el perro

Mikään ei voisi vähempää kiinnostaa kuin Ruotsin-risteilyt. Kännäämistä, pahoinvoivia, sekoilevia, öykkärimäisiä, etuilevia, röyhkeitä kansalaisia viettämässä vapaa-aikaansa. Ei perhana, pitikö duuniporukan nyt välttämättä taas varata tuollainen reissu. Onneksi sen verran erilaista, että tällä kertaa sinivalkoisissa merkeissä.

To-illan lähtötunnelmissa osa kymmenhenkisestä porukastamme oli jo ottanut kohtuullisesti pohjia - alkoivathan varsinaiset duunikeskustelut vasta pe-aamulla paluumatkalla. Mukana porukassamme pari naista ja loput kohtuullisen ukkoutuneita miehiä. Tiesi kyllä missä jutut liikkuisivat!

Terminaalissa katselin ympärilleni laivaan pääsyä odotellessa, mukaan oli lähtemässä myös hyvin äänekäs nuorten miesten seurue, olisivatkohan polttariporukkaa?

Ruokailu sujui leppoisissa merkeissä. Duunikaverini Jore oli hauska seuramies, sellainen vilkkusilmä ja varsinainen suunpieksijä. Jore oli juuri avioitunut ja vaimo raskaana. Mukava kyllä oli kuunnella tuon vaalean 190 senttisen leukapartaisen ukkomiehen tulevia isäsuunnitelmia, ei siinä mitään. En ollut aiemmin kuullut Joren kyllä noin paljon avautuvankaan. Kun runsas ja pitkä päivällinen oli ohi, päätimme suunnistaa yökerhon suuntaan, missä porukkamme sitten enempivähempi pirstoutuikin. Minulla ei sitä vastaan ollut mitään. Baaritiskillä viereeni huojui tumma nuorimies, kenties hieman yli kaksikymppinen, viiksekäs, hieman parransänkeä kantava pituiseni mies. Hän oli kaatumaisillaan ja sain vaistomaisesti tartuttua hänen käsivarteensa ja kaatuminen pysähtyi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

- Kiitos frendi. Reilu teko, olisi se ollut noloa tässä levittää... Toi mun kaveriporukka ku o saanu mut juotettua kohtuullisen hyvin.

- Ei täs mitää. Sulla jotkut juhlat?

- Joo, mulla 25vee-juhlat, kaverit piffaa tulevalle eläkeläiselle reissun. Ja hauskaa o ollu. Lähettiin jo aamusta Seinäjoelta ja täs sitä nyt sit huojutaan!

- Onneks olkoo sit vaa, kommentoin.

- Kenties mun pitäs mennä hiukan löhöön hyttii ennenku törppöilen ihan v-sti.

- Ei kenties hullumpi ajatus, mut selviäks yksin sinne asti.

- Noo, enköhän, mut voit sä saattaa, jos pelkäät mun puolesta.

Huh, olipa tuo pohjalainen suoran meiningin mies. Ei siinä kyllä ollu mitää seksuaalista sen puolelta, mulla kyllä mielikuvat lensi menne tullen ja näin itseni polvillani tuon tumman nuorenmiehen edessä hamuilemassa sen kyrpää suuhuni.

- Voinhan mä sut viedä hytille, eipä täs kummempaa. Kaadan vaan tän viskin kurkkuuni ensin.

- Siit vaa, pohjanmaan kautta. Mä oon muute Kaarle.

- ja mä vaan Perro.

- Mikä? Perro?

- Joo, frendit risti joskus nuoruudessa, olin kuulemma sellanen uskollinen seuralainen, joka käyttäyty kuin seurakoira konsanaan.

- Jaa. Ku taputtaa, nii nuolet kiitokseks.

- Heh, kenties. Ja punastuin tapojeni mukaisesti. Punoitus ei kyl ole ujoutta, muuten vaan sellainen synnynnäinen reaktio.

Viski alas ja menoks. Mun ei tarvinnu ottaa Kaarlea käsikynkkään, koska se tuki ittensä ottamalla mun hartiasta kii ja sit letka liikku. Sillä oli tukeva käsiote, melkeinpä liiankin tiukka. Pidin siitä. Sydän löi toistasataa ja tunsin miten kikkelini ryhdistäytyi ja ensimmäiset kiimalimatipat kostuttivat joka askeleella kalsareitani. Tää oli varma keissi. Päätin.

Pääsimme 7-kannen hyttiin, siellä oli pari laukkua revittynä osin auki ja pari punkkaa oli sekasin.

- Mun täytyy käydä kusella, tos on pullo, ota siit tuontipalkaa ja venaa minuutti, tokaisi Kaarle.

Vessasta kuulu lorinaa, huuhtelu ja sit lavuaariin noroi vettä. Ja noroi.

- On tää aika tujua, vadelmaAbsolutia hyttilämpimänä.

- No joo, mut pienin siemuksin siedettävää. Kaarle seisoi edessäni, toinen käsi tukeutui yläpunkkaan ja toinen roikkui rennosti sivulla.

- Mä muute huomasin sut tuol terminaalissa ku kattelit meidän mökäporukkaa!

- Ai jaa, no kyl mä ajattelin, et teill oli polttarit tai vastaavat menos. Mut ne olikin sit sun syntymäpäivät.

- Jeps. Et sit haluis antaa mulle lahjaa?

- Heh heh, sori ku en ollu varautunut yllätyslahjoihin...

- Voisit ottaa multa poskeen, mä tiedän, et sulta uskaltaa pyytää. Sä et pannu hanttiin ku otin kapakasta lähties kun olkapäästä kii!

- No hups, sähän oot aika epeli ja suunnitelmallinenko?

- Just nii, mä tiedän mitä mä haluun, mut niin taidat tietää säkin, tuumi Kaarle.

Eittämättä mä kävin aika kuumana ihan ravintolasta lähdettyämme enkä missään nimes olisi sanonu ei pyynnölle.

Päätin avata Kaarlen farkut, nappifarkut, tiukka vyötärö, vaikea vyön solki. Kaarle auttoi helpolla käden liikkeellä... Tunnustelin farkkujen läpi alkavaa kohoumaa, joka sykki käteeni.

- Mä huuhtelin äsken kaluni et ei maistuis kuselta.

- Saat mut melkein hämilleni, vastasin.

- Iha turhaa... Mut must o kivempi syöttää raikasta kyrpää kaverille ja itteki ottaa puhasta.

Vedin farkut alaspäin, alla oli AussieBumin iloisen kirjavat sarjakuva-alkkarit, karvaiset reidet, karvainen maha, komea sykkivä pullotus, kuuma kyrpä kalsareissa.

- Mä oon sit aika kostee kaveri, huomaat kohta, Toivottavasti et pelästy.

- Mitäs, mä kyl itse asias tykkään siitä, kiimalimasta meinaan.

Näykin Kaarlen sykkivää kalua alkkateitten läpi ja haistoin kiiman, ja kiimalimaa tunkeutui kalsareitten puuvillan läpi. Karrlen kivekset eivät tainneet olla nekään mitenkään vaatimattomat, tuumin hamuillessani niitä. Tiukat bokserimallit eivät antaneet kuitenkaan tutustua kiveksiin ilman, että kalsarit oli riisuttava. Tartuin molemmin käsin ja nyhdin ne Kaarlen nilkkoihin. Kiimaisen kovan kyrvän takia kalsarit oli vedettävä kalun ohitse. AAAHH! huokaisi Kaarle.

- Ime sitä, nuole sitä, anna mulle kunnon synttärilahja. Takuulla et kadu, mä takaan et lataan sut kunnolla. Otathan sä lastin kurkkuun, otathan. Multa tulee sit kuule nyt melkein kymmenn päivän lasti. Ja mä takaan, et se on hyvää mälliä! Kaikki äijät tykkää mun spermasta. Ja mulla on ollu sellanen työrupeama, etten oo ees runkulle vaivautunu. Onneks sä oot täällä. Mä päätin jo terminaalis, et sun feissi on sellanen, et sinne voi upottaa kovaa limasta kyrpää.

Kaarlehan oli supliikkimies, kyrpä todellakin valutti norona kiimalimaa. Kyrpä oli sellainen 18-19-senttinen, aika paksu, laspäin hieman käyrä. Sivuilla oli melkoiset pullottavat verisuonet, esinahka oli vetäytynyt vai osin tersakn yli, kimmeltäen kiimalimasta. Kassit roikkuivta raskainen, karvaiset kassit, kikkaraa karvaa. Ja koko komeus tuoksui tuoreelle, raikkaalle kiimalle.

Nuolaisin roikkuvia kasseja ja liu'utin kieltäni kyrvän alapintaa kohti terskaa. Kalu sykähteli edessäni ja limaa valui leukaparralleni. Kaarle tuki itsensä molemmin käsin ylpunkaan ja minä vaivuin polvilleni hänen eteensä. Täydellinen hetki, se kuuluisa sininen hetki!!!

- Ime sitä, mulla on nii hirvee paine.

Toista kertaa pyytämättä annoin kalun kiukua syvälle nieluuni, lisäsin samalla imutehon seiskalle, päästin imun ja annoin kyrvän taas liukua ulos. Ja uudestaan, imuteho kahdeksan ja ulos. Imuteho yhdeksän ja ulos. Imuteho kymmenen, pidätys, pidätys, pidätys,pidätys...

- Jumaliste, mikä peto sä Perro oot! Oli oikee valinta. Mä kuule laukeen ihan hetkes, jos et lopeta.

Päästin imuotteen, Kaarle vetäs kalunsa huulilleni ja hieroi räkäsitä kaluaan poskilleni ja työntyi sit sykkivänä, uhkeana voimakkaana pohjalaiskaluna nieluuni. Jossain välissä mieleeni luikahti ajatus eräästä samanhenkisestä laulajasta, jonka murre soi päässäni 'tuloo, tuloo'...

Ja siinä samassa Kaarlen kalusta räjähti miehenlämmintä spermaa todellakin nielun täydeltä. Sitä pelmahti ainakin kymmenen syöksyä, jotka kaikki nielin aivan kiltistä kertaakaan yökkäilemättä, siten kuin vain kunnon koira voisi tehdä.

- Jumalavite, mikä imuri sä oot Perro. Jatkaa vaan, jos viittit, älä lopeta imua. Ihan vittumaisen, ei ku kyrpämäisen vinha meininki. Mä oon nii kiimassa et ettet jumaviste tierä. Juma, juma. Ime mun pohojalaast kyrpää, nii tiedät mist mut on tehty. Raurast, eiks vaa.

Ja nieluuni syöksähti siinä palavassa hetkessä uusi lasti miehenlämmintä mälliä. Eikä toi lasti tuntunut olevan kovin pieni sekää...

Pikkuhiljaa Kaarlen kalu osoitti pienenemisen merkkejä, mutta hän ei pistäny pahakseen vaiks jatkoinkin imuja.

- Kiitti, oli upeeta. Ann aks numeron, nii voitas soitella.

- Miksen... kyl tota vois uudestaankin...

Ja niinpä vaihdoimme numeroita ja lähdin hyttiini onnellisena.

Ja mitäs sitten tapahtui... Tämä tosijuttu ei ihan pääty tähän.