevaa suurta valkoista kissaa, jonka kaulassa oli punainen huivi ja päässä keikkui punainen hattu. Pehmokatti hymyili lapsekkaasti, täydellisen tietämättömänä siitä millaisessa sängyssä joutuisi nukkumaan. Tai ei sentään, ei Eero sitä itselleen voinut hankkia. Niin outoja kuin ne jätkät olivatkin, ei ne voineet ostaa sitä itselleen. Lasten risteilymaskotissa meni raja.

- Kiva, Smiley sanoi ja hymyili vähän.

- Tosi iso, Eero ihaili ja kiinnitti huomionsa muhun. - Mä kerään Ville Viikinkejä.

- Ai, sanoin heikosti. - Mä keräsin joskus postimerkkejä.

- Missä ne nyt on?

- En mä tiedä.

- Niinpä. Ei postimerkeillä tee mitään, Ville Viikingit on käytännöllisiä. Mulla on reppuja ja penaaleja ja kännykkälaukkujakin. Ja lapset voi periä ne, ei ne halua mitään postimerkkejä. Näistä kissoista on enemmän iloa kuin muista keräilykohteista, Eero esitelmöi itsevarmana. Se oli selvästi pitänyt saman esitelmän joskus aiemminkin. Ja mitä lapsia se kuvitteli edes hankkivansa? Ihme jätkä. Ostin joka tapauksessa Ville Viikingin puuhakirjan.

----------

- Tanssi!

- En mä osaa.

Miia risti kätensä ja katsoi muhun suu mutrussa.

- Sitten mä tanssin Eeron kanssa.

- No tanssi.

Miia ei luovuttanut. Se vilkuili valojen, musiikin ja ihmisten täyttämässä discossa jotakin, jolla kostaa.

- Mä tanssin ton kanssa, se sanoi päättäväisesti ja osoitti tiskin luona istuvaa vaaleaa jätkää. Saksalainen. Asuin pienenä Saksassa, tunnistan ne kilometrin päähän.

- Siitä vaan.

Miia lähti nokka pystyssä germaanin luo ja pyysi sitä tanssimaan. Saku lähti. Tietenkin lähti, ei kai se nyt sokea ollut. Silmälasit ja kaikkea. Miia katsoi jätkän olan yli haastavasti painautun kundia vasten, ja mä vilkutin tyttöystävälleni hyväntahtoisesti. Aloin olla aika hyvässä nosteessa. Kumosin Eeron ja Smileyn kanssa drinkkejä tasaiseen tahtiin ja juteltiin siinä kaikenlaista. Smileyn flirtti oli edelleen voimassa. Mä en ahdistunut siitä enää niin paljon, varsinkaan kun Eero ja Miia eivät korvaansa lotkauttaneet. Miia ei ole koskaan ollut mustasukkainen enkä ole ollut mäkään, eihän mua silloinkaan vaivannut että se tanssi jonkun komean saksalaisen kanssa. Se on mun mielestäni tosi iso luottamuksen osoitus ettei meitä häiritse sellaiset jutut. Mutta kuitenkin, palataan asiaan. Miia luovutti kostosuunnitelmansa suhteen ja kiukutteli vielä hetken, mutta promillet lisääntyivät lisääntymistään ja kohta oli tunnelma kunnolla katossa. Smiley siirtyi Eeron syliin ja mä näin, miten ne hieroivat pienesti kehojaan toisiaan vasten, vaikka yritinkin olla katsomatta. Ei siksi että mua olisi inhottanut, vaan siksi että Smiley tuijotti taas mua. Hyväilin Miian reittä pöydän alla ja se flirttaili eleillään. Mä aloin siinä jotenkin tajuamaan sen, että ne jätkät oikeasti nussisivat samassa hytissä. Tai no, Smiley oli melko selkeästi ilmaissut haluavansa seksiä mun kanssa, mutta joku raja jossakin. Enkä mä halunnut nussia jätkän kanssa. Ilmoitin meneväni vessaan. Smileykin ilmoitti menevänsä vessaan. Joten me lähdettiin kahdestaan. Taas.

- Mä oon niin humalassa, Smiley mutisi ja hoiperteli tyhjään vessaan. - Ja panettaa vitusti.

En vastannut sille vaan ryhdyin asioilleni. Me kustiin siinä vierekkäin ja Smiley nojasi otsallaan seinään. Sillä oli silmät kiinni, ja mun oli aivan pakko, yksinkertaisesti pakko katsoa sen munaa. Se oikeastaan ajoi mut siihen, ja mukana oli myös kännistä uteliaisuutta, joten mä katsoin. No, sen kulli oli löysänä ihan tavallinen. Tavallisiahan ne kaikki on, loppujen lopuksi. Samanlaisia mutta silti jotenkin erilaisia. Mä mietiskelin kuinka iso Smileylla olisi stondiksessa, ja sitten mä tajusin mitä ajattelin. Jumalauta, Sami. Herää jo.

- Sä olet hei tosi söpö jätkä, Smiley sanoi saatuaan sepaluksensa taas kiinni. - Vitun söpö.

Mä jähmetyin ja Smiley tuli lähemmäs. Se vilkaisi vessan ovelle ja tuuppasi mut sitten koppiin, tuli perässä ja lukitsi oven. Mä olin ihan hukassa. Mä olin suoraan sanoen vain totaalisen pihalla. Mä olin kännissä, hämmentynyt ja vähän utelias, siinä vaiheessa mä annoin sen lukita oven enemmänkin kiinnostuksesta kuin kiihottumisesta. Mä en ollut koskaan tehnyt jätkän kanssa mitään. Mä luulin tavallaan nukkuvani, en mä ajatellut että mitään loppujen lopuksi tapahtuu. Me oltiin hetki kopissa ja katseltiin vaan toisiamme. Smiley oli mua jonkin verran lyhyempi, ei mikään pätkä kuitenkaan. Se oli silloinkin niin kaunis jätkä. Mä tuijotin sen upeita huulia, ja sen keho painautui mun kehooni. Annoin sen tehdä niin koska se tuntui ihan hyvältä, lämpimältä.

- Oletsä ikinä suudellut jätkää, Smiley henkäisi kasvojani vasten. Sen hengitys oli sekoitus viinaa

ja jotakin muuta, jotakin poikamaista. Se ei ollut pehmeää, herkkää eikä huulipunamaista niin kuin tyttöjen hengitys. Se oli raskaampaa ja suolaisempaa, kiihottuneempaa ja todellisempaa. Se oli enemmän läsnä.

- En oo, sanoin ja vilkaisin ovea. - Enkä mä halua.

- Aha.

Ennen kuin mä ehdin tehdä mitään, Smiley painautui mua vasten ja suuteli mua ihan eri tavalla kuin Miia tai kukaan muukaan tyttö. Vaativammin. Poika maistui drinkeiltä, yöltä, humalalta ja mieheltä. Samalta kuin sen hengitys tuoksui. Mä olin yhtäkkiä ihan ekstaasissa. Mä en ollut koskaan kelannut että se olisi sellaista, mä olin luullut että jätkien suutelu on aina jotenkin puoliksi vitsi. Se tuntuikin ihan aidolta. Smiley kietoi kätensä mun kaulaan ja inahti kun työnsin kieleni hitaasti sen suuhun. Se oli tosi omituista ja tosi upeaa, se, että mä sain sen inahtamaan. Mulla alkoi seistä, joka oli vielä omituisempaa ja upeampaa.

- Saanks mä imeä sua, Smiley kuiskasi. Stop. Aivot jäätyi. Mä säikähdin niin paljon, että muutkin hälytyskellot alkoivat soida. Mä työnsin Smileyn pois.

- Et. Mä seurustelen.

- Niin mäkin. Ihan sama, ei niitä haittaa.

- No ei vittu varmaan haittaa niin.

Smiley yritti taas suudella mua, mutta mä tönäisin sen pois ja pakenin kopista vessaan ja vessasta käytävään. Selviydyttyäni tilanteesta törmäsin Eeroon ja Miiaan.

- Me mennään hyttiin jatkoille, siellä on niin paljon halvempaa, Miia selitti ja otti Eerosta tukea. - Missä Smiley on?

- Tuolla se on...

Smiley marssi vessasta vitun masentuneen näköisenä. Hävetti tosi paljon, varsinkin kun Eero kyseli siltä huolestuneena että mikä oli hätänä. Mutta enhän mä voinut sanoa että juu, Smiley olisi halunnut ottaa suihin mutta kielsin, anteeksi, ei ollut tarkoitus. Smiley vain valitteli jotakin liiasta alkoholista. No, lähdettiin siinä sitten porukalla yhteiseen hyttiimme, siihen johon siis ihan sattumalta osuimme. Kyllä oli kumma juttu, mutta kerrankos sitä.

----------

Ja kuinkas sitten kävikään?