Eeri

Lähdin inttiin hyvillä mielin. Perheessämme oli jo velvoitteena mennä sinne, ja pärjätä. Aikanaan olin miettinyt sivariin menemistä, lähinnä siksi, etten todennäköisesti tuntisi oloani kotoisaksi kaikkien niiden miesten keskellä. Kannoin mukanani edelleen salaisuutta, jota ei tiennyt kukaan. Pikkusiskolleni olin joskus kertonut olevani bi, mutta kirjaimellisesti, se oli vain puoli totuutta.

Intti alkoi kuitenkin paremmin kuin olin koskaan osannut odottaa. Tulin ihmisten kanssa hyvin toimeen, pärjäsin harjoituksissa, lisäksi hyvä kuntoni antoi etua lisää. Kun pääsin RUK:iin, tunsin jo viihtyväni armeijassa. Siitä paikasta tuli kuin toinen kotini. Sukulaiseni olivat ylpeitä minusta. Se oli parasta aikaa elämässäni. Siihen asti, kunnes eteeni astuivat ensimmäiset alokkaani.

Näin hänet heti. Hän oli pitkä ja hyvässä kunnossa. Vaaleat hiukset oli leikattu siistille sängelle, eikä parrasta ollut tietoakaan. Todennäköisesti sitä ei vielä edes kasvanut hänelle. Todellinen babyface. Niin suloinen nuori poika, että tunsin aina ahdistavaa liikehdintää nivusissani, kun jouduin tekemisiin hänen kanssaan. Hänellä ei ollut hirveästi edes lihaksia, tai sitten intin löysät vaatteet piilottivat ne taidokkaasti. Myöskään minkäänlaista innostusta armeijaa kohtaan hänellä ei ollut.

Mutta ehdottomasti komein mies koko varuskunnassa.

Katselin häntä jatkuvasti. Alokas Halme tuli, otti ja sekoitti koko inttikuvioni. Pelkäsin jopa välillä olevani huono esimies. Aivan kuin katselisin Halmeen tekoja sormieni välistä. Varmasti teinkin niin, vaikka itselleni koitin väittää tekeväni oikein. Iltaisin minua ahdisti mennä nukkumaan. Ennemmin olisin raahannut Halmeen vaikka vessaan, repinyt hänen housunsa alas, hivellyt käsilläni hänen kaluaan...Huomasin taas oman kaluni heränneen peiton alla. Yritin ajatella kaikkea mahdollisimman epäeroottista, äitiäni alasti tai muuta, mutta se ei saanut seisokkiani laskemaan kuin hieman. Lopulta himon sokaisemilla aivoilla päätin todellakin nousta vessaan ja mennä runkkaamaan.

Yritin kävellä vessaan mahdollisimman luontevasti. Sitä ei auttanut yhtään, että matkalla kaluni päätti taas nousta esille. Vessaan päästyäni tarrasin ensimmäisen kopin kahvaan, ja istuin pöntölle. Yritin kuunnella oliko vessassa ketään, mutta kun en kuullut mitään päätin aloittaa hommat. Laskin housuni alas ja kaivoin kyrpäni esille. Se seisoi komeasti kattoa kohti, ja jo ensimmäisestä kosketuksesta se oli valmis syöksemään lastinsa ilmoille. Revin hieman vessapaperia toiseen käteeni ja aloin hommiin.

Runkkaaminen tuntui todella hyvältä. Ajattelin koko ajan Halmetta, hänen kasvojaan ja ääntään, kuvittelin hänet siihen ottamaan minulta suihin, hitaasti ja hellästi..nauttien, salaisesti... Sitten tunsin kuinka kaluni antoi periksi, ja alkoi syöstä ilmoille valkoista nestettä. Se tuntui niin hyvälle, että minun oli pakko voihkaista. Yritin kerätä kaikki lastini paperilla, mutta sitä jäi hieman housuilleni. Ja kun vihdoin sain hengitykseni tasaantumaan päätin lähteä.

Avasin kopin oven huoletta, sillä en ollut kuullut pienintäkään ääntä runkatessani. Olin jo kääntymässä ovelle päin, kun huomasin jonkun seisovan hieman etäämmällä. Paniikissa pysähdyin aloilleni ja jäin tuijottamaan alokas Halmetta. Kasvoni valahtivat valkeiksi tajutessani, että hänen oli täytynyt kuulla kaikki, mitä kopissa tapahtui.

"Kokelas Sainio."

"Alokas Halme." Halme ei sanonut muuta. Yhtäkkiä aloin jostain käsittämättömästä syystä selitellä tekoani. Kun olin niin puutteessa..ja ei lomillakaan ollut mitään toimintaa..

"Pidätkö sä mua ihan idioottina?" Halme vastasi ja tuijotti mua vihaisesti.

"En tietenkään, alokas Halme." Vastasin kuin hän olisi minun esimieheni. Halme käveli aivan kiinni minuun. En tiennyt mitä enää sanoa, joten aloin nyyhkyttää holtittomasti. Mitä vittua sä teet??? kaikui pääni sisällä. Halme nosti kätensä olkapäälleni ja astui aivan lähelleni. Lopulta tunsin hänen hengityksensä kaulallani.

"Mä tiedän mitä sä teit, ja ketä sä ajattelit." Halme kuiskasi korvaani.

"Eikä mua edes ajattele kukaan koksuhuora ilman rangaistusta." Halme jatkoi. Aavistus, joka oli joskus aiemmin käynyt vaimeana päässäni tuli nyt toteen. Halmeen ulkonäkö tosissaan petti, mutta minun käytökseni hänen silmiensä edessä ei. Olin ollut alentuva häntä kohtaan ensitapaamisestamme lähtien. Ja nyt..nyt tuo jumalainen mies sanoi minua koksuhuoraksi. Kaksi ajatusta kävi päässäni, se että keräisin miehisyyteni rippeet jä lähtisin pois. Ja sitten se, että halusin Halmetta enemmän kuin mitään muuta.

"Ensi lomilla hankitte kunnolliset sidontatarvikkeet ja ruoskan. Kokelashuora." Halme vielä sanoi, tarttui kaksin käsin kurkkuuni kiinni ja kuristi. Tunsin valtavaa ahdistusta, kun en pystynyt enää hengittämään, mutta ainoa asia minkä pystyi tekemään oli katsoa Halmetta alentuvasti. Kun vihdoin nostin käteni kiskomaan hänen käsiään kaulaltani hän lopetti ja hymyili ivallisesti.

"Onko kysyttävää?" Halme kysyi ja siirsi jo katseensa pois.

"Ei ole, herra, ei yhtään enempää kysyttävää."

"Hyvä. Me tapaamme vielä. Jatkakaa." Halme vielä sanoi ennen kuin hän harppoi päättäväisin askelin vessasta ulos. Jäin sinne vielä hetkeksi yksin. Kosketin kipeää kaulaani. Enää en voisi perääntyä, enkä oikeastaan halunnutkaan. Se kuitenkin saattaisi maksaa minulle koko urani.