JC

Kielenkärkeni sipaisi purppuraista, paksua, kananlihaista, jäykkää nänniä, kun matkustin Jannen iholla, sen untuvaisella, paikoin jouhevalla karvoituksella, kohti tuota viimeiltaisesta parranajosta yhä punoittavaa leukaperää, jonka voimallisuudessa on jotain rottweilerista muistuttavaa. Hiukseni tömähtivät aataminomenaan, teinipoikamaiseen rustomöhkäleeseen keskellä paksua, suonikasta ruumiinjäsentä, ja lipuivat viistosti sitä myöten kohti drakulamaista asentoa kaulalla, johon turvonneet huuleni kävivät.

Hiekanruskea puuvillapeite kulki Jannen vasemman lanteen ja oikean reiden yli, laskostuen hajareisien muodostamaan syvänteeseen ja hädin tuskin peittäen miehuuden kutsuvaan kumpuun. Opiskelija-asuntola pihtaili lämmityskuluissa, ja niinpä myöhäisen tammikuun pakkasessa oli sisällä niin hyistä, että hengitys miltei huurtui. Olimme kaksi tasalämpöistä, punaveristä urosnisäkästä varhaisaamun pimeydessä..

Karkeat käteni tarrautuivat Jannen rintalihaksiin, hauiksiin, nostivat käsivarret ylös, siirtyvät niitä pitkin kalpeisiin ranteisiin ja puristuivat lujaan otteeseen kämmentyvien ja ranneluiden väliseen notkoon. Jannen kädet värähtivät niihin kohdistuvasta voimasta ja jäivät roikkumaan puoliavoimina, hervottomasti. Hänen nilkkansa liikahtivat, jännittyivät peiton alla, ja hän raotti pähkinänruskeita silmiään. Huulet kääntyivät raukeaan hymyyn, ja tavoitin ne heti omillani, kielelläni, hampaillani.

Naurahdin leikillisesti, tartuin Jannen lapoihin ja kellistin hänet lujasti vatsalleen. Peitto valahti osittain lattialle. Sylkäisin hänen vakoonsa, työnsin käteni hänen jäntevää vatsaansa, rintalihaksiaan vasten, purin hänen kaulaansa ja survaisin elimeni hänen sisäänsä. Nostin yläruumiini, hyväilin käsilläni hänen lanteitaan, alaselkänsä ja kohonneen peppunsa muodostamaa kaarta ja panin kuin villieläin, kosteanpunainen elin kosteanpunaista reikää vasten, vauhkon ja himon pakottamana, kunnes karjaisten sykin mehuni hänen sisäänsä.

Rojahdin Jannen päälle ja notkahdimme kylkiasentoon. Huohottava vatsani tapasi Jannen hiestä kimmeltävää, kiihkeiden sormieni ruhjomaa selkää, ja ohimoni työntyi niskasta harteikkaalle ylävartalolle ulottavalle pehmeälle hiuskuontalolle, jota nuuhkaisin syvään. Haisi kiimalle, ummehtuneelle ja kevyesti Hugo Bossille, jota käyttämään Janne oli mielestäni aivan liian nuori. Leikin sormillani hänen navallaan. Auringon ensi säteet pistivät esiin verhottomasta koillisen suuntaisesta ikkunasta, loivat valojuovan, joka kulki eläinreisiemme poikki.