Seinänaapuri on minun

Minulla oli piinaava kullinhimo. En ollut uskaltanut tyydyttää himoani kahteen vuoteen. Olin joutunut lähelle paljastumista, ja pelästynyt. Laitoin nettiin jatkuvasti ilmoituksia, rohkenematta viedä asiaa loppuun asti. Eräs vanha tuttava olisi saattanut antaa uudestaan, mutta en kehdannut pyytää. Näin unia kulleista, runkkasin niiden kuvia katsellen, ajattelin niitä päivittäin, minulle olisi kelvannut pienikin, olisin imenyt sitä ja ottanut pyllyyni - jos vain olisin voinut tehdä sen tuntemattomana.

Viime syyskuussa seinänaapurikseni puutalon yläkertaan muutti uusi asukas. Pariin viikkoon en nähnyt hänestä edes vilausta (kuten en yleensä paljoa näe alakerrankaan asukkaita; käymme töissä eri aikoina, ja minä viihdyn avioeron jälkeen omissa oloissani), kuulin vain hänen liikkuvan omalla puolellaan. Mutta eräänä lauantaina lokakuussa naapuri koputti oveeni. Hän oli minua nuorempi ja pidempi mies, ja hänellä oli huomattavan iso pää, sekä tuuhea parta. Voisinko kantaa hänen postinsa loman ajan yläkerran eteiseen, hän pyysi. Hän vaikutti sivistyneeltä. Lähti Kanarialle.

Viikon kuluttua hän palasi. Oli jälleen lauantai-ilta. Hän toi minulle viinipullon. Seisoessaan ovellani hän katsoi minua kiinteästi, lähes tungettelevasti, muistan ihmetelleeni sitä. Kiitin ja sanoin etten juo. Olin kuitenkin otettu hänen huomaavaisuudestaan. Pyysin hänet sisään, kohteliaisuudesta, hetkeksi. Naapuri istui pikku asuntoni sohvalle yllään sininen villapaita ja ruskeat samettihousut, pahoitteli että oli tuonut vääränlaisen lahjan ja kysyi, miten muulla tavalla voisi kiittää postinsa talteen ottamisesta. Antamalla kullia, ajattelin heti, mutta en ikimaailmassa olisi sanonut sitä ääneen. Hän oli miellyttävän tuntuinen suhteettoman suurine päineenkin, jotenkin akateeminen, ja mieleeni tuli korreloikohan pään koko sukupuolielinten kokoon. Sanoin etten tarvitse mitään. En ole ihan varma, tulinko tahattomasti vilkaisseeksi hänen haaroihinsa kun istuin hänen vierellään sohvalla. Ajattelin että lähtisi jo, kun ei kumminkaan ymmärrä antaa.

- Kai nyt jotain sentään, hän sanoi aika tuttavallisesti, ja laski kätensä reidelleni.

- Mitäs tämä on, sanoin kärkevästi. Onneksi hän oli uskossa luja: hän puristi vähän, tarttui rauhallisesti vasempaan, häntä lähempänä olevaan käteeni, ja painoi sen haaroihinsa. Se oli menoa sitten. En missään nimessä olisi nostanut kättäni pois, en vaikka palohälytin olisi puhjennut piipittämään.

- Mä olen muuten Kauko, naapurini sanoi. - Terveisiä Jormalta.

Silloin tajusin. Jorma oli se vanha tuttava, jolta en kehdannut pyytää uusintaa. Oli turha enää esittää mitään. Taipumuksestani tietoinen suostuvainen kulli oli jo melkein kädessäni. Ja se taisi olla isompi kuin Jormalla.

Aloin hieroa naapurini vehkeitä housujen päältä antamatta minkäänlaisten ajatusten tulla väliin häiritsemään. Kaiken varalta istuin suorana, katse suunnattuna eteenpäin, ja vain käteni työskenteli. Olin niin ällistynyt hyvästä tuuristani että minua huimasi vähän. Oliko tämä tottakaan? En uskaltanut katsoa vierastani silmiin, pelkäsin että hän haihtuisi. Muhkura hänen housuissaan alkoi kasvaa. Hän puristeli reittäni kannustavasti.

- Mä voin kiittää sua näin, hän sanoi.

- Jos haluat, sanoin. Kohautin olkapäitäni.

- Etkö sä muka halua?

Olisin vielä voinut tyriä koko homman esittämällä ”parantunutta” - ja sitten jälleen kitunut puutteessani.

- Haluan, sanoin ääni vavisten. - Paljon.

Avasin hänen vetoketjunsa ja vyönsä. Sydämeni jyskyi varmaan sataaviittäkymmentä. Kuola tulvi suussa. Naapuri työnsi samettihousunsa polviin, ja kalsarinsa.

Paksu makkara oli ensimmäinen ajatus mikä kullinnälkäiseen mieleeni tuli. Elin lepäsi puoliturvonneena kuin tarjottimella karvaisten pulleiden pussien päällä niitä vaaleampana, työntyi muutaman sentin niiden yli. Esinahka peitti terskan, mutta sen muodot näkyivät selvästi ihon alta: se oli vartta paksumpi, melkein yhtä leveä kuin pitkäkin. Sen kärki pilkisti tupesta ja siinä oli sentin pituinen vako jonka keskipaikkeilla piileksi kiinnipuristunut siemenjohtimen aukko. Kulli leveni tyvipäästään jyrkästi, kadoten tummaan kiharaiseen häpykarvoitukseen. Rusketusrajat kulkivat navan alapuolella ja reisien poikki viistosti. Tummaa ruskeaa vasten alavatsa näytti vitivalkoiselta. Nivuset olivat ilkeän näppyläiset - mutta kohta minä tarttuisin turpeaan mulkkuun, silloin finnit unohtuisivat.

- Ota kiinni, Kauko maanitteli. - Jos sä haluat sitä, tartu siihen.

Hän sävähti kun aloin puristella hellästi lämpöisiä sukupuolielimiä. Ne eivät ilokseni mahtuneet kokonaan kouraani, vaan pursuivat yli sormieni välistä. Minulla oli vaikeuksia hengittää normaalisti, estää sylkeä tippumasta pitkin suupieliä. Käteni oli alussa ollut kylmä, nyt se oli kuuma. Silmäni olivat pudota kaiken sen runsauden ja ihanuuden edessä. Halusin jo suudella ja imeä, mutta en tahtonut lakata pitelemästä, en myöskään halunnut viedä kaikkea liian äkkiä loppuun.

Vähitellen kalu jäykistyi. Kivekset kohosivat kiinteäksi pussiksi. Kun puristin paksun varren kouraani, sen pää jäi näkyville peukaloni ja etusormeni välistä muutaman sentin. Terska pysyi yhä lähes kokonaan esinahan alla vaikka sen kantovarsi oli täydessä mitassa. Sivelin uurteisia kiveksiä: kalun raskas varsi sojotti kämmenselkäni päällä; sivelin kiveksiä toiselta puolelta, ja kalun samettinen iho hyväili rannettani. Hieroin sormenpäilläni välilihaa hellin pyörivin liikkein. Kohottelin pusseja karvoista nostaen, ja Kauko hätkähti. Rapsuttelin reppuja tyynnyttäen. Silloin siemenjohtimen pää raottui vähän, oli kuin nukkuneen silmä olisi avautunut, ja sieltä pusertui esiin kirkas pisara kuin kyynel, ehkä ilon kyynel, kun kulli oli päässyt niin antaumuksella askaroiviin käsiin.

Kaikki tapahtui hartaan hiljaisuuden vallitessa. Ihailun ja nautinnon täyteinen tutustumisvaihe kesti varmaan puoli tuntia.

- Sulla on mahtava vehje, sanoin lopulta.

- Keskikokoinen, Kauko sanoi. Hän oli kiihottunut ja puhui siksi nopeasti, supattavasti.

- On tämä tavallista paksumpi.

- Okei, Kauko sanoi.

- Tulitko sä tarkoituksella tätä varten?

- Tulin. Hetken mielijohteesta.

Elämä tarjoaa parhaat palat usein yllättäen.

- Hyvä kun tulit.

- Niin oli, ehdottomasti.

Puristin häntä kullista, antaen tunnustusta. Se vuoti yhä enemmän. Korviani kuumotti. Kikkelini kutisi housuissa. Sisälläni kyti tulipalo.

Voihkaisin äkillisestä riemusta: eipä tullut tämä hyvä käteeni kello kaulassa. Sivelin etusormellani kyrvän muhkuraista pintaa. Se oli pakahtumaisillaan kovasta sisäisestä paineesta. Pyöritin sormenpäätä esinahan aukolla, sen alaosa oli kiimalimasta märkä ja liukas. Terska näkyi yhä vain muutaman millin verran, hyväilin limaisella sormenpäällä sen kärkeä, ja siemenjohtimen pää ympäristöineen oli kuin pikkuinen vittu, siinä näytti olevan jopa ikään kuin pienet ulkoiset häpyhuulet.

- Ouboi, Kauko sanoi.

- Tekeekö hyvää?

- Tekee.

Hän nojautui sohvalla taaksepäin ja sulki silmänsä:

- Sä saat tehdä mitä haluat.

- Niin mä aionkin. Mä haluan irstaasti homoilla sun kalun kanssa.

- Tee se, hän huohotti.

Otin kullin peukaloni ja etusormeni väliin aivan ihon alta piirtyvän terskan tyvestä, ja puristin. Punaista päätä työntyi puoli senttiä ulos esinahan aukosta.

- Ouboi! Kauko puuskahti. Hänenkin hengityksensä oli muuttunut epätasaiseksi. Hän suorastaan haukkoi välillä henkeä.

Minun teki mieleni paljastaa koko mahtava kluntti, vetää tuppi pois sen päältä, että voisin ihailla ja hyväillä alastonta terskaa. Mutta säästelin vielä sitä hetkeä. Puristelin välillä kullia aivan sen litteästä leveästä tyvestä. Huomasin, etteivät sormeni yltäneet sen ympäri, ja peräaukkoni alkoi ihan itsekseen supistella. Hivelin kyrpää kämmenselällä kuin lapsen poskea. Tiesin mihin tahtoisin sen lopulta.

- Multa tulee pian, Kauko sanoi. Silloin pidin tauon. Nautin vain silmilläni. Laskin pääni Kaukon syliin ja tarkastelin kalun yläpintaa. Varsi oli vasemmalle käyrä. Se näytti hyökkäävältä, valloitushaluiselta. Ohut verisuoni kulki siksakkia tyvestä kohti esinahan alta piirtyvää terskan helttaa. Esinahka puristui terskan päälle kuin tiukka nahkahansikas. Kaikki näkyi selvästi sen alta.

Nousin ylös vatsan päältä ja kokeilin taivuttaa kullia alaspäin kohti Kaukon polvia. Varsi antoi periksi vain sentin pari. Se sojotti kuin rautatanko. Kivekset pullistelivat varren alla keskeltä vaolle painuneessa tennispallon kokoisessa pussissaan. Ne näyttivät takamukselta, tai kahdelta vierekkäin asetetulta istuinpallilta. Halusin mennä pidemmälle. Pelkäsin räjähtäväni, ellen pian suutelisi kyrpää. Kuvittelin itseni istumassa sen päälle. Saisin järeän herkun sisääni. Soisiko elämä tosiaan sen riemun minulle? Ajatus oli tehdä hulluksi.

Äkkiä Kauko ojensi kätensä ja vetäisi terskansa esiin. Tuijotin suu auki, silmät tapilla unelmieni kohdetta. Se oli ehdottomasti isoin mitä olin ikinä nähnyt. Se kiilteli tummanpunaisena. Se odotti minua. Hengitykseni alkoi vavahdella. Voihkaisin monta kertaa. Kaikkialla kehossani kihisi halu.

- Ota suuhun, Kauko sanoi huohottaen. - Ime jo ihmeessä sitä, hyvä ihminen.

Hän tiesi, että halusin sitä, kuulin sen äänestä, joka oli kannustava, ei pyytävä.

Menin polvilleni hänen jalkojensa väliin.

- Ei kai sulta heti tule?

- Ei, Kauko sanoi.

Aistin nenänpäässäni hänen vehkeistään huokuvan lämmön. Terskassa tuoksui saippualta. Sen reunassa oli pieniä nystyröitä. Sen pinnassa oli himmeitä tummemman punaisia pikkuisia näppylöitä, kuin miniverenpurkauksia, ja hiuksenohuita uurteita.

- Ota vaan, Kauko sanoi ja tyrkytti kädellään kullia.

Esinahassa oli pari pattia. Se oli poimuinen ja vaaleampi kuin muu kullin iho. Myös siinä sekä jänteessä oli pieniä nystyröitä.

- Ota jo, helvetti vieköön, Kauko sanoi.

Terska oli kuin ekstrasuuri konvehti: jos imisin riittävän kauan, suklaa- ja sokerikuori sulaisi, ja likööri tirskahtaisi suuhuni.

- Ime sitä, Kauko pyysi, - ei multa heti tule.

Hän irrotti kalustaan antaakseen minulle tilaa toimia. Esinahka alkoi pikku hiljaa liukua takaisin upean terskan päälle.

Suuni oli odottanut terskan kohtaamista kaksi vuotta. Ja nyt se tapahtuisi… Nyt. Nuolaisin huuleni liukkaiksi, lähestyin. Silmissä sumeni. Olin pyörtyä siihen paikkaan pelkästä helpotuksesta ja ilosta. Annoin pitkän suudelman terskaan vaikka se oli ehtinyt jo piiloon esinahan alle. Kauko henkäisi syvään, ei sentään purkautunut, mutta lukitsi kylkeni polviensa väliin. Onnen tunne vyöryi sisääni. Nojasin käsilläni Kaukon reisiin ja aloin määrätietoisesti ja häpeämättä nuolla hänen vehkeitään kaikkialta. Vaikka katto romahtaisi, taikka alakerran naapuri repäisisi oveni auki, minä jatkaisin hartaana peniksen palvontaa. Oma kaluni jökötti housuissa lähellä täyttymystä. Kauko puuskutti kuin maastojuoksija. Ajatus hankaloituvista naapuruussuhteista käväisi mielessäni, mutta sitten keskityin päättäväisesti pelkästään nauttimaan.

Vaeltelin huulillani karheilla repuilla, jykevällä kalun varrella, joka puolella, tutustuin kaikkeen tarkasti. Koko ajan tunsin tekeväni syntiä. Mutta tein sitä halulla. Vehkeet olivat saippuanpuhtaat ja niin täydessä tämmingissä kuin olla voi, niissä oli paljon munaa. Kyrpä oli niin uljas ja luja, että olisin voinut vaikka kumartaa sitä toteemina kotialttarilla, jos minulla olisi ollut sellainen.

Lopulta tohdin vetää esinahankin alas ja paljastaa taas kuningasherkun. Ihailevan kuolaavan tuokion jälkeen aloin pussailla ja nuolla jättikokoista herkkumutteria, joka vuoti runsaasti.

- Ouboi, ouboi, Kauko henkäili. Ja minä ajattelin ihan samaa.

- Et kai sä tule, kysyin.

- En. En.

Tungin terskan suuhuni. Se mahtui sentään kun avasin kitani ihan ammolleen. Pidin esinahan alhaalla huulillani puristaen. Tunsin kielelläni terskan nystyrät ja jänteen uurteet. Olin suorittamassa lähes pyhää toimitusta: antamassa terskalle kastetta suullani.

- Ouboi-ouboi, Kauko sanoi ja alkoi työnnellä.

Vetäydyin irti.

- Et kai sä tule vielä?

Halusin istua kullin päälle ihan kohta, halusin sitä kuollakseni. Halusin kysyä Kaukolta lupaa siihen ja seivästää sitten itseni irstaasti ja raa’asti ja hekumallisesti, naida kyrpää perseelläni kuin huora ja antaa sille orgasmin - ja itselleni samalla.

- Ethän sä vielä tule?

- En tule, Kauko sanoi epäilyttävän viattomalla naamalla.

Ahdoin terskan uudestaan suuhuni - otin poskeeni sen suloisen, sileän ja kuuman. Siirsin sen kitalakeni alle, sylkeä juoksevan kieleni päälle, ja imin. Ja Kauko oli vähän aikaa paikallaan. Sitten hän alkoi taas työnnellä.

- Ouboiouboi! hän sanoi. Äkkiä hän tuuppasi niin syvään, että yökkäsin. Ja suuhuni tulvi lämmintä paksua spermaa. Annoin sen valua kalun vartta pitkin häpykarvoille ja kiveksille.

Iloni oli jäänyt lyhyeksi. Pettyneenä totesin, etten voisikaan istua kyrvän päälle. Olisin niin kovasti tahtonut antaa sen panna itseäni ja siementää minut.

Turhautuneena ja yhä himoissani aloin nuolla ja niellä siemennestettä kullin varresta ja pusseista ja häpykarvoista. Tein tuota vähän vastenmielistä hommaa saadakseni jonkinlaisen pysyvän muiston. Elimistöni sulattaisi sperman ravinnoksi, siitä tulisi osa minua. Kauko oli rojahtanut lähes makuuasentoon sohvan selkänojaa vasten, eikä ottanut eleelläkään kantaa puuhiini. Hänen kalunsa vetäytyi tuppeensa ja veltostui. Luopumisen tunnelmissa aloin jo miettiä tulevaa häpeää ja vaivautuneisuutta, kun jälkeenpäin näkisin seinänaapurini, joka oli ilmeisesti vain käyttänyt minua hyväkseen… Entä alakerran naapurit, aavistelivatko he jo jotain?

Siinä kulli oli, levossa, puhtaaksi nuoltuna. Se oli tietysti tyytyväinen. Se näytti jotenkin persoonattomalta nyt. Ei se välittänyt vaikken minä ollut saanut kaikkea mitä toivoin. Olihan se itse saanut haluamansa. Sille oli tärkeintä vain se itse. Itsekäs mulkku. Saisi jo lähteä…

Nousin seisomaan. Huomasin taas ne finnit, iljettävät finnit Kaukon reisillä.

- Joko sä lopetit? hän kysyi.

Katsoin häntä epäuskoisena.

- Pitäiskö vielä varpaanvälitkin nuolla? tiedustelin ivallisesti.

Kauko kurtisti kulmiaan. Sitten hän naurahti.

- No jos sä vähän aikaa nuolet isovarpaiden väliä, siinä vartin päästä, niin saat sovitella namia pyllyreikääs. Siitähän sä tykkäät?

- Ai Jorma kertoi, vai?

- Kai sä perääs haluat? Sä olit kuulemma ihan villinä siihen.

Katsoin hänen kulliaan. Toivo virisi.

- Vartin päästä vai?

Nuolaisin huuliani.

- Täytyyhän sun palkinto saada.

Hänellä oli siniset silmät. Hän katsoi minua huvittuneena ja anteliaana. Partajeesus. Aurinko nousi jälleen taivaalleni.

- Se olis upeaa, sanoin.

Eikä Kaukon vehje äkkiä näyttänytkään enää persoonattomalta, vaan ilmeikkäältä hyväntekijältä, joka halusi tyydyttää tarpeeni. Suurlahjoittaja vain vähän lepäsi, ennen kuin tekisi lahjoituksen kohteelleen, nimittäin anukselleni.

Keitin meille kahvit. Kauko riisui housunsa kokonaan. Hipelöin hänen raskaita vehkeitään kahvia juodessamme. Tunsin hänen kulliaan kohtaan hellyyttä ja odotin suu messingillä mitä kohta tapahtuisi.

- Hae rasva valmiiksi, Kauko sanoi.

- Kiitos! sanoin ja kipaisin vessasta vaseliinipurkin. Kauko runkkasi. Kalu oli puolijäykkä. Aloin auttaa suullani nostatuksessa. Paksu mulkku, jota imin, oli jo varmasti luvattu perääni. Ihan itkuksi meinasi pistää.

- No niin, Kauko sanoi hyväntahtoisesti. Kulli jökötti valmiina astumaan.

- Mä istun sen päälle, jooko?

- Se on kiitoslahja, sä saat vastaanottaa sen niin kuin haluat.

Hän oli todella fiksu ja sivistynyt mies. Ja kiltti. Hän halusi antaa. Hänellä oli aika paljon suurempi kuin Jormalla. Jorman kalu oli tuntunut peppureiässä suloisen paksulta, miltä tämä sitten tuntuisi, vielä paremmalta tietenkin. Käännyin selin Kaukon reisien väliin, pudotin housuni nilkkoihin, voitelin takanani odottavan kyrvän ja reikäni, ja aloin laskeutua alas.

Kalu tökkäsi kannikkaani. Olin tahallani ohjaamatta sitä kädellä, tahdoin pyydystää sen pelkällä kaipaavalla peräreiälläni, se seisoi niin vankasti että onnistuisin varmaan. Parin yrityksen jälkeen pehmeänkova terska osui keskelle peräaukkoani. Kullin varsi ei taipunut eikä antanut yhtään periksi. Terskan sileys ja lämpö puristui suolenpäätäni vasten ja levitti sitä. Huokaisten istuin alemmas ja annoin peniksen soljua yhdellä liikkeellä kokonaan sisääni. Oli pakko irvistää kivusta, vaikka olin toki antanut aukkoni maistaa dildoja menneiden kahden vuoden aikana. Rentoutin itseni, istuin kyrvän lävistämänä ja odotin. Kipu meni ohi. Tuntui hyvin tiukalta. Pian tuntui enää vain kyrvän lumoava lämpö, sen läsnäolo suolessani kaikessa irstaassa kyrpämäisyydessään. Ja se teki totisen hyvää. Tuntui ahneelta istua naitavana, ja rivolta. Puristelin paksua vartta peräaukon lihaksilla. Sitten aloin keinuttaa itseäni. Herkkumutteri jyysti eturauhastani, aiheuttaen väristyksiä.

Levitin jalkani, nojasin käsilläni Kaukon polviin ja aloin hajareisin ratsastaa hänellä. Kulli tuuppasi minua tuhannesti, annoin sille persettä tuhat kertaa, ja se piti siitä, se oli raudanjäykkä koko ajan. Kauko työnteli minua vastaan päästäkseen vielä vähän syvempään. Lopulta naimme kuin kaksi synkronoitua koneen osaa, naimme hengästyneinä tasatahtiin, kuljimme kohti kliimaksia hiljalleen kiihtyvällä tempolla. Mieleeni tuli lastenlaulu: ”Ihanaa, ihanaa, hepo ratsastaa.” Ja takaani kuului ”ouboi, ouboi”, ja minä sanoin ”hyvää” ja ”oih, oih”, en välittänyt mitä sanoin, annoin tulla vain. Ja vaikka oma heppini oli veltto peräaukossa tuntuvan paineen takia, se vuoti hurjasti repuilleni ja sohvalle ja reisilleni, oikein limarihmoja lenteli siitä, ja niitä osui varmaan Kaukonkin reisille ja repuille.

Ojennuin taaksepäin, otin tukea Kaukon lanteista ja hänkin piti minua lanteista, ja annoimme mennä aiempaa rajummin, yritimme työntää nautinnon kuulan aivoihini asti. En välittänyt yhtään, tulisiko paskaa. Oli niin ihanaa. Suolihuuhtelu oli kyllä jäänyt tekemättä, enhän ollut tiennyt saavani namia. Murehditaan siivoamista sitten jälkeenpäin. Nyt Kauko-ori seivästää tammaansa paksulla suorollaan. Tamma saa parrua kerrakseen. Voi hyvä tavaton tätä riemua! Itken ja nauran. Nai, ori, nai, nai, nai!

- Sä lypsät mut taas! sanoi Kauko äkkiä niin kovalla äänellä, että tiesin sen kuuluvan lattian läpi naapuriin. Hän rutisti minut lujasti syliinsä. Tunsin miten hän sai siemensyöksyn suoleeni.

Lepäsimme sylikkäin. Se oli aika epämiehekästä. En jaksanut siirtyä pois. Aika tuntui pysähtyneen. Siihen mahtui vain lievä huoli: kuulikohan naapuri.

Nousin ja aloin vetää housuja jalkaani. Silloin vahvat kädet tarttuivat takaapäin lanteisiini. Kauko pyöräytti minut ympäri, veti polvilleen eteensä sohvalle, ja ennen kuin ehdin tajuta mistä oli kysymys, hän alkoi imeä kaluani. Hän imi ja imi ja puristeli pakaroitani vaikka minä vastustelin, sillä häpesin pientä piliäni, en uskonut sen voivan tuottaa nautintoa kenellekään. Mutta kun olin aikani vastustellut, en enää voinut vastustella koska kullia alkoi kihelmöidä, se oli vastustellessani jäykistynyt, ja sitten - voi sanoa: alta aikayksikön - minulta lähti matkaan pitkä ihana laaki Kaukon nieluun; hän oli ottanut minut kokonaan suuhunsa.

Lepäsimme sohvalla vierekkäin.

- Ei sun enää tartte postia kantaa saadakses tätä, Kauko sanoi ja viittasi ruskeatahraiseen kulliinsa. Hänen reitensä ja ikävä kyllä myös sohva olivat tuhriutuneet ulosteeseeni. Hän suhtautui asiaan luontevasti: sattuuhan sitä, ja meni suihkuun. Hän on muuten dosentti, ja tehtaassa töissä, liukuhihnalla.

Kolme koputusta on merkkimme. Jos sopii, toinen vastaa samalla lailla. Enää ei tarvitse puutetta kärsiä. Muutaman minuutin kuluttua koputuksista, joskus muutaman sekunnin kuluttua, minulla on kulli suussani. Teemme hekumalliset spermantäyteiset hommamme aina ihan hiljaa, etteivät alakerran naapurit epäilisi mitään.

En ole koko ajan tammana, vaikka se minua eniten miellyttääkin. Joskus minä nain Kaukoa, koska hän sitä haluaa. Hän tykkää ohuesta peniksestä, se tekee kuulemma peräaukossa yhtä makeaa kuin heinänkorsi korvassa. Kun löydän eturauhasen, hänellä alkaa seistä ja minä vetelen naidessani hänen liikkuviaan, kunnes häneltä tulee. Ja sen jälkeen hän ottaa minulta suihin, ellen ole purkautunut hänen suoleensa. Hän ei jätä minua ilman. Olemme 69-asennossa. Rakastan imeä hänen terskaansa myös silloin kun hänellä ei seiso.

Jonain päivänä vielä syön sen ihanan tattispalan.