matkustaja

Kuinka onkaan niin että kun vähiten odottaa niin jotain tapahtuukin. Niin kävi kerran minulle junamatkalla. Oli joulunalusruuhkaa ja olin junalla matkalla kotiseudulle. Junat olivat täynnä ja kaikki olivat menossa joulunviettoon. Matka Helsingistä Tampereelle sujui ihan normaalisti kunnes Tampereella jouduimme odottamaan lumimyräkän takia vaikka kuinka kauan. Radat olivat tukossa emmekä päässeet etenemään. Olin tosi kypsänä. "Tämä tästä nyt vielä puuttuikin". Kuulutus kertoi että joudumme odottelemaan jopa ainakin tunnin. Lähdin asemalle jaloittelemaan niin kuin teki moni muukin. Ostin juotavaa ja kulutin aikaani istuskellen penkillä. Kuulutuksia sateli joissa kerrottiin kaikkien yhteyksien olevan myöhässä huonon sään takia. Lunta pyrytti ulkona vimmatusti.

Kohta penkilleni istui viereeni suunnilleen saman ikäinen mieshenkilö. Noin 35–40-vuotias. Juttelu alkoi itsestään kyseisestä tilanteesta. Sadattelimme matka-ajan pitenemistä. Hän oli matkalla pohjoiseen ja minä Seinäjoelle. Mies taisi olla muusikko, viulukotelo oli hänellä ainakin mukanaan. Hän osti kaakaota aseman kahvilasta ja tuli takaisin viereeni. Juttelimme vielä niitä näitä. Ihan mukavan tuntuinen kaveri. Kuulutus kuitenkin keskeytti keskustelun kun tuli tieto että matka jatkuu. Lähdimme junaan, minä omaan suuntaan ja hän omaan suuntaan. Kun pääsin viimein junaan sisään ja kävelin junan käytävää kohti omaa paikkaani niin tämä mies koputti lemmikki-osaston ikkunan takaa minulle ja vinkkasi sisään. Osastossa oli kaksi penkkiä vastakkain ja lasiovet. Lemmikkiosastossa ei ollut muita. Menin sisään ja hain hetken päästä omat laukkunikin koska lemmikkihyttiin ei tullut muita. Tuo mies istui ikkunapaikalla penkin päässä, menin vastapäiselle penkille.

Juttelimme ja olimme huojentuneita kun matka viimein jatkui. Ilta oli jo myöhäinen ja ulkona säkkipimeää. Aluksi mies kävi joitain nuottipapereitaan läpi ja minä yritin syventyä omaan kirjaani. Vilkuilin välillä salaa alta kulmien tuota miestä. Hän oli hoikka noin 183cm mies, hiukan jo ohimoilta harventunut tukka. Villapaita ja reisitaskuhousut yllään. Ihan ok-oloinen ja rento kaveri. "Taidan käydä tupakalla" hän totesi. Otti lähtiessään villapaidan pois yltään että savu ei tarttuisi siihen. Jäin hyttiin. Juna jyskytti tasaiseen tahtiinsa eteenpäin. Ihmiset yrittivät levätä ja nukkua. En jaksanut enää lukea. Hetken kuluttua ovi aukesi taas ja mies tuli takaisin. "Sopiiko että himmennetään valoja? hän kysyi, "jos vaikka yrittäisi vähän levätä" hän jatkoi. "Joo laitetaan vaan tunnelmavalaistus päälle, naurahdin vastaukseksi. Hän napsautti valot himmeämmiksi.

Sitten hän kevensi oloaan. Teki sen lähes minun edessäni. Otti kengät jaloistaan ja aukaisi housujensa vyön korjatessaan t-paitansa asentoa. Pujotti paidan helmaansa housujensa sisään syvemmälle. Siinä seisoessaan nousin itsekin ylös ottamaan kenkiä ja kauluspaitaani pois. Junassa oli tehokas lämmitys ja siellä todella tarkeni. Samalla juna heilahti sen verran että jouduimme kosketuksiin....(jatkuu)