Naapurin Mikko

Tämä on tarina siitä miten minusta tuli bi.

Olin jo yli kolmenkymmenen. Elämä oli järjestyksessä, oli vaimo ja kaksi lasta, oli työ, oli omakotitalo, auto ja vene. Avioliitto ei tietysti ollut sellaista onnea ja kiihkoa kuin alussa, mutta tilalle oli tullut lämmin yhteiselo ja rakkaus, ja lapset olivat arkielämän keskipiste. Nautin rauhallisesta perhe-elämästä, olin tyytyväinen, mutta aina välillä nousi mieleen sellaisia tuntoja, niin kuin elämästä olisi puuttunut jotain.

Sitten naapuriin alettiin rakentaa omakotitaloa. Siihen oli muuttamassa nuori aviopari, joiden kanssa tulimme tutuiksi jo rakennusvaiheessa. He vaikuttivat mukavilta ihmisiltä, ja ystävystyin nopeasti Laurin, uuden naapurini kanssa. Hän oli vasta kaksvitonen, urheilullinen ja puhelias kaveri, ja ymmärrettävästi meidän jutut liikkuivat alussa siinä talonrakentamisessa, veihän se siinä vaiheessa uusilta naapureilta suurinpiirtein kaiken vapaa-ajan. Mutta kyllähän siinä välillä muistakin asioista puhuttiin, ja mitä paremmin opin Laurin tuntemaan, sitä enemmän jutunaihetta löytyi.

Vaimo usein ihmetteli naapurin pariskunnan epäsuhtaisuutta. Miten tuo Minna on saanut napattua noin komean ja mukavan miehen, hän useammin kuin kerran päivitteli. Kieltämättä minäkin joskus ihmettelin, mitä Lauri vaimossaan näki. Lauri itse oli hoikka, kauniskasvoinen pellavapää, ja näytti pitävän itsestään ja ulkonäöstään hyvää huolta. Minna taas oli melkoisen tuhti ja antoi itsestään vähän homssuisen vaikutelman. Minusta Minna ei ollut millään lailla viehättävä nainen, luonteeltaankin hän oli miestään ujompi ja hiljaisempi, joskus jopa vähän syrjäänvetäytyvän oloinen. Hän taisi olla jonkun verran miestään vanhempikin.

Siinä vaiheessa kun naapurin talo valmistui, huomasin että olin saanut Laurista elämääni uuden ystävän. Samalla huomasin, että juuri sellainen hyvä kaverisuhde minulta oli viime vuosina puuttunutkin. Opiskeluaikaiset kaverit olivat levinneet maailmalle, ja yhteydenpito oli alkanut laimeta. Ja olihan ihan eri asia, että Lauri asui naapurissa, ja häntä pystyi tapaamaan vaikka kuinka usein ja hänen kanssaan saattoi tehdä asioita ilman että tapaamisista piti sopia viikkokausia etukäteen ja matkustaa tuntitolkulla kaverin luo.

Meiltä löytyi Laurin kanssa yhteisiä harrastuksiakin. Lauri kertoi olevansa maalta kotoisin ja nauttivansa luonnossa liikkumisesta. Hän ei oikein ollut viihtynyt kaupungissa, ja sen takia he olivat päättäneet rakentaa maalle, vaikka työpaikat kaupungissa olivatkin. Lauri oli innokas metsästäjä ja kalastaja, minä en niin välittänyt liikkua metsässä pyssyn kanssa, mutta kalastuksesta minäkin tykkäsin. Aloimme tehdä yhdessä retkiä niin jalan kuin veneellä, minusta oli mukava esitellä Laurille hänen uutta kotiseutuaan, ja Lauri oli kiitollinen kun sai oppaan ja seuraa. Erityisesti kalareissuista tuli meille molemmille mieluinen yhdessäolon muoto.

Juuri yksi sellainen kalareissu nousi sitten tärkeäksi tapahtumaksi minun elämässäni. Tai oikeastaan se tapahtui vasta sen kalareissun jälkeisenä aamuna.

Vaimo oli lähtenyt kylälle asioille ja ottanut lapset mukaan. Minua laiskotti ja sain luvan jäädä sänkyyn loikomaan. Siinä sitten aloin muistella edellisen päivän kalareissua Laurin kanssa. Oli ollut aivan upea hellepäivä, olimme vetäneet uistinta uimahoususillamme veneessä. Olin katsellut Laurin sopusuhtaisen lihaksikasta vartaloa ja kehaissut, miten timmissä kunnossa Lauri näytti olevan, ja Lauri oli kertonut aina harrastaneensa liikuntaa ja oli kaupungissa tottunut käymään kuntosalillakin. Muistin Laurin pienet valkoiset uimahousut ja miten ruskealta Laurin iho oli näyttänyt niitä vasten. Ja siinä vaiheessa muisteluitani tajusin yhtäkkiä, että haaroihini oli tulvahtanut lämmin tunne, ja että kaluni oli alkanut pikkuhiljaa paisua.

Se oli varsin hämmentävä huomio. Toisaalta pelästyin. Ei voi olla totta, että ajattelen uutta parasta kaveriani uimahoususillaan – ja kiihotun! Toisaalta tunsin outoa ja aivan uudenlaista kielletyn hedelmän makua. Mitäs sitten jos kiihotuin! Lauri oli harvinaisen hyvännäköinen kaveri, pakkohan se oli myöntää, vaimokin oli monta kertaa kehunut Lauria komeaksi.

Hetken aikaa taistelin itseni kanssa. Sitten päästin mielikuviini toisen muiston retkeltä. Retken lopuksi olimme pulahtaneet uimaan. Uimasta tultua Lauri oli vaihtanut vaatteita, riisunut märät uimahousunsa selin minuun. Laurin kiinteät valkeat pakarat olivat suorastaan loistaneet muuten ruskettuneen vartalon keskeltä. Sitä ajatellessa tunsin kaluni kovettuvan kivikovaksi. Hämmennykseni senkuin lisääntyi. En voinut mitenkään kieltää itseltäni, että alastoman Laurin ajatteleminen kiihotti minua. Päinvastoin, annoin mielikuvitukseni laukata pidemmälle. Entä jos Lauri olisi antanut minun riisua ne sietämättömän seksikkäät uikkarit jalastaan?

Sen aamun jälkeen minulla ei enää ollut paluuta entiseen suhteessa Lauriin. Aloin katsella nuorta naapuriani sillä silmällä. Katselin, ja salaa himoitsin. Välillä ajatukseni hävettivät minua niin, että tein pyhiä lupauksia lopettaa moinen saasta. Välillä taas sain suurta nautintoa, kun kuvittelin itseni riisumassa Lauria. Varsinkin niistä uimahousuista tuli minulle pakkomielle, joka joskus piinasi minua öisin valveilla vaimon vieressä. Joskus jopa herätin vaimon rakastelemaan, ja rakastellessa ajattelin Lauria. Sellaisen jälkeen sain olla varma, että häpeän tunteet vaivasivat taas monta päivää.

Meni kuukausia ilman että mitään sen enempää tapahtui. Sitten kerran syksyllä, kun vietimme naapurin pariskunnan kanssa yhteistä iltaa, Lauri ehdotti, että lähtisin viikonkopuksi hänen kavereittensa kanssa jonnekin mökille, jossa oli tarkoitus vähän metsästellä ja kalastella. Vaimo antoi mielellään luvan, sanoi vielä, että oli mukavaa, että olin saanut Laurista niin hyvän kaverin. Enkä minä tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että jätin vaimon yksin lapsia vahtimaan. Itse asiassa meidän perheessä oli paljon tavallisempaa, että vaimo halusi lähteä viettämään tyttöporukassa iltaa, ja minä olin yksin kotona lastenvahtina.

Niinpä lähdimme Laurin autolla kohti Laurin kavereitten mökkiä. Matkalla Lauri alkoi jotenkin vaivaantuneena kertoa, että oli petkuttanut minua. Että ei sinne mökille hänen kavereitaan ollut tulossa, Lauri oli vain valehdellut niin vaimolleen, että saisi tekosyyn lähteä pois asioita miettimään. Vasta sitten myöhemmin Lauri oli tullut ajatelleeksi, että voisi kutsua minut mukaan. Minä olin kuulemma sellainen kaveri, jolle uskalsi puhua asioitaan, ja Lauri oikeastaan kaipasi nyt kuulijaa ja kenties vähän neuvojakin.

Minä kuuntelin Laurin tavallista hiljaisempaa jutustelua sydän rinnassa takoen. Olin tietysti imarreltu, mutta samalla mieleeni heräsi mieltäkiihdyttävä ajatus. Oliko tässä Laurin kutsussa takana enemmänkin kuin mitä mies antoi ymmärtää? Voisiko olla, että Laurilla oli herännyt minun suhteeni samanlaisia tuntemuksia kuin minulla hänestä? Yritin hillitä vilkasta mielikuvitusta ja estää toiveitani liiaksi nousemasta.

Tulimme mökille, otimme olutta, laitoimme saunan lämpiämään. Minä olin kuin tulisilla hiilillä. Mistä Lauri halusi minulle kertoa? Tapahtuisiko täällä mökillä tänä viikonloppuna jotain, jollaisesta olin vasta äsken oppinut unelmoimaan? Menimme saunaan, ja minä yritin olla tuijottamatta Laurin riisuuntumista ja alastonta vartaloa. Sitten istuimme pyyhkeet lanteilla ulkona, kunnes kylmä ilma pakotti meidät sisälle. Siellä Lauri vihdoin alkoi avautua.

Mitä pitemmälle Lauri pääsi, sitä suurempi pettymys alkoi hiipiä sisälleni. Kyse ei sittenkään ollut minusta ja Laurista, vaan Laurin avioliitosta. Lauri tunnusti, että hänellä ja Minnalla ei mennyt hyvin. Jotain sellaista olin saattanut aavistella, mutta ongelmien syvyys yllätti minut. Lauri kertoi, että riidat olivat muuttuneet melkein jokaviikkoisiksi ja entistä rajummiksi, ja että seksikään ei enää sujunut. Loppujen lopuksi meillä ei ole kovin paljon yhteistä, Lauri tunnusti masentuneena.

Kierrellen ja kaarrellen esitin kysymykseni siitä, mikä pariskunnan oli aikoinaan vienyt yhteen. Lauri tunnusti, että hän oli monta kertaa ajatellut, että heidän avioliittonsa oli virhe alun alkaen. Lauri oli tutustunut Minnaan kun oli ollut vasta kaksikymmentä, Minna oli peräti seitsemän vuotta vanhempi ja Lauri kertoi aina pitäneensä itseään vanhemmista naisista. Eihän se mikään kaunotar ollut silloinkaan, Lauri tokaisi, mutta ei se noin lihavakaan ollut kuin nyt. Sen kanssa oli helppo ja mukava olla, ja se tuntui tärkeämmältä kuin ulkonäkö. Ja sitten tapahtui työtapaturma, ja Minna tuli raskaaksi. Minä olen aina halunnut perustaa perheen ja saada lapsia, Lauri selitti. Ei se kyllä vielä niin nuorena ollut suunnitelmissa, mutta sitten ajattelin, että mikä ei. Ehkä toista tilaisuutta ei sitten enää tulisikaan.

Mutta eihän teillä ole lapsia, minä kysyin väliin. Se lapsi oli jotenkin epämuodostunut, Lauri kertoi ja näytti siltä, että hänellä oli kyynelissä pidättelemistä. Se syntyi keskosena ja kuoli melkei heti.

Me istuimme Laurin kanssa saunan eteisessä olutpurkit kädessä, ja Lauri näytti niin surkealta, että minun olisi tehnyt mieli kietoa kädet Laurin ympärille ja lohduttaa sitä. Mutta en minä uskaltanut, ja vähitellen Lauri pystyi taas jatkamaan. Minna otti sen kauhean raskaasti, Lauri kertoi. Se muuttui melkein toiseksi ihmiseksi. Siitä tuli paljon hiljaisempi, eikä se enää välittänyt sillä lailla ulkonäöstäänkään. Siinä vaiheessa se alkoi lihoa. Kyllä se kävi jossain tukiterapiassakin, mutta ei siitä tainnut paljoa iloa olla. Se on alkanut pelätä, että jos yritetään uutta lasta, niin sekin on jotenkin epämuodostunut. Minä haluaisin jo yrittää uudelleen, mutta Minna aina pyytää että lykätään vielä.

Monta kertaa olen ajatellut, että meidän pitäisi erota, Lauri jatkoi. Mutta tuntuu niin raukkamaiselta jättää Minnaa kaiken sen jälkeen mitä ollaan yhdessä koettu. Mutta ei tästä tällä laillakaan taida oikein mitään tulla. En minä jaksa loputtomiin ymmärtää ja olla tukena.

Istuimme hiljaa. Minä yritin keksiä jotain sanottavaa, mutta mitään järkevää ei tullut mieleen. Miten lohduttaa toista tuollaisessa tilanteessa. Joku rutikuiva fraasi ei varmaan paljoa olisi auttanut.

Meneekö teillä ihan hyvin, Lauri kysyi minulta. Menee, minä sanoin. Yhtäkkiä tajusin, että tässä olisi nyt luonteva tilaisuus ottaa puheeksi minun tunteeni Lauria kohtaan, kun nyt kerran sielujen salaisuuksia oli alettu paljastaa. Mutta Laurin reaktio pelotti. Eikä tuntunut hyvältä idealta kaataa enää lisää huolia Laurin muutenkin jo kuormitetuille hartioille. Olin jo oikeastaan hylännyt aikeeni sanoa mitään, mutta Laurin seuraava kommentti pyörsi päätökseni. Onpa hienoa, että on olemassa pariskuntia, joilla ei ihan oikeasti ole mitään ongelmia.

Ei se nyt ihan noinkaan ole, sanoin. Vielä siinäkin vaiheessa pelästyin, ja yritin vetää sanojani takaisin, mutta Lauri valitti, että oli väärin, jos minä pitäisin salaisuuksia, kun hän itse oli kertonut ongelmista niin avoimesti. Mutta minua pelottaa miten sinä suhtaudut, sanoin, ja se ainakin oli totta. Pelkäsin kuollakseni Laurin reaktiota. Entä jos tunnustukseni pilaisi meidän ystävyyteemme ikuisiksi ajoiksi?

Mikä nyt muka olisi niin kamalaa, Lauri sanoi ihmetellen. Oikeastaan se liittyy sinuun, minä vastasin. Minuun? Lauri kummasteli. Minä keräsin rohkeutta ja sain viimein totuuden kakaistua suustani. Asia on niin että minä taidan tuntea sinua kohtaan vähän enemmän kuin pelkkää ystävyyttä.

Laurin suu loksahti auki. Aivan kirjaimellisesti. Sitten hän sulki sen muttei sanonut mitään. Minusta tuntui että sydän kohta halkaisisi rintakehän, lisäksi se tuntui alkavan pompottaa ihan epätahtiin. Miksei Lauri sanonut mitään, kommentoinut mitenkään. Olisi nyt vaikka huutanut, että saatanan homo, meikäläistä on turha yrittää. Mutta ei. Ei mitään.

Aloin kertoa Laurille siitä meidän helteisestä kalaretkestä, ja miten olin seuraavana aamuna kiihottunut ajatellessani Lauria ja Laurin valkoisia uimahousuja. Kerroin, ettei se ollut jäänyt ainoaksi kerraksi. Lauri ei vieläkään kommentoinut mitään, kunnes viimein hän aukaisi suunsa. Onhan mulla joskus käynyt mielessä, että meillä on aika tiiviiksi tullut tämä ystävyys, Lauri sanoi. Ei mitään muuta! Miten tuo nyt piti tulkita? Minusta tuntui että tulisin kohta hulluksi. Sinä et sitten ole tuntenut mitään vastaavaa, minä kysyin Laurilta suoraan. Kyllä minä olen viihtynyt sinun seurassasi, todella hyvin, Lauri tyytyi mutisemaan.

Siihen keskustelu sitten loppui, eikä vakaviin aiheisiin palattu. Itse asiassa oli jo aika myöhä ja alettiin valmistella nukkumaan käymistä. Minun ajatukseni poukkoilivat edelleen sekavina, mutta en minä enää uskaltanut haaveillakaan, että se mökkiviikonloppu johtaisi minun ja Laurin välillä johonkin. Siksi Laurin kysymys tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Haluaisitko sinä tulla tänne minun viereen, Lauri kysyi. Haluaisin, minä sanoin jännityksestä nieleskellen. Tule sitten. Mutta mitään sen enempää en lupaa.

Tuskin kykenin nousemaan omalta sängyltäni ja luikahtamaan Laurin viereen. Painauduin arasti hänen kylkeään vasten. Ollaan vain näin, Lauri ehdotti, eikä minusta olisi juuri sillä hetkellä sen kummempaan ollutkaan. Mutta kun olin vähän aikaa saanut rauhoittua ja tuntea Laurin puolialastoman vartalon lämmön omaani vasten, huomasin haaroissani elonmerkkejä. Hyvin varovasti vein käteni Laurin hiuksille ja kysyin arasti, saisinko vähän silittää niitä. Lauri ei kieltänyt. Sano heti, jos menen liian pitkälle, minä kuiskasin, ja aloin varovasti sivellä sormenpäilläni Laurin kauniita kasvoja.

Odotin joka hetki Laurin kieltoa, mutta kun sitä ei tullut, uskaltauduin painautumaan tiiviimmin Lauria vasten, ja käteni hyväilivät rohkeammin Laurin kasvoja, korvaa, kaulaa. Keräsin rohkeutta, jotta uskaltaisin yrittää suudella Lauria. Lauri vei vähän kasvojaan taaksepäin, mutta ei kieltänyt eikä estänyt minua. Arka suudelma muuttui vähitellen rohkeammaksi. Samalla kapusin Laurin päälle, ja painoin hänet alleni. Vieläkään ei kuulunut Laurin kieltoa.

Aloin hyväillä ja suukotella Laurin paljasta rintaa, litteää vatsaa, hauiksia. Painoin lanteitani Laurin lanteita vasten, ja tunsin, miten kivikova kaluni nautti Laurin vartalon lämmöstä. Sun on parasta sanoa nyt ei, minä huohotin Laurin korvaan, tai kohta en enää pysty hillitsemään itseäni. Lauri ei sanonut mitään. Se oli kuin starttipistoolin kajahdus korvissani. Yhtäkkiä puhkesi rajuun toimintaan.

Menin Laurin haaroille ja vedin alushousut pois Laurin päältä. Ne eivät olleet ne paljon ajatuksiani vaivanneet uimahousut, ja niitten alta paljastunut kalu oli täysin lepotilassa. Mutta siitä huolimatta himoni kuohahti yli. En pystynyt enää kontrolloimaan itseäni. Kävin Laurin päälle, ja tungin kaluani hänen alastomiin haaroihinsa, ja kun löysin mieluisan kolosen, aloin panna. Kuukausien himo purkautui rajuun nopeaan orgasmiin.

Kun tulin taas tolkkuihini, yritin hyväillä Lauria, joka kuitenkin väisteli hyväilyjäni, ja kun vein kättäni hänen haaroilleen, hän suorastaan säpsähti, ja ehdotti, että kävisimme pesulla. Valtavan nautinnon jälkeen tunsin kasvavaa pettymystä, kun tajusin, että Lauri ei ollut nauttinut hyväilyistäni. Yllätys oli sitä suurempi, kun Lauri suihkusta tultuamme viittasi minut uudelleen vierelleen.

Minä luulin, että sinä et pitänyt siitä, kuiskasin arasti. Minusta on ihan hyvä olla näin lähekkäin, Lauri kuiskasi takaisin. Sen enempään en kyllä taida nyt pystyä, hän sanoi. Ja siihen me sitten nukahdimme.

Seuraavana päivänä emme sanallakaan puuttuneet illan tapahtumiin, vaan jatkoimme niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Teimme patikkaretken ja kävimme rannalta kokeilemassa uistimilla. Laurin avioliiton tilasta hieman juteltiin, muttei siinäkään menty kovin syvälle enää. Lauri tuntui jotenkin mietteliäältä, ja pohdin, mahtoiko hän katua edellisiltaa, ja ylipäätään sitä, että oli kutsunut minut mukaan mökille.

Illalla hermoilin nukkumaan käydessä, pitäisikö minun tehdä uudelleen aloite, vai olisiko parasta jättää Lauri rauhaan. Lauri yllätti minut jälleen. Minä olen ajatellut tätä meidän asiaa koko päivän, Lauri sanoi, ja samalla hän kaivoi kassistaan jotain valkoista, jota näytti minulle. Katso, minulla on nämä mukana, Lauri hymyili arasti. Haluaisitko sinä että minä laitan nämä jalkaan? Minä nielaisin, ja nyökytin päätäni. Lauri häipyi iltapesulle ja tuli kylpyhuoneesta valkoisissa uikkareissaan. Syksy oli jo hieman häivyttänyt Laurin kesäistä rusketusta, mutta silti näky oli kuin suoraan minulle viime aikoina niin tutuksi käyneistä eroottisista päiväunistani. Eikä Laurin viestistä voinut erehtyä.

Kaadoin Laurin sängylle alleni. Tällä kertaa aloin hyväilemään häntä paljon rohkeammin ja määrätietoisemmin. Nyt tiesin, ettei hän enää sanoisi ei, ja se antoi minulle varmuutta ja kykyä nautiskella tilanteesta. Erityisen pitkään nautin Laurin uikkareiden räpläämisestä, ja huomasin, että sain jopa Laurin kaluun eloa niitten alla. Se tietysti innosti minua entistä enemmän. Hivutin housut alemmas ja sieltä paljastui Laurin muhkea, seisova kalu. Vedin henkeä ja tartuin sen varteen. Ohjasin Laurin kalun huulilleni.

Olin täysin kokematon miehen kalun imemisestä, enkä varmastikaan osannut antaa Laurille parasta nautintoa. Vähitellen aloin kuitenkin tajuta, mistä Lauri piti, ja niin sain hänen jo hieman laskusuuntaa osoittaneen elimensä taas kovettumaan. Ja viimein pääsimme niin pitkälle, että Lauri alkoi voihkia nautinnosta, ja kohta hän ruikki spermansa kasvoilleni. Minä maltoin tuskin odottaa, että pääsin painamaan Laurin alleni, enkä tälläkään kertaa kaivannut sen kummempaa asentoa. Nautin valtavasti kun sain taas panna komeaa uutta ystävääni, kunnes minultakin tuli ihanasti sykkien.

Siitä se sitten lähti, Laurin ja minun salasuhde. Sitä ihanuutta kesti melkein kolme vuotta, ja senkin jälkeen olemme tavanneet ja rakastelleet muutaman kerran. Eihän se suhde pelkkää onnea ollut. Päinvastoin, siihen liittyi paljonkin salailua, valheita vaimoille ja ilmitulon pelkoa. Minä olisin halunnut tavata Lauria vielä paljon useammin, ja tavatessakin sain monta kertaa pettyä, kun Lauri ei halunnutkaan rakastella kanssani. Joskus asiasta rotiutui riidan poikastakin.

Mutta onneksi hyviäkin hetkiä oli sitten vastapainoksi runsaasti. Hellää yhdessäoloa, rajua naimista, pitkiä suudelmia, intiimejä keskusteluja. Miesten välinen seksi oli kummallekin uutta, ja sen salojen oppiminen vei aikaa. Vähitellen aloimme oppia mistä toinen piti, ja vähitellen pääsimme yli kynnyksistä, jotka jollain lailla pelottivat tai tuntuivat vaikeilta.

Ehdottomasti parhaita muistoja on se kerta, kun sain ensimmäisen kerran panna Lauria takaluukkuun. Tuntui mahtavalta saada tuota komeaa nuorta miestä, valloittaa Laurin seksikäs takapuoli, omistaa mies aivan kokonaan hetken ajan. Valitettavasti Lauri ei nauttinut peppupanosta, ja niin ne kerrat, jolloin sain tyydyttää suurimman haluni, jäivät varsin harvoiksi. Mutta voi sitä riemun ja onnen tunnetta niinä kertoina kun Lauri suostui!

Toinen hyvä muisto on niistä kerroista suhteemme alkupuolella, kun Lauri pääsi estoistaan, eikä tyytynyt vain passiivisena ottamaan vastaan minun hyväilyjäni. Pidin kyllä enemmän aktiivisesta roolista, mutta aivan taivaalliselta tuntui sekin, kun Lauri ensimmäisiä kertoja himokkaana painoi minut alleen, suuteli ja hyväili, halusi minua.

Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan. Minun ja Laurin salasuhde loppui Laurin ja Minnan riitoihin. Yhden sellaisen aikana Lauri suutuspäissään tuli huutaneeksi Minnalle, että naapurin Mikkokin oli sata kertaa parempaa panoseuraa kuin Minna. Minna tietenkin kertoi Laurin vihapäissään lipsauttamasta tunnustuksesta vaimolleni, mikä aiheutti kriisin minunkin avioliitossani. Siitä kyllä selvittiin, vaikka aivan ennalleen meidän välimme eivät ole palautuneet vieläkään. Vaimon on vaikea hyväksyä myöhään puhjenneita bi-taipumuksiani, ja yritänkin pitää harvat seikkailuni häneltä salassa, vaikka kyllä hän varmaan aavistelee, mitä saattaa merkitä, kun lähden yön yli kavereita tapaamaan.

Laurille ja Minnalle tuli sitten viimein ero, ja suureksi surukseni Lauri muutti pois naapurista. Yhteytemme ei ole täysin katkennut, mutta Laurilla on nyt uusi nainen, taas Lauria vanhempi, ja meidän tapaamisemme ovat valitettavan harvoja. Suurimman miehen kaipuun iskiessä olen yrittänyt saada miehenhimoa tyydytetyksi netin treffipalstoilta, mutta ne tapaamiset ovat olleet aina pettymyksiä, jotenkaan ei vain ole natsannut. Into niihin on aika lailla parin kerran jälkeen laantunut.

Nykyään avioliitto sujuu taas paremmin, seksikin on ihan tyydyttävää. Lapset on kasvaneet jo isoiksi, eikä mene kauaa, kun ne jo lähtevät pesästä. Miehen kosketusta kaipaan silloin tällöin, mutta tyydyn lähinnä katselemaan urheilullisia nuoria miehiä kaupungilla käydessä, varsinkin jos sattuu joku kauniskasvoinen pellavapää vastaan, joka jollain lailla muistuttaa minua Laurista. Heitä ajatellen tyydytän itseäni, kaipaan tapaamisia Laurin kanssa ja muistelen menneitä. Sekä haaveilen, että tulevaisuudella olisi vielä jokin yllätys varattuna minullekin.