Kavkaz

Tarinani on hyvin erilainen, liittyen täällä koodissa oleviin tarinoihin, mutta yhtäläisyyksiä siihen paljonkin liittyy: Ruma ankanpoikanen (jonka oli hankalaa saada seuraa), kuumat ihanat tuliset miehet, kolmiodraamat, mustasukkaisuus, alkoholin holtiton käyttö sairaus ja kuolema.

Elämäni kirjosta voisi saada kirjan, johon joskus ehkä voinkin olla valmis, käsitettelen vain sen yhtä osa-aluetta.

Työskentelin aina viime vuoteen lähes 16 vuotta Naapurimaassamme Venäjällä(vallanvaihdon jälkeen ja kestohomono tietenkin aloin vilkuilla kiinnostuneena kanssaveljiäni, jotka pikkuhiljaa alkoivat uskaltautua toimintaa(olihan entisessä NL.ssä homoseksuaalisuus ollut rikos. Vielä tälläkin hetkellä ainakin pienissä paikoin saa siksi paljastautunutkantaa "polttomerkkiä" otsassaan.

Mutta nyt itse tarinaan. Tarinani on tosi ja siksi kaikki tarinassani mainitsemani nimet ovat muutettu heidän indentiteettisuojansa vuoksi.

Paikka olkoon vaikkapa Venäjän Karjala. Ensimmäisiä miestenvälisiä kontakteja sain iltaisessa pimeässä kaupungissa. Miehet olivat innokkaita, aktit pikaisia, ja venäläiset miehethän ovat ainakin minun mielestäni komeita. Erikoisesti sydämmeni sykähteli, kun näin sotilasuniformuissa liikkuvia komeita miehiä(yhdestä jäi kauniskin muisto), mutta en tarkoita sitä tähän tarinaani.

Alueella liikkui tummia, komeita Kaukasialaisia miehiä: He olivat useimmiten kotoisin entisistä Neuvostotasavalloista, Kuten Armenia, Georgia(Gruusia), Azerbaizdjan jne. Paikalliset ihmiset eivät heitä sietäneet, olivathan he tulleet viemään paikallisilta työmahdollisuuksia ja tuoneet alueella aivan poikkeavia omia tapojaan. Kuten esim suhtautuminen naisiin, kaupantekoon jne.

Varsinkin vanhemmat venäläiset keski-ikäiset naiset olivat hullaantuneita näihin tummiin sydäntenmurskaajiin: Yksi katse tummista silmistä ja se oli menoa. Vaikka olen homo, oli minin vaikeaa seurata (tutustuttuani) heihin paremmin, miten he kertoivat kauniisti kotimaastaan, kaivaten sinne, esitellen valokuvia vanhemmistaan, vaimoistaan, ja lapsistaan. Samanaikaisesti he etsivät kuitenkin alueelta venäläisen naisen, ehkä aluksi elättäjän ja petikaverin ja monet unohtivat perheensä Kauas elämään köyhyysrajan alapuolella, viettämällä itse railakasta elämää pitäenm vielä useita eri naisia, jopa eri päivinä. Parhaimman tapauksen muistan erään miehen, käytetääm hänestä nyt nimeä Mehitar(nimi muutettu) asuin kaupungissa useamman naisen kanssa ja yhdelle näistä naisista saapui viikonlopuksi suomalainen miesystävä, jonka ajaksi Mehitarin täytyi tietysti poistua, mutta kun arki alkoi sama jatkui.

Olin jo pitkään katsellut kaukanta ihannoiden erästä suklaasilmään, niin suloista ja kiltisti hymyilevää miehestä. Kerran Suomeen palatesssa bussiasemalla(pienessä hutikassa) uskaltauduin juttelemaan hänen kanssaan. Hän osoittautui mitä sydämmellisemmäksi minua pari vuotta vanhemmaksi kaveriksi: Musta tukka, ruskeat silmät, kyömy nenä jne. Hän ilmoitti nimekseen Garo(nimi muutettu), vaikka venäläiset kutsuivat häntä Koljaksi. Kerkisimme pikaisesti jutella ja toivoimme tapaavamme pian uudelleen.

Tästä hetkestä alkaen olin myyty. Ajattelin vain hänen kauniita silmiään ja lempeää hymyään, hyväntahdoisuutta. Olimme tästä hetkestä alkaen aina käydessämme erottamattomat, liikkuimme aina yhdessä ja entiset venäläiset ystäväni alkoivat karttaa minua ja parhaimmat heistä ystävällisesti varoittelivat näistä " Tummista" minua, mutta mitäpä minä, kaikki meni kuuroille korville: Olin rakastunut tähän mieheen ja tunsin, ettei hänkään ollut kylmä minulle.

Garolla oli kaupungissa venäläinen naisystävä Galja(nimi muutettu) tapasin häntäkin jonkun kerran, mutta aika äkkiä tunsin, että Galja vaistosi jotain outoa ystävyydessämme ja en enää mennyt heille. Päätin, että

tuolta "venakolta" nappaan miehen pois. Eihän nainen ollut edes mihinkään näköinen.

Niin myös Garolla oli kotimaassaan vaimo ja kolme lasta, koska heidän perinteidensä mukaisesti avioliitot ovat aikaisin solmitttuja. Mutta mitäpä, mitä välitin silloin, kun rakastin toisten naisten miesten(myöhemmin osoittautui, että heitä oli useita)olin niin onnellinen!!!

Asuin aluksi hotellissa, ennenkuin sain vuokrattua asunnon ja hotelliin ystäväni saapuminen oli aina ongelmallisesta. Portinvahtimummot sanoivat, että noiden "tummien" juokseminen täällä saa loppua. Sain kuitenkin aina junailtua kahvipakeitein ja muiden pikku lahjojen avulla, että ystäväni kanssa saimme istua lämpimässä. Oli talvi -96, kun tutustuimme. Muistan, se oli 4.2.

Erään kerran istuimme iltaa yhdessä ja etelämäälaiseen tapaan aina tavatessamme ystäväni suuteli minua suoraan suulle ei poskelle( Se tapa on kuulemma läheisten kesken heidän maassaan huolimatta sukupuolesta.) Suudelmamme alkoivat kuitenkin pidentyä ja pidentyä ja painoin häntä voimakkaasti rintaani vasten, enkä tuntenut vastarintaa. Garo nousi, veti verhot kiinni ja sammutti valo?? Mitähän nyt tapahtuisi. Olin aivan pyörällä päästä: Mitähän nyt tulee tapahtumaan? Potkaisin pimeässä vahingossa lämpöpatterin johdon irti ja jouduin sytyttämään valot.

Edessäni seisoi mies enää pelkässä boxerissa, rinta ja jalat tummaa karvaa täynnä ja housuissa pullotti lupaavasti. Suorituiden 10:ssä sekunnissa omista vaatteistani ja menimme sänkyyn. Hän oli niin huomaavainen rakastaja: hyväili, helli, suuteli minua ja painauduin häneen kiinni.

En tiedä paljonko aikaa oli mennyt, mutta kuulin takaani hiljaisen kuiskauksen: Janne, voinko naida (venäjäksi trahatza) sinua. Sanoin tietysti ja hieman koskutetettuaan anustani ja kyrpäänsä hän työntäytyi minuun. Hänellä ei olut kauean iso, mutta kaunis ja hän nai minua pitkään ja hellästi. Ei siinä ajateltu kondomeita. Lopulta hän purkautui ja nukahdimme.

Olimme aina yhdessä, hän kauppasi tavaraa ja kun kuljin hänen kanssaan venäläiset huusivat: Katsokaa Mr Marlboro on löytänyt itselleen suomalaisen ystävän. silloin päätimme Garon kanssa, ettemme tapaile julkisesti. Minulle asia oli sama, mutta ajattelin häntä.

Garon vaimo otti kotimaasta yhteyttä ja painosti miestään kutsumaan hänet luokseen(eivät olleet tavanneet 5 vuoteeen) tai vaimo ottaa hänestä avioeron.

Näin jälkeenpäin ajatellessani, olinhan silloin melko vakavarainen ja autoin Garoa paljon myös taloudellisesti. Garo matkusti kotimaahansa ja samaan aikaan hänen muut maamiehensä halusivat myös kilvan tutustua minuun ja kutusuivat kotiinsa(ei siinä mielessä kuitenkaan, mitä meidän välillämme oli).

Garo palasi n. kuukauden kuluttua tuoden mukanaan vanhimman poikansa n. 15 vuotiaan Artakin(nimi muutettu) ja vanhemman veljensä Grantin. Artak oli hontelo 15 vuotias nuorukainen, jolle Garik esitteli minut isän parhaana ystävänä. Grantista, vanhimmasta veljestä en oppinut koskaan pitämään, sillä hänen myötä myös Garo muuttui ja alkoi käyttää alkoholia runsaasti. Garo suuttui minulle, että olin hänen poissaoloaikanaan käynyt muiden maamiesten luona, joten olin taas hänen kanssaan. Emme enää voineet olla yhdessä sisällä, koska olin luopunut asunnostani, vaan meidän piti keksiä paikkoja vaikka mistä, luonnostakin, muttemme voineet olla erossa toisistamme.

Miehet olivat vuokranneet poikamiesboxin kaupungilta, koska Garo muutti poikineen pois Galjan luonta ja asuimme sitten aina kaikki 4 miestä siinä minun siellä ollessani. Myönsin itsekin, että minullekin siihen aikaan maistui ja asunnolle ilmestyi aina kaikenlaista porukkaa, useimmiten paikallisia naisia. Eniten siellä majaili vuokaraemäntä Valja (nimi muutettu), koska hän rakastui tulenpalavasti Garoon, vaikka oli itse naimisissa miehensä Sashan(nimi muutettu) kanssa. No Sasha sammuikin aika nopeasti, eikä mahtanut vaimolleen mitään. Sasha oli ihan hauskannäköinen vaalea perusvenäläinen mies, joka olikin sitten ihastunut minuun (Jonka hän kerran humalapäissään paljasti). Garo huomasi, kun Sasha humalassa kerran kopeloi etumustani ja siitä syntyi kauhea meteli.

Mustasukkaisuutta, molemminpuolin, vodkaa, riitoja, eroja ja upeita anteeksiannon hetkiä. Annoin aina kaiken anteeksi, ne satiaisetkin, jotka Garolta sain( Kaiken loputtua testautin itseni kaikesta ja sain täysin puhtaat paperit, jotka aion tulevaisuudessa pitää).

Tilanne muuttui v.-98, kun Garon veli Garnt vihdoin palasi kotiinsa takaisin ja Garon vaimo Dolares(nimi muutettu) saapui. Hänestä pidin kovasti. Hänen mukanaan saapui nuorin poika Sosik(nimi muutettu). Vanhin tytär Armine (nimi muutettu) oli mennyt kotimaassaan jo naimisiin ja jäänyt sinne.

Nyt asunto vaihtu "noita-akka" Valjan luota muualle ja olimme kaikki yhdessä kun kornisti voitaisiin sanoa " onnellinen perhe". Dolares oli työteöiäs nainen ja alkoi pyörittää huushollia paremmin. Hänen kanssaan ystävystyin ja eikös se sanonta ole, että " Naisen paras ystävä on Homo". Rakastin Garoa, mutta tunsin suurta syyllisyyttä, tuntiessani miten hyvä Dolares oli minua kohtaan. Kävimme salaisissa tapaamisissamme, mutta ne alkoivat harveta, meistä Garon kanssa tuli enemmän kuin veljekset.

V-99 Garo osti auton( tai minä ostin) käytetyn mustan farmariladan ja olisi siitä ylpeä. Ajelimme sillä Garon kanssa tapaamisiimme, mutta harvoin minä ja Dolares siinä kyytiä saimme. Osoittautui, että Garo, oli koko tämän ajan tavannut Galjaa ja paria muuta naista. Minun paikalla ollessaan hän oli kotona. Muutoin vaimonsa mukaan hän saapui kotiin vasta pikutunneilla.

Vielä kotimaasta saapui Vanhin tytär huikaisevan komean nuoren miehensä Vartangin(nimi muutettu) kanssa. Vartang oli mukava ja kiva mies. Joten aina kun tulin Venäjälle meitä oli kotona: Garo, vaimonsa, kaksi poikaa tytär, vävy ja pian syntyvä vauva, joka sai nimen Susanna.

Elokuussa -99 kaikki muuttui. Sain 5.8, muistan sen kun eilispäinvän puhelinsoiton Venältä, jossa kerrottiin, että Garo, Vanhin poikansa, ja Garon sisarenpoika ja Vartang olivat joutuneet auto-onnettomuuteen. Aluksi sitä vähäteltiin ja minulle kerrottiin vain pikkukolhuista, mutta soitettuani sairaalaan ja saatuani lopulta kirurgin langanpäähän sain kuulla karua tekstiä: Garon kylkiluut ovat repineet kehkoja (hän ajoi, ja rutistui rattiin). Pelkääjän paikalla istunut sisarenpoika oli halvaantunut alaruumiista alaspäin ja lennätetty Pietariin. Vähimmän vammoja saaneena takana istunut vanhin poika ja vävy joutuivat odottamaan paikallista ambulanssia öisellä tiellä 3 tuntia. Garo ajoi, humalassa, mitenpä muuten. ei ollut ensimäinen kerta.

Kiiirehdin paikalle ja tapasin kaikki: Garo oli tehostetun hoidon huoneessa, jonne ei tietysti vaimoa lukuunottamatta laskettu ketään. Huone´oli likainen ja paskainen. Livahdin sinne useita kertoja, mutta minut ajettiin sieltä poisi, uhattiin miliisillä.

Illalla ymmärtäväinen vanha sairaanhoitaja laskin minut sisään 15 minuutiksi vartioiden käytävällä. Garo hymyili vaivaloisesti minut nähdessään ja sanoi: Janne rakkaani, sinäkö, se olet. Silitin hänen mustaa tukkaansa ja kerroin hänelle kuinka paljon häntä rakastan ja kaikki tulee taas normaaliksi. Viikon päästä Garon kuoli. ruumista en nähnyt, vaikka olisin halunnut antaa viimeisen suudelmansa rakastamani miehen huulille.

Autoparkin pihalla seisoi lauta-arkku, jonka ympärillä seisoi paljon tummia miehiä. Silitin ja suutelin arkun kantta ja poistuin.

Opin tästä paljon, mutten tarpeeksi, tarinaan tulee jatkoa. Opin, mitä tapahtuu, kun himoisee omakseen toisen omaa. Garo maksoi siitä kalleimman hinnan myös, oman elämänsä.......