jukki_tku

Tositarina keväältä 2003.

Olin Turussa opiskeleva 20-vuotias ja poikuus tallella. Urheilullinen ja komea olin, en vain saanut luotua naisiin haluamaani kontaktia. Tai en edes yrittänyt, ravintoloissa ylpeät daamit vain nakkelivat niskojaan ja heitä taisin pelätä. Rumempia taas välttelin, kun en ymmärtänyt että sisällölläkin on merkitystä. Ystävänaisia oli ollut paljonkin ja miespuolisten kavereiden kanssa alistuin usein heidän tahtoonsa. Monet koulussa kuiskivat, että olisin homo.

Näin häiritsevän paljon usvaisia unia, joissa harrastin seksiä, tosin antavana osapuolena. Lopulta eräänä iltana hieman humalapäissäni kyllästyin ja päätin, että testataan se homous sitten. Quntelessa olin usein lukenut tarinoita ja huomannut gay chatin, jonne nyt suunnistin. Annoin chatin olla vain päällä ja katselin kauhistuneena kuvia sivupalkissa. Muutaman savukkeen jälkeen huomasin jonkun miehen kirjoittavan minulle. Hän vaikutti itse asiassa oikeinkin mukavalta kaverilta ja oli kanssani suurin piirtein saman ikäinen. Juttelimme pitkän tovin ihan niitä näitä, sitten hieman seksistä pintapuolisesti ja hieman syvemmin. Olin hänelle rehellinen, en ollut ikinä harrastanut miehen kanssa seksiä ja saattaisin tiukan paikan tullen jänistääkin tilanteesta. Mies kyseli, mitä haluaisin tehdä jos hänet tapaisin. Vastasin suoraan, että jos uskaltaisin hänet tavata, haluaisin hänen panevan minua. Mies vakuutti, että mihinkään ei tarvitse ryhtyä jos en haluaisi.

Juttu luisti niin hyvin, että suostuin lopulta tapaamiseen. Hän haki minut läheiseltä grilliltä ja alkoi ajaa kohti Kaarinaa. Matkalla juttelimme aikaisemmasta keskustelustamme ja mies kyseli olinko edellisenä viikonloppuna ollut katsomassa Hunkseja. Kielsin olleeni, vaikka todellisuudessa olin ystävänaisten kanssa melko lähellä tiiraillut, heidän turvamiehenään. Mies kertoi ajavansa minut tuttavansa veneelle, koska hänen luonaan oli kaveri kylässä ja sinne ei siis ollut asiaa.

Saavuimme veneelle ja huomasin olevani järjettömän hermostunut. Mihin olin joutumassa? Enhän minä ollut homo. Päätin kuitenkin olla pakoilematta, tänne asti oli tultu joten päätin jo etukäteen olla mies ja antautua hänen käsiinsä.

Istuimme hetken veneen ruokailuryhmässä ja juttelimme omista haluistani. Kerroin hänelle unistani, ystävänaisistani ja oudosta suhteestani miespuolisiin kavereihini. Käytyäni vielä hermosauhuilla kannella, huomasin hänen siirtyneen makuuosastolle istumaan. Istuin hänen viereensä ja välittömästi tunsin hänen kätensä reidelläni. Sydämeni pysähtyi kauhusta ja hetken en pystynyt tekemään mitään. Katsoin vain kun hän liikutti kättään reidelläni. Pakotin itseni hymyilemään hänelle, jolloin hän suuteli. Vastasin suudelmaan ja nojauduin eteenpäin. Käteni osui vahingossa juuri housun pulleimmalle alueelle. Tällöin huomasin omissa housuissani värähtävän ja tajusin haluavani tätä. Siitä eteenpäin muistot ovatkin hieman epäselvät.

Riisuin itseni alastomaksi ja avasin hänen housunsa. En ole tähän päiväänkään mennessä nähnyt niin paksua ja kaunista kullia. Varovasti kastoin sitä kielelläni ja aloin imeä. Mies alkoi huohottaa ja kehui minun olevan hyvä imijä, varsinainen tyttö. Sain käskyn imeä välillä hänen pallejaan, joita imin. Siirryttyäni takaisin ottamaan suihin, alkoi hän ohjailla vaativasti päätäni. Tunsin veden valuvan silmistäni, kun iso kulli meni liian syvälle. Lopulta hän lopetti pääni liikuttamisen ja tarttui kaluuni. Hän imi jonkin aikaa minua, kunnes pyysin hänen panevan minua. Halusin tuntea tuon munan sisälläni, halusin tuntea sen, mistä tytöt aina puhuivat.

Ensin huusin tuskasta, myöhemmin nautinnosta. Hän aloitti varovaisesti rytmikkään naimisen ja vähän väliä varmisti, että kaikki oli hyvin, kun olin kuulemma niin äänekäs. ”Anna mennä”, toistelin ja pidin silmiäni kiinni. Se tuntui niin hyvältä. Tunsin olevani niin täynnä, tunsin olevani niin tärkeä. Rytmi alkoi kiihtyä. Olin kuulemma hyvä pano, hyvä poika. En voinut kuin huutaa, kun harrastin elämäni ensimmäistä kertaa seksiä. Tuntui kuin taju olisi lähtenyt, enkä edes muista hetkeä jolloin hän laukesi sisääni. Hetken kuluttua vain halasimme toisiamme ja suutelimme pitkään.

Hän heitti minut kotiini. Juttelimme pitkään kirjallisuudesta ja musiikista. Hän kysyi halusinko vielä tavata, johon vastasin ilolla myöntävästi. Myöhemmin hän laittoi useita tekstiviestejä: pikapanopyyntöjä, kutsuja elokuviin, kahville tms. Aina keksin jonkin verukkeen miksi en voinut. En uskaltanut. Pelkäsin tykänneeni liikaa, ihastuneeni siihen mieheen, olevani homo, se joksi kaikki minua väittivät.

Myöhemmin menin naimisiin ja olen saanut lapsia. Olen onnellinen. Viikoittain kuitenkin ajattelen, että olisi pitänyt edes yhteen viestiin vastata ”kyllä”. Olisinko onnellisempi?