Homo Harlekiini-romaani

Sypressien tummat pilarit kohoilivat korkeuksiin luoden tummia värisävyjä hopeansävyissä hohtavan oliviilehto-meren keskelle. Välimeren turkoosi pinta kiilteli houkuttelevana kuumana porottavan auringon hyväilyssä.

Mark-Antonio katseli minua. Hänen silmänsä ja hiuksensa olivat ruskeat kuin tummin tumma suklaa. Hänen ihonsa oli ruskettunut tasaisesti eteläisen auringon alla vietetyn elämän aikana.

Painoin huuleni vesipullon suulle, nautin tunteesta kun vielä melko viileä neste valui sisälleni. Se hiukan helpotti helteen ja tuon komean miehen aiheuttamaa ulkoista ja sisäistä lämpöaaltoa.

Mark-Antonio laski varovaisesti kätensä olkapäälleni. Kosketti paljasta olkaani ja liu'utti kätensä alas käsivarttani pitkin. Värähdin hiukan, mutta en sanonut mitään. Olin hypnotisoitunut tilanteesta; Välimeren kauneudesta ja hänen sähköisestä kosketuksestaan.

Hitaasti hänen kätensä siirtyi rakkauden kummulleni, jota kevyet puuvillahousuni verhosivat. Mark-Antonio hyväili ja tunsi kuinka rakkauden kumpuni kasvoi, kohosi kohti helteistä ja sinistä taivasta.

Huokasin syvään kuin meren aallot jotka huokaavat hellästi koskettaessaan Välimeren auringon kuumentamaa valkeaa hietikkoa. Mar-Antonio ymmärsi että hän tuotti minulle nautintoa, tämä rohkaisi tuota miestä joka oli kome ja vastustamaton kuin Don Juan. Hän suuteli kaarevaa niskaani, näykkäsi kiusoittelevan rakastavasti korvanlehteäni samalla kosketellen puuvillahousujeni läpi rakkauden kumparettani.

Ikuiselta tuntuvan koskettelun jälkeen hänen vahvat ja auringon ruskettamat kätensä alkoivat riisumaan housujani. Hän painoi minut hellästi mutta voimakkaan vaativasti viltille selälteni. Tottelin häntä, olin hänen ja hän oli minun näiden varjoa tarjoavien oliivilehtojen keskellä.

Minun salainen rakkauden tiheikköni oli hänen. Mark-Antonion rakkaudesta vahva hekuman sauva raivasi tiensä halki kiellettyjen kumpujeni ja hellästi työntyi sisään intohimon luolaani. Nautinto oli suuri, suuri kuin Välimeren kauneus!

Mark-Antonio oli minun, ja millään muulla ei ollut väliä, enää en edes muistanut huolehtia ajamattomasta parransängestänikään... Olimme toistemme rakastajat. Tunsimme tämän hetken kauneuden kuuman auringon hyväillessä paljaita vartaloitamme oliivipuiden lehvistön lävitse. Kauempana laulukaskaiden voimakas siritys kiihtyi...