Fillaristi

Viime kesänä mulle tapahtu jotain, jota vieläkin on jotenkin vaikea käsittää. Tutustuin ihan sattumalta yhteen aivan mahtavaan tyyppiin. Se oli sellanen vanhempi homomies, joka kyllä aika lailla muutti mun käsityksiä homoista. Samalla opin uutta omasta seksuaalisuudesta ja vähän seksistä yleensäkin. Mutta mäpä kerron sen tarinan sillä lailla kun se tapahtu.

Olin päättänyt tehdä yksinäni sellaisen kuukauden mittasen pyöräretken kirjaimellisesti ympäri Suomen. Itärajaa pohjoseen ja sitten länsirannikkoa takasin etelään. En ollu päässy pitkällekään, kun suunnitelmat meni uusiksi. Mä sairastuin.

Parina päivänä oli jo tuntunu sellasta väsymystä ja vähän oli ollu kurkku kipee, mutta aattelin, että kyllä se siitä menee, ja lähdin siitä huolimatta polkemaan. Se oli virhe. Toisena päivänä alko tuntumaan, että hommasta ei kerta kaikkiaan tuu mitään. Jaloista katos kaikki voima, henki ei kulkenu, alko väsyttämään aivan totaalisesti.

Olin jossain pikkutiellä keskellä korpea, ja pysähdyin tien varteen ihmettelemään, mitä nyt pitäis tehdä. Hetken päästä siihen tuli auto joka pysähty mun kohdalle. Sieltä autosta nousi sellanen vilkas karjalaisäijä, ehkä viisikymppinen partasuu.

- Mitäs poika, se puhutteli mua. – Onko siulla jottain ongelmia? Näytät vähän huonovointiselta.

- Taidan olla kipeä, mä myönsin.

- Siussa taitaa olla kuumetta, se äijä arvioi. Sen suusta tuli puhetta, jossei jatkuvana virtana, niin ainakin vuolaana purona. Kysymyksiäkin sateli sen verran, että puolet jäi vastaamatta. Sen sentään sain kerrottua, että en ollut ihan lyhyttä matkaa polkemassa.

- Kuule, miul on mökki ihan tuossa parin saan metrin päässä. Sie tuut nyt sinne miun kanssain. Ethän sie voi poikaparka kippeenä alkaa urheilemmaan.

Mä tietysti vastustelin, vaikka oikeastaan olin ilahtunut, kun äijä oli ilmestynyt siihen kuin tyhjästä. Väsytti niin helvetisti, että tuntu mukavalta, kun joku toinen sano, mitä tehtiin, eikä tarvinu itse alkaa järjestelemään mitään.

Niinpä mä sitten päädyin sinne sen äijän mökille ja ihan mukisematta kaivauduin sänkyyn vällyjen alle. Äijä touhotti siinä ympärillä, toi juotavaa ja mittaria kainaloon ja suu kävi edelleen koko ajan. Jotenkin se sen äijän murre tuntu mukavalta kuunnella, vaikka muuten olikin aika kurja olo.

- No ei ihme jos alko väsyttämmään! äijä huudahti, kun se otti mittarin mun kainalosta ja tutki sen lukemaa. – Tää näyttää kolmeekymmentäyheksää ja kuutta! Mie tuon heti siul yhen buranan että saahaan tuo kuume laskemaan. Ja juua siun pittää kovasti. Siun ei ois pitäny lähtee kippeenä ajamaan, siehä kuivut kokkoon koko mies.

Sillä lailla mä sitten päädyin sairastamaan sinne sen äijän mökkiin. Tietysti mä esitin, että mä voisin mennä vaikka jonnekin leirintäalueelle tai motelliin parantelemaan itteeni, mutta salaa mä olin tosi tyytyväinen, että sattuma oli johdattanut mut sen äijän luo. Se kävi kaupassa, laitto mulle ruokaa ja ennen kaikkea siitä oli seuraa, kun makasin pari päivää siinä sängyn pohjalla. Ei tullu aika niin pitkäksi, kun kuunteli sen juttuja. Olis se vienyt mut lääkärillekin, mutta loppujen lopuksi sitä ei tarvittu. Aika nopeesti se kuume laski ja olo alko pikkuhiljaa palaamaan entiselleen.

Olin siellä äijän mökillä kai neljättä päivää, kun musta alko tuntua, että pystyisin jo viimein jatkamaan matkaa. Kun pahin taudin vaihe meni ohi, aloin suorastaan nauttimaan olostani siellä. Se äijä oli rento ja hauska tyyppi, ruoka oli kelvollista, kävin saunassa ja aloin taas tuntea itteni ihmiseksi. Mutta enhän mä voinut sinne vieraan ihmisen vaivoiksi ikiajoiksi jäädä.

Sanoin sille äijälle, että jos saisin vielä yhden yön nukkua sen vierassängyssä, niin seuraavana aamuna se vihdoin pääsisi musta eroon.

- Saisithan sie poikakulta jäähä tänne vaikka koko kesäks, se äijä vastasi. - Mukavaaha miust on ollu, ko tääl on ollu kerrannii seuraa.

- Musta on ollu kovasti vaivaa ja onhan sulta menny rahaakin, kun olet ruokkinu mua, otin esille asian joka oli alkanut vaivaamaan mua. Mulla oli aika pieni matkabudjetti, eikä rahaa ollu turhan paljon muutenkaan, mutta täytyhän mun jotenkin korvata sen äijän ystävällisyys. – Kuinka paljon mä olen velkaa tästä ylöspidosta? mä kysyin.

- Enhän mie siun rahojais ota, mitä sie poika hupsit! Sen äijän silmiin sytty veitikkamainen pilke. – Vaan ois kyllä yks tapa, jolla sie voisit kiittää minnuu jos halluisit.

- Kerro!

- Antasit miun tulla nukkumaa siun vierees ens yöks. Se ois sellanen kiitos, josta mie tykkäisin!

Saattaa tuntua oudolta, mutta se ehdotus tuli mulle ihan täytenä pommina. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt tietysti tajuta, että se oli homo. Olisko joku heteroäijä sillä lailla alkanu hoivaamaan jotain satunnaista ohikulkijaa? Mutta kun ei se koskaan ollu edes vihjannu siihen suuntaan, niin ei mulla ollu käyny edes mielessä pohtia sellasta asiaa. Ehkä mä olin ollu sen verran kipeekin, että aivot ei ihan pelanneet.

- Sori, mä olen kyllä ihan umpihetero, mä sanoin. Mun yllätykseksi sitä äijää alko vaan naurattaa.

- Vai umpihetero? Miul on sellanen tuntuma, että ko umpiheteroa vähän aikaa rapsuttaa, niin sieltä alta paljastuu sisäinen pikku homo. Mutta en mie sinnuu ala painostammaan. Kovasti minnuu kyllä harmittaa, ko sie olet niin nätti poika. Ja mie olen tällänen yksinäinen immeinen. Ei siun oo koskaa tehny miel kokkeilla, millasta se ois ko toinen mies pittää hyvänä?

Minä pyöritin päätä, mutta äijän ehdotuksen nostattama pelästys oli kyllä jo vaihtumassa naurun virneeseen kun kuuntelin sen selitystä. Homo tai ei, mutta ihan hyvä tyyppi se oli.

- Otetaan ees viimesen illan kunniaks muutama olutpullo! Tai nythän mie keksin, mie juotan siut niin humalaa, että siun alkaa tehä mieli kokkeilla, miltä se homoseksi maistuu. Etkä pääse aamulla mihinkää, ko siul on niin kova kankkunen!

Avattiin olutpullot ja hyvältä se aine maistuikin sairauden jälkeen. Juttu luisti entiseen tapaan, vaikka nyt kun tiesin äijän homoksi, aloin kiinnittää huomiota tapaan, millä se aina välillä katto mua ja hymyili veitikkamaisesti. Mutta ei sen jutut aina leikinlaskua olleet. Puhuttiin ihan oikeetakin asiaa. Ja sitten se vakavoitu ihan kokonaan.

- Miust on ihan toella sanoen ollu mukavaa, ko sie oot olt tääl, se selitti. – Mie olen aika yksinäinen immeinen, ja nyt mie taas oikein tajuan, miten mukavaa ois, jos ois toinen immeinen kumppanina. Mie taijan olla vähän niinko ihastunukki sinnuu.

En osaa selittää, mutta jonkunlaiset kylmät väreet alko kulkea selkäpiissä, ja jotenkin tajusin, miltä siitä äijästä tuntu. Sille varmaan tosiaan oli ihan iso asia, että mä olin osunu sen vieraaksi. Sitä se sitten muistelisi pitkät päivät yksinään siellä mökillä, kun mä olin lähteny. Jotenkin mun tuli sitä sääliksi. Minkähän takia niin mukava ja lupsakka mies ei sitte ollu löytäny ketään kumppania sinne mökille.

- Oli miulla mies, mutta se kuoli, äijä selitti. – Sai syövän. Sen jälkeen oon ollu yksinäni. Mutta en mie itke, sellasta se on tää elämä. Ei täällä parane alkaa itkemään, käyp ikäväksi olemine jos aina parkuu. Että eiköhän unoheta ikävät asiat ja aletaan taas puhua mukavia.

Minä menin melkein mykäksi sen äijän elämänkohtaloa kuunnellessani.

- Olet sinä kyllä ihme äijä, kommentoin. - En ole toista sinunlaista tavannu.

- Älä sie poika ala minnuu kehumaan, tai mie tulen ja pussaan!

Se äijä tuijotti mua silmiin ja sillon mä tajusin, että se ajatus ei enää tuntunutkaan musta niin kauhistuttavalta. Siis se että se äijä tulis pussaamaan mua. Ja jotenkin se äijä taisi vaistota mun ajatukset.

- Joko sie oot tottunu siihen ajatukseen, että mie tulisin siun viereen tänä yönä, vai pittääkö siulle juottaa toinenkii pullo olutta? se kysy ja nauro päälle. Se oli aika tarttuvaa naurua.

- Juota vielä se toinen, ja katsotaan sitten, mä sanoin.

- Mie rakastan sinnuu, nuori mies, se äijä heitti.

Jotenkin se asia tuli siinä päätettyä. Mua kyllä jännitti ja sydän hakkas toista sataa ja mielessä pyöri kaikenlaisia riettaita kuvia siitä, mitä se äijä mahdollisesti haluais mun tekevän. Mihin kauheuksiin mä oikein olin suostumassa? Kun se toinen olutpullo oli tyhjennyt ja se äijä viittasi makuuhuoneeseen päin, mä aloin vielä epäröidä.

- Kuule, mä oisin varmaan sulle aika pettymys, kun en mä osaa enkä pysty olemaan sillä lailla kun sä haluisit, mä sanoin sille äijälle.

- Ethän sie mikkään pettymys ole, jos vaan annat miun maata siun vieressä. Eikä siun tarvihe mittään osata. Olet vaan ja koetat nauttia siitä että toinen immeinen rakastaa sinnuu. Loppuin lopuks se tuntuu hyvältä olla toisen immeisen lähellä, oli se toinen sitten nainen taikka mies. Maataan vain vierekkäin, eihän meillä mittään kiirettä ole. Voijjaan pittää vaattetkin vielä päällä. Että et pelästy.

Kuin unessa nousin ja seurasin sitä äijää sen makuuhuoneeseen. Se kellahti pitkälleen sänkyyn ja taputti tyhjää tilaa siinä sen vieressä. Sydän takoen kävin sen viereen. Se ei tehnyt mitään sen kummempaa, paino vaan päänsä mun olkaa vasten. Sen äijän suu kävi kyllä ihan entiseen tapaan.

- Ai että tässä on hyvä olla. Siitä on niin pitkä aika ko viimeks olen saanu maata miehen vieressä. Ja sillonnii se oli sellanen ruma äijänköriläs, ei ollenkaan tuollanen nätti poika niinko sie olet. Mutta uskaltaisinko mie nyt vähän pussata sinnuu, vai pelästytänkö mie siut? Tää partakii ko voip tuntua vähän karhialt.

Se äijän parta tosiaan tuntui raapivan kasvojen ihoa, mutta ei se ollut ainoa asia joka tuntui oudolta. Toinen mies painoi huulensa mun huulille ja suuteli mua!

- Siehän olet ihan paskanjäykkänä jännityksestä, äijä kommentoi. – Älä sie poika turhia pelkää, en mie tee siulle mittään, jos siusta alkaa tuntua pahalta. Mutta suuvella mie sinnuu tahtosin. Mie tietysti saan siulta sen siun tautiis, mutta olishan sitte ees jottain muisteltavvaa ko mie makkaan tässä samalla sängyllä kuumeen kourissa.

Vähitellen se äijä pääsi siihen, mihin se niillä puheillaan varmaan tähtäsikin. Pahin jännitys alkoi laueta ja aloin rentoutua. Se painoi huulensa uudelleen huulilleni, ja tällä kertaa yritin vähän vastatakin sen suudelmaan.

- Uskaltaisinkohan mie nyt alkaa vähän riisumaan sinnuu? Siul on niin kaunis roppa, että miun tekis mieli ottaa siult paita pois että voisin vähän suukotella siun vatsaa.

Samalla äijä alkoi vetää mun paitaa ylös. Hyvin varovasti ja arasti se alko hyväilemän mun paljasta ihoa, rintaa ja vatsaa.

- Ai että sie oot kaunis. Sie olet ko taideteos. Reikkalainen urheiljapatsas. Anna ko mie nousen siun päälles ja suukottelen siun ihhoo. Tuntuuks tää siust pahalta? Miust tää tuntuu niin hyvältä että!

Äijän huulet näykki mun nännejä. Se kutitti mukavasti. Sitten se suukotteli mun vatsaa. Sekään ei tuntunut pahalta.

- Mie tahtosin ottaa siun housut pois jalasta. Siul on niin seksikkäät reiet, mie jo saunassa kattelin, että noita ko pääsis vähän kopeloimaan. Anna ko mie veän näitä siun housuja alemmas, nostahan sie persettäs vähän niin tää käyp helpommin. Noinnikkenään! Siul on aika karvaset reiet, mutta sehän näyttää tos miehekkäältä. Annahan ko mie vähän hieron niitä.

Äijä alkoi puristella mun reisiä, ja sen kädet veivasi aina vaan ylemmäs kohti mun haaroja. Siinä kohtaa mä yllättäen tajusin, että mun kalu alko pukkia hereille.

- Siehä taitat tykätä tästä, äijä hihkaisi. Nyt tunsin sen huulet reisillä, kädet oli työntyny takapuolen alle ja puristeli sieltä. – Otetaan nää alushousutkii pois ko niissä alkaa jo noin somasti pullistelemaan. Pääsee veitikka paisumaan ihan vappaasti. Mitähän se nassesetä oikein täältä paketista löytää, se äijä ihmetteli.

Mä aloin olla jo aika rentona ja osin kiihottuneessakin tilassa. Sen äijän jatkuva pulputus alko kuitenkin huvittaa mua. Sen hengitys oli muuttunut raskaammaksi, niin että kyllä sekin kiihottunut oli, mutta silti sen suu vain kävi entiseen tapaan. Se oli saanu vedettyä alushousut pois mun jalasta, ja katseli mun puolijäykkää kalua. Sitten se huomasi, että mua hymyilytti.

- Ainako sä puhut noin paljon seksin aikana, mun oli pakko kysyä siltä. Se äijä kävi mun päälle, ja mä tunsin sen kovan kalun painautuvan mun haaroja vasten. Sen hengitys ja parta kutitteli mun kasvoja.

- Ai sie poika oot sitä mieltä, että seksi on vakava asia, ja sitä pittää harrastaa hiljaa ja hartaasti niinko kirkossa. Mie taas oon aina aatellu, että seksi on hauska ja ilonen asia, ja se tuntuu paremmalta hymy huulessa ko totisena jyystäen. Siekii olit ensin paskanjäykkä kurttunaama, mutta eikö tunnu paljon mukavammalta ko naurattaa ja on hyvä mieli. Mut nyt mie haluan kokkeilla, saisinko mie siun kalluis ihan täyteen mittaasa, ko se tuntuu taas kutistuvan tuolla alapäässä. Pistä sie silmäis kiinni ja kuvittele mukavii, niin mie alan imeä lurputtammaan siun kankiais!

Mä en ollu ihan vakuuttunu sen äijän teoriasta. Naurun pyrskähdykset tuntu jotenkin vähentävän mun kiihotusta. Mutta mä laitoin silmät kiinni ja kuvittelin mukavia, ja se äijäkin joutu oleen hiljaa, kun sillä oli suu täynnä muuta. Niinpä mun kulli oli kohta taas täydessä temmingissä. Ja se äijä kyllä tiesi mitä sellaselle vehkeelle piti tehdä. Se imi ja runkkasi mun kalua vuoron perään ja kohta se alko tuntua niin hyvälle, että laukesin siinä käsittelyssä. Sperma senkun sykäyksittäin roisku sen äijän parralle.

- Sie kuitennii tykkäsit siitä, äijä huohotti, ja kävi taas mun päälle. – Nyt ois sitten miun vuoro.

- En mä taida pystyä, sun kalua, mä takaltelin.

- Ei siun tarvihe tehä mittään, mitä sie et halua. Mutta mie haluaisin kyllä panna sinnuu. Sie oot niin komea ja seksikäs poika, ja minnuu kyllä kiihotti katella ko sie laukesit. Sellanen pyyntö miulla ois että saisin panna sinnuu perseeseen. Siul on sellanen seksikäs ja kiintee urheilijan perse. No, älä nyt noin kauhistunneelta näytä, ei siun tarvihe jollet sie halua. Anna mie etin miun kalulle hyvän kolon siun haarovälistäis. Noin. Tässä on sekkii hyvä puol, että mie voin samalla suuvella sinnuu vaikka suulle, ko mie alan panna jyystämmään.

Äijä oli todella ohjannut kalunsa jalkoväliini ja alkoi nyt rytmikkäästi nytkyttää sitä siellä kolossa lanteitaan liikutellen.

- Kyllä se tääkii tuntuu hyvältä, ko ei oo pitkään aikaan päässy miestä panemaan, äijä huohotti. – Ja ko sie olet niin nuori ja komea. Ai että tekkee hyvvää. Tekee niin hyvvää että. Ai millasta herkkua mie nyt saan maistaa! No, nyt kohta tulloo. Kohta tulloo. Nyt tulloo! Aah! AAH!

Mä tunsin miten jotain kosteaa ja lämmintä suihkusi jalkoväliini. Sitten äijä romahti rennoksi mun päälle – ja oli kerrankin hiljaa. Ei tosin kovin kauaa.

- Se teki hyvää! Sie et tiiäkään miten hyvältä se miusta tuntu! Äijä kuiskaili mun korvaan. - Annahan sie kun mie vielä pussailen sinnuu. Myö voitais käyvä pesulla saunas, ja tulla sit takasii tähän sänkyyn. Miun tekis niin mieli pittää sinnuu viel hyvänä. Mie olen jo niin vanha mies, että miulle tuskin tullee montaa kertaa tilaisuutta päästä noin komean pojan kanssa pehkuloihi. Eihän tää vissii niin kamalaa olt, et sie jonkun kammon minnuu oisit saanu? Mie haluisin nukkuu siun vieres loppuyön. Ois ees yhen yön toinen ihminen minnuukin lämmittämäs.

Kyllähän se mulle sopi. Itse asiassa toisen ihmisen lämpö siinä saman peiton alla tuntu mustakin ihan hyvälle. Alko mukavasti väsyttämäänkin, ei ollu vielä voimat entiset sairauden jäljiltä. Tunsin, miten se äijä suukotteli mun kasvoja ja muualtakin, ja siihen sitten ihan tyytyväisenä nukahin.