jaana tv

Olen välillä miettinyt kuinka minusta tuli tällainen? Lapsuuteni oli mitä oli. Isä oli yksityisyrittäjä (ja taisi olla kunnallispoliitikkokin) ja paljon poissa. Ehkä sekään ei olisi vaikuttanut, mutta kun asumispaikka ja koulut vaihtu usein. Tunsin olevani irrallaan. Vain äiti oli aina paikalla. Ihannoin äitiä ja kaikkea mitä oli kotona. Ns. isähahmo oli aina poissa. Äidin kanssa leivottiin ja siivottiin. 70-luvun puolivälissä isä tarvitsi vapaata töistä, joten he lähtivät "maalle" ja minä jäin ns. kotivahdiksi. Ja se mitä nyt kerron tapahtui -70 luvunpuolivälin jälkeen, jolloin olin vielä aika nuori...

Tulin koulusta kotiin jäljellä jokunen koulupäivä. Isä ilmoitti heti pihalla (pakkasivat autoa) matkan olevan lomaa, äidin kotipaikalle. Ja minua ei oteta mukaan koska koulua on vielä jäljellä. Vihasin koulua ja luokkakavereita. Kavereita oli mutta ne oli kavereita. Asunto tyhjeni.. saunoin. Ne viimeiset koulupäivät oli yhtä tuskaa. Kaverit kaikki lähtivät kesäksi "maalle" kuka minnekin. Loman pari ensimmäistä päivää meni kylillä ja rannalla. Olo oli aika yksinäinen. Kotona siivottuani lähes kaiken, jäljellä oli vanhempien makkari jossa oli kokolattiamatto... Jostain syystä avasin äidin vaatekaapin.. no pidin kiiltävistä sukista... Ylähyllyltä (johon en ollut vielä koskaan ylettynyt)löytyi pahvilaatikko.

Joko kyllästyit "tarinaani"? No se on sinun ongelma nyt, silloin se oli minun....

Päällimmäisenä oli mekko 50-luvulta. Lila kukallinen kiiltävä. Aivan ihana mekko. Ei vaan mahtunut päälle. Äiti oli aika hoikka tyttö kuvissa. Laatikosta tuli seuraavaksi käsiin peruukki. Heti kokeiluun. Seuraava mytty oli pienen selvittelyn jälkeen korsetti. YÄKKK.. Tässä vaihessa iski häpeä.

Kolmas lomaviikko meni mopollapäristäessäaivansairassti...

Avasin laatikon ja otin esiin lilan mekon. Katselin vyötäröä mekosta... se korsetti... pakko kokeilla.

Korsetti teki töitä että sain sen päälle samoihin lukkoihin. Heti mekko päälle... Peruukki...

Meikkaamista olin jo harrastanut pitkään. Meikkikokeilut aloitin jo alle kouluikäisenä, siis paljon ennen kuin isän kanssa yritettiin minun urheiluharrastusta..(ne meni penkin alle))... Mustat sukkanauhasukat säärissä korkokengissä näytti kivalta. Korkkarit oli äidin avokkaat.

Näin vietin koti-iltoja harjoitellen vain olemista.

Niin joko kyllästyit?