Eeri

Palattuamme kassulle Halme jätti minut rauhaan. Huolimatta hänen uhkauksistaan sain toimia ihan vapaasti. Hän ei erityisemmin katsellut minua, vihjaillut mitään tai edes käyttäytynyt ylimielisesti. Ainoat, jotka minua häiritsivät, olivat tupakaverini. Ilmeisesti he olivat, enemmän tai vähemmän, seurailleet minua ja Halmetta.

”Ooh Halme, Halme!” Jokinen yritti taas erään kerran matkia ääntäni. Kaikki intissä olleet tietävät mitä ”ryhmähenki” (;D) on, joten jouduin myös asianmukaisen vittuilun kohteeksi. Usein iltaisin paras juttu oli, kun joku näytteli vetävänsä minua perseeseen.

”Halme, multa tulee, Halme…” Usein vielä kuorona. Eli niin lapsellista läppää, kuin vain 8 samaan tupaan sullottua miestä saa aikaan. Aluksi tunsin oloni kiusaantuneeksi, eiväthän pojat tienneet miten oikeassa olivat, mutta pian osasin ottaa kaiken jo vitsinä. Pojat osas olla vaan niin ihania… Ja tottahan oli, että minä olin se, joka oudosti käyttäytyi. En uskaltanut juurikaan enää komennella Halmetta, ne mitä oli pakko, mutta ei muuta. En pitänyt häntä juurikaan enää alokkaanani.

Halme nauroi. Suu auki paljastaen hampaansa. Se oli suloinen. Olin yrittänyt päästä istumaan niin lähelle Halmetta kuin vain oli mahdollista, mutta sodessa oli juuri nyt meneillään kevyt tungos. En kuullut mitä Halme kavereineen puhui. Mutta sen näkeminen, että Halme nauroi, oli tärkeintä. En oikeastaan jaksanut enää kiinnittää huomiota siihen huomasiko joku tuijotukseni. Monta päivää olin jo odottanut Halmetta. Täytyi minun saada edes jotain.

Halme nosti katseensa muhun. Me katseltiin toisiamme hetki hiljaa, kunnes Halme jatkoi juttuaan kaveriensa kanssa. Lääh lääh… Olipas se ihana. Ja mä olin varmaan sekoamassa. Poikarakkauden ajattelu oli aina ollut ihanaa, niin kauan, kuin olin kuvitellut välttyväni siltä. Halme… Mitäköhän se sanois, jos mä kutsuisin sitä joskus etunimellä? Vai olisiko romanttisempaa kysyä sitä Halmeelta? Mitähän Halme musta edes halusi? Satunnaista seksiä? Tai ehkei enää edes sitä? Kurtistin kulmiani. Miksei Halme ollut enää osoittanut muhun mitään kiinnostusta? Oliko se jo saanut musta sen mitä halusi? Huoh. Varmaan parempi keksiä sille huomenna jotain pientä ekstraa, kehitellä jotain, että voitaisiin olla hetki kahdestaan. Voisin kysyä siltä, enkä vaa miettiä.

Oikein nautin Halmeen ilmeestä, kun kerroin hänelle valitsemastani nakista. Pientä huoltohommaa, mutta ehdottomasti hoidettava nyt heti. Toisesta tuli heti ihan myrtsi. Tavallaan tiesin Halmeen käskyttämisen olevan vikatikki, mutta juuri nyt se ei tuntunut niin pahalta. Ja Halmeen kanssa olin oppinut nauttimaan näistä hetkistä. Jos en itse nauttinut välillä, ei sitä edesauttanut Halmekaan. Vilkuilin jatkuvasti ympärilleni, kunnes vihdoin en pelännyt, että paikalla olisi muita.

”Sä naurat ihanasti.” Sanoin Halmeelle. Halme hymyili.

” Mä arvasin, että sä tuut anelemaan lisää.” Halme sanoi ja virnisti.

”En mä mitään anele.” Sanoin takaisin. Olin ajatellut asiallisesti vaan kysyä mitä Halme halusi…Ei se ollut anelua nähnytkään.

”Mikä sun etunimi on?” Töksäytin sitten, kun en halunnut enää esittää alkuperäistä asiaani.

”Mä en voi uskoa, ettet sä olis ottanut sitä jo selville.” Halme vastasi.

”No joo.” Mä mumisin. Halme tuli eteeni seisomaan. Siinä me sitten oltiin, hämärässä varastohuoneessa seisomassa vastakkain. Lopulta laskeuduin alas polvilleni, ja tuijotin Halmeen maihareita.

”Voisitteko kertoa minulle etunimenne?” Kysyin hiljaisella äänellä. Halme tuli aivan eteeni, otti baskerini pois ja heitti sen lattialle. Sitten hän hieroi hiuksiani käsillään. Huokasin hiljaa.

”Laita sun käden selän taakse.” Halme käski ja minä tottelin. Halme otti askeleen taaksepäin.

”Nuole mun kenkiä.” Halme sanoi, ja nosti toista hieman.

Asento oli hankala, mutta kiltisti nuolin hänen kenkiään. Yritin ensin nuolla kengännauhoja ja varsia, ainoita suht puhtaita osia, mutta päättäväisesti Halme käski nuolla koko kengän, pohjatkin. Maku oli kamala, yritin välillä pitää taukoa, mutta sitä enemmän sain nuolla pohjia. Halme töni kengillään päätäni, painoi sen lattiaan ja hieroi kengillään hiuksiani. Samalla minä yritin epätoivoisesti nuolla alati liikkuvia kenkiä. Huohotin lattialla kiihtyneesti, kunnes Halme antoi minulle luvan lopettaa. Jouduin kuitenkin pitämään pääni edelleen lattiassa ja käteni selän takana. Kaluni seisoi housuissani kipeästi, kaivaten kosketusta.

”Että mitään et tullut anelemaan?”

”Kyllä tulin.” Myönsin jo avoimesti.

”Mitähän sä mahdat haluta?”

”Sua. Mä haluan, että sä…kosket muhun…Otat mut, jotain.” Vikisin. Yritin vilkuilla Halmetta lattianrajasta. Näin selvän kohouman hänen housuissaan.

”Onko tänne tulossa vielä joku?” Halme kysyi ja laittoi kätensä kalunsa päälle.

Mietin hetken hiljaa. Normaalisti ei, ja periaatteessa kuka tahansa saattaisi ilmestyä paikalle.

”Mä en tiedä.” Vastasin. Halme potkaisi kylkeäni kevyesti. Pieni liikahdus riipaisi inhottavasti poskeani, joka oli vasten karheaa lattiaa. Halme nousi hajareisin selkäni päälle. Hän laittoi kätensä pääni päälle ja painoi sitä entistä kovemmin lattiaa vasten. Teki mieli huutaa ja vaikertaa, mutta en voinut pitää ääntäkään. Selkääni sattui Halmeen paino, mutta en voinut pyytää häntä nousemaankaan. Halme nousi ylös ja tuli polvilleen taakseni. Tunsin hänen kätensä selässäni, kuinka ne hitaasti siirtyivät vatsalleni ja avaamaan housujani. Huohotin raskaasti lattiaa vasten, poskeeni sattui, siitä tuli todennäköisesti jo vertakin. Halme riuhtoi housuni polviin, ja silitti pakaroitani. Sitten hän vailla varoitusta tunki yhden sormen peppuuni.

Reikäni yritti epätoivoisesti vastustaa tunkeilijaa. En pystynyt rentoutumaan, mutta en halunnut lopettaakaan. Tunsin toisen sormen yrittävän sisääni. Halme huohotti ääneen, puristi välillä pakaroitani kipeästi, puri selkääni...Välillä hän naurahti, mikä oli minusta erityisen nöyryyttävää.

"Oletko nyt...tyytyväinen itseesi, herra kokelas?" Halme sanoi. Tunsin kolmannen sormen reiälläni ja rupesin valittamaan ääneen.

"Älä, älä herra, älä.." Mitään vaikutusta aneluillani ei ollut. Halme alkoi runkkaamaan reikääni kolmella sormella. Joka vedon jälkeen reikääni poltti entistä enemmän. Kunnes vihdoin minun oli pakko liikkua eteenpäin, en vaan kestänyt enää. Käperryin Halmeen eteen ja yritin näyttää mahdollisimman rauhalliselta.

Halme tarttui minua kuitenkin hiuksista kiinni, ja lähti taluttamaan. Polvillani, housut vielä osittain jalassa yritin seurata Halmetta. Halme talutti minua hetken, ja käski minut sitten takaisin alkuperäiseen asentoon.

"Sä olet huora. Et mitään muuta kuin huora." Halme kuiski korvaani.

"Ja sun on paras tehdä mitä mä sanon tai haluan. Perse tänne!" Halme karjui. Ilmeisesti häntä ei liikuttanut enää yhtään se, että joku saattaisi nähdä meidät. Samassa tunsin samat kolme sormea uudestaan sisälläni. Vinkaisin hieman. Halme alkoi runkata persettäni, ensin hitaasti ja sitten vaativammin. Yritin keskittyä kipeään poskeeni, aivan kuin en niin huomaisi mitä takanani tapahtuu. Lopulta Halme otti sormensa pois ja asetti kalunsa aukolleni. Halme työnsi kalunsa yhdellä kertaa sisälleni, ja minusta tuntui, kuin se lävistäisi minut. Kuolasin lattialle tuskissani, yritin hieman vääntelehtiä parempaan asentoon, mutta Halme piti tiukasti lantiostani kiinni.

Halme nai minua hetken aikaa, sitten hän vetäisi kalunsa pepustani ja tunsin kuinka lämmintä nestettä lensi selälleni.

"Puhdista mut." Halme vielä tiuskaisi, ja niin nuolin hänen kalunsa puhtaaksi. Halme veti housut jalkaansa ja nousi ylös. Hän tuijotti minua hetken, potkaisi taas hieman kylkeäni ja naurahti. Parahdin ja yritin kontata pois hänen läheltään.

"Pue päälles." Halme sanoi. Istuin lattialla säikähtäneenä, mutta välittömästä ryhdyin totetuttamaan Halmeen käskyä. Halme oli just lähdössä, kun hän vielä kääntyi ja katsahti muhun.

"Mikä sun etunimes ees on?" Se tiuskaisi. Katsoin Halmetta hieman arasti.

"Eeri."



*********

Kiitos paljon positiivisesta palautteesta. Aivan kaikki tarinassa ei todella pidä paikkaansa, mutta se on totta, että aikanaan armeijasta löysin mieheni, yhtä sadistisen kuin Halme.