kolgrim

(Olen tainnut edellisen osan laittaa tänne viimevuoden kesäkuussa ((kiira nimimerkillä)) ja ajattelin vielä laittaa tämän, jotta ne jotka ovat kiinnostuneet lukemaan lisää tietävät, että tarina on yhä elossa. Kirjoitan nykyisin enemmän englanniksi, mutta koetan parantaa tapani myös suomenkielisten tarinoitteni suhteen! Kotisivuillani löytyy lisää taronoita suomeksi ja englanniksi + edelliset osat tähän, saat osoitteen kun lähetät palautetta.)

******************************************************
4.Osa


Joonas

Keskiyöllä saavutaan clubille.
”Tää on sama paikka missä me tavattiin,” kuiskaan Alexin korvaan kun astutaan sisälle, se hymyilee ja suutelee hellästi mun poskea. ”Muistan,” se vastaa ja puristaa mun kättäni omassaan.

Katselen jokseenkin hermostuneena ympäröivään väkijoukkoon ja tiukennan otettani Alexin kädestä, pelkään eksyväni jos päästän irti. Joidenkin miesten utelias katse kohtaa omani ja säikähtäen käännän kasvoni pois, hengitys kiihtyy ja tunnen kuumotuksen ihollani, sydän hakkaa kiihkeästi kovan rytmikkään musiikin hakatessa korviin.

”Ootko varma, että jaksat Joonas? Me voidaan lähteä takaisin kotiin jos haluat?” Alex kysyy, katsellen muhun jokseenkin huolestuneena.
”Oon kunnossa, ihan totta,” vakuutan hymyillen ja istun alas pöydän ääreen, jonka Alexin ystävät on valinnut. ”Luulen, että tarvitsen vain jotain juotavaa.” Vilkaisen Alexiin, joka nyökkää ja on jo lähdössä, kun Stefan puuttuu peliin.
”Voin hakea sulle lasillisen Jonas,” se sanoo ja nousee ylös. Etsin lompakkoani antaakseni rahaa, mutta Stefan laskee kätensä omani päälle ”mä tarjoan,” se virnistää ja hämmentyneenä työnnän lompakon takaisin taskuuni.

”Voin kyllä tarjota omalle miehelleni,” Alex sanoo tiukasti ja hetken ne tuijottaa toisiaan kunnes Stefan naurahtaa kevyesti.
”Rauhoitu Alex, tarjoan kyllä sullekin, tiedän että teillä on rahat tiukassa ja mulla nyt sattuu sitä olemaan, kiitos vanhempien… Anna mun tarjota tää kierros, ok?” Odottamatta vastausta Stefan poistuu kohti baaritiskiä.

Alex istuu mun viereeni, sen kasvoilla on kireä ilme.
“Onko kaikki hyvin?” Kysyn varovasti ja Alex katsoo mua, jopa sen hymy vaikuttaa kireältä.
”Kaikki on loistavasti,” se sanoo, muttei kuitenkaan näytä siltä.

Stefan jatkaa drinkkien tarjoamista koko pöydälle, hiljentäen kaikki jotka hieman syyllisinä koettaa estellä. ”Mun vanhempien rahoilla me juodaan, joten nautitaan nyt kun voidaan,” se nauraa ja tilaa lisää, varmistaen ettei kenenkään lasi pysy kauaa tyhjänä.

Uppoudun keskusteluun Stefanin kanssa, joka vaikuttaa vitsikkäältä ja samalla fiksulta kundilta, unohdan kiinnittää huomioni ympäröivään meteliin, tunnen olevani turvassa; Alexin käsi mun ympärilläni ja jutellen ystävälliseltä ja hyväntahtoiselta vaikuttavan ihmisen kanssa.

”Haluatko kuulla suomalaisvitsin?” Kysyn ja Stefan nojautuu pöydän yli lähemmäksi, ”Kerro,” se hymyilee. ”Kaksi miestä menee mökille talvella ja koska ulkona on niin kylmä, ne pysyy sisällä ja juo alkoholia. Perjantaina molemmat juo, eivätkä puhu, lauantaina juominen jatkuu, vieläkään kumpikaan ei puhu. Sunnuntaina toinen näkee ison mustan linnun ulkona ja sanoo; ’korppi,’ johon toinen pudistaa päätään ja sanoo; ’varis’.

Ensimmäinen mies nousee ylös ja menee ulos, toinen seuraa pian perässä, mutta kun palaa takaisin sisälle, huomaa, että sen ystävän kaikki tavarat on hävinnyt ja pöydällä on lappu, jossa lukee; Lähdin kotiin, kun tuli riitaa.” Virnistän ja Stefan nauraa, Alexin puristaessa mun kovempaa, kasvot vakavana, ilman hymyn häivääkään. Ehkä se ei tajunnut mun vitsiä? No, olihan se kyllä aika typerä... “Suomalaiset on aika hiljaisia, jos stereotypiaan on uskomista.” Stefan virnistää naurun tyrehdyttyä, hymyilen ja nyökkään päätäni.

”Alex,” vieras miehen ääni kutsuu jostakin viereltä ja käännyt katsomaan. Pitkä, mustahiuksinen kundi, jolla on lämpimän ruskeat silmät ja päivettynyt iho, seisoo meidän pöydän edessä ja hymyilee mun ohitseni kohti Alexia. Kundi näyttää ulkomaalaiselta, italialaiselta ehkä?
”Damian,” Alex sanoo, katsellen vierasta häkeltyneenä. Mitä on meneillään?

Alex:

Haluan tappaa ton limaisen paskiaisen, haluan pyyhkiä ton vitun virneen sen huulilta. Puristan Joonasta lähemmäksi itseäni, omistushalu herää syvällä sisällä. Ja miksi hemmetissä Joonas nauraa? Stefan ei ole niin hauska!… Heike tönäisee mun kylkeäni ja naurahtaa hiljaa.
”Pelkään, että sun pää räjähtää pian,” se kuiskaa ”Älä viitti,” napsahdan. En pysty keskittymään siihen mitä Joonas kertoo Stefanille, oon liian kiireinen vihaamaan kyseisen käärmeen koko olemusta… Lopulta Stefan nauraa… Luoja se on ärsyttävä jätkä, jopa sen nauru on ihan vitun ärsyttävä! Tajuaakohan se sen itse?

”Alex,” kuulen jonkun kutsuvan mun nimeäni ja käännyn katsomaan. Hemmetti; Damian, ilta menee vain huonompaan suuntaan.

”Damian,” toistan sen nimen ääneen, joka paljastaa mun yllättyneisyyden. Damian katselee mua hymyillen lempeästi ja poistan käteni Joonaksen ympäriltä.

Damian on mu ex. Meillä on ollut suhde monesti katkolla ja sitten ollaan taas oltu yhdessä, näin Damianin viimeksi keväällä, ennen kuin se lähti Kreikkaan perheensä luokse.

Oon unohtanut Damianin ja sen paluun täysin. Oon unohtanut kertoa mun nykyisestä siviilisäädystä, kun me viimeksi puhutttiin puhelimessa ja nyt Damian saattaa odottaa, että jatkettaisiin siitä mihin jäätiin… Miksi elämä on niin monimutkaista välillä?

”Saanko liittyä seuraan?” Damian kysyy ja välittömästi Stefan tarjoaa paikkaa vierestään.

”Mitä sulle kuuluu Alex? Siitä tuntuu olevan ikuisuus kun viimeksi nähtiin.” Damian katsoo muhun hymyillen innokkaana.
”Niin,” vastaan typerästi, tunnen Joonaksen katseen ihollani ja katson siihen; näen, että se haluaa vastauksia. Myös Damian katsoo edestakaisin meidän välillä, hidas ymmärrys iskien siihen.
”Damian… tässä on Joonas, mun…” nielaisen, ”mun aviomies ja Jonas, tässä on Damian… mun ystävä.” Damian katsoo muhun yllätettynä, sitten Joonakseen ja takaisin muhun. Lopulta se hymyilee sokerisesti Joonakselle, ehkä hieman liian sokerisesti….
”Joonas, Alexin …mies? Miellyttävä tavata.” Damian tarjoaa kätensä johon Joonas tarttuu epäröiden. ”Alex on täynnä yllätyksiä vai mitä Joonas?” Damian katsoo muhun puhuessaan, en oikein tiedä mihin itse katsoa joten tartun lasiini ja otan ison hörpyn. Tää ei todellakaan ole mun päivä, Joonas on hiljaa, mutta yrittää hymyillä, Stefan hymyilee kaikkien puolesta ja Damien jatkaa tuijotteluaan.

”Alex, voitaisiinko puhua kahden? Olettaen, että se käy sulle Joonas?” Damian kysyy kohteliaasti, Joonas tyytyy nyökkäämään ja päästää mut nousemaan pöydästä.
”Tuun pian takaisin kulta,” kuiskaan ja suutelen sen poskea hellästi.

Seuraan Damiania clubin syrjäiseen nurkkaukseen.
”Mitä tää oikein tarkoittaa Alex?” Damian katsoo sormusta mun nimettömässä, ”Naimisissa?” se tuhahtaa ja nostaa katseensa. ”Milloin ajattelit kertoa mulle?”
”Me erottiin Dami, muistatko?”
”Niin, mutta ei ollut ensimmäinen kerta, sä tiesit, että tuun takaisin.”
”Mitä sä haluat mun sanovan Dami? Mä rakastuin Joonakseen. Se mitä meillä oli… mehän vain riideltiin koko ajan ja …”
”Rakastuit?” Damian toistaa miltei katkerana, niitä sanoja ei koskaan vaihdettu meidän välillä. ”Tää on hullua Alex, kuinka kauan te ootte edes tuntenut?”
”Me tavattiin heinäkuussa….”
”Luoja Alex, mitä se blondi on sulle oikein syöttänyt? Me ollaan tunnettu toisemme kauemmin! Ja naimisissa, tajuatko miten naurettavalta se kuulostaa! Mä en oo koskaan kuullut sun edes haaveilevan sellaisesta!” Damianin tummat, vihaiset silmät tuijottaa mun omiini.
”Joonas tuntuu oikealta, kaikin tavoin, ei sitä pysty selittämään, sen vain tuntee. Ja miksi ei sinetöidä sitä mikä tuntuu hyvältä?”
”Seksi tuntuu hyvältä, ei sen takia tarvitse päätään menettää ja sä sanoit…” Damian liikkuu lähemmäksi ja sen kädet laskeutuu mun olkapäille. ”Sä rakastit seksiä mun kanssa… muistatko?… kaikki ne yöt…” se kuiskuttelee, huulet lähellä mun ihoani, peräännyn, tartun Damianin käsiin ja lasken ne alas.

Muistelen ajassa taakse kesään, niitä lyhyitä hetkiä Joonaksen kanssa. En saanut tarpeekseni, halusin lukita oven ja estää sitä koskaan lähtemästä, janosin jokaista kosketusta ja halusin oppia tuntemaan sen vartalon jokaisen sopukan ja parasta oli, että Joonaksen kanssa pystyi myös keskustelemaan. Se mikä alkoi seksillä, on nyt jotain paljon enemmän, kuin mikään mun aikaisempi suhde.
”Oon pahoillani Dami, mutta asia on nyt näin, rakastan Joonasta, se tekee mut onnelliseksi.” Dami tuijottaa mua hetken, katse sen silmissä paljastaa sen tunteet ja toivoisin voivani tehdä jotakin, joka saisi Damianin olon paremmaksi, välitän siitä yhä, mutta ystävänä.
”No, jos oot onnellinen…” Damian nielaisee, ”…se on tärkeitä, toivon, että voidaan olla yhä ystäviä?”
”Totta kai Dami,”
”Damian,” se korjaa ja ymmärrän syyn. Hymyilen ja nyökkään kevyesti.
“Damian.”



**^^**^^**^^**^^**

Joonas:


Damian on enemmänkin kuin Alaxin ystävä? Mietin niiden poistuttua. Tapa jolla se katsoi Alexia ja… tapa jolla se katsoi mua; niin kuin matoa, joka on syytä litistää. Ja äkkiä tunnen oloni epävarmaksi, Damian on ulkonäöllisesti täysin erinäköinen kuin mä ja tunnen itseni kalpeaksi ja… entä jos Alex pitää enemmän tummista? Entä jos se nyt kiroaa itsekseen että on jumiutuneena mun vaaleuteni kanssa kun se voisi saada ton seksikkään italialaisen? Ei, Damian ei oo seksikäs, yritän vakuuttaa itselleni.

Tunnen oloni surkeaksi, hyödyttämäksi… Stefan hakee mulle uuden drinkin ja huuhdon sen alas kurkustani miltei yhdellä huitaisulla. Heike ja muut juttelevat saksaksi enkä ymmärrä sanaakaan, tunnen olevani niin yksin.

”Hei komistus, miksi niin synkkä naama?” Strefan kysyy nojautuen pöydän ylitse.
”En oo synkkä… ajatuksissani vain,” katson sen silmiin ja yritän hymyillä.

“En usko, sun kauniit silmät paljastaa totuuden,” menen hieman hämilleni ja katson alas käsiini jotka lepää pöydällä, kohotan katseeni takaisin Stefaniin, joka nyökkää kohti suuntaan johon Alex ja Damian katosivat.

”Damian ja Alex seurusteli ennen, melko kiihkeä suhde jos oon ymmärtänyt oikein. Damian vietti viimeiset kuusi kuukautta Kreikassa ja ne eros sen välimatkan vuoksi ja sitten Alex tapasi sut. Ehkä Alex vain unohti kertoa Damianille.”
”Ehkä…” Mutisen hiljaa ja tuijotan tyhjää lasia edessäni.
”Oon varma, ettei sulla oo mitään syytä huoleen Joonas… Alex meni sun kanssa naimisiin, eikö?” Stefan hymyilee ja nostaa oluttuopin huulilleen. Hymyilen takaisin hivenen paremmalla mielellä; tajuan että asia on juuri niin, Alex valitsi mut, ei Damiania.

Lopulta molemmat palaa takaisin pöytään. Pelkällä katseella Damian tuntuu haastavan mut; laskelmoiden mahdollisuuksiaan mua vastaan. Sisimmässäni vihaan sitä jo nyt.

Stefan ostaa lisää juotavaa ja jokaisen drinkin myötä mun itsetunto nousee. Näytän tolle pöyhkeälle kreikkalaiselle, Alex on mun mies nyt! ja osaan olla seksikäs, oon ihan yhtä hot kuin se, hemmetti!’

Alkoholinvaikutuksen alaisena alan suutelemaan Alexin niskaa, unohtaen täysin muun yleisön meidän ympärillä, mun käteni hakeutuu sen reidelle ja alan hitaasti hieromaan sitä, oon kiimainen ja haluan Alexin huomiota. Tunnen Alexin lihaksien jännittyvän mun kosketukseni alla ja hymyilen nuolaistessani sen korvan lehteä ennen kuin otan sen hampaitteni väliin ja näykkäisen hellästi. Hitaasti liikutan kättäni ylöspäin ja ilokseni kohtaan kovan elimen sen farkkujen lävitse ja tunnen sen vavahtavan kosketukseni alla. Hyrisen tyytyväisenä ja jatkan häpeilemättä sen hieromista. Alex näyttää hieman järkyttyneeltä katsoessaan muhun, mutta se ei kuitenkaan estä tai kiellä mua jatkamasta, sen sijaan sen posket punertuu ja se kiemurtelee hieman avuttomasti yrittäen jotenkin salata muilta mitä pöydän alla tapahtuu. Siirryn istumaan Alexin syliin.

Damian katsoo mua miltei murhanhimoisesti, en välitä, hymyilen sille vain suloisesti takaisin; oon liian humalassa välittääkseni. Liikutan peppuani Alexin sylissä ja tunnen kuinka se sykkii kovana mua vasten, sen kuuma hengitys hyväilee mun niskaani ja kuulen sen tukahdutetun huokaisun. Hitaasti sen vapisevat kädet tulee lepäämään mun reisilleni, tunnen kuinka sen otsa laskeutuu mun takaraivoani vasten, keskustelu Damianin kanssa on ohitse ja hymyilen voitonriemuisena.

Kuulen Heiken sanovan jotakin meidän viereltä kikatuksen säestämänä, mutta mun ajatukseni on sumuisia ja täysin kiinnittyneinä muihin asioihin jotta voisin ymmärtää sitä. Oon mun omassa Alex maailmassa, missä aurinko paistaa ja linnut laulaa, koska Alex on kovana mulle!
”Vie mut kotiin ja pane mua,” kuiskaan sen korvaan käheällä äänellä.

Alex nousee nopeasti vetäen mut mukanaan.
”Hei... sori kaverit… me ollaan aika väsyneitä, lähdetään kotiin…” Alex mutisee ystävilleen.
“Väsyneitä… niin varmaan!” Heike nauraa meidän perään, kun me kiirehditään hakemaan meidän takkeja. Oon niin onnellinen ja niin humalassa! Mä saan tänään! Voisin melkein laulaa. Ei oo tosin aikaa laulamiselle, Alexilla tuntuu olevan kiire, ei että panisin pahakseni.


Taksikuskilla on vaikeuksia pysyä tiellä, vilkuillessaan takapeilin kautta tapaa millä me nuollaan toisiamme kiihkeinä takapenkillä. Alexin kädet tuntuu ehtivän joka paikkaan ja kun päästään asunnon eteen se työntää tukun seteleitä kuskin kouraan ja raahaa mut ulos. Hississä sama meno jatkuu; mun selkä painettuna seinää vasten, sen kädet levottomina mun takamuksella. Kiedon jalkani Alexin ympärille ja se kantaa mut sisään, heittää avaimet huolettomasti lattialle ja jatkaa määrätietoisesti kohti maakuuhuonetta. Alex kaataa mut sängylle, kiskoo kengät mun jalasta ja kipeää päälle.

Missä tää villipeto oikein piileksi? Mietin samalla, kun Alex repii mun farkkuni auki ja työntää kätensä mun boksereitteni sisään, se murahtaa tyytyväisenä ja alkaa hieromaan mun elintä samalla kun nuolee mun kaulaa. En oikein tiedä mitä tehdä itselleni, huokailen mielihyvästä, mun vartalo kiemurrellen sängyllä nautinnosta ja ilosta. Alex keskeyttää vain riisuakseen mun loputkin vaatteet ja heittää sitten oman paitansa lattialle kasaan niiden kanssa.

”Haluan sua niin paljon…” Alex kuiskaa, vyönsolki kilahtaa auki pimeässä ja huulet painautuu omiani vasten. Sen kädet liikkuu alas mun reisille ja työntää niitä hellästi erilleen, sen sormet sivelee liukastetta ensin pitkin mun peppuvakoa, kunnes se työntää yhden mun aukkoani vasten ja tunnen sen liikkuvan sisään, toinen seuraa perässä ja venyttää lihaksia erilleen, lopulta hetken kestänyt hitaus ja kärsivällisyys pettää, liikkeet nopeanevat ja huokaan; se ei tunnu pahalta, pelkäsin että se saattaisi, mutta haluan vain enemmän.
”En pysty odottamaan Jonas,” Alex kuiskaa ja asettuu mun reisieni väliin, tunnen sen elimen itseäni vasten ja hitaasti mutta varmasti se liukuu mun sisälleni, hetken tunnen kipua, joka saa mut vaikertamaan ääneen. Alex katsoo muhun tuo kätensä mun kasvoilleni ja suutelee hellästi ja pitkään, kipu katoaa hiljalleen, voisin miltei itkeä; viimein saan mitä oon odottanut niin pitkään!

Se on nopeaa ja kiihkeää rakastelua, mutta se tuntuu oikealta; olla Alexin lähellä, tietää, että rakastelen mun mieheni kanssa. En muista milloin viimeksi olisin tuntenut samanlaista onnea, en muista entistä, keskityn vain siihen hetkeen, tunteeseen Alexista mun sisälläni… En voi pitää kyyneleitä nousemasta silmiini.

Alexin murahtelut kuulostaa maailman ihanimmalta ääneltä, muutama voimakas ja syvä työntö sisään ennen kuin sen vartalo jännittyy vapauttaen siemennesteensä mun sisälleni. Se lysähtää mun päälleni ja koittaa tasata hengitystään. Tunnen sen vartalon rentoutuvan mun syleilyssäni ja itken hiljaa; tunnen kaiken niin voimakkaana.

Alex nostaa katseensa huolestuneena.
”Joonas… mä oon niin pahoillani,” se sanoo ja nousee istumaan, näyttäen pelästyneeltä, kauhistuneelta jopa. Sen katse liikkuu mun vartaloani pitkin, sitten takaisin mun kasvoilleni. Alex nousee sängyltä ja nostaa housunsa. ”Anteeksi, älä itke, mä oon niin pahoillani, en tarkoittanut sitä… voi luoja, kaikki on hyvin kulta, en tee sitä enää, mä lupaan.”

Tuijotan sitä hämilläni ja räpytän silmiäni. Mitä??



Alex:

Oon niin hemmetin kännissä; en yksinkertaisesti pysty katsomaan vierestä, miten toi käärme lirkuttelee Joonakselle. Eikä asiaa helpota yhtään, että mun exsä istuu samassa pöydässä. Yhtäkkiä Joonas liikkuu lähemmäksi ja alkaa suudella mun kaulaa, sen käsi laskeutuu mun reidelle… luoja… mitä se tekee? Nuolaisen huuliani hermostuneena ja yritän olla huokaamatta ääneen, kun mun kalu nousee iloisena pystyyn; naurettavaa mä sanon! Ja sitten Joonas alkaa hieromaan sitä… miltei kuolen. ’Pysy hallinnassa, pysy hallinnassa’ yritän epätoivoisesti hokea itselleni. Tunnen ihoni kuumenevan, kun Joonas hymyilee mulle, suutelee huulille ja kapuaa mun syliini. Luoja… en pysty… en pysty vastustamaan… mun käteni vapisevat; tuon ne lepäämään sen reisille, vain hämärästi tietoisena siitä näytöksestä, joka me saadaan aikaan. Stefan katsoo suoraan meitä kohti ja siemailee hitaasti oluttaan, hemmetin käärme, varmaan toivoo että olisi mun paikalla!

“Vie mut kotiin ja pane mua,” Joonas kuiskaa ja samalla tunnen viimeisimmänkin kontrollin rippeen pyyhkiytyvän pois. Nousen Joonaksen kanssa ja mutisen lyhyet hyvästit ystävilleni.

En oo saanut seksiä sitten heinäkuun ja paineet alkaa olla melkoiset. Suutelen Joonasta nälkäisesti taksissa, välittämättä kuskista… Muhun miltei sattuu se miten paljon haluan mun miestäni, enkä malta odottaa lämpöä jonka tiedän löytäväni sen sisältä; oon unelmoinut siitä jo niin pitkään.

Vihdoin päästään makuuhuoneeseen ja lasken Joonaksen sängylle, avaan sen farkut ja työnnän käteni sen alushousujen sisälle. Mmm, taivaallista; ilokseni tunnen kovuuden käteni alla ja voisin miltei tulla siihen paikkaan. Tunnen oloni kiimaiseksi teini-ikäiseksi. Riisun Joonaksen loputkin vaatteet voidakseni nauttia sen upeasta vartalosta paremmin, nuolaisen ja näykin sen nännejä ja rintalihaksia, kaulaa… malttamattomana vedän oman paitani pääni yli ja heitän lattialle.

”Haluan sua niin paljon…” kuiskaan, kun avaan vyöni ja housuni vapauttaakseni erektion joka alkaa tosissaan jo käydä kivuliaaksi. Otan liukastetta ja levitän sitä anteliaasti Joonaksen peppuvakoon ja sisälle, tiukkuus sormieni ympärillä saa mut hulluksi halusta, murahtelen tyytyväisenä. Lasken housujani, en voi enää odottaa, työnnän Joonaksen jalkoja erilleen päästäkseni laskeutumaan niiden väliin paremmin. Työnnyn sisään, hitaasti, mutta varmasti enkä voi olla huokaamatta tyytyväisyydestä, tuntuu paremmalle kuin muistin! Tiukkuus ja lämpö ympäröi mun pituuden, liikun, suutelen Joonaksen pehmeitä huulia kunnes annan periksi halulleni ja pusken Joonasta vasten yhä kiihtyvämmin. Tunnen orgasmin liikkuvan vartaloni läpi, huokailen mielihyvästä, vapisen täyttäessäni sen. Mun rentoutunut vartalo lysähtää Joonaksen päälle ja koetan tasata hengitystäni, hiljalleen rauhoitun.

Ja sitten kuulen sen; hiljaisen nyyhkytyksen, nostan katseeni ja kauhukseni näen sen itkevän.
”Joonas, mä oon niin pahoillani,” sanon ja nousen istumaan, lasken katsettani sen vartalolla, fritsuja Joonaksen rinnalla ja kaulalla, mun sperma valuu sen reisiä pitkin lakanoille, sen posket on kyynelistä märät. Kuinka saatoin olla näin tyhmä?! Joonas ei ollut valmis tähän! Nostan housuni nopeasti ylös, tunnen oloni idiootiksi.
”Anteeksi, älä itke, mä oon niin pahoillani, en tarkoittanut sitä… voi luoja, kaikki on hyvin kulta, en tee sitä enää, mä lupaan.” Vakuutan sille, mun käteni vapisevat kun kurottaudun pyyhkimään kyyneleet sen poskilta, ”älä itke rakas,” Miten saatoin menettää kontrollin?! Pidä aina kontrolli! Hemmetti… Mä pilasin kaiken eikö niin? Miten voin koskaan hyvittää tän?



-jatkuu-