BTS

Mulle tapahtui pari kuukautta sitten risteilyllä aika helvetin outo juttu. Kaunis avopuolisoni Miia sai yhtäkkiä päähänsä, että nyt lähdetään perjantairisteilylle, ja hyttikin varattiin jo samana iltana. Siinähän se perjantai sitten tuli, ja pian me jo jonoteltiinkin ruuhkaisessa terminaalissa. Miia oli jotenkin innoissaan ja jännittynyt yhtä aikaa. En mä siihen kuitenkaan sen suurempaa huomiota kiinnittänyt, kelasin vaan, että ainahan risteilylle on kiva mennä ja hyvä jos tykkää. Laivassa me etsittiin hyttiä numero 4089 aika saatanan kauan, ja kun se sitten löytyi, se olikin jo varattu. Ovi oli auki ja kaksi ikäistämme parikymppistä kundia avasivat juuri sänkyjä. Meidän sänkyjä siis.

- Sori mutta tää on meidän hytti, sanoin tarpeettoman tylysti, ja Miia vilkaisi mua paheksuvasti. Jätkät vaan tuijottivat. Mäkin tuijotin. Toisella oli tummanruskea, pöyheä tukka ja aika tavalliset kuteet. Se oli tosi skrode jätkä, pitkä ja lihaksikas. Se toinenkin oli tumma, vähän lyhyempi muttei siis todellakaan mikään ruipelo. Sen kireässä, valkoisessa paidassa oli smiley. Teki mieli kysyä, että saatana jätkä kuinka vanha sä oikein olet. Joka tapauksessa aika tavallisen oloisia kundeja olivat, ulkonäöt molemmilla kohdallaan. Niistä näki kuitenkin heti, että ne olivat pari. Ei mitään perusjäppisiä, jotka olivat lähteneet laivalle dokaamaan ja pokaamaan mimmejä. Niistä jotenkin huokui se, huokuuhan se heteroistakin. Eleistä ja katseista ja tavasta, miten ne seisoi ihan lähellä toisiaan säpsähtämättä hipaisuja. No, mikäs siinä, ei mulla mitään homoja vastaan ollut, mutta meidän hytissä ne joka tapauksessa meinasivat koisata ja ties mitä muuta.

- Kyllä tää on meidän hytti, teillä on väärä, pienempi kundi sanoi. Ja jatkoi sängyn avaamista. Ennen kuin ehdin vaatia ahneesti omaani, Miia puuttui peliin.

- Ei kun meillä on 4089, se sanoi ja näytti pienemmälle jätkälle hyttikorttia. Kundi katsoi sitä hetken. Se veti taskustaan oman korttinsa, ja mä näin, että sama numerohan siinä seisoi. 4089.

- Täs on nyt joku sekaannus vaan, tummempi pohti ja jätti sängyn sikseen. - Me mennään kysymään, oottakaa te tässä, se lisäsi kohteliaasti ja pyyhälsi jätkäkaverinsa kanssa pois. Mä ja Miia jäätiin siihen hölmistyneinä seisomaan.

- Palvelu pelaa, sanoin hermot kireällä.

- Älä ämmäile, Miia tiuskaisi ja istahti sängylle. Älä ämmäille. Miia sanoi sen vähintään kerran päivässä. Mutta ihan syystä kai, mulla oli tapana vinkua ja mankua kaikista pikkujutuista, joihin ei yleensä keskity kuin jotkut nyrpeät lesket joilla ei enää ole muuta tekemistä kuin sotkea rappunsa elämää. No, siinä me sitten odoteltiin, ja noin kymmenen minuutin päästä pojat palasivat takaisin.

- Sekaannus. Ja laiva on buukattu täyteen, ihan siis täyteen. Se meinaa, että hytit on täynnä, se isompi jätkä ilmoitti ja ojensi samassa kätensä. - Eero.

Mä en kätellyt vaan tuijotin. Mitä vitun muka buukattu täyteen? Onko jollekin muka joskus käynyt näin?

- Pitääkö meidän siis... jakaa tää hytti? Miia kysyi äimistyneenä samalla kun tarttui Eeron käteen koska mä en sitä tehnyt.

- Siltä näyttää, Eero sanoi ja tarttui väkisin mun käteen käteltyään Miiaa. - Oon tosi pahoillani, me yritettiin, mut ei ne oikeen voi nyt tälle mitään. Ei se mua haittaa, eihän täällä muuta tehdä kuin nukutaan, se sanoi, ja sen sanottuaan se loi muhun aika pitkän katseen. Sitten syntyi kiusaantunut hiljaisuus.

- Mä menen valittamaan, tuskastuin lopulta, mutta Miia tarttui mun hihaan.

- Et mee. Kaikkea sattuu. Kyllä tää tästä, se sanoi ja katsoi mua jotekin vetoavasti silmiin. Helppohan sen oli sanoa kun se sopeutui aina niin helposti kaikkeen. Mua ärsytti jo se, että Miian sisko käytti tahallaan aina eriparisia sukkia. Vilkuilin hetken jätkiä odottaen että nekin raivostuu ja uhkaa piestä paatin omistajan, mutta kun ne vaan seisoi siinä yhtä typerinä kuin latukoneet heinäkuussa, niin mä luovutin ja rojahdin sängylle. Se lyhyt kundi katsoi mua myötätuntoisesti.

- Kyllä me yks risteily pärjätään, se sanoi ja ojensi kätensä. - Smiley.

- Mikä?

- Smiley, se toisti selkeästi ja puristi mun kättä.

Mä tuijotin. Laiva oli ylibuukattu ja jouduin jakamaan hytin jätkän kanssa, jonka nimi oli Smiley. Smiley. Tuijotin sen paidassa hymyilevää naamaa ja päätin olla hiljaa. Ei jaksanut.

- Tämä tässä on Sami. Tai Sampsa, Miia katsoi asiakseen ilmoittaa. Hän katsoi mua sangen kylmällä ala-nyt-jo-aikuinen-mies-käyttäytyä -katseellaan. Seurasi taas kiusaantunut hiljaisuus. Kundit vilkuilivat mua ja Miiaa, joka soi niille anteeksipyytäviä katseita. Mua alkoi itseasiassa jo vähän hävettää. Vitutti vaan se asiakaskohtelu.

- No, me tästä mennään syömään, Eero kajautti hiljaisuuteen ja viittoi "Smileyn" mukaansa. Ne poistuivat vähin äänin kuin peläten, että päättäisin upottaa koko veneen. Kundien mentyä Miia tuuppasi meidän yhteisen vetolaukun sängyn alle, pisti takkinsa naulaan ja tarkisti meikkinsä. Sitten se sanoi, että tulisin ravintolaan kun olisin käsitellyt maailmantuskani, ja sen sanottuaan se pyyhälsi poikien perässä syömään.

Onko teille muka joskus käynyt noin? Että laiva on erehdyksessä ylibuukattu, ja sitten sut ja sun miesystävä tai naisystävä tai vaikka lemmikkiantilooppi on ängetty samaan hyttiin jonkun täysin tuntemattoman miespariskunnan kanssa? No ei tietenkään. Ei mullekaan. Entä onko käynyt niin, että se miesystävä tai naisystävä tai lemmikkiantilooppi on suunnitellut koko jutun? No joo. Se mulle on käynyt.

----------------------------------------

Ja kuinkas sitten kävikään...?