HaneHot

Olin yhden kesän rakennushommissa reissutyössä. Kuljimme porukalla yhden vanhemman miehen ja hänen 18-vuotiaan poikansa Markon kanssa niin että maanantaiaamuna menimme ja perjantai-iltana tulimme viikonlopuksi kotiin. Yövyimme asuntovaunussa työmaan läheisyydessä viikot. Teimme pitkää päivää, ja iltaisin olimme yleensä niin väsyneitä, että kun siinä jonkin aikaa istuimme ja söimme, niin menimme sitten jo nukkumaan. Viikolla kävimme yhtenä iltana paikallisessa uimahallissa saunassa ja uimassa.

Jo muutaman viikon ajan olin huomannut kuinka Marko vilkuili minua "levottomin silmin" aina kun luuli, että en huomannut. Pikkuhiljaa kun siinä kesän aikana tutustuimme, hän alkoi enemmän olla minun työparinani, kunnes viimein teimme lähes kaikki työt yhdessä. Siinä päivän aikana juttelimme kaikenlaista työn ohessa, ja minullakin alkoi välillä housuissa kiristämään kun huomasin Markon vilkuilut. Ja kaikenlaisia ajatuksia tuli mieleen, olinhan vain yhdeksän vuotta Markoa vanhempi ja hän oli erittäin komea, tummat hiukset, siniset silmät, ruskettunut iho kun olimme aika paljon ilman paitaa aurinkoisina päivinä.

Erään kerran kun olimme uimahallissa, huomasin pukuhuoneessa kuinka Markolla jäykisteli, ja vaikka hän pyyhkeellä koitti sitä peittää, se erottui selvästi. Marko näki minun huomanneen, ja lehahti ihan punaiseksi. Katsoin silmiin ja avasin jo suuni sanoakseni jotain, kun hänen isänsä tuli pesuhuoneesta, ja oli pakko olla hiljaa.

Menimme sitten taas nukkumaan, ja seuraavana päivänä Marko ensin vältteli minua, kunnes iltapäivällä oli oikein riehakkaalla tuulella, tökki minua lankunpätkällä takamuksiin muka vahingossa, naureskeli, katsoi silmiin kutsuvasti ja selvästi antoi ymmärtää, että oli kiinnostunut. Ei voi olla totta, ajattelin typertyneesti, voisiko Markokin olla... Olin sitä joskus ennemmin ajatellut, mutta vasta tämän kesän aikana ja varsinkin näiden parin päivän aikana hän oli käyttäytynyt siihen malliin. Illalla olinkin sitten jo lähes varma...

Nukuimme yöt niin, että minä nukuin yksin toisessa päässä vaunua ja Marko isänsä kanssa toisessa päässä. Tänä iltana kuitenkin Marko kysyi voisiko hän nukkua minun kanssani samassa vuoteessa, kun se oli leveämpi ja oli muka tilaa enemmän nukkua. Hänen isänsä sanoi, että hänelle kyllä sopii, saapahan nukkua itse leveämmin, jos vain minulle sopisi. Epäröin muka ensin vähän, mutta sanoin sitten että sopii kait se. Marko meni seinän viereen, ja minä jäin reunaan. Väsytti, mutta ajatukset pyörivät mielessä, ja varsinkin Markossa. Kuulin, että Markokaan ei nukkunut. Olin hyvin tietoinen vieressäni makaavasta pojasta, alkkareissa oli ahdasta. En kuitenkaan kehdannut alkaa korjaamaan asentoa. Jonkun ajan kuluttua alkoi toisesta päästä vaunua kuulua hiljaista kuorsausta, Markon isä nukahti.

Käännyin kyljelleni kasvot Markoa kohti ja avasin silmäni. Hän makasi myös kasvot minuun päin, silmät auki. Katsoimme toisiamme silmiin pitkän aikaa. Sitten rohkaisin mieleni, ja kysyin melkein äänettömästi, vain huulia liikuttaen: ”Seisooko sulla?”. ”Joo”, tuli vastaus yhtä hiljaa. ”Niin mullakin!”. Marko punastui vähän. Ojensin käteni hiljaa, ja laskin sen Markon olkapäälle. Marko hätkähti, mutta antoi käden olla. Aloin liikuttaa kättä hiljalleen selkää pitkin kohden takamusta ja taas takaisin. Marko huokaisi hiljaa. ”Miltä tuntuu?”, kysyin. ”Hyvältä”, hän vastasi ja hymyili. Annoin käden vaeltaa Markon lantion yli etupuolelle, pysäytin sen hetkeksi vatsalle. Marko hengitti kiivaasti. ”Älä jännitä”, kuiskasin ja taivutin päätäni lähemmäksi. Annoin kevyen suukon Markon huulille, hän sulki silmänsä ja sitten vastasi suukkoon niin rajusti että hämmästyin.

Jatkoin käden hivuttamista hänen vatsaansa alaspäin, kunnes kohtasin alushousujen reunan. ”Saanko?”, kysyin ja hän nyökkäsi. Nostin sormillani alkkareiden reunaa ja ujutin käden sisään. Painoin käteni hänen kuuman sykkivän elimensä päälle ja hän voihkaisi. Ei vielä mikään iso, ajattelin ja tunnustelin sitä varovasti sormenpäillä ja sitten vedin esinahkaa taaksepäin. Marko jännittyi ja samassa häneltä tuli. Tunsin, kuinka sitä valui kättäni pitkin ja hänen vatsalleen. Olimme pitkän aikaa ihan liikkumatta kunnes Marko viimein avasi silmänsä ja sanoi: ”En mä voinut sille mitään”. ”Ei mitään hätää”, kuiskasin, ”se on ihan ok juttu!”. ”Haluatko kokeilla mun?”. ”En mä nyt, ehkä huomenna”, hän sanoi niin hiljaa, että en meinannut kuulla. ”OK, ymmärrän hyvin. Hyvää yötä.”. ”Hyvää yötä”, hän sanoi ja käänsi selkänsä ja jonkin ajan kuluttua kuului tasaista, rauhallista hengitystä. Olin ihan kiimassa, oli pakko vielä vetää käteen itsekin. Eipä siihen kauan mennyt minultakaan.

Aamulla herätyskello soi taas kuuden aikaan. Avasimme yhtä aikaa silmämme, ja Marko katsoi minua unisena, hymyili sitten ilkikurisesti, kömpi ylös siitä minun ylitseni ja painoi tahallaan kädellään peiton alla näkyvää kohoumaa jalkojeni välissä ja vielä pyöräytti kättään vähän. Hätkähdin ja hän sanoi hiljaa: ”Illalla sitten…”.