Simppi

Olin juuri päässyt erääseen lehteen kesätoimittajaksi, kun toimituspäällikkö lähetti minut Eduskuntaan homokeskustelua seuraamaan. Istuin aikani lehdistölehtereillä, kunnes vaivuin sameaan horrokseen. Minut herätti vasta tulikivenkatkuinen puhe. Keski-ikäinen mieskansanedustaja siellä vaahtosi, kuinka homoseksuaalisuus on perkeleestä ja sietäisi jokaisen painua syvimpään syöveriin paistumaan.

Mieleenpainuvaa oli tuon mieshenkilön katse. Hän tsiigaili koko ajan minuun päin niin, että välillä hän sekoili sanoissaan ja joutui hakemaan vauhtia edessä olevista papereistaan. Siellä on varmaan yksi kunnon heteroelämäntavan kannattaja, oletan hänen otaksuneen!

Sitten tuli taukoa, ja parilain puolustajat astuivat remmiin. Minua alkoi taas nukuttaa, ja poistuin lehtereiltä kahvia etsimään. Eduskunnan kahvilaan ei olekaan tavallisella kansalaisella pääsyä, mutta toimittajilla oli oikeus joskus saapua kahvila-aulaan edustajia haastattelemaan. Koska minulla oli pressikortti, suunnistin sinne päin: ehkä löytäisin jonkun näennäishaastateltavan. Ja kuinka ollakaan, tuo sama edustaja, joka juuri äsken oli pauhannut puhujapöntössä, tuli minua vastaan kahvilan ovella. Pyysin häneltä haastattelua.

Hän ehdotti, että menisimme hänen työhuoneeseensa keskustelmaan yksityiskohtaisemmin, olihan asia kovin arkaluonteinen. Menimme edustajan huoneeseen ja ovi pamahti perässämme kiinni.

Hämmästykseni oli suuri, kun kansanedustaja ottikin pukunsa housuista suuren kyrvän ja alkoi runkata sitä edessäni. Olen kaivannut jo pitkään paineenpoistoa, sanoi hän ja painoi minut polvilleni eteensä. Minä alistuin, olenhan vain tavallinen kansalainen enkä ole muistanut viime aikoina edes äänestää.

Edustaja työnsi kyrpänsä suuhuni ja minä otin sitä vastaan niin paljon kuin pystyin. Olen suhteellisen pienikokoinen kesätoimittaja, enkä voinut vastustella isäntäni käskyä. En todellakaan muista, mitä poliittista ryhmää hän edusti - jostain keskikohdalta salia hänen välihuutonsa olivat kuuluneet - olisiko ollut keskustalainen, kristillinen tai joku perussuomalainen? En muista. Merkityksetöntä se yhtä kaikki olikin, hänen kyrpänsä täytti tietoisuuteni.

Aaaarrgghh, voihkaisi hän, ja spermatulvahdus täytti suuni. Syljeskelin sitä mälliä pois vielä huoneesta poistuttuani ja huuhdoin suuni runsaalla vedellä yleisessä vessassa. Olipa kokemus.

Sitten menin takaisin Eduskunnan lehtereille yleiskeskustelua seuraamaan. Hetken kuluttua tuo suuri komea mies saapui istuntosaliin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän aloitti jälleen tulikivenkatkuisen julistuksensa: "Homot ja avionrikkojat ovat perkeleestä ja parilailta on vedettävä lopullisesti ovi kiinni..."

Olin nukahtaa välittömästi - ehkä raukean oloni tähden - kunnes kolautin pääni lehdistöaition pöytään ja heräsin.