kisbe

Tarina saattaa jäädä hieman vajaaksi, ellei ole lukenut aiempia tarinoitani ”Kuuma kesäpäivä” ja ”Kuuma kesäpäivä 2”. Palaute on edelleen tervetullutta.

Yhden yön unelma

Pyyhkäisin valuvaa otsaani ja hien siihen liimaamia hiuksiani. Kello näytti jo puoltapäivää, eivätkä vanhempani olleet vieläkään palanneet torilta. He olivat kierrelleet kojuja aamusta iltaan koko lomamme ajan, parhaimmillaan yöstä yöhön. En käsittänyt miten he jaksoivat. Aurinko paahtoi armottomasti, eikä jättänyt hetkeksikään rauhaan paikallisia tai muita lomailijoita. Parvekkeen reunalla odottavalle paahtoleivälleni oli laskeutunut sinisiipinen sudenkorento.

Hotellihuoneen ovi kävi. ”Lähtisit ulos tuulettumaan”, äiti yritti maanitella. Mutisin vastaukseksi jotakin, mutta äidille ei koskaan saanut sanoa ei. Siitä isä piti huolen. ”Hyvä on”, huokaisin lopulta. ”Minä menen.” Mitä olisin sisälle jäänytkään, kun he olivat jo palanneet. Oli tarpeeksi noloa jakaa huoneensa vanhempiensa kanssa.

”Alakerrassahan on se diskokin”, jatkoi äiti houkutteluaan. Aloin purra huultani. ”Niin kai...” Mitä he siitäkään ymmärsivät, vaikken tuntenutkaan ketään täältäpäin. Toistelivat vain, että ”olemme lomalla”. Se taisi olla ratkaisu kaikkeen. Loma. Aloin hiljalleen saada helteestä tarpeekseni. Äiti oli kuitenkin ideastaan enemmän innoissaan kuin laki salli. Se ryntäili sinne tänne pitkin huonetta ja sulloi ostoksiaan milloin minnekin. ”Sinähän puhut englantiakin niin hyvin, löydät varmasti mukavaa seuraa.” Nyökkäsin turtuneesti.

Iltaseitsemältä paikallista aikaa seisoin aulassa bilemestaa katsellen. Ovi oli jätetty auki, mutta nähtävissä oli vain pimeys. Lattia tärähteli kovaäänisten mukana. DJ:n ääni oli niin kantava, että erotin satunnaisia sanoja aulaan asti. Peräännyin huomaamattani askeleen, kompuroiden näkyvästi aulaan jätettyyn matkalaukkuun. Punaiseen hotellin teeman mukaan pukeutunut juoksupoika loi puoleeni pari harjoitellun vihaista katsetta ja osoitti sillä, mitä mieltä oli muiden hotellivieraiden matkatavaroiden runnomisesta. Poistuin paikalta kevyesti punastuen. Ja koska lähin turvapaikka oli disco, löysin itseni sieltä.

Kirurgiset leikkaukset olivat näystä päätellen edullisia täälläpäin. Osalla pojista oli kissanpäivät, hyvä kun eivät hukkuneet lantioitaan keinuttavien tyttöjen rintavarustuksiin. Niin, heterot... Katselin orvosti ympärilleni ja päästin suustani uuden huokauksen. Kai minäkin olisin paikkani jostain homoluolasta löytänyt, mutta rohkeus ei riittänyt, ei alkuunkaan. Olin aivan liian ujo. Vieläpä kun kaverini olivat todellisista tunteistani tietämättöminä menneet vitsailemaan, kuinka irstaita vanhat sedät täällä etelän auringossa olivat. Vaikka olisin ollut kuinka kovassa puutteessa, en olisi voinut tehdä sitä jonkun sellaisen kanssa, jota en tuntisi. Kaiken lisäksi olin mennyt rakastumaan. Vatsaani kipristi joka kerta, kun muistin pakkomielteeni kohteen. Raahasin samoja käytettyjä boksereita mukanani kaikkialle, tännekin. Sain pelätä jatkuvasti, että joku löytäisi ne. Siksi ne olivat silläkin hetkellä laukussani.

Tanssilavalla oli tungosta. Kiitin onneani siitä, ettei veri vetänyt heilumaan musiikin tahdissa. Enkä olisi kehdannutkaan. Tilasin tiskiltä drinkin appelsiinimehuun sekoitettua tonicia silmieni seuratessa laiskasti, kuinka baarimikko sekoitti juomani asiantuntevasti ja lisäsi siihen värikkään pikku sateenvarjon ja hedelmäviipaleen. Hän ojensi lasin ystävällisesti muttei hymyillyt. Kiitin vaisusti ja hukuttauduin hämärään nurkkapöytään, juoden drinkkiäni tylsän näköisenä. Mitä virkaa olisi suomipojalla ollutkaan täällä, kun kaikilla muillakin oli pähkinänruskeat silmät ja sen lisäksi kropat kuin kuvalehdestä.

Ehdin tyhjentää lasini rauhassa, ennen kuin pöydän ympärille ilmestyi kolme espanjalaista tyttöä. Yritin turhaan selittää heille englanniksi, etten ollut paikallisia tai edes seuraa etsimässä. Turvauduin pieneen valkeaan valheeseen, jonka tytöt nielivätkin. Nousin ja lähdin suunnistamaan kohti vessoja, vaikken osannut edes aavistaa niiden sijaintia. Kapean käytävän päässä oli muutama pienempi tila lisää. Olin jo kääntymässä takaisin, kun huomasin pitkän hahmon liikkuvan varjoissa. Hänestä ei olisi voinut erehtyä.

Jere.

Sydämeni pysähteli ja hengitykseni katkeili. En uskonut silmiäni tai tiennyt halusinko edes uskoa niitä. Vaikka olin täysi-ikäisyyteni saavuttanut, olin vielä kokematon ”juomamies”. Yksikin nopeasti juotu drinkki sai askeleeni huojumaan hieman, kun yritin paeta kauemmaksi. Jere oli yhdellä askeleella kiinni minussa.

”Sä taisit ikävöidä mua”, se sanoi leuhkasti hymyillen. Minä vain seisoin hiljaa ja typeränä. Jere kohotti virnistäen kulmaansa. Se oli varmasti valkaissut hampaansa. Suljin hetkeksi silmäni. Hengitykseni oli niin kiihtynyt, että kielikin lamaantui täysin. Kaiken huipuksi selkäni ohi hoiperteleva ruskettunut nuorukainen tönäisi minua niin, että horjahdin suoraan Jeren syliin. Yllätyksekseni hän otti minut vastaan. Punastuin korviani myöten ja nousin nopeasti omille jaloilleni. ”Mitä sä täällä?” kysyin arasti, en voinut katsoa Jereä silmiin.

”Suhteita”, se vastasi. ”Kuinka Konsta on tänne eksynyt?” Tunsin kuinka hän tuijotti ja sydämenlyöntini vain kiihtyivät. Uusi tilanne oli kannaltani parempi, mutta tuntui oudolta, että sama kundi joka oli viimeksi pannut minua jutteli nyt noin mukavia. Olin varma, että hän ei ollut unohtanut. Muistihan hän nimenikin. ”Vanhempieni mukana”, vastasin hiljaa. Jere virnisti ja tarttui käteeni. ”Tuu mukaan.”

Olin niin jännittynyt, että jouduin seuraamaan tarkasti jalkojani. Muussa tapauksessa olisin varmasti kompastunut. Tunsin, kuinka muutamat katseet kiinnittyivät meihin käytävässä, mutta Jere ei välittänyt niistä. Pelkäsin koko sydämestäni törmääväni vanhempiini hänen seurassaan.

Välittömästi oven paukahdettua kiinni Jere painoi minut sitä vasten ja suuteli rajusti. Olimme hänen hotellihuoneessaan ja tämä oli ilmeisesti hänen tapansa toivottaa minut tervetulleeksi. Jere painautui lähemmäs ja tajusin saman tien, miksi hän oli ottanut minut mukaansa. Hän ei sytyttänyt edes valoja riuhtoessaan minua kohti hotellihuoneen leveää sänkyä. Silmieni tottuessa discon tavoin hämärään tilaan huomasin myös sen, että Jerellä taisi todella olla suhteita. Hänellä ei olisi muuten varaa tähän kaikkeen.

Jere repi uuden paitani kovakouraisesti päältäni ja antoi kyytiä omalle topilleen. Hänen vartalonsa oli aivan yhtä upea kuin olin muistanutkin. Kun hän otti pois farkkunsa, huomasin että hän oli ottanut aurinkoa alasti. Jere painoi minut vatsalleni ja käytti omaa paitaani sitoakseni käteni sängyn päätyyn. Ilman vastarintaa odotin, että hän veti housut jalastani ja teki muut valmistelut. Sivusilmällä näin Jeren penkovan laukkuani. Olin järkytyksestä ymmyrkäinen.

”Älä...”

Myöhäistä. Hän oli jo löytänyt omat bokserinsa.

Jere puhkesi raikuvaan nauruun. ”Mä olenkin ettinyt näitä”, se nauroi pilkallisesti. Purin huultani häpeästä. Jere pakotti minut avaamaan suuni ja työnsi bokserinsa niin syvälle, että tunsin aluksi tukehtuvani. Yskin ja yskin, mutta kangas ei siirtynyt pois kurkustani. Kuolani valui pitkin suupieltä ja silmäni kostuivat.

Kunnolla sitä edes tajuamattani Jere läimäytti minua kaikin voimin pakaralle. Silmiäni suojaavat kyyneleet valuivat poskilleni. Hän riuhtaisi bokserinsa suustani ja painoi niitä vasten kasvojani niin, etten saanut henkeä ja luulin tukehtuvani. Seuraavaksi tunsin Jeren tarttuvan pakaroihini, mutta siirtävän pian toisen kätensä hiuksiini. Vedin syvään henkeä. Hän ei odotellut tai hidastellut, työnsi vain kalunsa sisään. Kuulin oman vinkaisuni, Jere oli niin säälimätön. Hän ei antanut lainkaan aikaa, työnteli vain edestakaisin kuin olisin ollut jokin puhallettava nukke. Hänelle varmasti olinkin.

”Sattuu...” sain nyyhkäistyksi. Jere tukisti kovemmin. ”Turpa kiinni, huora...” Raotin silmiäni ja tein kaikkeni saadakseni vähänkin paremman asennon.

Monena yönä olin haaveillut saavani Jeren kalun vielä joskus sisääni. Se ei ollut mikään halko, ei sellainen joita olin netissä katsellut. Mutta se oli pitkä ja sen tahti oli niin helvetin kova. Ynisin peittoa purressani. Vielä kerran Jere teki unelmistani totta.

”Sä tykkäät tästä”, sen leuhka ääni kertoi totuuden. ”Pieni huora...” Missä tahansa muussa tilanteessa olisin loukkaantunut huorittelusta, mutta tapa, jolla Jere sen sanoi, kiihotti minua liikaa kieltääkseni häntä. En saanut missään välissä tilaisuutta kertoa, että hän oli kavereidensa lisäksi ainoa, joka minua oli pannut. Hän itse oli vienyt neitsyyteni ja näytti nyt lopullisesti kaapin paikan. Se kumartui suutelemaan niskaani.

”Pieni huorani”, Jere kuiskasi. Mitä siitä, vaikka hän olikin minua vain muutaman vuoden vanhempi. Mitä siitä, vaikka olinkin hänelle vain huora. Hänen huoransa. Toiset kyyneleet kastelivat poskeni. Onnen kyyneleet.