Rannalle palattuamme mustikkasiideri oli jo loppu, mutta onneksi kylmälaukussa oli vielä puolukka-karpalosiideriä. Mun oli pakko vetäistä heti melkein tölkillinen äskeisen kokemuksen jälkeen, olin niin sekaisin. Miten ihmeessä persepano voi tuntua niin hyvältä? Ehkä mä olen vaan jotenkin erikoinen, kun tykkään siitä, mutta otin muistiin Juhan numeron, sillä hän oli niin hellä, mutta samalla voimakas, että musta tuntu siltä kuin haluisin lisää vielä joskus, ehkä huomenna, ehkä seuraavassa elämässä, kuka helvetti siitäkään tietää. Eikö pääasia ole kuitenkin nautinnon maximaalinen äärettömyys, se hetki, kun tuntuu, ettei henki kulje, mutta kulkee kuitenkin; kun tunnet, että joku tekee sulle hyvää vain nautinnon vuoksi, ei pelkästään itsensä vuoksi. Melkein kuin rakastais sua!
Oli taas lauantai, niin kuin viimeksi, pari viikkoa sitten, kun Satu ja Juha nai mua. Saamari, kun on kuuma, helle painaa päälle ja jok’ikinen vaate tuntuu olevan liikaa! Mä pistän vaan liivit, jotain nättiä siihe päälle ja farkut. Pikkarit jätän suosiolla kotiin. Mul on treffit sekä Sadun että Juhan kanssa, ovat alkaneet treffailla keskenään ja haluuvat mut pihviks hodarin väliin silloin tällöin. Mikäpä siinä, rakastan molempia ja taivaisiin asti räjäyttävä orgasmi on takuutavaraa, kun heidän kanssaan sextailee.
Entä minä sitten? Kyllä musta pidetään huoli sillo, kun oon pillu märkänä ja mustikantuoksuisena posliinina heidän välissään, mutta milloin minä saan antaa nautinnon heille! Vai joudunko katsomaan ikuisesti, kun he panevat keskenään ja saavat täydellisen orgasmin?
Täydellisen orgasmin!? Kuka vittu senkin määrittelee?!! Mä olen aina luullut, ettei nautinnolla ole rajoja... luulin, että tämä olisi totta, kun ex-poitsuni yritti panna mua perseeseen. Hyvältähän se musta musta tuntu, mutta homma loppu vähä kesken, olin kuulemma ollu liian ahdas sillä osastolla. Makuasia tämäkin, mutta olen oppinut sen, että puolukkakarpalosiideri toimii apuvälineenä siinä kuin asiaan kuuluva liukastekin.
Herään kellonsoittoon. Mitä vittua, äsken olin posliini märkänä jossain rannalla!! Mutta ei auta, töihin varastoon on pakko mennä. Ehkä jonain päivänä, kun työnnän hitaasti dildon sisääni tai nautin siitä, kun Satu runkkaa ja melkein raiskaa mut, saan tuntea sisälläni sellaisen etumuksen, joka pystyy jokaisella työnnöllä kertomaan mulle, että haluan lisää ja välillä puolukkakarpaloo, muutakin kuin pelkkänä liukasteena ja puudutusaineena...
Kesä on tullut, karvat on ajeltu ja mut on otettu väkisin kerran, onneksi vapaasta tahdostani, vaikka olinki avuttomana käsiraudoissa. Onneksi Juha haluu kunnon esilämmittelyn multa eikä Satukaan ole unohtanut mua. Olimme viimeksi uimahallissa saunassa ja jäimme kaksin... Tietäähän siinä, miten kävi.