Mikhe..

Kello soi tunnin päättymisen merkiksi. Timo pakkasi kirjansa reppuun pitämättä mitään kiirettä ja suuntasi sen jälkeen käytävälle. Hän huomasi muutaman kaverinsa odottelevan häntä ulko-oven luona.

“Timo vauhtia meidän pitää mennä et keritään” toinen kavereista huusi. Timo ei pitänyt silti mitään kiirettä, hänellä oli jotenkin laiska olo vaikka tiesi että oli perjantai ja illalla olisi jotkut bileet jonkun luona. Hän oli niin turhautunut päivän aikana koulussa että toivoi vain ettei kukaan alkaisi aukomaan päätään mistään turhasta tai vastaavaa, sillä nyt ei jaksanut. Pari valittua sanaa voisi tulla takaisin sanottua, tai ei niinkään valittua vaan ensimmäiset mitä mieleen tulisi, vitutus oli sen verran suuri.

Ja sitten se tapahtui juuri. Jani samalta luokalta tönäisi Timoa vahingossa kyynärpäällä kiirehtiessään ihmismassan läpi.

“Sori” Jani huikkasi hätäisesti kiirehtiessään. Ja samassa Timon vitutus laukesi, melkein pahimmalla tavalla. Hän kiskaisi Janin kädestä tämän takaisin päin.

“Mitä vittua sä mua tulet tönimään saatanan paska, haluatko sä turpaan hä?” Timo tönäisi samalla Jania, joka melkein horjahti kaatuen mutta sai pidettyä tasapainonsa.

“Mä sanoin sori, se oli vahinko” Jani änkytti pelästyneesti.

“Vittu vois vähän katsoo eteen..” Timo jatkoi meuhkaamistaan, mutta hänen kaveri keskeytti hänet:

“Timo nyt turpa kiinni, etkö sä kuullu et se oli vahinko!”.

“No kuulin mut vituttaa tollaset pellet jotka vaan nysvöttää omissa maailmoissaan, eikä katso eteensä. Timo jatkaa valitustaan. Jani katoaa samassa ovesta ulos mutta kerkeää kuulla mitä Timo mehkaa, se saa Janit voimaan pahoin.

“Hei oikeesti Timo koita nyt rauhoittua, eihän illastakaan tule mitään jos sä oot tollanen, mä oon ihan tarpeeksi saanu tappeluita aikaan itsekin, että jos tänään pidettäs vaan hauskaa” Timon kaveri Make rauhoittelee.

“No hyvä on” Timo tokaisee kärsimättömästi.

“No nyt mennään, ne bileet alkaa parintunnin päästä” Kalle toinen Timon kavereista hoputtaa. Ja niin he lähtevät valmistautumaan iltaan.

Myöhemmin Kallen luona, ovikello soi. Kalle avaa oven ja huomaa Timon ja Maken oven suussa.

“Ei teillä yhtään kauempaa kestäny et pääsitte, bileetkin alkaa tunnin päästä jo.” Kalle turhautuneena sanoo.

“No meillä mikään kiire oo, ei sinne tarvis just sillä hetkellä mennä” Timo aloittaa.

“Sehän on kaikista tyhmintä mennä ensimmäisenä bileisiin, kun siellä ei vielä ketään muita ole” Timo jatkaa selittämistä.

“Niin o, ollaan tässä ihan rauhassa aloittelemassa” Make yhtyy Timon mietteisiin. Ja pojat päättävät jäädä Kallen luo toistaiseksi aloittelemaan.

Timo ja Make ovat siirtyneet parvekkeelle tupakalle.

“Muuten miten sä kilahdit sille Janille niin?” Make kysyy Timolta yllättäen.

“Mua vaan vitutti kaikki tänään jostain syystä ihan älyttömästi, ja kaikki sit purkautu sillon kun se vahingossa tönäs mua.” Timo selittää.

“No hyvä ettet ainakaan lyöny sitä, nimittäin sitä on koulukiusattu.” Make alottaa.

“Ehkä sun ois hyvä pyytä anteeksi siltä, nimittäin se saatto siitä tuntua aika pahalta” hän jatkaa.

“Ei helvetti, oikeesti siis sitä on kiusattu?” Timo kysyy paniikissa.

“Joo, ja sillä ei oikein taida kavereita olla, kun se aina yksin pyörii joka paikassa.” Make selittää.

“Pitäskö meidän pyytä sitä juomaan meidän kanssa? Ihan niiku anteeksipyyntönä, et se ei luule et meillä on jotain sitä vastaan.” Timo sanoo mietteliäästi.

“Siinähän on oikeesti ideaa, tiedät sä sen sukunimen et voidaan etsiä sen numero?”

“Ööh oiskohan se Nenonen, joo niin oli, mä voin hakee sen ja soittaa.” Timo sanoo kaivaessaan puhelinta taskustaan. Hän näppäilee viesti ja lähettää sen. Hetken kuluttua tulee vastaus ja Timo poimii numeron ja soittaa siihen.

“nyt se menee” Timo kuiskaa Makelle. Meke vain nyökkää tupakka suussa. Puhelin jatkaa tuuttaamista.

Toisessa päässä missä puhelin soi. “Ei helvetti kuka tää on, ihan tuntematon numero varmaan joku häiriköijä” Jani ajattelee ja painaa sulkemisnappia, puhelin lopettaa soimisen. Jani heittää puhelimen sängylle viereensä ja jää mietteisiinsä.

Parvekkeella Kallen luona.

“Ei se vastaa, löi luurin korvaan.” Timo sanoo Makelle.

“Soita kohta uudestaan, kyllä se vastaa varmasti jos tarpeeksi monta kertaa soitat.”

“Niin se kyllä on” Timo sanoo sytyttäessä uutta tupakkaa.

“Mä meen jos sisään, täällä alkaa olla aika kylmä” Make sanoo heittäessään tupakan tumppia maantielle. Pakkanen on jäädyttänyt tiet melkein peili kiiltäviksi. Make ottaa pullonsa pöydältä ja suuntaa sisään, jossa Kalle räplää kovaa vauhtia näppäimistöä katsoen intensiivisesti tietokoneen näyttöä.

“Jotain Chatti muijaako se koittaa iskee?” Make kysyy naurahtaen. Kuluu hetki ennen kuin Kalle vastaa mitään.

“En, kunhan näpyttelen vaan.”

Kalle laittaa musiikkia koneelta soimaan ja jatkaa näpyttämistä. Make ottaa penkin ja menee Kallen viereen katsomaan mitä tämä touhuaa.

Parvekkeella. Timo koittaa soittaa uudestaan Janille, tuuttaus jatkuu tällä kertaa pitempään.

Janin katsoo puhelinta. “Taas sama numero, se ei tunnu antavan periks. Kai se on vastattava” hän ajattelee.

“Jani” kuuluu Timon puhelimesta.

“No hyvä että vastasit, Timo täällä se joka tänään sulle huus käytävässä.” Timon äänestä kuuluu katuvuutta.

“Mitä helvetin asiaa sulla on, haluatko lisää huuta mulle, mä en oikeesti jaksa kuunnella tollasia kusipäitä enää!” Jani kiihtyy kuullessaan Timon äänen.

“Mä sitä vaan rupesin soittamaan et mä oon oikeesti pahoillani, mua vaan vitutti kaikki tänään niin paljon ja sit se purkautu suhun” Timo selitteli.

“Jaa, mut ei tarvis toistakertaa alkaa mulle huutamaan ja riehumaan, oon saanu muutenkin kokee tarpeeksi paskaa elämässä.” Jani melkein huuta surullisella ja suuttuneella äänellä.

“Oli mulla sit sitäkin asiaa et jos voisin jotenkin hyvittää tän jutun, lähtisitkö vaikka muna ja parin kaverin kanssa bileisiin tänään?”

“No en varmasti lähe, tää on kuitenkin joku sairas pila!” Janin ääni kovenee entisestään.

“Ei oo oikeesti, tulisit vaan” Timo koittaa selvittää, mutta puhelimesta alkaa kuulua tuuttausta Jani löi luurin korvaan.

“Voi paska!” Timo sanoo kovaan ääneen ja tumppaa tupakan jämänsä.

Ennen kuin Timo ehtii kunnolla sisälle asti edes, Make kysy:

“No?”

“Joo me lähdetään Janin luo nyt juomaan ja sieltä bileisiin.” Timo sanoo kenkiä heittäessään parvekkeen oven poskeen.

“Ai se suostu?” Make kysyy yllättyneenä.

“No ei ihan, se luulee tätä jokskuks sairaaksi leikiks et pyydettiin mukaan, joten meidän pitää näyttää et ollaan tosissaan.” Timo tokaisee päättäväisenä ja suunnistaa keittiöön hakemaan juomisia reppuun.

“Siis mitä nyt oikein tapahtuu?” Kalle kysyy hämillään tilanteesta.

Make selittää pikaisesti tilanteen Kallelle samalla itsekin valmistautuakseen lähtöön. Kalle on mukana jo ennen kuin Make saa tarinan selitettyä loppuun asti. Timo vetäisee päälleen vielä mustan toppatakkinsa ja jää odottamaan että muut saavat päällysvaatteet päälle. Ja sitten he lähtevät.

Matkalla Janin luo.

“Mistä me tiedetään et missä se asuu ja miks hitossa me kävellään näin nopeasti?” Kalle kysyy hengästyneenä.

“No täällä on niin jumalattoman kylmä ja meidän pitää keretä ennenku alaovi menee lukkoon, ja siinä oli osote mukana kun otin sen numeron tiedustelusta. Se on tos ihan lähellä viereinen kerrostalo mun serkulta.” Timo vastaa sytyttäen tupakan samalla.

“Ai jaa” Kalle hymähtää.

“Eikös näistä juomista riitä Janillekkin ihan hyvin?” Make esittää retorisenkysymyksen.

“Eiköhän, tossa se on, toi toinen rappu.” Timo sanoo.

“Toivottavasti ovet ei oo vielä lukossa.” Make miettii ääneen.

“En usko et on, kun nää taitaa olla samoja taloja kun noi mis serkku asuu ja niissä menee joskus yhdeksän jälkeen lukkoon.” Timo pähkäilee.

“No sit me varmaan keretään” Kalle toteaa katsoen puhelimesta kelloa 20:25.

“Meillä on vielä puoltuntia aikaa, ei tarvis juosta” Kalle hidastaa vauhtia.

“Mut se ei oo varma, ala tulla nyt.” Timo käskee Kallea.

Pojat pääsevät rappukäytävään ja alkavat etsiä oikeaa ovea jossa lukee Nenonen.

“Onko tää varmasti oikee rappu, eihän täällä asu ketään Nenosta” Make alkaa epäilemään, ennen kuin ylin kerros on tarkistettu.

“On on” Timo väittää. Mutta ylimmän kerroksen jälkeen ei yhdessäkään ovessa ole lukenut Nenosta.

“Ei tää oo oikee rappu” Kalle toteaa tylysti.

“Ei ilmeisesti, jos se oli sit joku vanha oste siinä viestissä.” Timo toteaa pettyneenä, heidän kävellessä portaita alas. Ennen ulko-ovea Make kiinnittää huomion rapun asukas listaan.

“Tossa se on!” Make huudahtaa osittaen nimilistaa sormella.

“J Nenonen, no niimpä on ne ei oo varmaan vaan vaihtanu oveen oikeeta nimee.” Timo huokaisee helpotuksesta.

“Se on toinen kerros” Kalle sanoo pettyneenä, sillä hän ei jaksaisi enää kävellä metriäkään saamatta ensin viinaa.

Janin ovikello soi. “Kukakohan siellä tähän aikaan soittaa ovikelloa” Hän ajattelee, mutta nousee sängystä kuitenkin ja menee avaamaan ovea.

“Ei helvetti” pääsee vaistomaisesti Janin suusta nähdessään ketä oven takana on, kolme urheilija poikaa. Yhdellä tumma puolipitkä tukka joka on laitettu viimeisenpäälle, musta toppatakki, farkut, merensiniset silmät joita voisi jäädä tuijottamaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa ja muutenkin kasvoiltaan syötävän näköinen, ei voi erehtyä sama huutaja kuin päivällä ja puhelimessa.

Toisella harmaa toppatakki, vihreä lippis, tummat farkut, ruskehtavat hiukset pilkottaa söpösti lippiksen alta, ruskeat silmät kuin nallekarhulla, hivenen isohko nenä mutta istuu juuri noihin kasvoihin kuin nyrkki silmään. Eli sama kaveri joka tuli tänään väliin koululla, kun Timo riehui.

Kolmas vaalea talvitakki jotain ihme materiaali ja tekoturkista hupussa, tummat lyhyet hiukset, tummansiniset farkut, hieman vihertävät silmät.

Kaikilla reput mukana. “Just tyttöjen ihanne poikia kaikki” Jani ajatteli hiljaa mielessään.

“Mähän sanoin et tää ei oo mitään sairasta pilaa.” Timo sanoi hymyillen Janille.

“Mitä te haluatte musta?” Jani sai vihdoin sanottua pelokkaasti.

“Me halutaan hyvittää se et olin niin ilkee sulle tänään, eikä muuta keksitty..” Timo selittää.

“Tuotiin sullekin juomista.” Make jatkaa keskeyttäen Timot.

“Voidaanko me tulla sisään?” Kalle kysyy.

“No tulkaa nyt sitten.” Jani vastaa vaikka pelko kalvaa mieltä vieläkin.

“Mä oon muuten Kalle” hän sanoo ojentaen kätensä.

“Jani” vastaa tervehdykseen, ojentaen kätensä.

“Ollaanpas me epäkohteliaita, Timo.” sanoo ja ojentaa kätensä Janille.

“Jani, edelleen”

“Hauska tutustua” Timo jatkaa.

“Mä oon Make tai oikeesti Marko mut Make mielummin” Make ojentaa kätensä.

“Jani, vieläkin.”

“Saako nää juomat jonnekin kylmään? Kalle kysyy kaivaen reppua.

“Joo saa tonne keittiöön.” Jani vastaa ja osoittaa sormella vasemmalle käytävästä.

Tovin kuluttua olohuoneessa, kun pojat ovat päässeet istumaan ja saaneet Janillekin juomista.

“Missäs ne bileet on?” Jani kysyy jännittyneesti.

“Yhen Samin luona, sinne tulee paljon porukkaa ja paljon muijia.” Kalle vastaa virnistäen.

“Mä en taida lähtee sinne.” Alakuloisuus kuuluu Janin äänestä.

“Miks et lähtis?” Timo kysyy kummillaan.

“Siellä on kuitenkin joitain tiettyjä ihmisiä, joita en halua nähdä.” Janin ääni kuulostaa jotenkin murtuneelta.

“Ai jotain ketkä kiusaa sua?” Make kysyy ajattelematta että se voisi olla sopimaton kysymys. Jani vain nyökkää vastaukseksi.

“Eihän noin mukavaa, ja kivan näköstä poikaa saa kiusata. Me kyllä pidetään huoli ettei kukaan kiusaa tai muutenkaan häiritse sua.” Timo sanoo lohduttavasti ja nousee nojatuolista mennen halaamaan Jania. Jani säpsähtää pelokkaana kun Timo kietoo kätensä hänen ympärille.

“Joo ei Timoo kannata säikähtää se on tollanen välillä ei aina tiedä mitä se on, joskus se saattaa antaa pusun poskelle tai muuta vastaavaa, kun se on ottanu.” Make naurahtaa.

“Todellakin kerran se imi mulle fritsun kaulaan kun oltiin juomassa.” Kalle jatkaa Maken tarinaa. Jani näytti vähän hämmentyneeltä, mutta silti halasi Timoa myös alku järkytyksen jälkeen. Halaus tuntui Janista vähän oudon pitkältä, mutta viimein Timo laski irti.

“Mentäskö tupakalle, jos sun parvekkeella saa polttaa?” Timo kysyi lähtien samalla hakemaan takkia.

“Joo voi siellä polttaa, mä voin lähtee kans vaikka en normaalisti polta.” Jani vastasi.

“Hyvä mä voin tarjota sulle, kun sulla ei varmaan sit itsellä oo jos et muuten polta.” Timo sanoi tullessaan eteisestä.

“Lähdetkös sä Make?” Timo jatkoi.

“En mä nyt, tullu poltettua tänään vähän liikaa.” Make vastasi kulmien alta vilkaisten Timoa.

“No mennään me sit Jani.” Timo vilkaisi Janiin kävellessään parvekkeen ovelle joka olohuoneen nurkassa oli. Jani nousi ja lähti hakemaan takkia ja kenkiä eteisestä.

Parvekkeella Timo sytytti tupakan juuri kun ovi avautui, vähän piristyneen mutta silti aran näköinen Jani tuli ulos ja jäi odottavan näköisenä parvekkeen reunaan seisomaan. Timo ojensi hänelle tupakan ja tarjosi tulta.

“Oikeesti mä oon pahoillani siitä mitä päivällä tapahtu, eikä sun tarvis pelätä meidän seurassa.” Timo aloitti taas selittelyn.

“Eläkä välitä siitä mitä noi puhuu, ne puhuu aina mitä sylki suuhun tuo.”

“Joo no mä uskon jo et sä oot pahoillaan siitä mitä aiemmin tapahtu, mut mitä noi tarkotti niillä puheilla äsken?” Jani kysyi hämillään.

“No sitä on humalassa tullu tehtyä vähän mitä sattuu, ei sen kummempaa.” Timo nolona koittaa selvitä tilanteesta.

“Ai jaa, ei siinä mitään.” Jani huolettomasti tokaisee.

Sillä välin sisällä.

“Mitäköhän toi Timo oikeesti o ku se oikeesti käyttäytyy aina välillä vähän oudosti.” Kalle kysyy Makelta.

“No se on vaan Timo antaa sen olla mitä on, ei se mua ainekaan häiritse et se on vähän kummallinen aina välillä.” Make selvittää.

“Niin no eipä se muakaan häiritse välillä vaan vähän miettii että jaahas, mut onhan se ihan hauskaa.” Kalle naurahtaa ja ottaa huikan pullosta.

Timo ja Jani tulevat sisään ja liittyvät Kallen ja Maken seuraan. Juoma virtaa hyvin jokaisen kurkusta alas ja tunnelma alkaa jo olla hilpeä.

“Oisko se aika jo kohta lähtee sinne bileisiin?” Kalle kysyy kesken keskustelun.

“Ai niin joo ne on ollu jo tunnin käynnissä et voishan sitä lähtee” Timo huomaa. Kaikki alkavat valmistautumaan bileisiin lähtöön touhukkaasti ja Janikin on saatu suostuteltua mukaan. Pojat tilaavat taksin ja lähtevät kohti Samin kotia jossa bileet ovat.

Oven tuli avaamaan Sami hilpeissä tunnelmissa.

“Tulittehan tekin viimein suurin osa porukasta on jo täällä.” Sami sanoi iloisesti.

“Joo pitihän se tulla pyörähtää.” Make sanoi.

“Ai te toitte lisää porukkaa hyvä, mä oon Sami” iloisesti hymyilevä Sami esittäytyi ojentaen kätensä Janille.

“Mä oon Jani” kättä tarjoten Samille Jani esittäytyi arasti.

Taustalla soi musiikkia kova äänisesti kun pojat siirtyivät hakemaan keittiöstä boolia. Keittiössä oli muutama jätkä notkumassa.

“Hei katoppas Ville pikku fiikki on täällä!” Toinen pojista sanoi toiselle kova äänisesti huomattuaan Janit vähän matkan päässä muista pojista.

“Hei Jani vedä esinahka päähän ja pakene vuorille, senhän sä osaat!” Toinen pojista huusi, joka ilmeisesti oli Ville.

“Mä taidankin lähtee.” Jani kerkesi sanoa muille.

“Pitäkää turpanne kiinni jos ette halua vaikeuksia!” Make sähähti vihaisena huutelijoille.

“Et sä mihinkään lähde, tuu mennään me vaikka tupakalle takapihalle.” Timo kuiskasi Janille hiljaa samalla ojentaen lasin boolia hänelle. Jani lähti kiltisti Timon perässä suunnistamaan takapihalle päin.

“Mitä sä alat oikein meuhkaamaan siinä, me sulle olla mitään sanottu.” Toinen keittiössä notkuvista pojista sanoi Makelle.

“Ei sun tarvis muillekaan alkaa huutelemaan mitään.” Make sanoi kärtyisästi takaisin.

“Ku tietäsit mikä se on, ni et varmaan koittas itekkään puolustella sitä.” Toinen pojista sanoi.

“Se on mulle ihan sama mut te pidätte turpanne kiinni, tai ei hyvää seuraa!” make huusi vielä kävellessään pois keittiöstä Kallen perässä.

Ulkona on jo pilkkopimeää ja pakkanen on kiristynyt entisestään. Timolla on vähän kylmä kun hän ei ottanut takkia mukaan tupakalle.

“Ota tää mun takki sulla näyttää olevan kylmä.” Jani ottaa jo takkia päältään, huomattuaan Timon käsien tärinän.

“Ei sun tarvis, sulle tulee sit kylmä.” Timo koettaa kieltäytyä.

“Ei mulle kylmä tule, mulla on tää paksu huppari päällä joka on lämmin.” Jani hymyilee ojentaessaan takkia.

“No kai se on sit otettava, kiitos. Sä oot kyllä mukava.” Timo hymyilee takaisin. Make tulee myös tupakalle.

“Täällähän te vielä ootte, mä luulin et sä lähdit.” Make sanoo katsoen samalla Janiin.

“Joo Timo sai suostuteltua jäämään.” Jani kuulostaa taas piristyneemmältä.

“Hyvä.” Make sanoo samalla istahtaen terassin penkille hymyillen.

“Ne jätkät mitkä keittiössä oli elä välitä niistä.” Make sanoo lohduttavasti.

“Joo koitan olla välittämättä.”

“Mitä ne muuten tarkotti ku ne sano et en koittas puolustaa sua jos tietäsin mitä sä oot?” Maken kysymys saa Janit säpsähtämään.

“No..” Hetken hiljaisuuden jälkeen Timo rikkoo hiljaisuuden: “Ei tollasta voi kysyä.”

“Joo anteeksi, ei tarvis vastata mitään. Eihän se mulle kuulu ja voit kertoo sit joskus jos haluat.” Make häpeillessään söpertää.

Janin mielen valtaa entistä suurempi ilo “Ne haluaa olla yhteyksissä joskus toistenkin, JES”.

“Kiitos teille.” Jani sanoo rauhallisella äänellä.

“Ei tarvis kiitellä.” Timo naurahtaa humaltuneesti.

Maken poltettua tupakan loppuun pojat siirtyvät sisään jatkamaan juhlimista. Illan mittaan porukkaa alkaa siirtymään baareihin bileistä, mutta pojat jatkavat muutamien ihmisten kanssa aamutunneille juhlimista Samin luona. Keittiössä notkuneet öykkärit ovat lähteneet aikoja sitten matkoihinsa, joten Janikin pystyi kaikessa rauhassa keskittymään hauskanpitoon. Yllättäen Timolle iski nälkä kesken kaiken.

“Hei ketkä haluais lähtee hakemaan ruokaa?” Timo kysyy. Suurin osa porukasta ei kiinnitä huomiota kysymykseen tai pyörittävät vain päätä.

“Mä voin lähtee.” Jani hymyilee Timolle.

“Itse asiassa mä voisin kans lähtee.” Kalle huikkaa tullessaan juuri vessasta.

“Joo no me nyt sit mennään, elkää pitäkö liian hauskaa!” Timo huutaa musiikin yli jonka äänenvoimakkuus ei ole juurikaan laskenut alkuillasta. Eteisessä Pojat laittavat ulkovaatteet päälle ja lähtevät ulos suunnistamaan kohti grilliä.

“Hei mä en taida oikeestaan lähtee sinne grillille, on sen verran huono olo, et taidan mennä kotia.” Kalle söpertää sammaltaen.

“Et kai sä käyny oksentamassa siel vessas?” Timo kysyy ivallisesti.

“Joo vähän huono olo tuli yllättäen.”

“Hitto Kalle sä juot aina niin paljon et sä oksennat, sun pitäs joskus oppia.” Timo kuittailee.

“Mä meen tästä risteyksestä, moikka.”

“Juu moi! Timo huikkaa Kallen lähdettyä risteyksestä toiseen suuntaa.

“Kai sä lähdet ees grillille?” Timo kysyy epäilevästi Janilta.

“Kyllä tietenki, mullaki o nälkä.” Jani vastaa.

“Hyvä, tuolla se grilli jo näkyykin.” Timo huokaa helpotuksesta, sillä hänestä matka on tuntunut aina pitemmältä kuin tällä kertaa.

Ruuat saatuaan pojat lähtevät kiertämään nakkikioskia.

“Hei lähetkö mun luo syömään?” Timo yllättäen kysyy. Jani jää mietteliään ilmeisenä vain kävelemään hiljaa.

“Voitas ottaa siinä vielä muutamat paukut” Timo jatkaa selitystä.

“No jos mä sit lähden.” Jani hymyilee.

Yllättäen Jani säpsähtää, kun Timo kääntyy häntä kohti ja antaa pusun poskelle spontaanisti. Timo jatkaa kävelyä mutta Jani suorastaan jähmettyy paikalleen kuin patsas. Timo pysähtyy parin askeleen jälkeen kääntyen katsomaan Janiin.

“Ai anteeksi, se vaan tuli ihan yllätyksenä itsellekin. Tuu jo.”

“Sä oot kyllä aika hassu tapaus.” Jani sanoo lopulta naurahtaen ja lähtien kohti Timoa.

“Ei kannata tollasia säikähtää, ennemmin kannattaa säikähtää sellasta mitä koululla tapahtu.” Timo naureskelee.

“heh” Jani vain naurahtaa vastaukseksi.

Lopulta Timon luona.

“Otatko sä vielä juomista? Mä en ainenkaan jaksa enää.” Timo kysäisee matkalla keittiöön.

“En mäkään tää ruoka riittaa ihan hyvin mule.” Jani mössöttää suu täynä ruokaa.

“Otatko vettä sen kanssa?” Kuuluu keittiöstä.

“Joo voin ottaa.”

Hetken kuluttua Timo tulee keittiöstä kahden vesilasin kanssa, asettaa toisen olohuoneen pöydälle Janin eteen ja toisesta hörppää ennen kuin asettaa sen itsensä eteen pöydälle. He istuvat kolmen istuttavalla sohvalla vieretysten. Ruuan syötyään Timo pomppaa ylös sohvalta ja kävelee tietokoneen luokse joka olohuoneen seinustalla on.

“Mun pitää soittaa sulle yks kappale, ootko kuullu Jipun kappaleen Enkelten Kaupunki?”

“En oo kuullu kokko Jippu:a.”

“Tää kappale on sulle..” Timon ääni hiljenee ja kappale alkaa soimaan:

“Tänään on sinun päiväsi täällä loistaa”

”Enkelten kaupunki”

”Takana kioskin vahingossa mä suutelin sua”.

Janilta alkoi silmät kostua, kuullessaan kappaleen sanat. Timo huomaa kyynelen Janin poskella:

“Mikä sul on, tän piti olla ilonen eikä surullinen kappale.” Timo käveli sohvalle Janin viereen ja ottaa hänet tiukkaan halaukseen.

“Tää johtuukin siitä että tää on niin onnellinen kappale, tai noi sanat.. En mä osaa sanoo oikein.” Jani sanoo äänessä hyvin vähän särähtelyä.

“Kyllä mä ymmärrän, ei tarvii enempää sanoo.” Timo puhuu rauhoittavasti.

“Jäätkö tänne yöks?” Timo jatkaa vähän epäröiden.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Jani suostui jäämään yöksi Timon luokse.....



***************

Sellanen tarina, palautetta otan mielellään vastaan oli se sitten minkälaista tahansa.

Kiitos jos jaksoit lukea.