Heik....

Tämä tarina on taas jatkoa "Kaveruus" tarinalleni...

****



Janne sytytti tupakan parvekkeella, sisältä kuului vaimeasti musiikki ulos. Ilta alkoi olla jo pimeä vain katuvalot valaisivat enää tyhjiä katuja, lukuun ottamatta muutamia humaltuneita ihmisiä kadut olivat hiljaisia. Janne otti huikan lasistaan ja jäi tuijottamaan raukeana pilvien peittämää taivasta, josta saattoi välillä nähdä vilahduksen tähdestä. Ilma oli kylmä, “ei onneks niin kylmä ku eilen” Janne ajatteli saadessaan kylmänväristyksen.

Parvekkeen ovi kävi, Janne käänsi päänsä vaikka tiesi varsin hyvin kuka ulos tulisi. Vaivaantunut tunne valtasi Jannen mielen, hänelle tuli aina tämä tunne kun hän tiesi että joutui olemaan kahden kesken ihmisen kanssa jolle ei osaisi puhua. Timo oli yksi niistä ihmisistä joille hän ei osannut puhua tai ei keksinyt mitään sanottavaa, tuntematta itseään väkinäiseksi.

Timo sytytti tupakan ja jäi nojaamaan parvekkeen kaiteeseen, katsoen alas tielle josta juuri auto ajoi ohi. Hiljaisuus valtasi tilanteen auton kadottua kuulo etäisyydeltä, musiikkikaan ei kuulunut ulos asti, ilmeisesti Mika oli laittanut sitä hiljaisemmalle. Janne vilkaisi varovasti Timoa, hän katseli edelleen alas tielle mietteliään näköisesti. Janne käänsi katseensa pois ja jäi itsekin miettimään.

- Mitäs mietiskelet? Timo rikkoi Jannen mietteet kysymyksellään. Janne nosti katseensa Timoon joka katsoi häntä suoraan silmiin kysyvästi.

- Enpä kummempia, Janne vastasi keksimättä parempaakaan vastausta noin äkkinäiseen kysymykseen. Timo otti huikan pullostaan, joka hänellä oli kädessään.

- Kai sä jotain mietit, olit ainakin niin mietteliään näkönen. Timo meinasi nielaista viimeisen huikan väärään kurkkuun aloitettuaan puhumaan liian aikaisin.

- No sitä et mihinköhän baariin me mennään tänään. Janne keksi hätäisen mietteen vaikka todellisuudessa oli miettinyt aivan kaikkea muuta. Ja hän tiesi jo tarkkaan että samaan baariin mentäisiin missä eilenkin oli käyty, sillä kaikki kävivät aina siinä yhdessä ja samassa baarissa.

- Et sä sitä kuitenkaan miettiny, mut ei sun tartte sanoo mitä oikeesti mietit. Timo naurahti, hän tiesi että ei Janne moista olisi miettinyt.

Janne oli juuri sanomassa jotain kun Timo kerkesi ensin:

- Mä uskon et sun ja Mikan välit paranee.

- Ai Mika on puhunu siitä. Janne hämmästeli.

- Joo se kerto et teidän välit on huonot ja et pitäs koittaa parantaa niitä. Timo sanoi.

- Se ei ois ees lähteny tänään ottamaan, jos sä et ois lähteny. Timo jatkoi.

- Ai jaa. Jannen hämmennys alkoi laantua ja hänen olonsa ei enää tuntunut ahdistuneelta ainakaan niin paljoa kun aikaisemmin. Janne tumppasi tupakan lasipurkkiin ja jäi istumaan parvekkeelle Timon seuraksi, huomatessaan että Timo oli jo melkein polttanut omansa myös. Olisihan se epäkohteliasta lähteä kesken keskustelun.

- Joo eiköhän mennä sisälle ettei palennuta. Timo sanoi tumpatessaan melkein loppuun poltetun tupakan purkkiin, huomattuaan että Jannen kädet tärisivät hieman kylmyydestä.

Janne otti vielä yhden hörpyn lasista ennekuin lähti Timon perään sisälle.

Mika tuli juuri keittiöstä, kun Janne sai pistettyä parvekkeenoven kiinni. Timo istahti sohvalle, jääden tuijottamaan musiikki kanavalta tulevaa videota. Janne hörppäsi vielä viimeiset juomat lasinpohjalta ja suunnisti keittiöön hakemaan lisää juotavaa. Mika laittoi koneelta uuden soittolistan pyörimään, kun edellinen oli loppunut.

- Joko sitä kohta lähdetäs baariin? Ollaanhan tässä jo keretty melkein neljä tuntia olemaan. Mika kysyi.

- Eiköhän tota kohta ois aika, ku sit joutuu jonottamaan jos oottelee pitempään. Timo vastasi.

- Mitäs mieltä sä oot Janne! Mika huudahti keittiöön.

- Ai mistä? Kuului ääni keittiöstä.

- Et voisko sitä kohta lähtee menemään? Mika voimisti ääntään.

- Jooh, juodaan vielä nää. Janne sanoi tullessaan keittiöstä olohuoneeseen. Hän istui sohvan toiselle reunalle. Timo lauloi kappaleen tahtiin joka koneelta soi:

”So testosterone boys and harlequin girls, Dance to this beat…

So testosterone boys and harlequin girls, Dance to this beat…

And hold a lover close

Let's get these teen hearts beating. Faster, faster

Let's get these teen hearts beating. Faster”

- Onko tää Panic at the disco? Janne kysyi.

- On ja kappaleen nimi on ”Lying Is The Most Fun A Girl Can Have Without Taking Her Clothes Off” Timo vastasi vaivalloisesti muistaen kappaleen koko nimen.

- Eivät yhtään pitempää nimeä oo keksineet. Timo naurahti perään.

- Ehkä parempi niin. Mika naurahti.

- Sulla on muuten aika hyvä ääni. Janne uskaltautui sanomaan ajatuksensa ääneen. Timo punastui hieman, tajuttuaan Jannen katseesta että hän tarkoitti Timoa.

- Ai no.. tohon mä.. en osaa sanoo kyllä yhtään mitään. Timo takerteli yllättyneenä, koska kukaan ei ollut aijemin kehunut hänen lauluääntään. Timolla oli tapana lauleskella kappaleiden tahtiin yleensä vain yksin ollessaan. Mutta nyt alkoholin rohkaisemana oli uskaltanut laulaa Mikan ja Jannen kuullen.

Juotuaan juomat pojat lähtivät kohti baaria..

Timo ja Mika olivat jo pöydässä, kun Janne tuli juomiensa kanssa.

- Otit sit ihan kahelle kädelle. Timo naurahti Jannen istahdettua.

- Sillä on yleensä tapana ottaa. Mika kerkesi sanomaan ennen kuin Janne ennätti edes avaamaan suutaan.

- Ei tarvis jonottaa tiskille niin usein ku ottaa kerralla kaks. Janne väläytti.

- Se on kyllä aika viisasta. Timo sanoi hymyillen.



Tiia tuli baariin Sannan ja poikakaverinsa Mikon kanssa.

- Mä käyn morjestaa Tiia ja Sannaa. Janne sanoi pojille huomattuaan tyttöjen tulon.

- Joo me ollaan tässä tai iskemässä naisia. Mika sanoi naurahtaen.

Tiia huomasi Jannet parin metrin päästä:

- Janne moi. Lähit sitten Mikan ja ton toisen kanssa. Tiia hämmästeli, koska tiesi Jannen ja Mikan välejen olleen huonot.

- Joo me koitetaan saada välit paremiks Mikan kanssa ja toi toinen on sen kaveri Timo. vastasi Janne.

- Vähän se on hyvän näkönen. Sanna huokaisi melkein kuolaposkella.

- Joo onhan se. Janne tokaisi pikaisesti vaivaantuneena, koska pöydässä istui Mikko. Tytöt odottivat yleensä Jannen sanovan mielipiteensä pojista joita tytöt pitivät hyvän näköisenä, jos Janne ei sitä tajunnut itse sanoa alkoi kysely: “No mitä mieltä oot?”, “Eikö ookin?”.

- Eikö Mari lähteny? Janne vaihtoi puheen aihetta, ettei vaivaantuisi enempää vaikka Mikko varmaankin tiesi hänen suuntaumuksestaan.

- Ei, enkä minäkään ois lähteny jos tää yks ei ois jankuttanu. Tiia sanoi mulkaisten samalla Mikkoon.

- En minä sinua pakottanu. Mikko koitti kuulostaa viattomalta, mutta kuullosti enemmänkin humaltuneelta.

- Ja Tiia houkutteli minut lähtemään kanssa, ku ei yksin kuulemma jaksanu tuota. Sanna naurahti.

- Sinua tarvinnu mihinkään houkutella, sinähän se päivällä jo kysyit oonko lähössä. Tiia töksäytti ivallisesti.

- Se on kyllä totta. Sanna repesi nauramaan.

- Ootte työkin.. Janne aloitti, mutta Mikko keskeytti:

- Hyvin työ puhutte paskaa seläntakana, ihan ku en kuulis teitä. Mikko koitti kuullostaa suuttuneelta kiusatakseen tyttöjä.

- Ei me mitään paskaa puhuta, totta kaikki. Tiia korjasi naurahtaen.

- Niinpä tietenkin.. Mikko aloitti selittämään.

- Mut mä meen nyt Mikan ja Timon luo. Janne keskeytti.

- Nähdään. Janne jatkoi lähtiessään pöydästä.

Mikan ja Timon pöytään oli tullut joku istumaan jota Janne ei tuntenut, tästä syystä Janne epäröi mennä istumaan heidän pöytään. Mielensä rohkaistuaan hän kuitenkin meni heidän pöytään istumaan. Timo esitteli kaverin joka pöytään oli tullut istumaan veljekseen Janiksi. Jani oli parivuotta vanhempi kuin Timo, selvästi salilla käyvää tyyppiä.

Mika huomasi tanssilattialla jonkun hyvännäköisen muijan ja ehdotti että he menisivät tanssimaan myös. Hän ei yksin viitsinyt lähteä ettei vaikuttaisi epätoivoiselta, niin kuin monet yksinäiset jätkät jotka koittivat ängetä tanssimaan tyttöjen kanssa, ja onhan kaveriporukalla mukavampi tanssia kun yksin joka tapauksessa. Tanssiminen tietenkin johti siihen että Mika lähti juttelemaan kahden kesken johonkin tytön kanssa, eli käytännössä he menivät johonkin nurkan taakse nuolemaan. Timo ja Jani menivät pöytään ja Janne lähti käymään tiskillä, hakemassa lisää juomaa.

Jani pummi Timolta tupakan, kun hänen omat olivat loppuneet. Janne tuli juuri samaan aikaan pöytään myös.

- Poltat sä? Timo ojensi tupakkatoppaa Jannea kohti.

- Joo, kiitos. Janne hymyili ottaessaan tupakan topasta.

- Ei kestä. Timo hymyili takaisin.

- ..Särkyy kohta. Jani koitti heittää typerän tilanne vitsin ja alkoi nauramaan. Janne ja Timo yhtyivät nauruun humalan hilpeys tilan saattelemana, vaikka vitsi olikin niin huono.

- Missäs sun kaveris on? Timo kysyi Janilta yhtäkkiä..

- Ai nii, jossakinhan ne on pitäs varmaan lähtee etsimään ne. Jani alkoi katselemaan ympäriinsä, näkemättä ketään tuttuja.

- Joo mä lähen ehtii ne, ettei mee jatkot ihan ohi tältä illalta. Jatkoi Jani lähtiessään pöydästä.

Janne katsoi arasti Timoa, joka katseli tanssilattialla heiluvia ihmisiä. Välillä Timon kasvoille nousi vieno hymy, kun hän näki liikaa juoneiden heilumista. Jannelle nousi myös pieni hymy katsoessaan Timoa. “Ajatella että en osannu tai uskaltanu puhua Timolle aijemin” hän ajatteli. Janne käänsi myös katseensa tanssilattialle.

- Sä osaat tanssia aika hyvin. Timo sanoi vähän ajan kuluttua.

- Noh nyt mä en sit osaa sanoo mitään.. Janne sanoi uskaltaen arasti katosa Timoa.

- Ei sun tarviikkaan, kiinitin vaan huomion tossa ku äsken tanssit. Timo virnisti katsoen Jannea. Janne huomasi ja hymyili takaisin. Timo otti huikan lasistaan, jossa oli vain vettä, koska hänen rahat olivat loppuneet.

- Mitenkäs sun mies asiat? Timo kysyi yllättäen. Janne meni tästä kysymyksestä aivan lukkoon. Ahdistus valtasi taas hänen mielensä, pahemmin kuin päivällä. Se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Lopulta Janne sai suunsa auki:

- Mikako sulle on sanonu? No kukapa muu.. Ei helvetti sen kanssa. Mä lähen. Sano sille et suksii vittuun.

Sanat tulivat niin nopeasti ettei Timo kerinnyt sano mitään. Janne syöksyi suoraan ulko-ovelle päin, Timo säntäsi perään. Juuri pienen syvennyksen kohdalla Timo sai Jannen kiinni, ja kiskaisi hänet kädestä syvennykseen.

- Nyt kuuntele. Timo sanoi rauhoittavasti.

- Laske mut menemään, Mika petti mun luottamuksen. Janne alkoi nyyhkyttää, hänen silmät alkoivat kostua. Timo piteli edelleen Jannea ranteesta kiinni tiukasti, vaikka Janne pyristeli vastaan.

- Kuuntele ees hetki. Timo koitti katsoa Jannea silmiin, mutta Janne katsoi poispäin ettei Timo näkisi vettyneitä silmiä.

- Kato tänne. Hän jatkoi rauhoittavasti, mutta äänessä epävarmuutta.

Timo otti Jannea leuasta hellästi kiinni, Janne lakkasi vastaan taistelun ja käänsi päätään Timon käden mukana. Timo huomasi että Jannelta vierähti kyynel poskelle. Hän laski otteensa Jannen kädestä, siirtyi lähemmäksi Jannea ja otti tämän halaukseen.

- Hyvä että Mika kerto mulle. Timo kuiskasi Jannen korvaan.

- Muuten mä en ois uskaltanu kertoa tätä kenellekään. Hän jatkoi kuiskausta hellästi, äänessään enemmän epävarmuutta kuin aiemmin.

- Ai mitä? Janne kysyi koska ei ollut aivan varma oliko hänen ajatuksensa oikeassa suunnassa vai aivan hakoteillä.

- Et mä pidän kans miehistä. Timon ääni tuntui hajoavan.

- Siis sä? Janne sanoi yllättyneenä, vaikka oli sitä jo ajatellut juuri.

- Joo ja mä pidän susta aika paljon. Timo oli melkein shokissa, niin vaikealle se tuntui sanoa ääneen ensimäistä kertaa. Mutta onneksi asiaa helpotti se että ensimmäinen jolle hän kertoi ei ainakaan tuomitsisi häntä. Janne tiukensi halausta.

- Tää saattaa kuulostaa aika teiniltä, mut haluisit sä alkaa mun kaa? Janne kysyi ja hänen poskelle vierähti uusi kyynel, hänen tunteensa olivat niin sekaisin, halua, kaipausta ja epävarmuutta.

- Jos sä vaan haluat olla mun kaa, mä oon huomannu miten haikeasti sä katsot Mikaa, sä taidat rakastaa sitä. Epävarmuus alkoi kaikota Timon äänestä.

- Kyllä mä haluaisin, mä tiedän että Mikaa mä en voi koskaan saada vaikka sitä rakastaisinkin. Mä oon tyytynyt meidän ystävyyteen, vaikka rakastankin sitä mä osaan rakastaa muitakin.

- Jutellaan myöhemmin lisää jossakin rauhassa, mut mennään nyt pöytään. Timo sanoi hellittäen halauksesta.

- Joo. Janne pyyhkäisi silmänsä kuivaksi.

Pöydässä Mika ihmetteli minne pojat olivat kadonneet, juuri kun pojat tulivat hänen selkänsä takaa.

- Missäs te oiotte ol.. Mika keskeytti kysymyksensä huomattuaan Jannen punoittavat silmät.

- Alettasiko lähtemään? Mika vaihtoi kysymystään.

- Mun puolesta vois jo lähtee alkaa väsyttämään aika paljon. Timo vastasi.

- Joo mennään vaan. Janne yhtyi Timon mielipiteeseen.

Pojat nousivat pöydästä ja lähtivät hakemaan takkeja narikasta. Ulos päästyään Mika sanoi Timolle:

- Mulla ois vähän asiaa Jannelle, jos sä kävelet edeltä ni me otetaan sut kiinni sit.

- Joo, elkää sit jääkö pitkäks aikaa juttelee. Timo sanoi vetisten takin hupun päähän, sillä sade oli taas alkanut. Mika ja Janne jäivät seisomaan baarin nurkalle Timon lähtiessä kävelemään.

- Mikä sulla on? mä huomasin sun itkeneen. Mika kysyi Jannelta.

- Sä oli kertonu Timolle minusta, vaikka lupasit olla sanomatta kenellekään mitään. Janne sanoi alakuloisesti.

- Se oli vahinko lipsahdus, ku puhuttiin sen kanssa viime yöstä. Mika koitti selitellä.

- Eikä se suhtautunut huonosti siihen vai? Mika jatkoi.

- Ei suhtautunut, mun ei varmaan pitäs tätä sanoo mut Timo on kanssa ja me ehkä aletaan olla yhdessä. Janne vastasi, hänen kasvoilleen nousi pieni hymy, kun hän ajatteli Timoa.

- Siis mitä? Mika oli ällikällä lyöty.

- Joo oikein kuulit. Mut kai sä tiedät et mä oon rakastanu sua ja tuun rakastamaan edelleenkin. Janne sanoi hiljaa.

- Kyllä mä sen oon tienny, huomaahan sen. Mutta hyvä että nyt on joku jolta voit saada oikeanlaista vastarakkautta. Mä rakastan sua myös mut mä en voi antaa sulle aivan sellasta rakkautta mitä sä tarviit. Mika sai sanotuksi.

- Mulle on pää-asia että sä oot onnellinen. Hän jatkoi hymyillen.

- Muista se et mä rakastan sua vaikka tapahtu mitä, eli jos oot joskus yksin ni ainakin yksi pikku homo rakastaa sua. Janne naurahti.

Mika tuli lähemmäksi Jannea ja halasi tätä.

- Se on mukava kuulla, toivottavasti te tuutte onnelliseks Timon kanssa. Mika kuiskasi.

- Mä lähen etsii sen muijan, ni saatte olla rauhassa Timon kanssa, sano Timolle et mä oon ilonen teidän puolesta. Mika jatkoi irrottaen samalla halauksen.

- Mä sanon, käyhän sä pokaa se muija, mä lähen sen Timon perään. Janne sanoi lähtiessään.

- Hei! Tulkaa huomenna käymään mun luona. Mika huusi vielä Jannen perään.

- Joo me tullaan! Huikkasi Janne takaisin.

Janne juoksi Timon perään.

Timo meni Jannen luokse yöksi ja he nukkuivat aivan kiinni toisissaan…

LOPPU

******

Jannen mietteitä tapahtumien jälkeen:

“Kauhean paljon sitä voi asioita tapahtua parissa päivässä ja vielä niin paljon hyvää.”

“Ilmeisesti kannattaa tehdä parhaansa pitääkseen ihmissuhteet kunnossa.”

“Ja riidatkin voi vain parantaa suhteita. Mut voihan sitä menettääkin tärkeitä ihmisiä niiden takia, onneks mulle kävi toisin vaikka meinasin luovuttaa.”

“Itse asiassa paremmin mitä olisin toivonut.”

Mikan mietteitä tapahtumien jälkeen:

“On se kumma miten joskus ihmiset löytää toisensa.”

“Pienienkin yhteensattumien summa on jotain järjettömän suurta loppujen lopuksi.”

“Elämä on merkillistä toisinaan ja kaveruus se vasta onkin.”

Timon Mietteitä tapahtumien jälkeen:

“On se helpompaa kun ei tarvitse sisällä pitää yksin kaikkia asioita, varsinkaan näin suuria.”

“Hyvä että nykyään aika monet hyväksyy ihmiset sellaisina kun ne on.”

******

Loppusanat.

Joo se oli sit sellanen tarina.. Toivosin taas palautetta tästä.

Pahoittelen kun tämän kirjoitus venähti näin pitkäksi.

Mut saimpahan edes päätökseen.