Eeri

Yritin lähteä lomille. Tunsin itseni vapisevaksi kasaksi, joka ei liikkunut tahdonvoimastaan huolimatta. Porttien ulkopuolella maailmani olisi kuitenkin täysin toisenlainen kuin ennen. Aloin taas nyyhkyttää ja huohottaa paikallani. Joku tiesi minun olevan homo. Se oli asia, joka oli iskeytynyt päähäni niin kovasti, ettei se jättänyt minulle hetkenkään rauhaa. Sitä ei ollut tiennyt kukaan, ja nyt joku tiesi sen, täällä, missä sen esille tulemisesta saattaisi olla kaikkein eniten haittaa.

Olisin ryhtynyt itkemään jollen olisi ollut yleisellä paikalla. Koko sotilaallinen ja miehinen ylpeyteni oli rytätty kasaan, ja urani armeijassa oli vaakalaudalla. Kuitenkin halusin sitä enemmän kuin mitään, koskaan. Ketään. Jo ennen kuin käännyin kuulin hänen äänensä. Halme.

En käyttänyt enää hänestä alokas-sanaa, koska hän oli tehnyt täysin selväksi, ettei hän suostuisi olemaan minunlaiseni kokelaan alokas. Minä en ollut enää mitään, ja hän oli herrani.

Halme irrottautui kaveriporukastaan ja käveli minun luokseni.

"Lomille lähdössä, vai?" Hän sanoi, mutta ei katsonut minuun päinkään. Hänen koko olemuksensa huokui säälimättömyyttä.

"Kyllä olen." Vastasin. Halmeen kasvoille nousi ivallinen hymy. Hän ei vieläkään kääntänyt katsettaan minua kohti, vaikka tarvitsin sitä kipeästi. Hymyn näkeminen, edes ilkeän, olisi nyt se mitä kaipasin.

"Alokas Halme." Sanoin yhtäkkiä. Hymy kuoli Halmeen kasvoilta kun ne kääntyivät minua kohti.

"Minun täytyi vain nähdä teidät." Vaikersin taas nyyhkyttäen. Vihasin itseäni. Miten tuollainen mies voi saada lähestulkoon RUK:n priimuksen kyyneliin vain katseellaan. Halme lähti.

Kun vihdoin pääsin kotiin purskahdin välittömästi itkuun. Hoipuin eteisestä makuuhuoneeseen sängylleni, tartuin tyynyyni ja puristin sen tiukasti rintaani vasten. Halme..aloin hokea mielessäni. Halme, Halme, Halme. Itkin ja nukahdin välillä. Heräsin keskellä yötä itkemään ja nukuin. Aamulla herätessäni tuntui siltä, etten olisi nukkunut ollenkaan. Tämän kaiken täytyi olla vain jotain sairasta leikkiä.

Lähdin kuitenkin päivällä ostamaan Halmeen vaatimia tavaroita. Yritin asioida seksikaupassa mahdollisimman nopeasti, sillä en todellakaan käynyt niissä vakituisesti. Kuitenkin ostokseni herättivät mielenkiintoa jopa myyjässä, vaikka luulisi hänen nähneen jo kaiken. Käteni vapisivat, kun yritin liikkua kaduilla mahdollisimman luonnollisesti. Kun pääsin kotiin, soitin heti Halmeelle. Hän ei vastannut. Myöhemmin sain vain viestin, että hän tulee käymään luonani...