Kuuma kundi

Heräsin puolenpäivän aikaan. Silmiä särki ja maailma tuntu ankeelta. Sitten jysähti oikein toden teolla. Ei helvetin paskat! Olin tehnyt sen taas.

Se ei ollu ensimmäinen kerta, kun koko yö oli mennyt nettipokerin parissa. Niistä pelihimon täyttämistä kiihkeistä hetkistä olin kuitenkin saanut maksaa sen verran raskaasti, että jo aikaa sitten olin päättänyt, että viimeinen peliyö oli jo pelattu. Kuinkahan mones sortuminen tämä oli sen jälkeen? Ja tää oli kyllä pahin kaikista. Sisältä kylmäsi, kun muistin että pikavippejäkin oli tullut taas otettua. Ja runsaasti.

Sanomattakin oli selvää, että kaikki oli mennyt.

Että voi ihminen olla tyhmä. Olin jo aikaisemmin saanut itteni talouden suhteen täydellisesti kuseen. Sillon olin keksinyt epätoivoisen tavan ratkaista asia. Olin laittanut nettiin treffipalstoille pari ilmoitusta, jossa olin vihjaillut komeaan ulkomuotooni, rahapulaan ja valmiuteen tehdä mitä vaan.

Oon puhtaasti hetero, mutta niinhän siinä tietysti kävi, että ne vähät yhteydenotot naisilta ei johtaneet mihinkään. Aloin jo menettää toivoni, ja vaikka sisu pistikin vastaan, niin laitoin ilmoituksia myös gaysivuille. Eihän sieltäkään tietenkään ketään löytynyt, joka olisi ollut valmis maksamaan seksistä sellaisia summia, että mun velat olis tullu kuitattua. Kunnes sitten yhtenä päivänä olin saanut viestin Artolta.

Arto oli joku iso kiho jossain valtion virastossa. Sellainen asiallinen päälle viisikymppinen pukumies. Sillä ei ollu rahasta puutetta, ja sitä taisi aika lailla kiihottaa ajatus, että pääsisi panemaan komeaa nuorta heteromiestä. Päästiin lopulta sellaiseen sopimukseen, että Arto otti kaikki meikäläisen velat hoitaakseen, ja mä aloin käydä säännöllisesti lyhentämässä velkaani sen luona.

Ei se mitään herkkua ollu, joskaan ei myöskään niin epämiellyttävää kuin olin pelännyt. Arto ei harrastanut mitään kinky-juttuja, eikä vaatinut multa mitenkään aktiivista otetta. Se halus suudella ja riisua mua ja edetä muutenkin hitaasti, ja alussa se otti joskus hermoon ja mä oisin toivonu, että se olis vaan menny suoraan asiaan ja mä oisin päässy pois. Mutta kaikkeen tottuu, ja sitä paitsi velka lyheni nopeemmin, mitä pitempiä öitä sen luona vietin.

Se vain otti pannuun ja rajusti, että jos olisin osannut lopettaa pelaamisen siihen, niin alkuperäinen velka olis jo maksettu, ja olisin vapaa mies. Mutta eihän meikäläinen ikinä oppinu. Päinvastoin, mulle tuli sellainen harha, että mä olin muka keksinyt helpon tavan ansaita rahaa, ja aloin pelata entistä hillittömämmin. Velka sen kuin käänty nousuun. Summa alko olla jo niin iso, että sen maksamiseen tiheelläkin tahilla menis vuosikausia. Eikä Artokaan enää maksanu mun uusia velkoja nurisematta.

Sen jälkeen elämä olikin ollu sitten yhtä taistelua pelihimoa vastaan. Onnistuin olemaan pitkään pelaamatta, mutta sitten taas sorruin. Arto alko uhkailemaan, ettei enää suostunut kuittaamaan mun uusia velkoja, ettei senkään talous kestäny kaikkea. Edellisen sortumisen jälkeen siltä oli tullu suorastaan ukaasi, että se ei enää maksaisi senttiäkään mun velkoja lisää.

Ja nyt mä olin sitten taas sortunu. Entä jos Arto toteuttais uhkauksensa, eikä ottais näitä uusia velkoja enää maksaakseen? Entä jos se alkais vaatia multa niitä entisiäkin rahana? Mitä tehään ihmiselle, jolla on kymmeniä tuhansia euroja velkaa, eikä mitään mahdollisuutta maksaa niitä? Ainakin mä joutuisin kaikille mahollisille mustille listoille, enkä enää ikinä sais mitään luottokortteja tai lainoja tai muutakaan. Kaikki rahat mitä mä ansaitsisin menis varmaan velkojen maksuun. En ikinä vois hankkia mitään, koska se takavarikoitaisiin multa heti.

Lähin lenkille ja yritin karistaa uhkakuvat pois mielestä, mutta eihän se onnistunut. Rääkkäsin itteeni äärirajoille, mutta siltikin ajatukset pyöri mun kaoottisissa raha-asioissa. Mutta pahin epätoivo alko sentään hellittää. Eihän tässä vielä ollu mitään lopullista ratkennu. Mun täyty vaan saada Arto vielä kerran vakuutetuksi, että sen kannatti maksaa nääkin velat. Ja mä tiesin kyllä jo kahden vuoden säännöllisten tapaamisten jälkeen ainakin muutaman keinon, jolla saatoin auttaa asiaani Arton suhteen.

---

Parin päivän päästä mulla oli sovittu tapaaminen Arton luona. Panostin viimesen päälle mun ulkomuotoon. Laitoin jalkaan tiukasti ihonmyötäset, mustat, kiiltäväpintaset kalsarit, joitten pintaa Arto mielellään silitteli ja hiplasi. Laitoin tiukan teepaidan, joka ei peitelly mun sixpackiä. Laitoin vaaleat rispaantuneet farkut, joita Arto oli kehunut seksikkäiksi ja jotka tuntuivat vetävän sen katseen (ja kädet) aina puoleensa. Laitoin miehekkään nahkapusakan ja valkoset lenkkarit, koska Artosta ne jostain syystä oli seksikkäät, ja korostivat mun urheilullista ulkonäköä. Hiuksiin geeliä viimeistelemään nuorekasta ulkoasua. Jossain syvällä sisimmässäni tunsin itteni huoraksi, mutta sehän mä ite asiassa olinkin. Eikä nyt ollu aikaa millekään morkkikselle. Nyt oli pakko vielä kerran saada Arto hurmattua.

Näin heti, että vaivannäkö ei ollu menny hukkaan. Arto ei saanu katsettaan musta irti, ja se halus jo eteisessä auttaa mua riisumaan nahkapusakka pois päältä, mikä oli hyvä merkki. Se oli niin himoissaan, että halus heti päästä koskettelemaan. En yrittänykään ottaa lenkkareita jalasta, tiesin, että jostain hämärästä syystä Arto halus riisua ne, sitten kun siirryttäisiin itse asiaan. Mutta koska se aina halusi edetä hitaasti, niin ensin mentäisiin sen tyylihuonekaluilla sisustettuun olohuoneeseen, naukkailtaisiin vähän viskiä ja juteltaisiin.

Mä olin pohtinu, missä vaiheessa mun kannattais ottaa mun uusi sortuminen puheeksi, ja olin tullu siihen tulokseen, että paras oli tuoda asia esille ennen sänkyyn menoa. Juuri vähän ennen kuin Arto alkaisi tehdä aloitetta. Aattelin, että jos sitä himottais tosi paljon, se ei ehkä välittäis asiasta – omastakin kokemuksesta tiesin, että himo sumensi joskus ajatuksia aika tehokkaasti. Olin hermostunut ja jännitys kupli sisällä, mutta yritin siitä huolimatta istua retkottaa nojatuolissa mahdollisimman rentona ja jalat seksikkäästi harallaan. Arto näytti arvostavan mun yritystä, sillä se ahmi mua silmillään melko estottomasti, vaikka sen suu puhukin ihan muita asioita. Jauhettiin jotain joutavanpäivästä iltalehtien sen illan lööpeistä.

Sitten musta alko tuntumaan, että hetkellä millä hyvällä Arto oli aikeissa tulla mun luo. Kakistin kurkkua ja ääni jännityksestä karheana otin kasvoilleni surkean ilmeen ja aloin kierrellen ja kaarrellen kertoa, että mulle oli taas käyny vahinko. Mitä pitemmälle tarinaa pääsin, sitä vähemmän Arto vilkuili mun haaroja, ja sen kasvoille alkoi nousta tyytymättömyyden kurttuja. Lopulta mun ei auttanu kun suoraan tunnustaa, kuinka paljon olin taas sillä kertaa onnistunu häviämään.

Arto oli pettyny ja vihainen. Se pyöritti päätään ja marmatti, että mun oli pakko tehdä jotain mun pelihimolle, että homma ei enää yksinkertaisesti toiminu näin. Mä otin nöyränä moitteet vastaan ja lupasin, että tää oli ehdottomasti viimeinen kerta kun pyysin lisää rahaa Artolta. Arto valitti, että oli kuullu ton saman jo monta kertaa, ja mä tietysti nöyränä poikana myöntelin, ja yritin rukoilla, että Arto vielä tämän kerran antas armon käydä oikeudesta.

Sitten mä aloin vakuutella Artolle, että mä olin valmis ihan mihin vaan se mua halus. Menisin viimeinkin hoitoon jos Arto haluais sitä (vaikka jotenkaan mä en usko että mä pohjimmiltani mitään hoitoa tarvitsen) ja olisin valmis antamaan Artolle seksiä vaikka joka päivä jos se halusi. Ensin mä pelkäsin, että Arton halut oli sammuneet ikäviin uutisiin, mutta kohta mä jo huomasin, että se alko taas vilkuilla mun haaroja ja reisiä. Ehdotin, että tehtäisiin vielä kerran sovinto, ja kähisin, että sen kunniaksi mä lupasin Artolle kaikkien aikojen parhaan panon. Se oli helppo luvata, kun Arto ei koskaan vaatinu mitään erikoista.

Arto kuitenkin jatko murinoitaan, ja mä pelästyin, että olin kuitenkin yliarvioinu mun vetovoiman. Yhtäkkiä mä pelästyin ihan tosissaan. Mitä jos kaikki mun uhkakuvat toteutuisi sittenkin? Mun ääneen alko hiipiä ihan oikeaa hätää, ja kohta mä jo suorastaan ruikutin, että jos Arto ei enää auttas mua, niin mä en tienny mitä mä tekisin. Se ei ollu ennalta harkittua taktiikkaa, jälkeenpäin mua nolotti, kun muistelin, miten olin hädissäni rääkyny. Mutta se aito tunteenpurkaus tuntu vetoavan Artoon.

Yhtäkkiä se oli mun luona ja kieto kätensä mun ympärille. Se alko lohdutella mua, ja toisteli, että ei hätä ollu tämän näkönen. Kyllä tästäkin selvittäisiin. Ja sitten mun päässä tapahtu jotain yllättävää. Mä ripustauduin Arton kaulaan ja aloin melkein nyyhkyttäen pyytämään että se auttaisi mua. Arto piti mua yhä sylissään ja lupasi taas, että kyllä tästä selvittäisiin.

Arto vei mut makuuhuoneeseen ja mä jouduin vieläkin taistelemaan sitä vastaan, että en olis pillahtanu itkemään kuin joka pikkupentu. Sitten me oltiin pitkään vaan sylikkäin ja Arto kuiskutteli mun korvaan rauhottavia sanoja niin kuin jollekin lapselle. Vähitellen mä aloinkin rauhottua, ja kysyin Artolta, että antoiko se varmasti vielä tän kerran anteeksi. Arto vakuutti, että kaikki oli ok. Mä sanoin sille kiitos. Ja tarkotin sitä täydestä sydämestä.

Mun on vaikee kuvata niitä fiiliksiä mitä mulla sillä hetkellä oli. Ehkä oikea sana on helpotus. Mä olin saanu vielä yhden tilaisuuden pistää asiani järjestykseen. Ja toinen tunne oli kiitollisuus. Mä olin todella kiitollinen Artolle, että se jakso ymmärtää. Ja siitä kumpusi sitten sellanen tunne, että mä todella halusin osottaa sitä kiitollisuuttani Artolle.

Mä vedin Arton päälleni ja tarjosin suutani sille suudeltavaksi. Kaksi vuotta Arto oli pannu mua, enkä mä ollu varmaan koskaan osottanu edes ton vertaa aktiivisuutta, ottanu vaan vastaan, mitä Artolta tuli. Arto näytti hämmästyneeltä. Mä yritin vastata sen suudelmiin, en velvollisuuden tunnosta, vaan ajattelin, että Arto pitäis siitä. Ja Artohan piti, se suorastaan haukko henkeään. Vau, se sano ja alko suudella mua entistä innokkaammin.

Joku oli nyt erilailla kuin koskaan ennen, ja mä luulen että me molemmat tajuttiin se. Meidän välillä oli sinä iltana tapahtunu jotain, joka oli muuttanu meidän suhdetta. Ainakin mä tunsin nyt Artoa kohtaan jotain sellasta, mitä en ollu aiemmin tuntenu. Ei musta ollu tullu yhtään sen enempää homo kuin ennenkään, ei mua Arto tai sen suudelmat kiihottaneet. Mutta siitä huolimatta mä ekaa kertaa tunsin sillä lailla, että mä halusin Arton nauttivan siitä seksistä. Ei vaan sen takia, että kaikki olisi nopeemmin ohi, vaan sen takia että Artolla olis kivaa. Mä en halunnu Artoa, mutta mä halusin antaa Artolle!

Arto tuntukin olevan aivan haltioissaan. Se ei edes malttanu edetä yhtä hitaasti kuin yleensä, vaan se alko tavallista rivakammin ottein riisua mua. Lenkkarit lähti jalasta nopeesti, teepaita suorastaan revittiin mun päältä. Farkkujen kanssa se sentään räpläsi pitempään, kouri mua haaroista ja puristeli reisiä, ennen kuin alko availemaan vyötä ja vetoketjua. Sitten se viimein veti housut mun jalasta ja murisi tyytyväisenä, kun näki mitkä alushousut mulla oli jalassa.

Tapansa mukaan Arto siveli käsillään ja suukotteli suullaan sitä kalsarien liukasta pintaa. Välillä se käänsi mut mahalleen ja hyväili mun pakaroita. Sitten mä olin taas selälläni ja sen kädet siveli kangasta mun munien päältä. Sitten se painoi kuumia huuliaan kangasta vasten. Mä olin yleensä siinä vaiheessa aika vaivautunu ja toivoin vain, että se menis jo eteenpäin. Joskus aniharvoin oli ollu sellanen rennompi olo, että olin saattanu vähän jopa kiihottua Arton hyväilyistä. Sillon Arto oli aina ilahtunu kovasti, mutta se ilo oli lässähtäny yleensä aika pian. En kerta kaikkiaan osannu nauttia toisen miehen kähmiessä mua.

Nyt ajattelin, että Arto varmaan olisi tyytyväinen, jos saisin seisomaan. Arto ei kyllä saanu mua kiihottumaan, mutta pistin silmät kiinni ja aloin ajatella yhtä seksikästä naista töistä, jota olin jo pitemmän aikaa salaa halunnu. Se toimi yllättävän helposti. Pystyin jopa kuvittelemaan, että se oli se nainen, jonka kuuma hengitys tuntu ohuen kankaan läpi mun haaroissa. Mun kalu alko nytkähdellä eloon, ja kuulin, miten Arto huokaili ihastuneena. Se alko kouria mun haaroja vähän rajummin, ja kohta mun kalu pönötti jo täydessä mitassa ja etsi tietään ulos ohuen kankaan alta. Arto oli innoissaan.

Arto veti multa kalsarit nilkkoihin ja syöksy mun seisovan kalun kimppuun. Se otti sen suuhunsa ja alko imeä. Sitä oli yritetty mutama harva kerta ennenkin, ja aina se oli päättyny siihen, että multa oli lerpahtanu. Äijä imemässä mun kalua oli vaan niin vastenmielinen ajatus, että seisokki loppu siihen. En mä nytkään pystyny työntämään sitä ajatusta pois mielestä, ja vaikka yritinkin ajatella sitä seksikästä naista, mulla alko into laantua.

Sain keskittyä hetken aikaa tosissaan, mutta viimein sain työnnettyä taka-alalle ajatukset siitä, mitä todellisuudessa olin tekemässä. Aloin taas kuvitella, että se olikin se nainen, joka imi mun kullia. Ja kun se kuvitelma onnistui, ei mennyt kauaakaan, kun aloin jo lähestyä huippua. Arto oli ite asiassa aika taitava imemään. Kohta multa alko lasti purkaantua.

Arto oli aivan haltioissaan. Se tuli sopertelemaan jotain mun korvaan. Se oli ite kuitenkin niin kiihottunu, että se ei malttanu kauaa odottaa, vaan käänsi mut mahalleen ja alko puuhaamaan mun perseellä. Sielläkin se kaikesta huolimatta eteni aika hitaasti, hiero mun pakaroita, levitteli vakoa, alko laittaa liukastetta ihan kaikessa rauhassa. Niitä puuhia olin aiemmin kestänyt lähinnä tahdon voimalla, mutta nyt olin laukeamisesta rentona, enkä välittänyt. Ajattelin, että nyt saisi Artokin nauttia.

Sitten Arto alko työntää kulliaan mun sisälle. Se oli jotain, johon olin joutunu kahen vuoden aikana tottumaan, mutta en siitäkään ollu oppinu nauttimaan. Puristin vaan hampaat yhteen ja odotin, että homma olisi ohi. Nyt päätin puristaa hampaita vielä vähän tiukempaan, ja pakotin itteni kysymään, voisinkin mä tehä jotain joka lisäisi Arton nautintoa. Se huohotti, että kaikki oli ihan hyvin näin. Se alko pumppaamaan kaluaan edestakasin mun sisällä, ja koitin myötäillä sen liikkeitä. Huomasin, että oma laukeamisesta rento olo autto siihen, ettei homma tuntunu niin hankalalta.

Arto oli tavanomaista selvästi rajummalla päällä, mutta siitä huolimatta toimitus kesti ihan riittävästi. Se ei tuntunu mukavalta tälläkään kertaa, mutta siitä huolimatta mä kuuntelin Arton huohotusta ja tyytyväistä ähinää ja toivoin, että se nauttisi siitä panosta mahollisimman paljon. Viimein se alko voihkia kovemmalla äänellä ja yllättäen mä huomasin suorastaan eläytyväni siihen Arton ähkintään. Nauti, Arto, nauti! Sitten se pummpaus viimein loppu ja Arto alko tyhjentää lastiaan mun sisällä ja musta tuntu jotenkin oudosti hyvältä, että olin pystyny antamaan Artolle sellasen nautinnon.

Hetken päästä Arto oli taas mun päällä, ja hyväili mun kasvoja ja suukotteli mua. Se oli ihan villinä onnesta. Se kehu, miten mahtavaa sillä oli ollu, ja miten komea ja seksikäs mä olin. Musta tuntu ihan hyvältä, kun se oli niin onnellinen.

Sitten se kysy multa, muistinko mä mitä mä olin luvannu sille. Mä en tienny mistä se puhu ja olin vähän hämmentyny. Sä lupasit mulle seksiä joka päivä, se sano. Mä muistin, että olin hädissäni sellastakin menny sanomaan, mutta enhän mä nyt ihan tosissani ollu ollu. Kerta pari viikossakin oli musta tuntunu turhan tiheeltä tahdilta.

Sitten multa meinas mennä henki lopullisesti väärään kurkkuun. Muuta tänne asumaan mun kanssa, Arto ehotti. Se oli ymmärtäny ihan väärin sen että mä olin kiihottunu ja lauennu ja nyt se luuli, että mä oikeesti nautin seksistä sen kanssa! Mä voisin vahtia sua ja pitää huolen, että sä et enää sorru pelaamaan, Arto leperteli mun korvaan. Ja sä voisit lyhentää velkaa vaikka joka yö. Kai sä olet tajunnu, että tällä tahilla sä et saa sitä velkaa ikinä kuitatuksi? Musta olis niin mukava jos sä olisit täällä pysyvästi. Ja olis tosi mahtavaa saada panna sua aina kun tekee mieli…

Mä en sanonu mitään. En halunnu pilata Arton onnea ja aiheuttaa sille pahaa mieltä just sinä hetkenä. Mutta ajatus asumisesta Arton kanssa tuntu ihan mahottomalta. Arto panemassa mua joka yö? Ei kiitos! Vaikka toisaalta, oli kyllä houkutteleva ajatus, että saisin joskus velan kokonaan pois. Aloin laskea, kuinka kauan siihen menisi. Kyse ei olisi kuitenkaan kuin kuukausista! Ei voi olla totta, mä tosiaan harkitsen Arton tarjousta, kauhistelin mielessäni, samalla kun Arto jatkoi mun suukottelua. Sillä tuntu jo taas seisovan, mikä todisti, että se oli poikkeuksellisen innoissaan.

Mun mielessä pyöri yhä vaan kysymys, jonka lopulta muotoilin itelleni tylyllä tavalla. Olisko musta täysipäiväseksi huoraksi?

Laittakaa palautetta, jos teitä kiinnostaa, millasen päätöksen tein!