Kesäpoika

Aamulla herätessäni oli vähintään yhtä omituinen olo kuin eilen yölläkin. Hämmästynyt, iloinen, surullinen... Oikeastaan en tiennyt mitä ajatella. Ainoa asia mikä mun päähän mahtu oli Sami. Olin saattanut sen eilen kotiinsa ovelle saakka, kun se oli ollut niin surkeena. Me asutaan käytännössä melkein naapureina,eli noin parin talon päässä toisistamme. Harvemmin me ollaan oltu edes yhtä päivää näkemättä, se on aika vaikeeta näin luokkakavereina ollessa. Eilinen oli ensin ollut ihan tavallinen bailupäivä, kunnes sitten yhtäkkiä kaikki oli muuttunu. Tai no, mikäs tässä nyt niin kovasti muuttu? Ollaan vieläkin hyviä kavereita ja-

Ikkunaan lentänyt sora keskeytti mun ajatukset. Se oli Ellu. Ääh, taas se on pummimassa rahaa. Viitoin Ellulle, että tulis vaan ylös. Kohta se olikin mun huoneessa kovasti puuskuttaen.
"Hei, lainaa satanen."
"Tä? Miks ihmeessä? Sun edellinenkin velka on maksamatta!" ärähdin tummahiuksiselle tytölle sängylläni. Se oli aina ollut aika paha kerjään kaikkee, eikä se ole niin paha kuin se, ettei se yleensä muista maksaa velkojaan takas.
"No, ei sitte. Mä meen pummiin sit Samilta". Ellu totesi.
"EI! Älä!", huudahdin odottamatta. Ellu kääntyi kannoillaan ja katsoi minuun silmät siristäen.
"Siis mitäh?" Ellu kysyi.
"Eeei mitään, unohda. Älä mee siltä pummiin, mä lainaan sulle." Kaivoin lompakkoani ja läväytin Ellun ojennettuun kouraan viisi kymppiä. Ellulla oli oudon epäilevä katse kun se poistui vähin äänin. Mitäköhän ihmettä mä olin tehnyt? Miks mä huolehdin Samista niin paljon?

Jahas, siis lauantai. Mitä ihmettä keksisi tälle päivälle? Ulkona on säkkipimeää, ainoastaan katuvalojen kelmeä valo värjää kinokset ja alas satavan lumen oranssiksi. Tosi pelottavan näköistä. Samista en ollut kuullut mitään sitten eilisen, joten ajattelin soittaa sille ja pyytää vaik käymään. Se koulun projekti kävi hyvästä tekosyystä Samin mutsillekin.

Sami ei halunnut tulla puhelimeen kun soitin sen himaan, niin päätin käydä sen luona. Sillä oli selvästi huono olo vielä eilisestä. Olis siis parasta puhua siitä, ettei se alkais kuvitteleen mitään tyhmää, kuten että mä olisin vihanen sille tai mitään. Sehän nyt olis se vihoviimesin ajatus mikä sen päähän sais pälkähtää. Mä todella tykkään Samista, tykkään ehkä enemmänkin kuin vain kaverina eilisen johdosta.

Sami asuu kaksikerroksisessa punatiilitalossa yhdessä vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa. Se on aika uus talo verrattuna ympäröiviin asuntoihin, jotka on rakennettu 70-luvun puolivälissä. Sami ei onneks enää joudu punkkaamaan systerinä kanssa, vaan on saanut heitettyä 7-vuotiaan kiusankappaleen Barbiet ulos huoneestaan. Samin faija ei ole sen oikea faija, vaan faijapuoli. Se on kyllä tosi mukava tyyppi ja sen kanssa me Saminkin kanssa usein jutellaan kaikesta paskasta. Taloutta johtava mutsi on oikea esikuva. Aina esiliina päällä ja tarjoamassa uunituoretta pullaa "kun olen kuulemma liian luiseva".

Mut otettiin taas vastaan korillisella pullaa ja pitkoa ja viineriä, mutta kieltäydyin kohteliaasti suunnistaessani yläkertaan pitkiä puuportaita ylös. Oli sellainen tunne, että Samilla ei ollut kaikki kunnossa.

"Huhuu, Sami? Ootsä täällä?" huhuilin käytävällä kurkkien jo valmiiksi käytävän päässä olevasta ovenraosta sisään. Sen huoneen tunnisti helposti Samin huoneeksi, koska ovessa oli iso naisen kuva. Ja tuoksu oli toinen, mistä sen tunnisti. Vähän kukkainen, vähän raikas ja vähän teinimäisen hien sekoitus. Lopulta tosi ihana tuoksu, kuulostakoot sitten miten kummalliselta tahansa.
"Sami?" Työnsin oven toisella kädellä auki ja huomasin miten pimeä huone oli. Verhot oli kiinni, joten avasin ne. Samaan aikaan verhoja sivuun vetäessäni kuulin jonkin kahisevan sängyllä. Peitto liikkui aaltomaisesti edestakas kunnes pieni pörröinen pää putkahti esiin täkin alta. Samihan se oli. Se oli ihan unen ja itkun sekaisessa pöpperössä.
"Hei, älä nyt enää eilisestä huolehdi," lohduttelin Samia ja istuin sängyn laidalle toisen jalkani päälle.
"Ööh, en kai..... Mä en vaan voi uskoa. En niinkun kummastakaan," se sopersi uneliaana.
"No oliko se sitten paha asia, että kumpikin ollaan mitä ollaan," kysyin. Sami pelästy mun kommenttia ja ampaisi sängystä lyömään oven nopeasti kiinni, ettei kukaan vaan kuulisi. Se käänty ympäri nojaten oveen ja huokaisi syvään. Sitten vasta se huomas, ettei sillä ollu vaatteita päällä. Mä tuijotin sitä suu auki, mut nopeesti käänsin katseeni pois ja punastuin. Sami tajus tilanteen ja peitti nolosti kädellään haaransa. Oltiin me ennenkin toisemme nähty ilkosillaan ja vielä painittukin uima-asuissa, mutta nyt tilanne oli hieman erilainen. Se oli tosi hyvännäkönen, kaikinpuolin. Vaikea oli kuvitella, että kyseessä oli sama kundi, joka ei harrasta juuri mitään urheilua.

Seuraavaksi tein jotain, mitä ei ehkä olisi pitänyt tehdä. Sami aikoi napata boxerinsa sänkynsä reunalta, mutta mä ehdin ensin.
"Näitäkö sä haluut?" kysyin roikottaen boxereita etusormeni varassa pääni sivulla. Sami yritti napata ne multa, mutta vein niitä vain kauemmas joka kerta, kun se yritti niitä ottaa.
"Anna ne tänne! Vitun homo!" Sami huusi.
"No siinä osuit kyllä ihan nappiin!" vastasin maireasti hymyillen. Sami suuttui siitä vielä lisää ja hyppäs boxereitaan kohti. Mä väistin heittäen boxerit nurkkaan tarraten Samista lujasti kiinni ja lukiten sen syliini.
"Nyt et karkaa. Tässä ei ole mitään pahaa.....". Rohkaisin mieleni ja sitten suljin silmäni.