Karijussi

katselin viime kevättalvena mailista, olisiko palstalla joku, joka kaipaisi toista miestä. Minä itse olen vähän yli 50. Siellä oli 45-vuotiaan ilmoitus. Jonkin ajan kuluttua tapasimme; ko. kaveri oli kuitenkin myös yli 50. Ei se mitään, tosi sympaattinen kaveri, joka asuu maalla pienessä punaisessa mökissä. Ensi tapaamisella hän laittoi ruokaa, jota söimme. Pian saunoimme, sitten menimme sänkyyn. Olimme 69:ssä. Hänen kalunsa ja pallinsa olivat kiihottavat, myös peppureikänsä, jota nuolin kielelläni tosi ahnaasti. Tunsin, että olin tavannut elämäni rakkauden. Pian laukesin, hän ei. Kun olen lauennut, en pysty vähään aikaan tekemään mitään. Joka tapauksessa nukuimme onnellisina toistemme kainalossa - ainakin minä tunsin niin.

Sitten tapasimme usein. Joka kerta minä laukesin, muttei hän. Ihanina oli juhannus, jolloin olin taas hänen ihanassa punaisessa mökkipaikassaan. Molemmat olimme aina alasti. Silloin juhannuksena oli tosi lämmintä; saunoimme hänen rantasaunassaan ja uimme. Vielä keskiyöllä istuin hänen kanssaan alastomana hänen keittiönsä pöytänsä ääressä ja ihmettelimme, miten ihana onkaan, kun on lämmin kesä.

Viimeisen kerran rakastelimme joskus heinäkuun lopulla hänen laiturillaan, jossa minä laukesin, muttei hän. Pian hän ilmoitti, että voimme olla ystäviä, mutta emme koskaan rakastella.

Ihailen hänen kaunista hymyään, pehmyttä ääntään ja koko miestä. Mikä minussa on pielessä, kun AINA KÄY NÄIN: voimme olla ystäviä, ei mitään muuta???

Istun Espoon kodissani ja mietin, pitäisikö soittaa hänelle. Pitäisikö matkustaa 100 kilometriä ja mennä hänen luokseen ja punaiseen tupaan. Meillä on aina mukavaa - mutta rakastella en saa hänen kanssaan.

Mietin, soitanko ja lähden taas ajamaan kohti Tampereen suuntaa...