kiira

(Ei vieläkään seksiä tässä osassa, mutta seuraavassa!)



3. Osa





Joonas:



Oon niin tylsistynyt , että voisin kuolla. Alexilla on taas pitkä päivä, tarkoittaen, että oon yksin 14 tuntia suurin piirtein… Ajattelin ennen, että olisi vaan hauskaa rentoutua, jäädä kotiin ja vaan olla, tiedättehän? No käy ilmi ettei se ookkaan niin hauskaa… ei näin pitkään… ei yksin… Mulla ei oo ketään muuta jolle puhua kuin minä ja tällä vauhdilla menetän pian järkeni. Mua ei oo rakennettu tällaiseen joutilaaseen elämään, mun mieli ja keho on levoton, janoan tehdä jotakin, mitä tahansa! Tunnen itseni yksinäiseksi.

Mulla on hirvittävä koti-ikävä. Ehkä mun kuherruskuukausi Saksan kanssa on jo ohitse, samoin kuin mun kuherruskuukausi Alexin kanssa, eikä me edes päästy seksiin asti. Tää on ihan perseestä… En oo tosin ollut ulkona paljon, joten tää voi johtua siitä? Mutta kaipaan kotiin, kaipaan Suomea.



Ei ettenkö rakastaisi Alexia, koska mä rakastan. Se vaan tuntuu niin etäiseltä , vaikka se on lähellä, tuntuu ettei se oo oikeasti siellä missä mä oon. Sitä tunnetta on vaikea selittää. Ikävöin sitä, ikävöin aikaa jolloin olin varma sen rakkaudesta ja itsestäni. Tuntuu kuin meidän välille ois rakennettu näkymätön seinä, haluaisin rikkoa sen, mutten vain tiedä miten. Se on niin komea… Alex voisi saada kenet haluaa ja täällä se on, jumissa mun kanssa, naimisissa mun kanssa.





Käynnistän koneen, niin kuin joka päivä, tarkistan, että internet yhteys on kytketty, valmistan itselleni kahvia. Kävelen kylpyhuoneeseen ja kampaan hiukseni peilin edessä; ne on päässyt kasvamaan melko pitkäksi, huomaan ja mietin pitäisikö käydä leikkauttamassa vai ei, aina päädyn siihen että ei. Otan sinisen pannan ja käytän sitä saadakseni hiukset taakse ja pois silmiltäni. Mulla on mun tummansiniset verkkarit ja suomi t-paita, joka on nyt yksi mun suosikeista. Mietin näytänköhän lihavalta, pelkään että lihoan. Pitäisi jättää aamiainen taas välistä, kahvi riittää. Katson kasvojani tarkemmin, kosketan ihoani ja poskiani, kääntelen päätäni sivulta sivulle.



Oli aika, ei niin kauan aikaa sitten, kun mä…olin ylpeä.. Kaikki kehui aina mun ulkonäköä, sanoi nätiksi pienestä lapsesta lähtien. Kun olin 12, yläasteella, se lisääntyi. Nätistä, tuli komea tai kaunis, riippuen siitä kuka sen sanoi. Se tais nousta mun päähän, en voinut sille mitään. Mutta nyt, tunnen itseni epävarmaksi, likaiseksi, tahratuksi niiden kosketuksista; niin likaista, ei toivottua, vielä väreilee mun ihollani. Joskus luulen, että se voidaan jotenkin haistaa tai nähdä mitä mulle tehtiin. Likaista. Tomi, Mika, ne miehet… Rikkoen kaiken minkä ennen tiesin, minkä luulin tietäväni. Sen ei koskaan pitänyt tapahtua mulle, sen ei koskaan pidä tapahua sulle itselleen ja sitten…

Pelkään, pelkään että Alex katoaa yhä kauemmaksi, mun ulottumattomiin. Se katsoo mua ja…Ehkä joka kerta kun se koskee mua sitä inhottaa…? Ehkä se näkee sen mitä ne teki, se tietää.. Joskus se kuiskaa, että oon kaunis, ehkä se vain sanoo sitä? Miten voisin uskoa, kun sen kosketukset on niin lyhyitä? PITELE MUA! Haluan huutaa sille. Rakasta mua, kuuntele mua, mutta pysyn vaiti. ”Miten sun päivä on mennyt?” Se kysyy ja haluaisin kertoa sille; oon yksinäinen, onneton näin, mutten saa sanottua sitä ääneen, joten sen sijaan hymyilen ja kerron sen menneen hyvin.



Rakasta mua. Arvet ei oo näkyviä, mutta ne on olemassa, mikset suutele niitä paremmiksi? Jos rakastaisit mua niin kuin sanot, etkö suutelisi niitä paremmiksi?



Kävelen takaisin olohuoneeseen ja istun tietokoneen ääreen, kirjaudun sisään messengeriin. Mun ystävät on siellä, monet niistä, hymyilen. Miltei heti keskusteluikkuna hypähtää esiin.



Riku: Joonas!!!

Riku: Mun suosikko blondi!

Jo: Ootko kännissä?

Riku: Ootko sä?

Jo: Surullista kyllä, mutta en, kello on jotain 2 iltapäivällä.

Riku: Joten?

Jo: On keskiviikko,

Riku: ah, pikkulauantai ystävä hyvä, pikkulauantai, täydellinen päivä ryyppäämiselle… En oo kännissä vielä, mutta aion olla myöhemmin ;)

Jo: Meet ulos tänään?

Riku: Jep, vapaapäivä huomenna. Mennään ensin Niklakselle, saunotaan, juodaan olutta, syödään, sitten ulos.

Jn: Sauna… Mä haluan saunaan, tää on ihan perseestä.

Riku: Mä sympatiseeraan, ei saunaa? se on perseestä. Sano Alexille, että rakentaa saunan sulle. Sillä välin; julkinen sauna. Sano, että ettii sulle paikan, okei?

Jo: Äh… Ootan kunnes pääsen kotiin käymään, en tasan mee mihinkään julkisiin saunoihin. Saunookohan saksalaiset alasti…hm…

Riku: Millon tuut käymään? Meillä on ikävä sua.

Jon: Onko?

Riku: Mun siskon sydän on särkynyt sun vuokses, lol. Ei kun oikeesti, luulen, että se on. Ja ei kuuostaakseni mitenkään liian homolta, mutta mulla on myös ikävä sua… Naarmutin Mikan auton muuten.

Jon: Oikeesti??

Riku: No totta helvetissä. Kirjoitin; ‘perverssi raiskaaja’ mun avaimella sen uuden auton kylkeen. Olin kännissä ja vaikutti ihan helvetin hyvältä idealta. Joten Mika paran on pitänyt käyttää julkisia kulkuneuvoja kunnes sen auto on uudestaan maalattu. Saatanan sika, pitäis vaan leikata sen pallit pois.





Oon hiljaa hetken, mietin mitä vastata, tuntuu vähän epämukavalta puhua tästä.



Riku: Menetinkö sut?

Jo: Et, mä oon täällä.

Riku: aiheen vaihto? Oon pahoillani, pitäisi tietää paremmin kuin puhua siitä.

Jo: Se on ihan ok, arvostan sitä, oikeesti. Se aina arvosti autoaan aivan liikaa.

Jo: Joka tapauksessa…

Riku: Miten voit?

Jo: hyvin.

Riku: etkä voi.

Miten se tekee tän? Mietin.



Riku: Totuus, nyt, miten voit?

Jo: yksinäisesti.

Riku: Missä Alex?

Jo: Koulussa, sen työt alkaa neljältä, se tulee kotiin yhdeksän jälkeen.

Jo: Mua vaivaa yks juttu…

Riku: Kerro, anna tohtorisedän ratkoa sun huolet.

Jo; tohtori vai?

Riku: No, musta tulee tohtori, joku päivä, odota vaan. En oo vaan päättänyt minkälainen tohtori…hm… Joka tapauksessa, täällä mä oon sun henkilökohtainen ja ainut kallonkutistaja. Kutistan kalloja käypään hintaan.

Jo: Ootko varma, ettet oo kännissä?

Riku: joo, melko varma, söin vain jotain mummon tekemää kummaa pöperöä… se alkaa käydä vähän seniiliksi, joten, ei sitä koskaan tiedä… No niin, se kummasta pöperöstä ja seniileistä isovanhemmista… Kerro mulle, puhu mulle?

Jo: Me ei olla harrastettu seksiä.

Riku: -

Riku: me niin kuin ketkä?

Jo: No ketä sä luulet että tarkoitan? Minä ja mun vihitty aviomieheni tietenkin!

Riku: oooh, tarkpitat, ettette olenkaan?

Jo: Ei kesän jälkeen, ei sen jälkeen kun mentiin naimisiin. Se on melkein kaksi kuukautta…

Riku: Pelottaako sua?

Jo: No vähän… Mutta kyllä mä haluaisin, tekeekö se musta pahan? Tarkotan sen jälkeen kun… Onko se normaalia?

Riku: Oot täysin normaali, oot 20-vuotias ja haluat seksiä sen sun, um, sun miehes kanssa, kuulostaa normaalilta mun mielestä.

Jo: Kiitos… Juttu on se, että… luulen, että se ei halua mua.. Se suutelee mua ja juoksee pois kun voitaisiin viedä se seuraavalle tasolle ja… no ehkä se vaan pitää mua niin ällönä enkä voi oikeen syyttää sitä, koska joka kerta kun muistan niin pidän itteäni myös aika ällönä ja huonoin juttu on, että mun pitää elää itteni kanssa, sen kanssa, en voi juosta karkuun niin kuin se.



Riku: Miksi se ois halunnut mennä sun kanssa naimisiin jos se pitäis sua ällönä? ja kuinka kukaan vois pitää sua ällönä?

Jo: Mutta ehkä Alex pitää? Kerroin sille kaiken mikä tapahtui ja ehkä se ei voi unohtaa, ehkä se alkoi ajattelemaan, että mä oon lutka ja… ajatellen miten tää suhde sai alunperin alkunsa… Ehkä siitä tuntui että se on jotain velkaa mulle ja että sen täytyi sitoutua muhun?

Riku: Kerroit mulle kaiken myös, lakkaa syyttämästä itseäs, okei? Ja Alexin pitäisi olla aika vajaa jos olisi mennyt sun kanssa naimisiin syistä jotka sanoit.

Jo: Niin… En tiiä mitä teen… Se on niin… seksikäs… Se on miltei kidutusta! Joka aamu se tekee tän pienen kuntoilun ilman paittaa ja…uh kidutusta! En edes tiedä miten pitkälle olisin valmis menemään, koska en koskaan saa tilaisuutta kokeilla. Tiedätkö, kerrankin haluaisin, että kun se tulee kotiin, se tulisi mun luokse nostaisi mut ylös ja kantaisi sängylle, sanoisi: beibi mä haluan sua niin paljon, haluan rakastella sua nyt!.. Mutta eiii…. Ei sellaista tuuria… Ja alan tosissani pelätä oman miehisyyteni puolesta, tunnen itseni naiseksi; katso nyt mitä kirjoitan täällä? Jonkun pitäisi vaan tulla ja päästää mut kärsimyksistäni…

Riku: Okei, anna sen puhelinnumero, anna kun soitan sille ja annan sille vähän tosi elämän faktoja, kerron sille kukista ja mehiläisistä… tai mehiläisistä, ihan miten vaan…

Jo: Haha, kiitos, mutta ei kiitos. Mun ongelma, hoidan sen itse. Ehkä kaikki kääntyy vielä paremmaksi? Kuka tietää…

Äkkiä kuulen ääniä ovelta, puhetta, joku kääntää avainta lukossa. Ei kai Alexin vielä pitänyt tulla? entä jos se on varas? Mutta onko varkailla avainta?



”Moi kulta, oon kotona,” Kuulen Alexin äänen ja huokaan helpottuneena, mutta sitten kuulen lisää ääniä jotka kertoo, että Alex ei tullut yksin. Mun sydän lyö villinä.



Jo: Alex tuli, se ei tullut yksin… helvetti.

Riku: luulin, että se ois töissä myöhään?

Jo: niin mäkin.

Kuulen askeleiden lähestyvän ja käännyn katsomaan, Alex hymyilee mulle.

”Meillä on kouluprojekti työstettävänä. Miten päivä on mennyt?” Se kumartuu suutelemaan mun poskea rakastavasti. Kaksi kundia ja yksi tyttö seuraa sitä olohuoneeseen ja jähmetyn, katson niitä varuillani. Miksi mulle ei ilmoitettu tästä? Loistavaa… en oo pukeutunut vieraita varten, en ollut valmistunut vastaanottamaan vieraita.

”Luulin, että sulla olisi töitä tänään,” mutisen englanniksi.

”Unohdinko kertoa sulle? Oon pahoillani kulta, luulin että kerroin,” Alex selittää. Tunnen oloni epämukavaksi kun nää mulle vieraat ihmiset katselee mua kiinnostuneina.

”Tässä on Joonas, mun poikaystävä josta oon kertonut.” Alex esittelee mut. Eli nyt oon poikaystävä enkä aviomies? No okei, Alexin tilalla esittelisin sen luultavasti samoin.



”Joonas, tässä on mun ystäviä koulusta; Heike…” Se osoittaa punatukkaista tyttöä. ”…ja Martin…” Pullea, vaaleahiuksinen kundi nyökkää päätään. ”…ja Stefan,” Pitkä, komea, harmaasilmäinen ja tummatukkainen kundi katsoo muhun kiinnostuneena, intensiivisesti ja hymyilee, miltei saaden mut punastumaan.

”Hei,” Tervehdin ujosti.

”Mukava viimein tavata sut, Alex on puhunut susta niin paljon.” Heike hymyilee, sillä on kauniin vihreät silmät jotka sopii yhteen sen punaisten hiusten kanssa täydellisesti.

”Mukava tavata myös.” Hymyilen takaisin ja vilkaisen Alexia. Se olisi voinut varoittaa mua tästä.



”Okei, käydään töihin, haluaako joku kahvia?” Alex jatkaa englanniksi.

”Kyllä kiitos,” muut myötäilee saksaksi.

”Entä sinä Jo?”

”Otin just yhden kupin, joten ei kiitos.”

Nopea hymy Alexin huulilla ennen kuin se kääntyy ja lähtee kohti keittiötä, sen ystävät sen perässä. Saan uuden katseen ja hymyn Stefanilta, mun posket punertuu ja käännyn nopeasti kohti näyttöä.



Jo: Alex toi kaverinsa tänne.

Riku: Millaisia ne on?

Jo: En tiiä. tyttö vaikutti mukavalta, Heike tai joku sellanen. Sitten oli yks pullukka blondi, joka on selvästi ollut kotona ruoka-aikaan ja sitten oli vielä toinen kundi… Toivoisin vaan, että Alex ois kertonut mulle, näytän ihan kammottavalta nyt.

Riku: Oon varma, että näytät hyvältä niin kuin aina ;) Hei sori, mun pitää lähteä. Jutellaan myöhemmin, jooko? Ja toivon, että asiat selkenee teidän välillä.

Jo: Pidä hauskaa, sano kaikille, että sanoin moi.

Riku: sanotaan, moikka!

Jo: moikka!



Kuuntelen ääniä keittiöstä, kiivasta keskustelua saksaksi, Alex kuulostaa vihaiselta, samoin toinen kundi, mutta Heiken heleä nauru rikkoo huudon pian. Tytön ääni on lempeä ja huvittunut ja sillä on heti vaikutus miehiin, niiden äänet, kireät äänet, jotka kuului Alexille ja Stefanille pehmenee, muuttuu rauhallisemmiksi. Tän projektin täytyy olla joku tärkeä, kun se saa ne niin kiihdyksiin.



Päätän livahtaa makuuhuoneeseen, mua ei kaivata täällä. Käyn makuulle ja otan esille juoppohullun päiväkirjan*. Tää kirja saa mut miltei aina nauramaan, naureskelen hiljaa itsekseni lukiessani. On lämmin ja mukava olo, sänky on ihanan pehmeä ja tunnen itseni väsyneeksi, kirja putoaa mun käsistäni ja annan periksi unelle.

**^^**^^**^^**

Alex:



Unohdin kertoa Joonakselle suunnitelmien muutoksesta, eikä se näyttänyt olevan kovin hyvillään kun ilmestyin aikaisin mun koulukavereiden kanssa. Miten unohdinkaan kertoa sille?



Istutaan keittiönpöydän ääressä, paperit ja kirjat meidän edessä. Meidän pitää perustaa yritys, tehdä kaikki sama työ kuin mitä tehtäisiin jos perustettaisiin oikea, Mulkoilen Stefania, joka tyypilliseen tapaansa on jälleen muuttanut mielensä suunnitelmasta johon luulin meidän kaikkien jo myöntyneen. Nyt Stefan haluaa muuttaa kaiken. Luoja vihaan tätä tyyppiä, vihaan sitä, että se on mun ryhmässä ja sitä että se käyttäytyy kuin me oltaisiin ystäviä. Sitä paitsi… huomasin kyllä miten se katsoi Joonasta. En ole lainkaan olenkaan tyytyväinen.



”Mun mielestä meidän pitäisi vaan tähdätä johonkin isompaan, erilaiseen. Keksiä jotain mitä muilla ei ole, mun isä sanoo…”

Loistavaa, tässä me taas ollaan. Stefanin isä sitä ja Stefanin isä tätä, rikas paskiainen…

”Meidän suunnitelma on täysin kelvollinen, mua ei kiinnosta mitä sun isäs on siitä mieltä. Me ollaan jo tehty pohjatyö. Meillä on jo materiaali, olisi typerää aloittaa kaikki alusta vain koska sun isä ajattelee, että…

”Mitä, pelkäätkö pientä haastetta Alex?” Stefan kysyy ylimielisesti keskeyttäen mut.

”En, mä oon vaan käytännöllinen, toisin kuin sinä.” Heiken nauru keskeyttää meidät.

”Hei pojat, lopettakaa nyt, me voidaan varmasti tulla kompromissiin, eikö? No niin, vähemmän tappelua, enemmän töitä.”

’’’’’’’’’



Kolmas kuppi kahvia, luoja että oon väsynyt, kello on jo kuusi illalla. Kävin katsomassa Joonasta aikaisemmin; se oli nukahtanut makuuhuoneeseen, näyttäen äärettömän hellyttävältä peiton alla, kirja vielä puoliksi sen kädessä ja samalla… häiritsevän seksikkäältä… Luoja mä haluan sitä, oon kiimainen 24/7, tää alkaa mennä naurettavaksi.

”Millainen se on sängyssä?” Stefan kuiskaa mun korvaan yllättäen, katsahdan ylös silmät kaventuen. ”Onko se bottom? Se on , eikö? Onko se tiukka?”

”Uskoakseni meidän seksielämä ei kuulu sulle pätkän vertaa.” Sähisen hampaideni välistä, Stefan nauraa.

”Älä ota mun uteliaisuuttani niin vakavasti. Alex.” Se sanoo hymy huulillaan ja katse sen edessä olevassa kirjassa.

Äkkiä kuulen hiljaista vaikerrusta makuuhuoneesta.

“Ei, ei saa! Mika lopeta… Päästä, ei saa, lopeta!” Joonas huutaa paniikissa ja juoksen nopeasti makuuhuoneeseen, se kääntyilee sängyllä näyttäen siltä kuin taistelisi näkymätöntä vihollista vastaan.

”Jo, rakas, herää.” Kosketan sitä hellästi, se avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen pelästyneenä, kun se katsoo muhun se ryömii lähemmäksi, käpertyy mun syliin ja kätkee kasvonsa mun niskaa vasten, tunnen sen kyyneleet ihoani vasten ja silitän sen hiuksia lempeästi.

”Kaikki on hyvin, se oli vain paha uni, ei ne satuta sua enää.” Kerron sille ja kuulen sen vetävän henkeä yrittäen rauhoittua. Näen Stefanin huoneen oviaukossa ja mulkaisen sitä pahasti niin että se tajuaa lähteä. ”Hei, tuun kohta takaisin, saatan mun ystävät vaan ulos, voidaan sitten katsoa joku leffa yhdessä.” Kuiskaan. ”Englanniksi.” Lisään hymyillen ja tunnen sen nyökkäävän. Suutelen sen otsaa ja lähden huoneesta.



****



Joonaksen pää lepää mun rintaani vasten, sen käsi mun reidellä, pidän omani sen lantiolla peläten liikuttaa sitä niin häiritsevän tietoinen sen vartalosta omani lähellä. Sen hiukset tuoksuu omenalle, kanelille ja chilille… Mikä tää shampoo on? Joonas liikahtaa hieman ja niin liikahtaa sen paitakin, äkkiä mun käsi kohtaa sen lantion alastoman ihon. Mun hengitys miltei salpaantuu, mun sormet alkaa silittää paljastunutta ihoa. Mulla ei oo mitään käsitystä siitä mitä elokuvassa on tapahtunut viimeisen puolentunnin aikana, Joonas huokaa hiljaa, tyytyväisenä. Hyvä luoja mä oon taas kovana! Tää on todella naurettavaa, kova ilman että Joonas edes koskettaa mua sinne! Rukoilen mielessäni ettei se huomaa, mutta mulla alkaa olla todella epämukava olo housuissani, mä haluan… tarvitsen, haluan niin paljon.



Luoja mä oon sairas, vain hetkiä aiemmin Joonas näi painajaista raiskauksestaan ja haluaa mun lohtua ja ainoa mitä voin ajatella, on seksiä sen kanssa. Ajattelen seksiä miltei jokainen minuutti jonka oon sen kanssa. Tää on pahinta hiljaista kidutusta… Joonaksen käsi siirtyy ylöspäin ja mun mieli täyttyy asioista joita haluaisin tehdä sen kanssa ja mun kalu sykkii vaativasti … Mun täytyy koskettaa sitä… miten voin koskettaa sitä?… Täytyy ajatella jotakin muuta nopeasti, epäseksikkäitä ajatuksia; Martin ja Heike yhdessä, alaston Martin ja Heike kierimässä sängyllä… Se toimi, luojan kiitos! Huokaan helpottuneena. Kuinka kauan voin odottaa? Kuika kauan menee ennen kuin mun itsehillintä pettää?

**^^**^^**^^**^^**



Päätin järjestää juhlat, mun ystävät kyseli siitä niin paljon, ne halus viimein tavata Joonaksen ja koska Joonas sanoi sen olevan ok…

Näen, että se on hermostunut, en tiedä kuinka monta kertaa se on jo vaihtanut vaatteensa päätyen viimein harmaan sinisiin kulutettuihin farkkuihin ja mustaan napitettavaan paitaan. Joonas näyttää uskomattoman hyvältä ja jälleen mulla on vaikeuksia pitää näppini kurissa, hillitä itseäni kantamasta sitä sängylle, repimästä sen vaatteet sen yltä ja ottamatta sitä. ’epäseksikkäitä ajatuksia, ajattele epäseksikkäitä ajatuksia.’ Hoen itselleni jatkuvasti, epätoivoisesti, pakko pitää itseni kurissa.

Valitettavasti Stefan onnistui myös kutsumaan itsensä juhliin. Luoja mä vihaan sitä kundia…



**^^**^^**^^**^^**

Joonas:



Mun sydän lyö villinä kun vieraat saapuvat, yritän hymyillä, yritän vastata kysymyksiin ja toivon että Alexin ystävät pitäisi musta. Valitettavasti, kaikki ei puhu englantia niin hyvin ja suurin osa keskustelusta tapahtuu saksaksi. Istun Alexin vierellä, sen käsivarsi mun ympärillä, olutpullo mun käsissäni, revin paloja sen etiketistä. Olin iloinen saadessani ihmisiä tänne, hermostunut myös, mutta enenen kaikkea onnellinen siitä, että mulla ois viimein joku jonka kanssa jutella ja joista saisin ehkä uusia ystäviä, mutta näyttää siltä, että mun täytyy todella alkaa opiskella kieltä. Toistaiseksi mun sanasto ei vie mua pitkälle. Osaan kertoa nimeni, kuinka vanha oon, sanoa kiitos ja hei, kertoa Alexille, että rakastan sitä. Osaan myös sanoa muita fraaseja, joita opin yhdestä komediasarjasta, mutta ne ei oikeastaan auta mua minkään kanssa. Joten istun paikoillani ja kuuntelen, hymyilen hieman ja yritän näyttää siltä kuin jotenkin ymmärtäisin niiden vitsit.



Alex kysyy välillä oonko kunnossa ja nyökkään, kerron olevani. Siitä on ollut aikaa kun se on viimeksi ollut ulkona ystäviensä kanssa ja haluan sen nauttivan siitä, haluten kätkeä oma tylsistymiseni. En halua pilata Alexin iltaa.

“Haen uuden oluen,” Kuiskaan ja nousen ylös, kävelen kohti keittiötä.



Mun ajatukset karkaa koti suomeen, kotibileisiin ystävien kanssa, hauskoihin aikoihin, kesään, huolettomaan aikaan. Joskus muistan hyviä, onnellisia hetkiä Mikan kanssa ja ne tuntuu niin käsittämättömän epätodellisilta, kuin toisesta elämästä. Juhannus; grillausta, juomista, uintia, saunomista. Meillä oli hauskaa silloin. Mutta muistan hirviön, joksi Mika lopulta paljastui ja pian työnnän muistot mielestäni, mitä hyvää tekee muistaa?



Otan uuden oluen ja istutaan pöydänääreen. Kipu rinnassani. Painajainen yrittää palata, äänet mun mielessäni, toivoisin pääseväni niistä eroon. Toivon, että Alex huomaisi mut, ehkä jos se huomaisi, ehkä jos se rakastelisi mua, pääsisin eroon kivusta, muistaisin sen kosketuksen, eikä mun täytyisi elää sen jatkuvan muiston kanssa, että Mika oli se joka koski mua viimeksi sillä tavalla. Mitä mun täytyy tehdä? Oon yrittänyt saada sen huomaamaan, mitä muuta mun täytyy tehdä? Kävellä sen eteen alasti, käydä kontalleni sen eteen ja antaa sille lappu, jossa sanotaan: “Ole kiltti ja pane mua, tee tästä avioliitosta täysi.”?



”Moi,” Käännyn äänen suuntaan hätkähtäen ja katson Stefanin kasvoihin. Se hymyilee, tulee lähemmäksi ja vetää tuolin alleen, se istuu mua vastapäätä.

”Miksi oot yksin täällä?” Se kysyy.

”Mä…” Katson olutpulloa käsieni välissä. ”Kai ajattelin, että olisi sama istunko täällä vai olohuoneessa, jos istun täällä, joku toinen saa mun paikkani sohvalla…” Oikei se kuulosti…typerältä: voi säälikää mua!! ”Tarkoitan että… en ymmärrä mistä kaikki puhuu ja tunnen oloni vähän tyhmäksi kun istun siellä tuppisuuna.” Korjaan ja tunnen poskieni punertuvan.



”No, anna mun pitää seuraa sulle.” Se hymyilee. ”Jos olisin Alex, et istuisi täällä yksin.” Stefan lisää, nojautuu eteenpäin, sen kädet pöytää vasten, se katsoo mua ja hymyilee. Hymyilen ujosti takaisin.

”No Jonas, kerro mulle jotakin itsestäsi, oon kiinnostunut.”

”Mitä haluat tietää?”

”Tiedän, että oot suomesta, tiedän sun nimen ja että oot 20-vuotias. Eli mitä muuta? Kerro mitä en tiedä. Miten tapasit Alexin kanssa?” Stefanilla on syvä, miehekäs ääni, sen harmaan siniset katsoo mua ja tunnen ihoni kuumottavan.

”Me tavattiin kesällä. Oli täällä lomalla ja… Me tavattiin, pidettiin yhteytä ja täällä mä oon.” Se katsoo sormusta mun nimettömässä.

”Ja se muuttui vakavaksi.” Se toteaa, katson sitä, se virnistää flirttaillen ja kumartuu entistä lähemmäksi. ”Ja kerro Jonas, mitä sä tykkäät tehdä? Onko sulla harrastuksia?”

”Um… olin uimari ennen.” Sanon ja otan kulauksen juomastani.

”Ennen? Et enää?”

”Mä- …No, se on monimutkaista. Nyt kun asun täällä, en… en oikein tiedä minne voisin mennä uimaan, harjoitella rauhassa ja…”

”Tiedätkö mitä Jonas?” Se kysyy, mietin miksi se toistaa mun nimeäni jatkuvasti.

”Mitä?”

”Mun talossa sattuu olemaan uima-allas ja sauna myös. Oot tervetullut käyttämään niitä ihan milloin vain haluat. Miltä kuulostaa?”

”Tarkoitatko sitä?” Kysyn hämmästyneenä.

”Totta kai.”

”Kiitos.” Hymyilen toiveikkaana. Kaipaan saunomista ja uimista ja mun ei tarvitsisi huolehtia muiden katseista. ”…Mutta… en voi maksaa millään jos…” Se nostaa kätensä pysäyttääkseen mut.

”Hei, mitä varten ystävät on? Kaikki Alexin ystävät, on mun ystäviä. Sitä paitsi…olisi kiva saada seuraa silloin tällöin.” Hymyilen isommin, ehkä kaikki järjestyykin? Saan uuden ystävän?

”Sulla on kaunis hymy, sun pitäisi hymyillä useammin.” Stafan sanoo sitten ja punastun. ”Oikeesti, Alex on idiootti, jos mulla ois sun joku kaltainen, joku yhtä komea, se ei istuisi yksin keittiössä juttelemassa mun kaltaisen komean kaverin kanssa.” Se virnistää. Hihitän; se pitää mua komeana? Alkoholi sulkee kaikki varoituskellot jotka normaalisti alkaisi soida. Huomiota, pitkään kaivattua huomiota, joltakulta joka ei tiedä ja joka ei pidä mua ällöttävänä!

Alex:



Olisi pitänyt pitää Stefania paremmin silmällä, nyt se käärme on jo kiemurrellut tiensä lähemmäksi Joonasta. Ja Joonas punastelee, hymyilee ja kikattaa, se piru vie kikattaa tälle käärmeelle! Käärmeelle joka niin selvästi iskee sitä, vaikka tietää, että Joonas on mun, vaikka se näkee sormuksen sen nimettömässä! Vihaa ja mustasukkaisuutta, höyryn voi miltei nähdä nousevan mun korvista.



Kävelen lähemmäksi, mun katse kohtaa Stefanin kanssa, käärmeen joka yrittää käärmeillä tiensä mun reviirille ja asettaa limaisen kielensä mun aviomieheni iholle. Katson sitä vihaisesti, jos katse voisi tappaa, jos se vain voisi tappaa…



Stefan hymyilee nähden haasteen ja hyväksyy sen sanomatta. Asetan käteni Joonaksen olalle, joka nostaa mitään tietämättömänä katseensa ja hymyilee.

”Kerroin juuri sun poikaystävällesi, että se on tervetullut käyttämään mun perheeni uima-allasta ja saunaa milloin vain haluaa.” Stefan virnistää, Joonas näyttää innostuneelta

”Eikö oo hienoa Alex? Voin jatkaa uimista!” Se näyttää niin onnelliselta ja pitkästä aikaa pystyn näkemään sen onnen myös sen silmistä, miten voisin riistää sen kieltämällä sitä menemästä? Mustasukkaisuus syö mua, puren hampaani yhteen, ennen kuin lopulta vastaan:

”Oot todella ystävällinen mun aviomiehelleni Stefan, me ollaan molemmat kiitollisia sun tarjouksesta. Kiitos.” Täydellinen yllättyneisyys Stefanin kasvoilla miellyttää mua, siitäs saat käärme; Joonas on mun laillisesti.