boywriter

Eli siis ensimmäinen osa ei sisällä seksiä, mutta lukekaapa silti ja antakaa palautetta. Niin risuja kuin ruusujakin.

******************************************************

Olin jo pitkään istunut siinä koulun penkillä, käytävässä katsellen sitä poikaa. Blondit, kauniit hiukset söpösti oikean silmän peittäminä, tiukat farkut jotka antoivat mielikuvaa mitä niitten alla todella oli. Tosin tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun katselin häntä, jo lukion alusta lähtien olin seurannut häntä. Mutten kuitenkaan uskonut että kukaan oli tätä huomannut.

Nousin penkiltä pieni kirjapino sylissä ja kävelin englannin luokkaan jonka edessä, pitkän sotkuisen pöydän takana istui kalkkunan näköinen opettaja. Istuin takapulpettiin lyhyen tytön taakse odottaen tunnin alkua. Avasin pari paksua kirjaa ja selasin niitä hetken aikaa, kunnes katseeni osui ovella seisovaan ihastukseeni. Hän tuli kohti, katsoi minua hetken ajan ja istui hieman erillään, vieressäni olevaan pulpettiin. Kylmät väreet syöksyivät nopeasti selkääni pitkin kohoten päähän, joka sai minut hieman tärisemään. Onneksi kaverini tuli luokkaan.

”Ootko sä tehny läksyt?” Suvi kysyi unisena, ”Mä unohdin eilen ku oltii keskustassa.”

”Kyl mä kai jossai välissä ne oon tehny”, sanoin, mutta puheeni osui pelkäksi löpinäksi sillä koko sivu kirjasta itse asiassa oli tyhjä. Suvi hymähti hieman ja yritti arvailla vastauksia opettajan tentatessa.

Suvi oli ainoa ihminen, joka tiesi mikä todella olin. Ja hän oli ottanut sen todella hyvin, miettien mitä muut ihmiset ehkä olisivat voineet tehdä. Suvi oli niitä harvoja ihmisiä joille olin kaiken kertonut, mutta edes hän ei tiennyt keneen olin oikeasti silmäni iskenyt.

Hetken mietinnän jälkeen havahduin todellisuuteen. Opettaja kirjoitti taululle pitkän sepityksen kieliopista.

Avasin nopeasti kirjat ja aloin tuhertamaan vihkoon taululla olevia asioita. Opettaja vaihtoi nopeasti aihetta ja käski suomentaa kappaleen vihkoon

Yhtäkkiä hypähdin tuolilla lukiessani ensimmäisen käännettävän lauseen ”Oletko kunnossa?”. En tietenkään pelästynyt sitä lausetta, vaan vihkossa olevaa lausetta jota minä itse en todellakaan ollut kirjoittanut. ”Are you ogay” oli kirjoitettu huolellisella pojan käsialalla ja o-kirjain oli ruksattu niin että se kuitenkin näkyi sen takana. Sydämeni jyskytti nopeasti tiuhaa tahtia rinnassani ja katselin lähimpiä oppilaita, jotka olisivat voineet kirjoittaa vihjailevan lauseen.

”Ohhoo, joku taitaa tietää...”, Suvi kuiskasi hiljaa tullessaan viereiseen pulpettiin. Löin kirjan nopeasti kiinni. Kuka sen oli kirjoittanut?

Ruokavälkän alkaessa huomasin Aleksin puuttuvan vähän matkan päässä olevasta kaveriporukastaan. Yleensä häntä ei yksin koulussa nähty. Etsin katseellani Aleksia jos hän olisi lähellä, mutta oppilaita oli aivan liikaa ja jos hänet löytäisin niin mitä sitten tekisin? Haikein mielin lähdin loksille. Se taisi olla ainoa paikka koulussa, mikä oli rauhallinen ja jossa kukaan ei kesken ruokavälkkää kävisi.

Hengähdin hetken ja sulloin enkun kamat jo ennestään sotkuiseen loksaan. Paikka oli ihanan hiljainen – ja pimeä, jonka takia siellä ei usein kukaan viihtynytkään. Istahdin loksia vasten jalat koukussa, kuitenkin levällään, jätkämäisessä asennossa. Painauduin täysin ajatuksiini ja mietin kuka olisi voinut tietää mikä minä oikeasti olen. Vai oliko joku vain arvannut?

Avasin silmäni ja katsoin kelloa. Sen iso viisari oli tuskin heilahtanutkaan. Aika tuntui kuitenkin niin pitkältä. Sitten kuulin askeleita vähän matkan päästä. Nousin nopeasti ylös ettei kukaan näkisi minua röhnöttämässä lattialla juopuneen näköisenä. Olin ottavinani seuraavan tunnin kirjoja lokerikosta kun katseeni lukittui tulijaan. Juuri sillä hetkellä olin vähiten osannut odottaa Aleksia. Hän katsoi suoraan minua.

”Moi Miikku”, Aleksi sanoi suoraan minulle saaden kuuman aallon kulkemaan selkäni läpi.

”Ai moi”, sain hädin tuskin vastattua tuijottaessani hänen komeaa kroppaansa.

”Laura pitää tänään bileet”, Aleksi sanoi ja tuli hieman lähemmäs, ”ja se haluis sutki sinne...”

Laura oli varmasti koulun kaunein tyttö ja kaiken lisäksi Aleksin kaveri. Mietin että miksi hän minut omiin bileisiinsä haluaa. Tosin kyllähän me oikeastaan aika hyvin tunnetaan.

”Mut?” kysyin vääntäen naamalleni oudon ilmeen.

”Joo, sut”, Aleksi sanoi ja hymyili taas sitä sulattavaa hymyään, ”Kannattais tulla, sinne tulee aika paljo porukkaa.”

Sitten vasta tajusin että myös Aleksi Lauran kaverina olisi siellä.

”Joo kyl mä voin tulla”, vastasin hillitysti, vaikka oikeasti olisi tehnyt mieli hyppiä innosta.

”Joo hei hyvä juttu, mä voin olla sua vastassa, puol kaheksan? Tiiät sitte vähän kenen kanssa liikut. Vaikket siis hirveen hyvin tunnekkaa mua, mut kai sä muhun luotat...”

”Joo, no mä tuun”, yritin sanoa rauhallisesti, mutta luulen että Aleksi kuuli hermostuneisuuteni äänestäni. Hän käveli hitaasti ohitseni ja kääntyi kerran hymyillen ennen kuin katosi loksien taakse käytävälle. Hetken mielessäni kävi ajatus että hänkin olisi homo mutta hautasin sen ajatuksen nopeasti etten joutuisi pettymään. En voinut uskoa tätä! Aleksi oli itse pyytänyt minua Lauran bileisiin, yleensä Aleksinkin bileissä ollessani joku muu oli kutsunut minut, mutta tämä hetki oli aivan erilainen.

Parin tuskaisen ja tylsän tunnin jälkeen koko luokka pääsi kotiin. Aleksi ei siis kuitenkaan ollut samalla luokalla, mikä oli yllätyksekseni helpotus, pystyin opiskelemaan rauhassa, eikä tarvinnut piilotella kovaa seisokkiani koko luokan nähden.

Pyöräilin nopeasti kotiin, tyrkkäsin repun nopeasti huoneeni nurkkaan ja heittäydyin sängylle. Äitini oli lentoemäntä joten hän oli pitkään poissa, ehkäpä parikin viikkoa. Isäni taas oli työmatkalla Saksassa vähintään viikon joten koko talo oli hiljainen.

Kello oli vasta vähän yli neljän, mutta aloin jo suunnitella mitä laittaisin päälleni. Löysin kaapista uudet, juuri ostetut tiukat farkut, jotka näyttivät itsenikin mielestä syötävän hyvältä päälläni. Löysin myös ihonmyötäisen T-paidan päälleni joka paljasti helposti yläkropan muodot. Olin jo monta vuotta harrastanut tanssia, joten paidan läpi näkyi myös sarja lihaksia. Tämä taas todisti sen, että tanssijoilla on hyvä kroppa. Päällispaidaksi löysin pitkän etsinnän jälkeen ohuen, mustan avonaisen paidan. Katselin itseäni hetken peilistä ja iskin silmää itselleni.

Pitkän koneella olon jälkeen huomasin kellon nopeuttaneen vauhtiaan. Laitoin nopeasti kengät jalkaan ja sujahdin ovesta ulos. Huomasin että olin aikasessa, mutta ei kai siitä kukaan pahastuisi. Jännitin niin paljon että jouduin välillä pysähtymään ja hengittämään syvään rauhoittuakseni.

Perille tultuani huomasin etten ollut ainoa joka oli saapunut aikaisin: Joukko nuoria oli jo talossa ja talon sisätiloissa. Huomasin myös Aleksin noin kymmenen metrin päässä kävelevän kohti minua. Rintani alkoi takoa taas lujaa, mutta tällä kertaa tunsin jostakin syystä itseni rohkeammaksi.

”Moi, sähän näytät hyvältä”, Aleksi sanoi saadessaan minut hetkeksi hiljaiseksi, mutta sanoi sitten: ”Se oli vaan heitto, ei seisota tässä koko päivää, tuu.”

Aleksi lähti kohti taloa aina välillä tarkistaen että olin varmasti mukana. Olin henkisesti valmistautunut tähän iltaan ja siihen mitä se toisi mukanaan – jos toisi.

Lauran koti oli isompi sisältä kuin mitä se ulkoa päin näytti ja se oli kaiken lisäksi aika moderni ja hyvin sisustettu. Aleksi hävisi hetkeksi ihmisten ja musiikin pauhkeen sekaan ja ilmestyi sitten kantaen kahta lasia ja ojensi toisen niistä minulle. En kyllä tiennyt mitä siinä oli mutta jo ennenkin olin juonut, joten arvasin että se oli aivan varmasti limua vahvempaa. Aleksi tarkkaili selvästi etten joisi itseäni känniin, hänellä oli selvästi jotain mielessä.

Alkoholin rohkaisemana Aleksi vetäisi minut tanssilattialle ja aloitti todella houkuttelevan näköisen tanssin. Vetäydyin melkein kiinni häneen ja vastasin omilla liikkeilläni hänen keimailuunsa. Aleksi näytti selvästi pitävän tanssimisesta, mutta olen varma että minulla oli paljon jännittävämpää kuin hänellä juuri sillä hetkellä.

Vetäisin Aleksin pois muitten heiluvien ihmisten luota ja revähdin samalla nauruun kaatuen Aleksin mukana lattialle. En tiedä mikä meitä nauratti, mutta otin hänen kädestään kiinni ja talutin hänet makuuhuoneeseen ettei kukaan alkaisi tuijottamaan meitä.

Aleksi lopetti nauramisen ja istui sängyn jalkopäähän. Hän hengähti hieman ja sai sanotuksi: ”Sun kanssa on tosi hauskaa”, Aleksi sano hymyillen suloisesti pää hieman eteenpäin kallistuneena.

”Vittu, sä olit hyvännäkönen tanssiessas”, sanat putkahtivat suustani ulos ennen kun edes tajusin mitä olin sanonut. Aleksi tuijotti minua suoraan silmiin. Hetken hiljaisuus tuntui ikuisuudelta. Tunsin pilanneeni koko illan.

”Sä siis oot”, Aleksi sanoi hieman jännittyneenä, ”Tai siis kylhän mä olin sen oikeestaan huomannu. Sun tyylis pukeutuu, kaveriporukka...” Tässä vaiheessa en saanut suustani ulos oikeastaan mitään. Käänsin vain päätäni hieman ja istahdin sängyn toiselle reunalle.

”Miks sä sitten liikut mun seurassa? Siis – siis kun sä tiesit jo että mä oon homo?” Sain punottua suustani.

Aleksi katsoi minuun suoraan ja näytti todella vaivautuneelta. Myös pientä pelon tunnetta oli nähtävissä hänen kasvoissa.

”Ku asia on nii että, tai siis mä, miten mä tän nyt sanoisin”, Aleksi sopersi. Yhtäkkiä koko lukio, tai oikeastaan Aleksin lukioajat vilisivät silmissäni. Tiedostin vasta nyt että hän liikkui tyttöporukoissa ja arvasin jo mitä tuleman pitää.

”Sä taisit arvata jo”, Aleksi sanoi varovaisesti, ”Sä taisit arvata, että mäkin oon.”

Aleksi näytti todella söpöltä niin vakavana, hiukset hieman sekaisin. Itse en osannut sano mitään. Aleksi hengähti taas syvään ja lähestyi minua. Molemmat olivat pitkän aikaan hiljaa.

”Mun piti kertoa tää sulle jo tänään koulussa, mut sitte ku mä näin sut ni en mä pystyny”, Aleksi rikkoi pitkään jatkuneen hiljaisuuden, ”Itse asiassa mä halusin sut tänne bileisiin, kysyin Lauralta että voitko säki tulla.”

Aleksi tuli taas lähemmäs ja haarojen välissä alkoi jo sen verran heräillä, että oli pakko vaihtaa asentoa. En kääntänyt katsettani hetkeksikään Aleksista vaan annoin sen kulkea hänen komeaa kroppaansa pitkin. Tilanteessa oli niin paljon kipinää, ja kuumuutta että en halunnut odottaa enempää. Aleksi kokeili ensin varovaisesti huuliani omillaan ja aloitti intohimoisen suutelun. Kävin kuumana ja vastasin Aleksin suudelmaan kiihkeästi. Me molemmat olimme selvästi halunneet tätä jo pitkään.

Tunsin Aleksin lämpimien käsien vaeltavan selälläni, paitani alla. Hän kaatoi minut sängylle ja työnsi kätensä nyt etupuolelta paidan sisään. Kaikki tuntui niin uskomattomalta, kauan odotetulta. Vein käteni hitaasti Aleksin selkää pitkin alaspäin housujen sisään. Aleksi inahti hieman ja painautui kokonaan minua vasten. Tunsin hänen seisokkinsa omaani vasten ja yhtäkkiä tunteisiini alkoi sekaantua pelkoa. Aleksi laskeutui viereeni ja vedin hänet lähelleni painaen pääni hänen olkapäälleen. Aleksi hengitti hitaasti minua vasten ja tunsin hänen lämpimän suunsa ihollani.

Kaikki muuttui jotenkin erilaiseksi ja pelko sai minusta vallan. Yritin hillitä itseni, mutta tunteet pakottivat minut nyyhkyttämään. Aleksi selvästi huomasi mitä oli saanut aikaan ja nosti minut istumaan. Painoin itseni pieneksi kippuraksi ja itkin hiljaa.

”Teinkö mä jotain? Hei Miikku? Ootsä kunnossa?” Aleksi kysyi pelästyneenä. Nyökäytin päätäni hieman vastaukseksi. Aleksi tosiaan oli se ihminen, jonka olin aina halunnut lähelleni, koska hän näytti heti ymmärtävän mistä oli kyse. Hän veti minut syvään halaukseen.

Hetken päästä Aleksi auttoi minua nousemaan ja lähdimme yhdessä talosta kesken bileitten läpi valtavan ihmisjoukon katsellessa meitä kummasti.

”Mä vien sut meille, mä asun ihan täs lähel. Ja mun äiti on poikaystävänsä kans häämatkalla kaks viikkoa niin voit rauhoittuu meil”, Aleksi kuiskasi korvaani. Tunteeni olivat niin sekaisin tästä illasta etten keksinyt parempaakaan vaihtoehtoa.

******************************************************

Jos palaute lupailee hyvää niin kirjoittelempa lisääkin osia tälle tarinalle.