Vihdoinkin

Ensimmäisestä ja ainoasta miestenvälisestä kokemuksestani muistin humalan, sekin ensimmäisiäni, tanssilavan, metsän, hyttyset ja kovan kivun perseessä. Muistin kullin suussani, sen sileyden ja liukkauden. Muistin myös hengästykseni, kun minua naitiin - ja panon loppuvaiheessa jotain nautinnontapaista.

Lähestyin viittäkymmentä. Olin alkanut ajatella kyrpiä alvariinsa. Sovittelin salaa vaimolta kynttilöitä anukseeni, yhä isompia. Fantasiat kävivät pakottavammiksi. Aloin huolestua: näinkö lähtisin elämästä saamatta munaa toistamiseen, voimattomana katuen toteutumatonta unelmaa?

Sanotaan, että mitä ihminen ajattelee kaiken aikaa, toteutuu yleensä ennen pitkää.

Viime kesänä esittelin uutta leikkuupuimuria vuosien takaisen tutun, Martti-isännän, mailla. Pihalla kävi väkeä pitkin päivää, joka oli hiostavan kuuma. Kauppoja ei syntynyt. Kun lopulta pettyneenä sain kamppeet kasaan, oli jo myöhä. Puimuri haettaisiin pois aamulla. Martti ehdotti saunomista. Kiitin ja sanoin, etten nyt saunaan… mutta vähän aikaa voisin istua saunan kuistilla varjossa, toipumassa.

Seuraamme oli jäänyt kaksi Martin kaveria, akattomia isäntämiehiä hekin. Eerikki oli pieni vilkas nelikymppinen, joka käytti hyvin vahvoja silmälaseja. Aatu oli kalju melkein kaksimetrinen korsto, laiskanveltosti puhuva, ilkeän näköinen tihrusilmä, vähän minua vanhempi.

En tuntenut oloani kotoisaksi varsinkaan Aatun seurassa. Mutta myyntimiehen pitää osata sopeutua, kauppojen toivossa. Martin tarjoama virvoke paransi vähän tunnelmaa.

- Kyl sä viäl toise voit otta, se mittä vaikut, sanoi Martti sitten, noin tunnin kuluttua, minulle.

Sen toisen, aika tuhdin, virvokkeen jälkeen saunominen alkoi tuntua mukavalta ajatukselta. Tajusin, etten ollut enää ajokunnossakaan. Soitin vaimolle ja kerroin tilanteen, melko tutun hänelle. Minulla oli tapana selvittää kaikki ongelmat aina loppuun asti, mitä myymiini koneisiin tuli. Nytkin oli muka jotain hämminkiä jossain traktorissa, eikä pulma ollut illan aikana selvinnyt. Tulisin sitten aamulla, oltuani isäntäväen kutsusta talossa yötä, ja saatuani koneongelman kuntoon.

Isäntien kanssa tuli puhetta maaseudun naisettomuudesta. Martti, vaalea ja tanakka ikätoverini, joviaali herrasmies, oli yrittänyt emäntää jopa lehti-ilmoituksella. Mutta ei kaupunkilaisnaisesta ole emännäksi, liian nirso ja työtä pelkäävä ihminen se on.

- Mut tätä miäst täyty kunnioitta, poja! Martti sanoi ja taputti minua olalle. - Miäs tule vaik jouluaattona, jos kones o jotta vikka.

Siihen nyökkäsivät sekä Eerikki että Aatu. Se oli mukavaa. Tuntuu aina hyvältä saada tunnustusta. Otimme lisää puolukkamehua ja koskenkorvaa. Martti meni lisäämään puita saunaan.

Jotenkin, maaseudun naiskadosta aika luontevasti johtaen, Aatun ja Eerikin kanssa tuli juttua miestenvälisistä. Aatu sen aloitti. Hän sanoi, että kun ei naisia ole, miehet alkaa olla keskenään, niin kuin vankilassa. Tapa, jolla hän sen sanoi, sai minussa niin sanotusti tuntosarvet esille.

Kun minulta selvästi odotettiin kommenttia, sanoin ettei homoudessa kai mitään pahaa ole. Sehän on ominaisuus jolle ei voi mitään, ihan niin kuin vasenkätisyys. Kolmannen viinaryypyn rohkaisemana tunnustin, että vaikka olin naimisissa ja minulla oli lapsia, en pitänyt heteroidenkaan miestenkeskisiä kokeiluja mitenkään tuomittavina, vaan päinvastoin rohkeina kurkistuksina elämän moninaisuuteen. Ja että antiikin Kreikassa sellainen oli yleistä ja hyväksyttyä. Ja että kahdeksankymmentä prosenttia suomalaisista miehistä on kokeillut sitä. Prosenttiluvusta en kyllä ollut ihan varma. Mutta yleensä ottaen oli sääli, karhunpalvelus itselle, olla kokeilematta asioita, jotka kiehtoivat mieltä - joista oli fantasioita, joista unelmoi.

Sanoin tuon kaiken ikään kuin ohimennen, painottamatta mitenkään, yrittämättä myydä. Vastaanotto oli neutraali. Kumpikaan ei ainakaan suuttunut. Vaihdoimme puheenaihetta. Oveluudestani hyvilläni ajattelin, että siemen oli kylvetty, vaikkei siitä mitään kasvaisikaan. Olin osannut esittää asian niin, että voisin perääntyä milloin vain. Se oli aika tulenarkaa rajojen koettelua silti, koska ne miehet olivat asiakkaitani, tai ainakin potentiaalisia sellaisia. Mutta olihan minun annettava fantasioilleni edes mahdollisuus toteutua, niin kauan ne olivat minua kiusanneet. Sitä paitsi maaseudulla ollaan suvaitsevaisempia kuin kaupungissa. Kylähulluperinnekin sen todistaa. Ankara ruumiillinen työ ja luonnon rauha tekevät ihmisistä avarampia, niin etteivät he jaksa ja viitsi kaikista pikkuasioista haloota nostaa, niin kuin joku ikävystynyt kynsienviilaaja kaupunkilaistoimistossa.

Tuli aika lähteä saunaan. Varsin iloisessa kunnossa isännät riisuivat pukuhuoneessa ja menivät löylyyn. Minä viivyttelin verannalla. Lopulta, pukuhuoneessa yksinäni, heiluttelin pientä kaluani vähän, että se suurenisi, ennen kuin avasin löylyhuoneen oven. Saunassa oli melko hämärää. Martti, Eerikki ja Aatu istuivat korkealla lauteilla jalat ylös nostettuna, varustukset silmieni tasalla. Joka miehellä oli kookas kunnon maalaiskulli.

- Onpas siinä komea rivi! sanoin muka sukkelasti. Enkä tyytynyt vain pikaiseen silmäykseen, vaan pysähdyin oikein tuijottamaan. Olin aika tuiterissa. - Sääli, että noin komeat vehkeet jää käyttämättä, kun ei ole naisia!

Martti myhäili joviaalisti, ikään kuin että mitähän tästä vielä seuraa. Eerikki purskahti nauruun enemmän kai hämmentyneenä kuin huvittuneena. Mutta Aatu, jolla oli isoin kalu, niin iso että osa siitä lepäsi vaakasuorassa lauteilla vaikka hänellä oli jalat koukussa, meni sen näköiseksi, että kohta tulee turpaan.

Ja jokainen tietenkin tarkasti minun vehkeeni. Huomasin sen ja sanoin, yrittäen pehmentää ensimmäistä kommenttiani: - Kaupunkilaispenis ei vedä vertoja maalaiskyrville!

Sen jälkeen Martin täytyi hakata Eerikkiä selkään, ettei mies olisi tukehtunut nauruunsa.

Sekavin tuntein kiipesin lauteille Aatun ja Eerikin väliin. Vasemmalla puolellani Aatu heitti löylyä roimasti. En kestänyt kauaa sitä kuumuutta. Lähdin suihkuun jäähdyttelemään. Tein hätäisen ryypyn itselleni.

Kun avasin jälleen löylyhuoneen oven, miehet istuivat siellä ikään kuin olisivat odottaneet minua, heillä oli sellainen viipyvä katse. Aatu heitti taas löylyä. En nähnyt paljon mitään. Hapuilin lauteille. Ja istuin vahingossa Aatun käden päälle. Se oli merkillinen vahinko. Nyt jälkeenpäin ajatellen Aatun käden täytyi olla lauteella valmiiksi kämmen ylöspäin ja keski- tai etusormi pystyssä. Sormi nimittäin tunkeutui peräaukkooni. Kavahdin heti ylös. Pyysin anteeksi.

Ja Eerikki nauroi.

- Vahinkoi sattu, Aatu sanoi lakonisesti. Hän heitti lisää löylyä. Minulle jäi sellainen vaikutelma hänen äänestään, että hän yritti pidätellä virnistystä.

Kai se sormi oli vahinko? Alkoi vähän epäilyttää. Mutta toisaalta, jos se ei ollut vahinko… niin sehän lupaili hyvää. Kai? Olin kylvänyt siemeneni - pääsisinkö nyt puimaan jo samana iltana? Ja uskaltaisinko? Ainakin ajatus kiihotti hitosti.

Kyyryssä löylyn kuumuudessa sanoin aika uhkarohkeasti: - Kyllä tuommoisille komeille maalaiskulleille totta tosiaan - Äh, äh! Perkele, että on kipakat löylyt! - pitäisi löytyä käyttöä. Noin hurjat kalut ja ihan tyhjän panttina…

Löylynheitto loppui, luojan kiitos.

- Joskus tulee mieleen, jatkoin ikään kuin ihan keskustelun takia vain, - että jos kokeilisi… Mutta tämä on humalaisen puhetta, ja ihan meidän kesken vaan. Näitä kuulemma ajattelee lähes joka mies joskus. En tiedä. Harva uskaltaa.

- Joo, sanoi Martti. - Kyl kai sitä kokeillakki voisis. Ei kai siin mittän paha ole. Kutei siit vankilanka jouru. Enä.

Oho! Enpä ollut tiennytkään, miten hyvä manipuloija olin.

- Ei tulis känssikän kätte, hihitti Eerikki.

Menestys ihan pelästytti minut.

- Höh! sanoi onneksi Aatu. Sitten hän heitti taas löylyä. Kumarruin. Huomasin ihmeekseni, että Aatun suuri kalu oli vähän turvonnut, se ei ollut lauteilla enää mutkalla, vaan viistossa kärkensä varassa. Himon aalto tulvahti äkkiä lävitseni ja minun oli peitettävä käsillä jalkovälini.

Alkoi kovasti arveluttaa. Siis voihan sitä unelmoida, mutta tosipaikan tullen… tosipaikka on vähän eri asia, se on niin totta.

Isännät tuntuivat odottavan jotain. Mitä? Että ottaisin kiinni? En uskaltanut. En todellakaan. Hehän olivat asiakkaitani. Saahan sitä puhella tuhmia. Mutta leivästä täytyy pitää kiinni ensisijaisesti. Kunnolliset asiakassuhteet ovat elintärkeitä. Voisin viinapäissäni hankkia itselleni sellaisen maineen, ettei kukaan enää ottaisi minua vakavasti. En olisikaan enää se rehti ja reilu konemyyjä, kunnon perheenisä, jollaisena minut tunnettiin, vaan minusta tulisi pelkkä vitsi. Voisin jäädä jopa työttömäksi vanhoilla päivilläni.

Mutta leikkisissä puheissa, pelkissä puheissa, ei kai kuitenkaan voisi olla mitään pahaa? Varsinkaan, kun kaikki olimme humalassa. Ennen kuin huomasinkaan, aloin taas lörpötellä:

- Yksikin inttikaveri kertoi, että neljä miestä ja se olivat saunassa jossain maaseudulla, syrjässä kaikesta, omassa rauhassa. Kukaan ei koskaan saisi tietää mitä siellä puuhattiin. Tai no, sainhan minä, mutta siihen se jäikin. Tai jäi, tähän asti. Se inttikaveri antoi niille kaikille neljälle tyydytyksen. Uteliaisuudesta ne siihen suostuivat. Kerranhan täytyy kaikkea kokeilla. Ja uteliaisuuttaan se kaverikin sen teki. Ei se mikään homo ollut. Tuli sitten sekin koettua, tiesipä nyt. Eikä siinä mitään. Kaikilla neljällä oli pussit tyhjinä, anonyymisti, ja ne olivat tyytyväisiä. Ja niin oli se kaverikin…

- Misä semmone ol? kysyi Martti. Huomasin, että hänelläkin oli vähän lähtenyt turpoamaan. Eikä hän, kuten ei Aatukaan, mitenkään yrittänyt peitellä tilaansa.

Ihmettelin hyvää tuuriani, ja samalla kauhistuin sitä: miten olinkin sattunut niin samanmieliseen porukkaan. Vai oliko se vain humalaisen toiveajattelua ja väärintulkintaa? Mitä jos erehdyin ja olin tekemässä oikein kardinaalimunausta? Johdateltiinko minua ehkä ansaan?

- Jossain Itä-Suomessa se oli, vastasin. - Siitä on jo vuosia.

Eerikki naureskeli. Äkkiä Martti kosketti reittäni, ihan ohimennen vain, saadakseen huomioni.

- Ottik se inttikaveri mielelläs suihi? Hänen kullinsa oli kasvanut vähän lisää. Se sojotti jo vähän irti lauteista. - Ottik se suihi niilt kaikilt neljält?

- Joo, otti. Ja hyvin ottikin, kuulemma. Oli kavereilta melkein taju kankaalla sen jälkeen.

Tuli hiljaista.

- Olek sää ottanu? kysyi Martti lunkisti.

Siinä se tuli.

- En! Hyi helvetti! huudahdin. - Tai siis mistä sen tietää, ellei kokeile… Voisihan sitä teoriassa kokeillakin… tavallaan tieteen nimissä.

- Kosk sää viimeks sait, Aatu? kysyi Eerikki. Siinä vaiheessa oletin vielä ilman muuta, että Eerikki tarkoitti naiselta saamista.

Aatu naurahti häijysti ja tönäisi minua jostain syystä kyynärpäällään. Sitten hän heitti löylyä. Jouduin kumartumaan. Aatu istui yhä jalat ylhäällä. Sydämeni jätti lyönnin väliin, kun huomasin, että hänen hirmuisen iso kullinsa oli paisunut ihan jäykäksi. Se sojotti reisien välistä kohti kiuasta kuin jonkin eläimen paksu punapäinen nokka. Ensimmäisen kerran tuli mieleeni, että Aatu, miehekkäästä ulkonäöstään huolimatta, voisi olla homoseksuaali. Ja ehkä Marttikin oli sinne päin kallellaan, vaikka emäntää hakikin. Entä Eerikki? Hänellä ei vehje ollut nostanut päätään meidän puheistamme. Eikö hän kuulunut joukkoon?

Mitähän tässä vielä tapahtuisi? Suutani kuivasi. Luoja, että tahdoin tarttua siihen ihan vieressäni sojottavaan Aatun kyrpään. Tahdoin kurottua muitta mutkitta ja ahmaista sen suuhuni. Mutta vähintään yhtä paljon pelkäsin tuhoavani maineeni, koko elämäni.

- Miltähän se tuntuisi? En voinut olla sanomatta sitä, kiristämättä vieteriä vielä vähän. Sitten naurahdin, kuin olisin puhunut vain piruuttani. Mitään ei tapahtunut. Lisäsin: - Se kyllä mietityttää…

- Kokeile! sanoi Eerikki äkkiä. Hän nappasi Martin mulkusta kiinni. Martti laski jalkansa alas ja istui tyynenä. Ei selvästikään ollut ensimmäinen kerta.

Nyt oli tosi kyseessä.

- Ei konemyyjäs taira olla miäst kokeilemaha, sanoi Aatu veltosti, vähän uhkaavasti, ja hivuttautui kylkeeni kiinni. Näin kyrvän punaisen pään vaappuvan hänen reisiensä välissä. Taitaa olla menoa nyt, ajattelin, ja jostain syystä minua alkoi pelottaa kovasti.

- Minusta, vai? sanoin ja katselin miten Martin kiiltävä terska vuoroin paljastui ja piiloutui Eerikin runkatessa häntä. Martin kalu oli omani pituinen, mutta paljon paksumpi. Penistäni pakotti, se oli ihan jäykkä käsieni alla. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. Panin reiteni ristiin niin että vehkeeni jäi piiloon niiden väliin. Eerikki virnuili:

- Nii, sinust. Täsä olisis tämä Martin jorma… Jos niinku haluat kokeilla…

Oliko se joku miehuuskoe?

Martti katseli minua hyväntahtoisesti. Hänellä ei näyttänyt olevan mitään sitä vastaan, että ottaisin vähän kiinni. Silloin huomasin Eerikilläkin erektion. Hänen vehkeensä oli pidempi kuin Martilla, mutta ohuempi.

- Että siinä olisi, kaksikin? sanoin muka leikkisästi ja välinpitämättömästi, mutta ääneni värisi.

- No mitä siin kursailet, ko Eki kerran tarjo tätä sul, Martti sanoi ystävällisesti. - Emmää asial mittä voi, hän sanoi. - Kato ny, käre selän takana! Hän pani kätensä selän taakse. Kyrpä jökötti Eerikin nyrkissä kutsuvana. - Mää ole iha avuton, hän sanoi ja nyökkäsi suopeana alas: - Ota siit vaa!

- Siin sitä olis, ota rohkiast kii vaa, sanoi Eerikki ja iski silmää. Sitten hän käänsi terskan kärjen suutani kohti. Vaistomaisesti kumarruin vähän lähemmäs sitä ja nuolaisin kuivia huuliani

- Tämä on joku testi, vai? kysyin yhä epäluuloisena. Tuijottaessani Martin kullinpäätä Aatu tunki entistäkin lähemmäs kylkeeni kiinni. Tunsin miten hän huohotti korvaani.

- Älä ny viit enä! Eerikki naurahti kärsimättömänä. - En kai mä täsä pitelis toisen vehjet, jos tämä pila olisis. Uskallak sä, vai eksä uskalla? Vai puhelek sä vaa? Tykkäk sä puhelemisest? Täsä olis oikkiaki. Ota siit nyy, ko anneta!

Ja hän runkkasi hitaasti ja kutsuvasti Martin kalua. Tuijotin viininpunaista terskaa. Sylki norui suussani ja oma kaluni vaikeroi himosta reisieni puristuksessa.

- No jos nyt olisin niin hullu, että kokeilisin, niin tästä ei sitten puhuttaisi, vai mitä? Vai mitä?

Äkkiä Aatu tarttui kiinni vasempaan käteeni.

- Kokeil sit kunnon kokosel! hän sanoi ja vei käteni jäykälle kullilleen. Kun tunsin kuuman paksun kalunvarren kourassani, kaikki epäilyni hautautuivat himon vyöryn alle. En pystynyt enää ajattelemaan seurauksia. Se oli menoa. Olin odottanut kolmekymmentä vuotta. Tulkoon tämän jälkeen vaikka vedenpaisumus! Kuin huumattuna kumarruin ja otin leveän kyrvänpään suuhuni kuin aarteen, sydän pamppailleen, koko vartalo halusta täristen, hengitys katkeillen. Aatu laski jalkansa alas. Sain häntä enemmän suuhuni. Ilon itku siinä oli tulla. Mikä parru! Tuskin huomasin kun Eerikin tai Martin syljellä kostutettu sormi työntyi peräaukkooni.

- Onk tätä venytetty? Eerikki kysyi.

- On! huikkasin nyt jo täysin yhteistyöhaluisena jättiläismäinen terska huulillani. Käsittämätöntä, että jollain saattoi olla niin suuri kyrpä kuin Aatulla, niin iso ettei käsi yltänyt sen tyven ympärille. En tosiaankaan ollut tiennyt, että niin paksuja on olemassa. Kourin kiveksiä. Nuolin kyrvän vartta ahneesti. Suutelin sitä. Se oli lumonnut minut. - Kiitos, kiitos! supatin sille.

- Ol hyvä vaa, sanoi Eerikki luullen, että tarkoitin hänen kahta sormeaan peräaukossani.

- Ime sitä, äläkä puhu! Aatu sanoi huohottaen, vaikka imin jo täyttä häkää ja ikikiitollisena.

Eerikki tarttui oikeaan, vapaaseen käteeni ja ohjasi sen selkäni taakse, Martin kyrvälle. Martti istui hänen sylissään. Vetäisin sokkona pari kertaa Martilta liikkuvat taakse. - Ooh! Ooh! hän sanoi. Kokeilin kädelläni alempaa, pussien alta, ja aivan oikein: hänellä oli Eerikin kulli sisällään. Runkkasin lisää. Martti sanoi aina uudestaan: - Ooh! Mutta hän ei sanonut sitä käteni tahtiin, vaan Eerikin työntöjen tahtiin.

Eerikki tunki peräaukkooni kolme tai neljä sormea yhtaikaa. Hän valmensi minua Aatun soiroa varten, päättelin. Ajatus oli mielettömän kiihottava, ja minun kävi sääli pientä kivikovaa kaluani, jota ei kukaan hyväillyt, ja jota hyväilemään en tohtinut ketään pyytää.

Kun yhteisymmärrys näin oli saavutettu, siirryimme kaikki kuumasta löylyhuoneesta pesuhuoneeseen. Puhumiset oli puhuttu. Aatu istui lattialle. Menin heti kontalleni ottamaan häneltä suihin. Ryhmyinen kalu jökötti vaaleasta karvapöheiköstä kuin mikäkin alkukantainen paksu, kova, lämmin, irstas toteemipaalu. Tulin sen imemisestä ja nuolemisesta yhtä juovuksiin kuin viinasta. Hän oli alkanut työnnellä sitä. Mittani vain eivät riittäneet ottamaan sitä kokonaan, nieluni teki tenän, ja jos se nielusta olisi mahtunutkin, suuni ei olisi venynyt sen paksun varren ympärille. Mikä sääli!

Martti ja Eerikki puuhasivat takanani. He tuuppasivat peräaukkooni varovasti, pikku nykäyksin, aina hiukan syvemmälle painaen, saippuan, sellaisen soikean vaaleanpunaisen, jossa on naru. En joutanut kysymään syytä moiseen. Saippuan perään työnnettiin suihkuletku, josta tulvi lämmintä vettä suoleeni.

- Kyykist ja paskanna, Martti sanoi.

En olisi halunnut millään luopua Aatun kullin nuolemisesta, mutta ulostamisen tarve oli pakottava. Arvasin nyt mihin tarkoitukseen saippua ja vesi olivat, olin lukenut sellaisesta suolen huuhtomisesta. Pidin kyykyssäkin Aatun kullista kiinni toisella kädellä. Hänen suuret reppunsa makasivat kaakelilattialla kuin nahkasäkki. Ensin tuli perseestä vettä ja sitten se saippua. Sitten tuli vähän paskaa. Martti talloi sen viemäristä alas. Sitten sain lisää vettä. Kolme kertaa. Välillä ehdin vain tuskastuttavan lyhyen ajan hyväillä Aatun kullia.

Kun suoleni oli puhdas Martti ja Eerikki asettuivat istumaan lattialle jalat lomittain, pussit vastakkain. Martti sanoi:

- Ime nyy meitäki, ime yhtaikka, nii saat kyllikses!

- Nii, tee nii, sanoi Aatu kuin luvan antaen. Hän kiskoi minut puoliväkisin irti kullistaan, työnsi pääni vieressä istuvien Martin ja Eerikin haaroihin, ja jäi itse jonnekin selkäni taakse. Imin vuoronperään Eerikkiä ja Marttia ja yritin ottaa kalut yhtä aikaa suuhun, mutta yhdessä ne olivat liian paksut. Persereikääni kihelmöi saippuan ja vesikäsittelyn jäljiltä. Odotin koko ajan että Aatu tekisi toivomani siirron, eli työnnön.

- Lutkuta ny kyllikses! Martti sanoi. - Harval miähel näi hyvä tuuri käy.

- Pian tule näköjäs viäl yks toissen päähä, sanoi Eerikki.

Totta tosiaan: reikääni valutettiin sylkeä. Sitten tunsin ison terskan painautuvan peräaukkoani vasten.

- Kävipä hyvin että yhteen tultiin! huikkasin täynnä saamisen riemua.

Aatu työntyi hitaasti syvemmälle. Sepä meni aika helposti. Ihme juttu. Olin nuorena todellakin saanut kerran sinne oikeaa munaa, mutta luultavasti paljon pienempää. Olin kuvitellut, että iso tuntuisi erilaisemmalta. Mutta tässä oli aika lailla sama tuntu. Ja niin kuin silloinkin, minua alkoi kovasti ähisyttää.

-Äh, äh! matki Aatu. - Mitä se ähise? Muistuk miälehe?

- Mikä? Äh! Ooh!

- Pihlaoksa lavatanssi? Ja mettä? Sä olit kuurentoist.

- Häh? Äh!

- Onk mittän tuttu?

Hän työnsi muutaman kerran pohjaan asti. Tuntui kuin suolessa olisi jokin pannut vastaan, kyrpä ikään kuin törmäsi siellä johonkin, ja se sattui. Yritin tunnustella kyrpää perselihaksilla. Ei siinä mitään tuttua ollut.

- Mä nussisi sua siäl, ja sä otis suihinki, Aatu sanoi ja veti hitaasti ulos persereiän huulille asti.

- Sinä?!

- Ja et ol ikänäs muka kokeillu, hän sanoi ja työntyi voimalla sisään. - Valehtelija, hän sanoi ja pyöritti kyrpäänsä perseessäni laajassa kaaressa, ja kalu oli niin tanakka, että nosti minut ilmaan.

Olin lakannut imemästä Marttia ja Eerikkiä Aatun paljastuksen yllättämänä. Jompikumpi, Eerikki tai Martti, painoi pääni voimalla alas muistuttaakseen kulliensa olemassaolosta. Aloin runkata heitä. He huohottivat, kuten minäkin. Nuolin heidän kalujaan. Puhuin huulet vasten heidän terskojaan:

- Yhden ainoan kerran minua on tosiaan naitu, kolmekymmentä vuotta sitten… Minua nolotti valheesta kiinni jääminen. - Vai se olit sinä? Ooh! Tervetuloa uudestaan! Mukavaa, että on tuttu mies asialla. Tuuppaa sitä paksua kullia sisään vaan. Pane! Ooh! Pane! Äh! Äh! Vitut siitä kuka on joskus ollut kenenkin perseessä. Alkaa tuntua jo tosi mukavalta! Äh! Totisesti! Nai! Nai, Aatu, niin että tuntuu! Pane minua! Höpötin jo vähän mitä sattui, kiima oli sumentanut pääni. Suutelin ja imin kahta terskaa edessäni samalla kun minua jyystettiin paksulla jormalla perseeseen. - Pane minua! Pane! Minä haluan että nämä kaksi ihanaa kullia laukeaa suuhuni! Mmm!

Ja Aatu nussi minua rauhalliseen tahtiin, veti välillä kokonaan ulos ja täytti minut kullillaan aina uudestaan. Muistot palasivat. Jälleen olin hengästyttävän täyteen ahdettuna. Ei se silti kuitenkaan ihan niin hyvältä tuntunut kuin olin lukenut ja kuvitellut. En väitä, että lukemani tarinat liioittelevat anaalipanon nautintoja, pikemminkin luulen että minulla on erilainen anus ja suolenpituus ja psyyke kuin niillä ihmisillä niissä tarinoissa. Mutta ajatus että sisääni ahdettiin mahtavaa kyrpää, että olin yhdynnässä kadehdittavan suuren jortikan omaavan miehen kanssa, se oli kiihottavaa, se oli hurjaa ja irstasta. Ja se sai sen tuntumaan hyvälle, vaikkei se oikeasti, fyysisesti, niin hirveän hyvältä tuntunutkaan. Ja kun kuvittelin terskan liikkumista suolessani, miten se aurasi anaaliani pehmeänkovana, tuntoherkkänä ja nautinnosta laukeamaisillaan, aloin vähitellen huomaamattani voihkia yhä äänekkäämmin, vaikka kullini ei peräsuolen paineesta johtuen enää seissytkään.

- Kyl sä isomppaki saat, sanoi Aatu ehkä noin vartin kuluttua, vetäen kalunsa ulos.

En käsittänyt mitä hän tarkoitti.

- Älä ota pois! rukoilin. - Työnnä se takaisin sisään, pyydän!

Mutta Aatu ei ollut kuulevinaan, vaan saippuoi reikäni vaahtoavaksi.

- Men ny istumahan toho! hän käski ja osoitti Martin ja Eerikin vastakkain seisovia, syljestäni liukkaita ja kiiltäviä mulkkuja.

No, jos se oli ainoa keino saada lisää… Menin istumaan isäntien väliin, kasvot Eerikkiin päin. Eerikin pidempi kulli solahti helposti sisääni, mutta Martin kalu luiskahti aina persevakoon. Yritin pyydystää sitä peräaukkooni eri asennoista, turhaan. Lopulta Martti otti kullit nyrkkiinsä ja piti niitä yhdessä. Laskeuduin niiden päälle. Alkoi tehdä tosi tiukkaa. Reikää kirveli, se ei tahtonut millään venyä tarpeeksi. Mutta myyntimiehenä tiesin, että sitkeys tuottaa usein tulosta. Joten en lannistunut, vaan lähestyin pikkuhiljaa päämäärääni. Milli milliltä upotin kyrvät aina vähän syvemmälle. Lopulta Martinkin terska muljahti kokonaan rengaslihaksen paremmalle puolelle. Se oli kivuliasta, joskin tavallaan myös palkitsevaa. Aloin sitten vähän kerrassaan upottaa niitä syvemmälle. Tuntui kuin olisin istunut jyrkästi levenevän kiilan päällä. Puristelin persettä, että se tottuisi tuhtiin sisältöön.

Aatu tuli seisomaan Eerikin taakse. Leukani ulottui Eerikin päälaen tasalle. Siitä oli helppo imeä.

Pian pompin jo innolla kahden kullin päällä ja samalla otin Aatulta suihin.

- Pane sit mua kans, Aatu, Eerikki sanoi leukani alta.

- Ei nyy ko meil o viaras, Aatu huohotti. Hänen terskansa oli niin äärimmäisen kireäksi pingottunut että aloin pelätä häneltä kohta tulevan ja iloni loppuvan.

Siittimen imeminen, sen katselu, runkkaaminen, nuoleminen, hierominen - se on kyllä maineensa veroista herkkua, varsinkin jos kalu on iso. Sillä iso on jotenkin vakavammin otettava kuin pieni. Sellaiselle tekee mieli kumartaa, kahdessakin mielessä. Sellaisen kullin käsittely kasvattaa suuren himon ja saa aikaan pyörryttävän riemun tunteen, ja lopulta, kun kyrpä laukeaa ja siemen suihkuaa suuhun, tulee upea vallan ja onnistumisen tunne.

Aatun ehdotuksesta yritimme vielä sellaistakin, että Aatu istui alinna, Martti ja Eerikki sivuttain häneen, melkein sylissä vastakkain, niin että Aatun iso pitkä kulli kohosi heidän pussiensa välistä kolmantena kyrpäryppäässä. Yritin urheasti ottaa ne kaikki kolme sisääni. Se oli kuitenkin mahdotonta. Mutta sellaisen hurjan tempun yrittäminen oli hyvin kiihottavaa ja sai kaluni taas seisomaan.

Finaalissa otin kaikilta vuoron perään suihin, toisten katsellessa. Heiltä tuli aika nopeasti, sen verran perusteellisesti olin heitä kovassa kyrvän himossani käsitellyt. Nielin spermat mielelläni, se oli eräänlaista trofeiden keruuta.

Kenellekään ei tullut mieleen tyydyttää minua. Pyynnöstäni isännät menivät sitten kuitenkin, laiskanlaisesti, seisomaan kolmion muotoon vastakkain kullinpäät yhdessä, jolloin pääsin avoimelta sivulta runkkaamaan tuota näkyä katsellen. Isännät olivat onanisoivinaan, ja hieroivat toivomustani noudattaen terskojaan vastakkain, vaikka olivat juuri lauenneet. Sain ilon ruiskuttaa siemeneni heidän velttojen mutta kovasta panemisesta yhä turpeiden penistensä päälle.

Kolmet spermat mahassa, peräaukko hellänä, pussit tyhjinä ja muistot tuoreena mielessä kolmikymmenvuotinen unelmani oli vihdoin saanut täyttymyksensä. Menimme löylyyn ja suihkuun ja teimme parit paukut vielä. Kopeloin heidän kullejaan aina kun ne ulottuvilleni tulivat. Lopulta nukahdimme kaikki neljä tyydytettyinä Martin leveään parivuoteeseen.

Krapulassa imin isännät vielä aamulla tyhjiksi kunkin vuorollaan. Olin taas ihan kyltymätön. Käytin joka kulliin reilusti aikaa. Härnäsin niitä. Nautiskelin itsekkäästi, yhtään häpeilemättä. Käytin kaikki hyväily-, nuolemis-, imemis-, suutelumuunnelmat mitkä mieleeni tulivat, mutta varoin kiihottamasta liikaa, etteivät ne olisi liian pian lauenneet. Otin niistä kaiken irti, niin sanoakseni, kahdessakin mielessä. Isännät suorastaan vikisivät nautinnosta. Lopulta heidän vehkeensä siinä käsittelyssä tietenkin välttämättömyyden pakosta laukesivat auliiseen suuhuni. Siistinä miehenä nielin spermat. Sen jälkeen Martti, pyytämättä, päästi minut kädellään paineistani. Se oli todellinen herrasmiehen teko.

Aatun ja Eerikin lähdettyä Martti teki tunnustuksen.

- Sen tähre me eilen tääl olttin kaik kolme, ko Aatu muisti sinut. Aatu tätä ehrotti kun kuuli, et sää tulet puimuri esittelemähä, ja ko oli viäl lauantaiki.

- No hyvä että muisti, sanoin. - Helkutin hyvä. Minä olen kuule kolmekymmentä vuotta halunnut kokeilla uudestaan miltä se tuntuu. Olinpa hullu kun niin kauan odotin. Mutta silloin kloppina ei jäänyt juuri mitään mieleen, kun olin niin päissänikin. Tästä ei sitten puhuta kylillä, vai mitä?

Martti oli samaa mieltä. Hän vähän loukkaantui kun pidin tarpeellisena muistuttaa sellaisesta asiasta. Anteeksi pyydellen puristelin häntä lempeästi jalkojen välistä ja olin juuri ryhtymässä uudelleen suihin ottoon, kun lavettiauto tuli hakemaan leikkuupuimuria.

Mutta Martti käski lähettää auton takaisin tyhjänä. Hän ostaisi puimurin. Odotin että hän pyytäisi roimaa alennusta, kun nyt oltiin läpituttuja. Mutta ei hän pyytänyt. Siitä huomasin, että paitsi herrasmies, hän oli myös reilu mies.

Sovittiin, että käyn katsomassa mitä puimurille kuuluu. Sovittiin, että Aatu ja Erkkikin tulisivat. Niin tapahtuikin, loppukesästä. Kokonainen uusi maailma on auennut minulle.