Kokemusta rikkaampi

Tämä tapahtumasarja lähti liikkeelle keväällä 2007. Olin tuolloin työskennellyt reilut puoli vuotta erään suomalaisen keskisuuren yrityksen tulosyksikön vetäjänä. Olin ollut tämän yrityksen palveluksessa jo useita vuosia, mutta tulosvastuullisessa tehtävässä olin ollut vasta syksystä 2006 alkaen ja toimin edelleen tämän saman työnantajan palveluksessa nyt vuotta myöhemmin, kun muistelen tätä tapahtumasarjaa.

Ottaessani vastaan tuon uuden tehtävän lähdin innolla liikkeelle luomaan uusia asiakassuhteita ja panostin voimakkaasti myös jo olemassa oleviin asiakassuhteisiin eli yritin todella saada myynnin käymään omalla osastollani. Olin tuolloin 38-vuotias ja olin viimein saanut mahdollisuuden näyttää mihin pystyin. Olin odottanut tätä mahdollisuutta jo pidemmän aikaa, joten vauhtia ja innokkuutta riitti.

Esimieheni oli minua reilut 10 vuotta vanhempi kaveri ja hänen vastuullaan oli koko yrityksen suurasiakasmyynti ja -markkinointi. Hän on mukavan oloinen kaveri ja koska hän itse oli valitsemassa minua tähän työtehtävään, niin meillä oli luottamukselliset ja avoimet välit ja yhteistyömme toimii mainiosti myös tänä päivänä.

Olimme tuon puolen vuoden aikana käyneet jo pari tuloskeskustelua, joiden yhteydessä hän oli hieman toppuutellut minua yli-innokkuudestani ja kehottanut minua olemaan huolellisempi projektiaikataulujen ja asioiden dokumentoinnin suhteen. Muutoin homma meni mainiosti ja vastuualueeni myynti kehittyi kohtuullisen mukavasti. Hyvästä menestyksestä rohkaistuneena olimme vaimoni kanssa päättäneet ostaa myös uuden asunnon ja otimme tähän hankintaan liittyen melko suuren asuntolainan. Olihan peruspalkkani noussut ihan tuntuvasti ja olin päässyt myös bonusjärjestelmän piiriin.

Joulukuun alussa eräs asiakasyrityksemme otti minuun yhteyttä ja kertoi heillä alkuvuodesta käynnistyvästä suuresta projektista, johon he tarvitsivat melkoisen määrän tuotteita ja asennuspalveluja. Kyseessä oli osastoni suurin tilaus, joka oli tehty sen jälkeen, kun otin tuon osaston vastuulleni. Lähdin viemään tätä hanketta vauhdilla eteenpäin, jotta homma onnistuisi. Sain kuin sainkin sopimuksen aikaiseksi vielä ennen Joulua ja lähdin hyvillä mielin viettämään Joulua ja Uutta Vuotta. Erityisen iloinen olin siitä, että tämä suuri kauppa kirjautui omalta osaltani vuoden 2006 myyntitavoitteisiin ja se tiesi sitä, että saisin täydet bonukset vuodelta 2006.

Helmikuun lopussa oli tarkoitus aloittaa tämän asiakkaan toimitukset ja asennukset. Viikolla 9 kuitenkin selvisi, että kaikkia tarvittavia osia ei ollut tullut ja tarkemmissa selvityksissä huomasin, että minulta oli jäänyt lähettämättä tilaus alihankkijalle. Tällöin selvisi, että tavaroiden toimitus ja asennus ei tule onnistumaan missään tapauksessa. Olimme luvanneet asiakkaalle, että työ on valmiina 15.3. avaimet käteen periaatteella. Tuon aikataulun mukaisesti asiakas oli rakentanut omat jatkosuunnitelmat ja ne eivät onnistuisi missään tapauksessa.

Yritin parin päivän ajan itse selvittää asiaa, mutta asiakkaan edustajat kävivät todella kuumana ja tajusin itsekin millaisen sopan olin keittänyt. Valtava määrä tavaraa seisoi käyttökelvottomana, koska osa tarvikkeista puuttui, asentajat oli varattu kahdeksi viikoksi jne. Tuolloin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin marssia oman esimieheni puheille ja antaa hänelle raportti tapahtuneesta. Hän totesi tuolloin ainoastaan, että korjataan se mitä on korjattavissa ja muutoin asia selvitetään sitten myöhemmin.

Asiakkaan puolelta ei kuitenkaan löytynyt yhteisymmärrystä ja he vetäytyivät koko hankkeesta ja meille jäi käsiin melkoinen määrä tavaraa ja asentajien palkkasaatavat. Näiden kertaluontoisten menetysten lisäksi menetimme myös hyvän asiakkaan, koska he sanoivat yhteistyösopimuksensa irti maaliskuussa. Asiaa selviteltiin maaliskuun ajan ja yritimme löytää myyntikanavia käsiin jääneille tavaroille siinä kuitenkaan onnistumatta.

Esimieheni kutsui minut palaveriin maaliskuun viimeisen viikon maanantaina ja kävimme tätä tilannetta läpi. Silloin ei paljon vitsailtu ja tunnelma oli muutoinkin tiukka. Hän kertoi laittaneensa oman arvovaltansa peliin minun valintatilanteessa ja nyt olin aiheuttanut melkoisen tappion yritykselle omalla huolimattomuudellani. Valintakonsultit olivat ehdottaneet tähän tehtävään toista henkilöä, mutta hän oli siitä huolimatta valinnut minut. Minulle oli myös ehditty maksaa vuoden 2006 bonukset, ennen kuin tämä tilanne tuli esille. Eli tilanne oli kannaltani hyvin kiusallinen.

Esimieheni kertoi, että hän joutuu tekemään asiasta raportin yrityksemme ylimmälle johdolle ja siitä raportista riippuu paljolti se millaiset seuraukset tästä tulee olemaan minun kohdallani. Olimme juuri ostaneet uuden asunnon ja maksetut bonukset oli käytetty asunnon sisustamiseen ja vaimo oli juuri lähdössä parin viikon matkalle huhtikuun alussa.

Vasta tuolloin ymmärsin, että työpaikkani saattaa olla uhattuna ja joutuisin maksamaan bonukseni takaisin tai vaikka saisin pitää työpaikkani, niin joutuisin luopumaan tulosyksikön vetäjän tehtävästä. Hieman ääni vavisten kysyin häneltä, että mitä vaihtoehtoja hän näkee tässä tilanteessa. Vaihtoehdot olivat kuulemma vähissä, mutta lupasi miettiä asiaa samalla, kun hän valmistelee raporttia, jonka hän joutuu esittelemään seuraavalla viikolla. Sovimme seuraavan palaverin keskiviikolle.

Tuli seuraavan palaverin aika ja tapasimme keskiviikkona esimieheni työhuoneessa. Heti aluksi hän antoi minulle luettavaksi kolmisivuisen raportin, johon oli kirjattu tapahtumat melko tarkkaan ja siitä tuli hyvin esille minun osuuteni tässä sotkussa, joten tiesin, että työpaikan lähtö on lähellä. Totesin sitten, hänelle, että jos tuo raportti menee ylimmälle johdolle, niin minä en varmasti voi jatkaa nykyisessä tehtävässäni.

Hetken hiljaisuuden jälkeen hän totesi, että hän on reilu ja oikeudenmukainen kaveri ja uskoo, että myös minä olen sitä. Nyökkäilin tähän ja kuuntelin mitä hänellä on sanottavaa. Hän sanoi, että hän voi jonkin verran muotoilla tätä raporttia uudelleen ja jättää joitakin minuun liittyviä kohtia siitä pois. Olin tästä esityksestä todella iloinen ja kiitin häntä.

Pienen tauon jälkeen hän jatkoi, että ymmärrät varmaan, että ei tätä asiaa voi kuitenkaan kokonaan sivuuttaa. Hän on oikeudenmukainen, mutta olettaa, että myös minä olen sitä. Niin vastasin minä ja jäin odottamaan. Eli jos hän tarjoaa minulle mahdollisuutta sovittaa tämä töppäys jollain muulla tavalla, niin olenko valmis siihen. Asia ei auennut minulle lainkaan, joten jäin suu auki kuuntelemaan.

Tämän jälkeen hän alkoi kertoa joitakin juttuja vankeinhoidon historiasta ja sanoi olevansa kiinnostunut siitä millaisia rangaistuksia on suomalaisissa vankiloissa käytetty 30- ja 40-luvulla. Olin yhä enemmän ihmeissäni, mutta kuuntelin hiljaa. Sitten hän kertoi, että hän on muutaman kaverinsa kanssa kokeillut käytännössä näitä rangaistuksia ja minunkin kohdallani voisi tulla kysymykseen tällaisen rangaistuksen käyttö. Vasta tuolloin tajusin, että hän viittasi jonkinlaiseen ruumiilliseen rangaistukseen ja totesin siihen heti yksikantaan, että minä en minkäänlaisiin homojuttuihin lähde mukaan.

Hän ei kuitenkaan loukkaantunut tästä minun lausahduksestani, vaan säilytti rauhallisen malttinsa ja totesi, että ei tässä ole mistään sellaisesta kyse, vaan asiallisesta rangaistuksesta. Mehän juuri puhuimme oikeudenmukaisuudesta puolin ja toisin, joten kyllä sinun täytyy vastata tästä aiheuttamastasi vahingosta ja hän tarjoaa minulle mahdollisuutta hoitaa se kerralla pois päiväjärjestyksestä. Toinen vaihtoehto on se, että johto tekee asiasta päätöksen alkuperäisen raportin pohjalta ja tilanne etenee sen mukaisesti.

Sitten hän jatkoi. Vaimosihan lähtee parin viikon etelänmatkalle ensi perjantaina, joten sovitaanko seuraava palaveri perjantaina klo 17.00 ja tavataan tuolloin yläkerran kabinetissa. Meillä on konttorin yläkerrassa edustussauna ja sen yhteydessä saunakabinetti, jota käytetään myös neuvotteluhuoneena. Saat siihen asti miettiä asiaa ja hän kirjoittaa valmiiksi toisen raportin asiasta ja tuolloin sitten päätetään, kumman raportin hän esittelee seuraavalla viikolla. En osannut muuta kuin hölmistyneenä nyökätä ja poistuin hänen työhuoneestaan.

Perjantaipäivä koitti ja mietin asiaa koko päivän hermostuneena odottaen työpäivän päättymistä ja konttorin hiljenemistä. Pari minuuttia ennen klo viittä siirryin hissillä konttorimme ylimmän kerroksen yläpuolella olevaan saunakabinettiin. Ketään ei ollut paikalla, mutta sinne oli tilattu valmiiksi kahvit ja voileivät. Hetken kuluttua esimieheni saapui paikalle ja laski tietokonelaukkunsa neuvottelupöydälle.

No niin, mennään suoraan asiaan. Ole hyvä ja ota kahvia sillä aikaa, kun käynnistelen konettani. Hieman vapisevin käsin kaadoin kahvit meille molemmille istuin neuvottelupöydän ääreen häntä vastapäätä. Sitten hän totesi, että ensimmäisen raportinhan me jo kävimme läpi ja kysyi minulta, että haluanko käydä läpi tämän toisen raportin. Nyökkäsin hänelle ja hän alkoi lukea kirjoittamaansa tekstiä kannettavan tietokoneensa näytöltä.

Suurin osa tuosta tekstistä meni minulta ohi, kun en oikein pystynyt keskittymään asiaan, mutta ymmärsin kuitenkin, että tuossa raportissa ei minun osuuttani tuotu esille, vaan sekaannusta selvitettiin lähinnä informaatiokatkoksilla. Lopuksi vielä todettiin, että toimittamattomat tavarat voidaan hyödyntää muiden asiakastoimitusten yhteydessä, vaikka tästä ei ollut tuolloin vielä mitään varmuutta. Eli raportti kuulosti minun kannaltani erinomaiselta vaihtoehdolta.

Siis kumpi raportti laitetaan ensi viikolla enteenpäin, tiedusteli esimieheni? Ilman muuta tämä jälkimmäinen, jos se vain on mahdollista. Onhan se, jos niin päätämme. Sitten keskustelemme avoimesti tämän asian loppuun asti vai kuinka, jatkoi hän. Sopii minulle, ilmoitin hänelle ja jäin odottamaan.

Suomalaisissa vankiloissa käytettiin aina 40-luvulle asti ruumiillisia rangaistuksia, mikäli vanki rikkoi sääntöjä tai kieltäytyi tekemästä töitä. Ruumiillisista rangaistuksista päätti vankilan johtokunta ja täytäntöönpanon hoitivat kokeneimmat vartijat. Rangaistusiskut annettiin rottinkikepillä, joka höyrystettiin taipuisaksi ja vanki saattoi saada enimmillään 25 rangaistusiskua. Hän kertoi minulle nämä yksityiskohdat melko tarkkaan ja huomasin, että hän oli todella asiaan perehtynyt.

Jutellaan hieman tästä sinun rangaistuksesta. Tarjoan sinulle mahdollisuutta sovittaa tekemäsi rikkeen ruumiillisella rangaistuksella, joka toteutetaan samojen periaatteiden mukaisesti. Hän käänsi pöydällä olevan tietokonelaukkunsa toisin päin ja avasi siitä toisen sivulokeron. sieltä hän nosti pöydälle rullalle taivutetun rottinkikepin. Se oli melko ohut ja taipuisa, koska se oli taipunut noin hyvin rullalle ja se oli kiinnitetty muutamalla rautalangan pätkällä kiinni.

Tämä on tuliainen edelliseltä Lontoon matkaltani hän kertoi. Tämä on ostettu sieltä alan liikkeestä ja tätä ei ole käytetty vielä lainkaan. Sinä saat nyt vapaasti päättää haluatko hoitaa tämän asian osaltasi kuntoon. Mikäli päädyt ottamaan vastaan rikkomusta vastaavan ruumiillisen rangaistuksen, niin se annetaan sinulle tällä rottinkikepillä. Kipeää se tulee varmasti tekemään ja jättää myös jälkensä. Sinullahan on kuitenkin pari viikkoa aikaa parannella rangaistusjälkiä, joten sen ei pitäisi olla ongelma. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että voit ihan vapaasti kieltäytyä tai keskeyttää rangaistuksen täytäntöönpanon milloin tahansa ja tällöin palaamme alkuperäiseen raporttiin eikä tästä asiasta enää sen jälkeen puhuta. Mieti nyt tarkkaan, hän sanoi melko ponnekkaasti.

Katselin rullalle taivutettua keppiä. Se ei näyttänyt kovinkaan pahalta. Mielessä kävi monia ajatuksia. Olin koko maaliskuun ajan murehtinut tätä asiaa ja nyt minulla olisi mahdollisuus hoitaa tämä kuntoon, jos vain rohkeus riittäisi. Esimieheni oli luotettava kaveri, joten mietin tätä asiaa ihan vakavissani, vaikka ehdotus tuntui suorastaan hullulta. Hän oli ihan tosissaan.

Kieleni päällä oli myös monia kysymyksiä liittyen tuon kepin käyttöön, mutta en saanut niitä kysyttyä, koska pelkäsin ihan todella. Sain kuitenkin soperrettua, että kuinka monta iskua minun pitäisi ottaa tuosta kepistä. Siihen hän totesi, että maksimi on tuo 25 ja jos päätän ottaa ruumiillisen rangaistuksen vastaan, niin sitten hän tekee päätöksen ja ilmoittaa minulle iskujen määrän, kun homma käynnistetään.

Aikaa oli kulunut jo noin tunti tähän keskusteluun. Vilkaisin kelloani ja huomasin sen olevan lähes kuusi. Hoidetaan homma pois, sain lopulta sanottua. Hän alkoi sammutella tietokoneettaan ja pakkasi sen takaisin laukkuun. Näin me sitten teemme. Sitten hän nousi ylös ja meni saunan pukuhuoneeseen ja palasi sieltä hetken kuluttua mukanaan valkoinen froteekylpytakki, jonka hän ojensi minulle.

Rangaistuksen aikana saat pitää kylpytakin päälläsi, mutta alle ei saa jättää mitään vaatteita. Onko ymmärretty? Nyökkäsin ja hän jatkoi. Rangaistuksesi laitetaan täytäntöön puolen tunnin kuluttua eli puoli seitsemältä. Mene pukuhuoneeseen odottamaan ja pukeudu tähän kylpytakkiin. Käyn sillä aikaa työhuoneessani viemässä koneen pois ja teen päätöksen rangaistuksen määrästä. Sitten hän poistui saunakabinetista.

Siirryin pukuhuoneen puolelle ja suljin oven. Siinä oli aikaa miettiä asiaa ja pari kertaa olin jo lähdössä pois, mutta sitten päätin kuitenkin heittää puvun pois ja huomasin, että paitani oli hiestä kokonaan märkänä. Riisuin kaikki pois ja ainoastaan rannekello jäi käteen. Sitten puin tuon reilunkokoisen kylpytakin päälleni. En pystynyt istumaan paikallani ja kävelin hermostuneesti ympäri pientä pöytää joka sijaitsi keskellä pukuhuonetta.

Lopulta ovi kolahti ja esimieheni oli saapunut takaisin. Vilkaisin kelloa, se oli viittä vaille puoli. Hetken kulutta hän avasi pukuhuoneen oven ja sanoi, pieni hetki vielä, ojennatko pari saunapyyhettä. Ojensin hänelle kolme froteista saunapyyhettä ja hän sulki oven. Tasan puoli seitsemän hän avasi oven ja sanoi, nyt voit tulla.

Astuin saunakabinetin puolelle ja huomasin, että ikkunan edessä olevan sohvan päädyistä oli siirretty tyynyt sohvan keskelle ja niiden päälle oli asetettu kaksi valkoista saunapyyhettä. Kolmas pyyhe oli levitetty pöytäliinaksi sohvapöydän päälle ja sen päällä oli nyt tuo rottinkikeppi suorana. Se näytti pikaisella vilkaisulla hieman alle metrin pituiselta.

Esimieheni käveli sohvapöydän luokse ja veti sitä metrin verran kauemmaksi sohvasta. Nyt voit tulla. Asetu vatsallesi tähän sohvan päälle. Nyt minullekin alkoi selvitä se, miten tämä homma tulee tapahtumaan. En ollut uskaltanut kysyä asiaa, mutta kuvittelin, että rangaistusiskut annettaisiin selkään. Asetuin sohvalle tyynyjen päälle. Korjataan vielä hieman tyynyjen asentoa hän sanoi ja pyysi minua kohottautumaan hieman. No niin, nyt ovat tyynyt oikeassa paikassa, hän sanoi, kun sai siirrettyä molemmat tyynyt vatsani alle.

Sitten hän otti takkinsa taskusta taitetun paperin ja laittoi sen sohvapöydälle. Tämän jälkeen hän riisui puvun takkinsa ja otti paperin käteensä ja aukaisi sen. Olen kirjannut tähän paperille, joitakin rangaistukseen vaikuttavia asioita. Hän kävi läpi vielä muutamia taloudellisia seikkoja, joita huolimattomuudestani oli aiheutunut yritykselle. Sitten hän sanoi, että asian vakavuudesta johtuen hän ei näe mitään muuta mahdollisuutta kuin määrätä maksimimäärän rangaistuslyöntejä.

Ei voi olla, älähdin minä. Kuuntele nyt, hän jatkoi. Olet kuitenkin ensikertalainen, joten siitä syystä vähennän tuosta määrästä 5 lyöntiä ja lisäksi hyvitän kolme lyöntiä siitä, että olet vapaehtoisesti halunnut hoitaa asian kuntoon. Eli rangaistuksesi tulee olemaan 17 lyöntiä. Ei perhana, ajattelin minä ja taisin sanoa sen ääneenkin.

Vähään aikaan ei kuulunut mitään, yritin pitää kasvoni sohvan istuinpehmustetta vasten ja odotin mitä tuleman pitää. Sitten hän sanoi, pidä kädet edessäsi, äläkä yritä estää niillä iskuja tai joudumme keskeyttämään tämän homman. Sitten hän kysyi, että olenko nyt aivan varma tästä asiasta. En todellakaan ollut, mutta sanoin kuitenkin, että OK.

Sitten aloitetaan, hän sanoi ja tunsin, että hän nosti kylpytakin helmat kokonaan ylös selkäni päälle. Silloin alkoivat kylmät väreet mennä kroppani läpi, eivätkä ne johtuneet mistään kylmästä. Tuolla hetkellä alkoi todella kaduttaa ja myös hävettää. Siinä olin konttorimme saunakabinetin sohvalla takapuoli paljaana ja esimieheni seisoi vieressä rottinkikeppi kädessä.

Hävetystä ei kauan kestänyt, koska ensimmäinen kepin isku pamahti keskelle paljasta takapuoltani. Kipu oli tuntuva, mutta ehkä kuitenkin vähäisempi mitä olin odottanut. Seuraava isku tuli pakaroiden yläosaan ja siitäkin selvittiin ihan kohtuullisesti. Kolmas lyönti tuli alas, varsinaisten istumalihasten alueelle ja tuntui kipeältä. Tällöin taisin ensimmäisen kerran parahtaa kunnolla.

Tästä jatkettiin eteenpäin 4-5 lyönnin verran. Otin nuo iskut vastaan irvistellen ja älähdellen, mutta mielestäni kuitenkin kohtuullisen miehekkäästi. Sitten tuli luja isku pakaroiden herkkään alaosaan, johon olin saanut jo muutaman lyönnin aikaisemmin ja tämä lyönti osui ja upposi suoraan samaan kohtaan aikaisemman lyönnin kanssa. Kipu oli hirveä ja tällöin huusin myös kunnolla ensimmäisen kerran. Ensi pystynyt pitämään itseäni paikalla, vaan nousin sohvalle nelinkontin.

Nyt tämä loppui, en voi ottaa enää lyöntejä. Olin aivan varma, että tästä lyönnistä oli tullut takapuoleeni oikein kunnon viiltohaava. Rauhoitu nyt, tämä menee ihan hyvin, esimieheni totesi. Kannattaako sinun nyt lopettaa kesken, kun olemme päässeet jo yli puolivälin. Tämä oli yhdeksäs lyönti. Pidetään pieni tauko ja jatketaan sitten. Asetu nyt rennosti siihen tyynyjen päälle ja vedä henkeä.

Esimieheni rauhallinen ääni rauhoitti myös minua. Kyselin häneltä miten pahoja jälkiä on syntynyt. Ihan hyvältä näyttää, ei mitään hätää. En osaa enää arvioida kauanko tuo tauko kesti, ehkä se oli 5 tai 10 minuuttia, kunnes hän sanoi, että nyt sitten jatketaan. Tuon kuullessani pakarani jännittyivät välittömästi, jonka hän huomasi. Hei pidä pylly rentona, niin hyvin tämä menee.

Näin sitä taas lähdettiin liikkeelle ja iskuja alkoi tulla tasaiseen tahtiin. Sen muistan, että hän ei enää lyönyt rottinkikepillä takapuoleni herkimpiin alaosiin, mutta suuret pakaralihakset olivat ehtineet kipeytyä ensimmäisen piiskausjatkon lyönneistä tauon aikana niin paljon, että jokainen kepin isku aiheutti todella viiltävän ja polttavan kivun. Omaa ääntelyäni ja liikehdintääni en myöskään pystynyt enää hallitsemaan, vaan ulvoin äänekkääsi jokaisen lyönnin kohdalla enkä pystynyt lopettamaan ulinaani edes niiden välillä.

Tämä toinen puoliaika kesti mielestäni todella pitkään. Voi olla, että se vain tuntui minusta siltä, mutta muistan, että esimieheni sanoi tuona aikana useaan kertaan, että hän ei voi jatkaa ennen kuin pidän takapuoleni paikoillaan. Jokaisen lyönnin jälkeen heiluin sohvalla hervottomasti ja yritin helpottaa sietämätöntä kipua pakaroissani. Itse en pystynyt laskemaan, mikä lyönti on menossa ja kuinka monta lyöntiä on vielä jäljellä.

Lopulta kuulin esimieheni rauhallisen äänen. No niin, se oli viimeinen lyönti. Odotin tuolloin vielä uusia lyöntejä joten se oli todella helpotus. Olin todella hengästynyt ja otsani oli hiessä. Jäin siihen vatsalleni rauhoittamaan itseäni. Tunsin, että kylpytakkini helmat laskettiin takaisin alas piiskattujen pakaroideni suojaksi. Tuolla hetkellä en tuntenut varsinaista kipua takapuolessani, mutta hehkuva kuumotus oli todella tuntuva. Oli sellainen tunne, että pakarat olivat turtuneet jotenkin.

Homma on nyt hoidettu, joten laitan paperit eteenpäin sovitusti. Sitten hän antoi minulle muutaman käytännön neuvon, että mene nyt suihkuun ja valuta kylmää vettä mahdollisimman kauan piiskatulle alueelle, niin jäljet paranevat nopeammin. Hän taisi antaa muitakin ohjeita, mutta en muista niitä kaikkia.

Sohvalta ylös noustessani kiputuntemukset iskivät veitsellä viiltäen takapuoleen. Muutamassa kohdassa iho oli todennäköisesti rikkoutunut kunnolla, koska tunne oli sellainen kuin haava olisi repeytynyt auki. Pääsin kuitenkin sohvalta ylös ja mitään puhumatta suuntasin kohti saunan pukuhuonetta ja sieltä edelleen pesuhuoneeseen suihkuttelemaan piiskausjälkiä. Kylmä vesi todella helpotti kipua, kun alkuun pääsi ja tottui kylmään veteen.

Varttitunnin suihkuttelun jälkeen tulin pukuhuoneeseen kuivasin itseni ja varovasti painelin froteepyyhkeellä kipeää takapuoltani. Puin päälleni, laitoin krakan kaulaan ja olin valmis astumaan takaisin omaan rooliini. Esimieheni oli edelleen saunakabinetin puolella, kun tulin sinne. Hän sanoi, että onko kaikki OK. Hieman nolona totesin, että kyllä tämä tästä. Sitten hän ojensi kätensä ja sanoi, että hänen puolesta tämä on nyt kunnossa ja meidän ei tarvitse puhua tästä tämän jälkeen. Paiskasimme kättä ja hän poistui ensimmäisenä.

Rottinkikeppi oli kadonnut ja pyyhkeet oli heitetty likapyykkikoriin, joten hain myös oman pyyhkeeni ja kylpytakin pukuhuoneesta ja heitin ne samaan likapyykkikoriin. Sammutin valot ja jätin haalistuneet kahvit ja koskemattomat voileivät kokouspöydälle odottamaan maanantaiaamua, kunnes joku kävisi ne sieltä korjaamassa pois.

Tunnin kuluttua kotona uskalsin ensimmäisen kerran katsoa piiskattuja pakaroitani peilistä. Tällöin huomasin myös, että piiskausjäljet olivat nousseet kunnolla koholle, mutta iho näytti ehjältä, vaikka kepin iskujäljet loistivat valkoisissa pakaroissa selvästi punaisina. Seuraavana yönä nukkuminen oli melko hankalaa. Selälläni en voinut nukkua, joten vaihdoin asentoa kyljeltä toiselle.

Levottomasta yöstä johtuen nukuin lauantaiaamuna melko pitkään kunnes heräsin kännykän ääneen. Vaimoni soitti lomakohteesta ja kertoi kuulumisia. Sitten lähdin aamusuihkuun ja vilkaisin peilistä piiskausjälkiä ja kauhukseni huomasin, että näky oli hirveä. Tasainen punotus oli muuttunut syvänpunaiseksi ja osittain jopa sinertäväksi ja se oli levinnyt myös jonkin verran. Tuo viikonloppu meni sitten pakaroita parannellen ja rasvaillen. Istuminen jäi myös kohtuullisen vähälle, koska kipu tuntui yltyvän lauantaipäivän aikana eikä helppoa ollut vielä sunnuntainakaan.

En nähnyt esimiestäni maanantaina, mutta tiistaina olimme samassa palaverissa. Istuessani varovaisesti neuvottelupöydän ääreen huomasin hänen kasvoillaan pienen virneen, mutta kumpikaan ei tuolloin sanonut asiasta mitään eikä ole sanonut sen jälkeenkään.

Nyt vuotta myöhemmin kun muistelen noita kevään 2007 tapahtumia, on tuo tapahtumasarja jäänyt mieleeni hieman kivuliaana, mutta kuitenkin positiivisena tapahtumana. Ehkä syy miksi innostuin kirjoittamaan tämän tarinani paperille ja laittamaan sen näille sivulle luettavaksi, on se, että kenties esimieheni asian harrastajana sattuu lukemaan tämän muistelon ja laittamaan sen kohdallani uusiksi. Minulla ei ole sitä mitään vastaan, vaikka liiketoiminnot ovat menneet tuon jälkeen loistavasti. Ainahan sitä kuitenkin jotain pientä rangaistavaa löytyy.