Jaana tv

Arvasin tämän. Tämä oli huono vaihtoehto. Valvojat tulivat käytävää pitkin rintarinnan... 35 metriä pinnan alla ei ole paljon vaihtoehtoja. Mikä helvetti oli tuonut minut tänne torille kauppaamaan keittiötarvikkeita. No, OK kupari on kallista ja entäs nikkeli... 672 vanhaa 2 euron kolikkoa.. Allergikot olisivat hurranneet minulle. Nikkeli on pahasta. Niin on valvojatkin. Pakko juosta minkä jaksaa pitkin käytävää. Vasemmalle ohjataan telakalle menijät. Heikko ajatus käy mielessä: Siellä on varmaan paljon sokkeloisia käytäviä. Hyvä ajatus, mutta kun eteen aukeaa helevetin iso telakka-alue, tulee mieleen umpikuja. Takana kuuluu askelia, jotka lähestyy koska hidastin omaa menoa. Epätietoisuus suunnasta mihin mennä, ei anna jaloille käskyä liikkua. Kiedon roikkuvaa vaatevaippaa tiukemmin vatsan edessä. Se vähäinen omaisuus joka on vielä omissa käsissä, on kullan kallis. Altaassa kelluva sukellusvene näyttää helevetin rumalta, mutta käsi joka viittilöi tornista: Tule tänne!

Juoksen lastaussiltaa torniin ja tietysti kengän korko jää johonkin rakoon kiinni. Kaadun eteenpäin tornin reunojen suojaan. Märkä käsi painautuu suuni eteen estäen kipuhuudon. Toinen käsi keirtyy kaulani ympärilleni vetäen luukusta syvään pimeyteen alaspäin.

Tässä hetkessä iski paniikki, mutta lamaannus ei antanut tehdä mitään äänekästä. Annoin viedä itseäni syvemmälle alukseen. Edessä oli ovi jossa oli kaiken näköisiä varoitusmerkkejä. Varoitus kylttejä oli matkalla ... KÄYTÄ SUOJAVAATETUSTA.. SÄTEILYÄ.. Ohjaajani pysähtyi pieneen huoneeseen ja repi kaapista haalareita ulos.

-Pue tästä haalarit nopeasti yllesi.. Riisu vaatteet pois. Kaikki pois. Äkkiä.

Riisun vaatteita niin nopeasti pois kuin vain voin. Saan kankeat suojahaalarit päälle toteamuksella opastajaltani: Aijotko tappaa meidät molemmat? Nyt äkkiä tänne. Opastajani aukaisee lattian peitelevyjä. Levyjen alta paljastuu noin metri kertaa kaksi kokoinen syvennys. Älyän heti sukeltaa pohjalle ajattelematta sen enempää asiaa. Käännyn selälleni ja saan saman tien opastajani päälleni. Saman tien peitelevy liukuu päälle. Korvaani kuuluu supinaa: Nyt olet aivan hiljaa tapahtuu mitä vaan.

Mietin hiljaa mielessäni tietääkö/arvaako opastajani että olen oikeasti mies vaikka olen pukeutunut kuin nainen? Ajatukseni keskeyttää saappaiden kopina yläpuolella. Ensiksi samasta suunnasta mistä mekin tulimme, sitten takaisin. Kuuluu huutoa ja käskyjä. Joku päällikkö on ottanut paikan varpaidemme kohdalta. Hän komentaa huutamalla väkeään yhtenään. Opastajani kertoo hiljaa korvaani missä olemme ja mitä voi tapahtua. Tämä on jo neljä vuotta sitten poistettu valtion palveluksesta oleva sukellusvene. Joka on hyljättyjen yhteistuumin päätetty ottaa pelastukseksi vapauteen. Ydinaseita ei ole enää, kun ne on viety valtion käskystä pois. Britit ja ranskalaiset olivat samaa mieltä kuin Tanskansalmista itään olevat ympärysvallat, että ei ydinaseita omille nurkille. Tosin ruotsalaiset olivat varmoja puolustuksen epävarmuustekijöistä sen kaasuputken vedon jälkeen.

Opastajani katsoi silmiini ja sanoi seuraavaa:

Olen Veljesi Jan ja XXXXX . Tuijotin opastajaani silmät suurina..

Ymmärsin Jan.. mutta...silloin sattui ikävä kohtaus..

Kannen päällä joku kompuroi juostessa ja tämän ase laukesi ja luodit tulivat peitelevyjen läpi osuen opastajaan....Jotain kopsahti otsaani.. Ja silloin